Blogi

Gertrud Vilhelmiina Eleonora Linden syntyi 4.1.1875 Turussa. Hänen isänsä oli tehdastyöläinen Johan Adolf Linden ja äitinsä tämän vaimo Aleksandra Vilhelmiina. Ennestään perheessä oli poika Johan, joka syntyi 1870. Enempää lapsia ei Johanilla ja Aleksandralla ollut. Todennäköisesti perhe oli suomenkielinen tai mahdollisesti kaksikielinen. He asuivat Turun neljännen kaupunginosan viidennessä korttelissa jossain Aurajoen itäpuolella. Luulisi, että 1875 syntyneestä henkilöstä olisi paljonkin tietoa saatavana, mutta tässä tapauksessa näin ei ole. Turun tuomiokirkkoseurakunnan asiakirjoja ei ole digitoitu (SSHY:n jäsensivuille) 1800-luvun loppuvuosilta. Jo digitoiduista kuitenkin selviää, että isä-Johan kuoli 1882. Silloin hänen ammatikseen on merkitty mallipuuseppä.

Yritin turhaan löytää perhettä vuoden 1890 henkikirjoista neljännestä kaupunginosasta. Mahdollisesti äiti lapsineen on muuttanut muualle. Hän on voinut myös avioitua uudestaan. Seuraavan kerran tavoitamme Gertrudin Jyväskylästä. Siellä on kaupunkiseurakunnan rippikirjoihin kirjattu myös seminaarilaiset. Vuonna 1897 aloittaneiden joukossa oli myös Gertrud. Muuta tietoa ei kirjaan ole hänen kohdalleen merkitty. En tiedä, kuinka pitkään opettajaksi opiskelu seminaarissa tuolloin kesti. Jos oletamme, että se oli kaksivuotinen, olisi hän valmistunut 1899. Seuraa parin vuoden aukko.

Vuoden 1901 elokuun yhdeksäntenä päivänä ilmestynyt Suomalainen Wirallinen Lehti tietää kertoa, että Haukijärven kansakoulun väliaikaiseksi opettajaksi Hämeenkyrön kunnassa oli 25.7.1901 valittu kansakoulunopettajatar Gertrud Wilhelmina Eleonora Linden. Seuraavana vuonna virka julistettiin uudestaan haettavaksi, tällä kertaa vakinaisena. Siihen valittiin Kerttu Linden. Mahdollisesti hänellä oli yksi koevuosi, sillä hän muutti kirjansa Hämeenkyröön vasta kesällä 1903. Hämeenkyrön rippikirjaan on hänen nimensä korjattu muotoon Kerttu Lehtosalo. Muutos tuli voimaan suurena nimenvaihtovuonna 1906. Hän ilmoitti siitä ainakin Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä ja Tampereen Sanomissa. Veli pysyi Johan Lindeninä koko ikänsä.

Jotain samaa tuntuu olevan sekä Kerttu Lehtosalon että Asta Niittymäen taustassa. Kummankin isä oli ammattimies, mutta kuitenkin luettavissa työläisiin. Molemmat lienevät menneet kansakoulupohjalta seminaariin. Opettajaksi valmistuminen merkitsi heille siis sosiaalista nousua aikana, jolloin koulutus jäi monelle lahjakkaalle nuorelle vain haaveeksi. Molemmat varmaan myös tunsivat tavallisen kansan oloja. Ja molemmat viihtyivät Haukijärvellä pitkään.

Useat lukijat lienevät huomanneet viime sunnuntain Aamulehdestä, että Asta Niittymäki on kuollut. Pitkäaikaisena Haukijärven koulun opettajana hän liittyy merkittävällä tavalla kylän historiaan. Tarkastelen seuraavassa lyhyesti hänen elämänvaiheitaan siltä osin kuin ne ovat tiedossani. Hänen 100-vuotispäivänsä kunniaksi ilmestyi myös blogiteksti.

Asta Aliina Niittymäki syntyi 22.10.1914 Punkalaitumella. Hänen vanhempansa olivat Aleksanteri ja Hilda Niittymäki. He olivat avioituneet 1910. Perheeseen syntyivät pojat Arvo 1911 ja Aarne 1912. Valitettavasti Punkalaitumen digitoidut kirkonkirjat päättyvät vuoteen 1912, joten emme saa tietää, oliko Asta sisarussarjan kolmas. Rippikirjoissa isä-Aleksanterin ammatiksi on merkitty työmies, Hämeenlinnan seminaarin matrikkeli kuitenkin kertoo hänen olleen myöhemmin räätäli. Alkuvaiheessa perhe asui Oriniemen kylässä. Asta kävi kansakoulun. Arvo-veli kaatui talvisodassa.

