Blogi

"Nämät owat ne, jotka suuresta waiwasta tulit, ja he owat waatteensa pesneet, ja owat waatteensa Karitsan weressä walaisneet. Ilmes. 7. - 14.". Tällainen teksti on pienessä kortissa, jonka kääntöpuolella lukee kauniilla käsialalla "Tildalle 1898". Varmuutta Tildan henkilöllisyydestä ei ole, mutta oletan, että kyseessä oli Matilda Pettersson. Petterin Tiltaksi kyläläiset häntä kutsuivat. Tilda oli tuolloin 30-vuotias kolmen lapsen äiti (neljäs oli kuollut pienenä) ja mäkitupalaisen vaimo. Vaivoja ja vastuksia hänen elämässään varmaan tuolloinkin riitti, vaikka pahimmat olivat edessäpäin. Kortin antajasta ei ole tietoa, mutta hän oli selvästi tottunut kirjoittamaan. Ensimmäiseksi tulee Haukijärveltä mieleen Richterin perhe. Toki kirjoittamisessa on voinut avustaa joku nuorempi, kiertokoulunsa hyvin käynyt tyttö tai poika kylästä tai Häijäästä, jossa Petterin perhe asui aiemmin.

Uskonnollisaiheisia kortteja varmaan lähetetään nykyäänkin. Tekstit ehkä valitaan hiukan toisin. Myös kuolinilmoitusten muistovärssyt ovat muuttuneet sadassa vuodessa. Aiemmin korostettiin enemmän sitä, että kuolema päättää ihmisen maalliset vaivat. Otetaan tähän malliksi teksti Frans Erkkilän kuolinilmoituksesta vuodelta 1912. ”Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta! Näin itkeä ei sovi kuolemasta. Kuoleman kautta Jumala auttaa, Ovena taivaan hurskaille on hauta.” Muistovärssy lienee mukaelma hengellisestä laulusta tai virrestä.

Rauha Viidanoja ja Lea Pettersson kävivät rippikoulua 1942. Muistona tuolta ajalta on säilynyt Rauhan antama kortti. Se on käyntikortin kokoinen ja siihen on painettu pieni kukkakuvio sekä teksti ”Muisto rippikouluajalta”. Rauha on kirjoitttanut vuosiluvun, nimensä ja tekstin ”Ps. 84”. Psalmin 84 sanat ovat valoisat aiempiin esimerkkeihin verrattuna: ”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!...”

Jatkan vielä viimekertaisesta aiheesta, mutta nyt vuoden 1915 näkökulmasta. Vuonna 1914 syntyneitä lapsia rokotettiin edellisten vuosien tapaan. Kylässä heitä oli (sattumoisin?) vähemmän kuin aiemmin syntyneitä. Uutena piirteenä rokotuspäiväkirjassa oli luettelo uudelleenrokotetuista. Heidän ikäjakaumansa oli varsin laaja, nopealla läpikäynnillä 3 - 63 vuotta. Kaikki olivat aiemmin saaneet pistokset, joista useimmilla löytyi kuusi jälkeä. Uusintarokotuksia oli ymmärtääkseni annettu aiemminkin. Ehkä maailmansodan pelätiin tuovan uuden epidemian ja siksi uusintarokotuksia otettiin nyt laajasti. Kyliä ei tähän luetteloon ole kirjattu, mutta yleensä saman perheen tai naapuruston jäseniä löytyi listalta useampia peräkkäin. Muutama muualla palveluksessa ollut entinen kyläläinen saattoi jäädä tunnistamatta.

Luettelon 763 hämeenkyröläisen joukosta löytyvät ainakin seuraavat kyläläiset: Otto ja Saara Söderling, Selma ja Jaakko Erkkilä, Lydia Kinkki, Hilma Palomaa, Ville Perttu, Aina Perttu, Väinö Mäenpää, Anna Rintala, Lempi ja Martti Antila, Kalle Maatiala, Tyyne Palomaa, Ida Rajala, Vihtori, Aina, Yrjö ja Helmi Järvelä, Kalle ja Alina Valkama, Jenny Malinen, Juho Tuominen, Hugo Selkee, Linda Rajala, Eeva Valkama, Martta Koivisto ja Kerttu Lehtosalo, mahdollisesti myös Elli Ahonen. Lisäksi jäin miettimään, kuka mahtoi olla Hanna Selkee, joka oli tuolloin 16-vuotias. Selkeen kasvatti?

Uudelleenrokotukset alkoivat Hämeenkyrössä 31.5. heti pikkulasten rokottamisen jälkeen ja jatkuivat 17.7. saakka. Useimmat kyläläiset on rokotettu heinäkuun puolenvälin paikkeilla. Rokottajana toimi Eeva Huovinen, kuten viisi vuotta aiemminkin. Tarkastuksia ei uudelleenrokotetuille nähtävästi suoritettu. Merkintöjä sellaisista on vain aivan muutamilla. Kun rokotettavien nimiluettelo 1910 oli ilmeisesti valmiiksi laadittu seurakunnassa, näyttää rokottaja 1915 kirjanneen uudelleenrokotettavat listaan sitä mukaa kuin antoi heille pistokset.

