Vuoden 1918 tapahtumien, tuberkuloosin ja muiden syiden vuoksi kunnassa oli lapsia, joiden vanhempia ei joko ollut elossa tai elossa oleva vanhempi ei pystynyt heistä huolehtimaan. Osa näistä lapsista sijoittui sukulaisperheisiin, osa kasvatiksi muihin perheisiin. Tarvittiin myös lastenkoti. Lastenkodissa oli yleensä yli kolmekymmentä lasta. Heitä oli leikki-ikäisistä 16-vuotiaisiin saakka. Tämä käy ilmi johtokunnan pöytäkirjoista ja sodan jälkeen johtokuntaan kuuluneen Erkki Kanervan haastattelusta. Kaikkiaan lapsia ehti lastenkodin kirjoissa olla noin kolme sataa. Myös muut kunnat, ennen kaikkea Helsingin kaupunki, sijoittivat Hämeenkyrön lastenkotiin lapsia hoidettaviksi.
Uuden lastenkodin vihkiäisiä vietettiin 2.3.1930. Juhlassa oli muun ohjelman lisäksi useita puheita. Niitä pitivät kunnanvaltuuston puheenjohtaja Frans Mustasilta, aiempi johtajatar Aina Ilvonen, köyhäinhoidontarkastaja Gauffin ja seurakunnan kappalainen. Opettaja Lehtosaloa pyydettiin sepittämään runo juhlaan ja lausumaan se. Kyröskosken soittokunta esitti siellä torvisoittoa. Tilaisuuden emäntinä toimivat Julia Estlander ja Aina Salomäki.
Kun lastenkoti siirtyi Haukijärvelle, otti johtokunta kantaa myös kasvatuskysymyksiin: ” ja ilmeni se mielipide, että toivotaan voitavan yhteisvoimin vaikuttaa lapsiin siten, että he olisivat nöyriä ja tottelevaisia sekä kotona että koulussa. Koska johtokunnan ja johtajattaren toivomus olisi, että tällainen henki juurtuisi lapsiin ilman usein uusiutuvia ankaria kurinpitotoimenpiteitä ja rankaisuja, päätettiin, että johtokunnan taholta lapsille selostamaan valittiin Kalle Haukipää”.
Lastenkodissa pyrittiin huolehtimaan lasten kasvatuksesta ja päivittäisestä hoidosta. Myös lääkärintarkastukset kuuluivat ohjelmaan ja lääkkeitä oli niitä tarvitseville. Hengellistä kasvatusta pidettiin tärkeänä ja hartaustilaisuuksia oli usein. Musiikkikin kuului ohjelmaan. Lastenkodissa oli harmoni ja lahjoitusvaroin hankittiin viulu. Työhön totuttaminen oli tärkeää ja kodin töissä auttaminen, maatilan työt sekä puutarhan hoitaminen tarjosivat tähän mahdollisuudet. Ahkeruudesta ilmeisesti myös toisinaan palkittiin pienillä rahasummilla. Lasten päivät lastenkodissa sujuivat samalla tavalla kuin muidenkin ikäistensä. Läheinen Parilanjärvi tarjosi kesällä uinti- ja kalastusmahdollisuuden, talvella luistinradan.
Lapset kävivät kansakoulua Haukijärvellä. Koulun jälkeen useimmat siirtyivät töihin oppiakseen ammattiin. Hämeenkyröläiset tilat ottivat näitä nuoria oppimaan maataloustöihin. Haukijärvellä tällaisia tiloja olivat Metsäraukola, Lehtola, Viljamaa, Peltoniemi ja Peltola. Jotkut tytöistä menivät kotiapulaisiksi. Opettaja Lehtosalo otti apulaisen lastenkodista, samoin Pakkasen tilanhoitaja Saarinen. Muutamat tytöistä halusivat lastenhoitajiksi, ja heille on koulutus järjestynyt. Talouskouluakin lienee käyty. Niille, jotka olivat taitavia käsistään, pyrittiin löytämään kouluja ja kursseja lisäopin saamiseksi. Ainakin Karkun evankeliseen kansanopistoon ja Kihniön kotiteollisuuskouluun on lähetetty nuoria opiskelemaan. Myös Osaran maamieskouluun on johtokunta ehdottanut yhtä poikaa lähetettäväksi. Kun omassa kunnassa aloitti ammattikoulu, pääsivät useammat opiskelemaan. Kasvattilapseksi pääseminen saattoi avata tien oppikouluun ja pitempiin opintoihin.
Lastenkodin lapset kasvoivat aikuisiksi, perustivat perheen ja toimivat työelämässä. Monet heistä ovat jo siirtyneet eläkkeelle, osa jo autuaammille leikkikentille. Ainakin kaksi entistä lastenkodin asukasta kaatui sodassa.
Eräs lastenkodin asukas on muistellut lapsuuttaan lastenkodissa