Asta Niittymäki sai päästötodistuksen Hämeenlinnan seminaarista 1934, samana vuonna kuin täytti 20 vuotta. Luultavasti seminaari oli tuohon aikaan kaksivuotinen. Hän siis aloitti opiskelunsa 1932. Valmistumisen jälkeen hänet valittiin Haukijärven kouluun alakoulun opettajaksi. Gallerian kuva esittää häntä pari vuotta myöhemmin. Hänen tuonaikaiset oppilaansa muistivat nuoren opettajansa iloisena ja ystävällisenä erityisesti ankarana tunnettuun Lehtosaloon verrattuna. Virassa hän viihtyi pitkään ja oli monin tavoin mukana kylän riennoissa muutenkin. Eläkkeelle jäätyään hän palasi Punkalaitumelle. Hän kuoli siellä 16.10.2016.

Lähteenä on käytetty Punkalaitumen rippikirjoja SSHY:n jäsensivuilla sekä matrikkelia Hämeenlinnan seminaari 1919 - 1969, Helsinki 1969, Valistuksen kirjapaino

Yritämme taas kuvan tunnistamista. Kuvan omistaja ei halua nimeään julkisuuteen, mutta on antanut luvan kuvan käyttämiseen tässä blogitekstissä. Hänen käsityksensä mukaan se voisi liittyä Ristilään. Mahdollisuudet henkilön tunnistamiseen perustuvat lähinnä siihen, että jollakin olisi sama valokuva albumissaan varustettuna tarkemmilla tiedoilla. Yhteyttä voi ottaa alla olevalla kommenttilomakkeella, palautelomakkeella tai sähköpostitse.

Kuva on selvästi vanha. Se on otettu Rasmussenin kuvaamossa Tampereella. Se avasi ovensa joko 1886 tai 1888, tiedot hiukan vaihtelevat eri lähteissä. Kyseessä on pahville kiinnitetty ns. käyntikorttikuva. Niiden suosio oli suurimmillaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun parilla ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ehkä tavallinen väki harrasti niitä enemmän vasta 1900-luvun puolella. Kuvassa olevan ikää on hiukan vaikea arvioida, koska kova ruumiillinen työ vanhensi ihmisiä nopeasti. Ehkä hän on kuitenkin jo ylittänyt 30 ikävuoden rajan. Vaatetus sopisi niin ikään 1900-luvun alkuun. Hame on pitkä ja harteilla on huivi. 

Jos lähdemme siitä, että kuvan henkilö on lähtöisin Ristilästä, tulevat kyseeseen lähinnä tyttäret Iida, Vilhelmiina tai Hilma. Heidän äitinsä Eeva Karoliina ei oikein ikänsä puolesta tuntuisi sopivalta. Iidan puoliso oli räätäli, joten hänellä olisi voinut olla juhla-asu laittaa kuvaan. Ehkä vielä parempi arvaus voisi olla Hilma, joka asui Tampereella. Hän sopisi myös ikänsä puolesta parhaiten. Mutta mahdollisia ovat tietysti myös poikien puolisot. Juho ja Jaakko asuivat Tampereella. Naisen vasemmassa pikkusormessa lienee sormus. Pieneksi käynyt vihkisormus? Kaikki tiedot (myös jonkun edellä mainitun henkilön pois sulkevat) ovat tervetulleita.

Kun torpparit ja mäkitupalaiset itsenäistyivät, ryhtyivät monet heistä tekemään uusia rakennuksia. Sitä varten oli mahdollista saada asutuskassasta lainaa pankkilainaa edullisemmilla ehdoilla. Lainaa otettiin paitsi uusia rakennuksia varten, myös vanhojen kunnostamiseen tai korkeakorkoisen lainan pois maksamiseen. Asutuslautakunnan pöytäkirjoissa on säilynyt silloin tiloilla pidettyjen katselmusten yhteydessä (?) tehtyjä pohjapiirroksia. En tiedä, kenen tekemiä seuraavat ovat, mutta oletan, etteivät ne ylitä teoskynnystä. Toivottavasti en riko piirtäjän/piirtäjien tekijänoikeuksia.

Ensimmäinen esittää Viidanojankulman Koiviston torpan asuinrakennusta 1927.

Seuraavaksi kuva Valkaman pihapiiristä 1930.

Osa rakentamisesta jäi aikeiksi. Niin kävi Alfred Viidanojan suunnitelmalle rakentaa Tuiskun tilalle Heinijärvellä. Piirros on vuodelta 1924.