Jo 1800-luvun lopulla lapsia rokotettiin, tosin vain yhtä tautia vastaan. Tuo vakava ja pelätty sairaus oli isorokko. Rokotuksista myös pidettiin kirjaa. Hiljattain SSHY on julkaissut jäsensivuillaan Ikaalisten piirilääkärin rokotuspäiväkirjat vuosilta 1862 - 1915. Katsotaan tänään malliksi, mitä päiväkirjaan on haukijärveläisistä kirjattu 110 vuotta sitten. Rokotuksen Hämeenkyrössä suoritti Eva Huovinen. Rokotettavat lapset olivat useimmiten yksiviuotiaita, mutta joukossa oli myös joitakin hiukan vanhempia. Päiväkirjasta ei käy ilmi, kuinka monta rokotuspaikkaa pitäjässä oli. Rokotetut lapset kuitenkin kirjattiin vanhojen verokylien mukaan seurakunnalta saatuun luettelooon. Rokote oli peräisin Helsingin rokotusainevalmistuslaitoksesta ja saatu vasikasta.

Haukijärvellä rokotus suoritettiin 27.6.1910. Tarkastuspäivä oli 4.7. Pistettävinä kävivät Hertta Viidanoja, Tekla Jokinen, Toivo Salminen, Viljo Nurminen, Elli Siren sekä Aina ja Eino Heinonen. Rokotuksen tarkastajasta ei ole tietoa. Hän on kuitenkin merkinnyt, että Viljon ja Hertan istutusrupulit olivat puhjenneet, muilla kaikki kuusi pistosjälkeä olivat virheettömiä. Toivo, Viljo, Aina ja Eino olivat Pakkasella vähän aikaa työskennelleiden muonamiesten lapsia. Ellin isä Ville Siren on mainittu teksteissä aiemminkin.

Heinijärvellä oli sama rokotuspäivä, samoin tarkastuspäivä. Eino Lamminsivu, Aleksi Koivisto, Aili Ristilä, Viljo Kukkola ja Hilja Mäkelä kävivät rokotuksella. Tarkastuksen suorittaneella Hilda Raukolalla ei ole ollut huomautettavaa heidän tuloksistaan. Herttualan osuuteen kirjattiin Lempi Kahilan ja Eero Järvelän rokotukset, nekin samoille päiville.  Järvelät asuivat tuolloin Vihtorin kotona Metsäkirmolla. Myös Saimi Mäkelä (isä Patrik Mäkelä) lienee asunut Mustajärvenkulmalla.

Laura Mustasilta sai rokotteensa samana päivänä. Sen tarkasti 8. heinäkuuta J. Sipilä. Paavo Anttila ja Niilo Salminen Parilasta rokotettiin niin ikään 27.6. Tarkastuksen suoritti 4.7. Selma Perttu. Pienenä kuollut Selma Mäkelä jäi pois rokotuksesta. Myös Aina Keskinen ja Anna Leivo Pukarasta saivat isorokkorokotteen samana päivänä. Tarkastuskin oli samaan aikaan kuin Parilassa asuneilla.

Sivustolla mainitaan muutaman kerran Pajusen perhe. Seuraavassa heistä hiukan enemmän. Perheen isä Kalle Vihtori syntyi 1878 Ikaalisten Kalmaan kylässä. Hänen äitinsä oli Saara Tuomaantytär. He asuivat Kalmaassa ja Läykkälässä, kunnes Kalle Vihtori 1894 lähti rengiksi Kalmaan Koivistolle. Hän kierteli renkinä Ikaalisten taloja 10 vuoden ajan. Tänä aikana hän alkoi käyttää sukunimeä Pajunen. 1904 hän avioitui Selma Taavetintytär Kustulan (s. 1881 Ikaalisissa) kanssa. Perhe asettui asumaan Ikaalisten kirkonkylään, missä Kallen ammatiksi merkittiin työmies, itsellinen ja myöhemmin kuski. Selma oli lähtöisin Tevaniemen Kustulan mäkituvasta. Hänen vanhempansa olivat Taavetti ja Ester Kustula. Lapsia Kallelle ja Selmalle syntyi Ikaalisissa kolme: Reino 1907, Maija Liisa 1909 ja Saima 1913.

Vuoden 1916 lopulla perhe suuntasi Hämeenkyröön ja siellä Haukijärvelle. Henkikirjoissa heidät merkittiin itsellisiksi. Kalle näyttäisi työskennelleen Pakkasella kuskina ja ehkä hoitaneen hevosia. Muitakin töitä varmaan piti tehdä. Muistitieto kertoo, että Gustav Estalander liikkui lyhyempiä matkoja mielellään hevosvetoisilla vaunuilla vielä silloinkin, kun kartanossa oli auto. Pajusen perheeseen syntyivät Hämeenkyrössä lapset Erkki 1919 ja Kalle 1922. Vuoden 1927 henkikirjaan heille on merkitty kuusi lasta. Mahdollisesti lapsia on syntynyt Kallen jälkeen vielä kaksi. Kalle ja Selma muuttivat Haukijärveltä 30-luvun alkuvuosina. Poika Reino asui kylässä pari vuotta pitempään.

Perheen myöhemmistä vaiheista on aika niukasti tietoa. Reino avioitui 30-luvun alkuvuosina Heinijärvelle. Vanhemmat asuivat hänen luonaan viimeistään 40-luvun lopulta lähtien. Kalle Vihtori Pajunen kuoli 1962 ja Selma 1967. Molemmat on haudattu Hämeenkyröön. Heidän hautakiveensä on merkitty myös 1997 kuollut tytär Saima. Muiden lasten vaiheista ei ole tietoa.