Blogi
Kuolinsyitä 30-luvulta (blogi)
Joskus aiemminkin olen käsitellyt kyläläisten kuolinsyitä. Nyt päätin katsoa, mitä haudattujen luettelot (SSHY:n jäsensivuilla) kertovat niistä 30-luvulla (1930 - 1939). Tuon vuosikymmenen valitsin siksi, että se on Hämeenkyrössä viimeinen, jolloin kuolinsyitä ei merkitty koodien avulla. Useimmat tilastoni henkilöistä asuivat kuollessaan kylässä. Muutama vietti viimeiset vuotensa kunnalliskodissa. Mukaan tuli joitakin muualle muuttaneitakin. Joukossa on myös sellaisia lapsia, joita sivustolla ei ole lainkaan mainittu, koska heistä on saatavilla vain kuolintieto, ei vanhempien nimiä. 30-luvulla kuolleita kyläläisiä löysin kaikkiaan 51 kappaletta.
Yleisin kuolinsyy oli edelleen vanhuus tai vanhuuden heikkous. Se mainittiin 17 kyläläisen kohdalla. Kuusi henkilöä kuoli keuhkotautiin tai keuhkotuberkuloosiin. Kolmen elämä päättyi keuhkokuumeeseen, samoin kolme menehtyi sydäntautiin. Kaksi pientä lasta sai kuolinsyykseen heikkouden. Kahta aikuista kohtasi halvaus tai halpaus, kuten tuolloin kirjattiin. Yksittäisiä kuolinsyitä olivat vatsakalvon tulehdus, kaulatuberkuloosi, hukkuminen (lapsi), puuspriin nauttiminen, virtsarakkotulehdus, aivohalpaus, influenssa, läppävika ja aivoverenvuoto, kasvi keuhkoissa, keuhkojen laajentuma, sydänhalvaus, virtsateiden tulehdus, keuhkoastma, kasvi maksassa, suolistotuberkuloosi, verenmyrkytys, sydänlihastauti, mahaportin kouristus (lapsi) ja märkäpesäke aivoissa. Jos noita vähän yhdistelee, voi sanoa, että vanhuus, tuberkuloosi ja sydän- ja verisuonitaudit olivat merkittävimmät kuolinsyyt Haukijärvellä 30-luvulla.
Kuolinsyitä katsoessa tulee mieleen, että sittemmin kohtalokkaaksi muodostuneen taudin on jossain vaiheessa määrittänyt lääkäri. Kenties röntgenlaitettakin on käytetty apuna. Ei koske tietenkään vanhuuteen tai heikkouteen kuolleita. Elintaso oli 30-luvulla noussut, ja lääkärin apuun oli totuttu turvautumaan ainakin vakavammissa sairauksissa. Tubekuloosin vuoksi tehty valistustyö oli alkanut purra. Lääketiede oli kehittynyt niin, että lääkkeistä saatiin jonkin verran helpotusta. Tosin tuberkuloosia vastaan ei lääkettä ollut, ei myöskään keuhkokuumeeseen eikä erilaisiin tulehduksiin. Nitrot tunnettiin, mutta niiden käytöstä 30-luvulla ei ole tietoa. Muistitieto kertoo astmaoireiden helpottamiseen käytetystä savusta. Mielelläni kuulisin myös teidän lukijoiden kuulemia kuvauksia vanhojen aikojen sairaanhoidosta.
Kontrahti (blogi)
Torpparin oli mahdollista vahvistaa talon kanssa tekemänsä kontrahti kymmenen vuoden välein käräjillä ja säilyttää näin oikeutensa torppaan. Näin teki myös Kaarle Juhonpoika Mäkelä 1899 Hämeenkyrön ja Viljakkalan talvikäräjillä. Virallisesti käytettiin termiä kiinnityksen hakeminen taloon vakuudeksi torpan kontrahdin pysyväisyydestä. Ikaalisten tuomiokunnan ilmoitusasiain (sisälsi kiinnitysasiat) pöytäkirjat on digitoitu vuoteen 1918 saakka, ja tarkoitukseni on katsoa, löytyykö niistä Haukijärven taloja ja torppia koskevia pykäliä. Selkeen torpan kontrahti on säilynyt alkuperäisenä.
Mäkelän alkuperäinen torpparisopimus vuodelta 1880 on kopioitu pöytäkirjaan. Siinä on tietenkin määritelty torpan rajat. Maasto on varmaan niin muuttunut, ettei tuota aluetta hyvin tuntevankaan liene helppo sanoa, miten ne aikoinaan ovat kulkeneet. Alueen sisällä oli soita, jotka torpparin piti ojittaa ja tehdä pelloksi tai niituksi. Mielenkiintoinen on sopimuksen kolmas kohta. Sen mukaan "torppa pitää muutettaman vasikkahaan mäkeen". Missä rakennus mahtoi alun perin sijaita?
Sopimuksessa oli tietysti määritelty torpan vuokra. Sitä maksettiin rahana ja työpäivinä, joita oli 15, niistä viisi hevosen kanssa. Osuus Heinoon sillasta sekä Antinarossa kolme niittylatoa piti pitää kunnossa, samoin aidat talon viljelyksiä vastaan. Erikseen kiellettiin torpparilta metsänraiskaus, puutavaran myynti ja eläinten ruuan myynti. Näillä ehdoilla sai torppari asua torppaa 30 vuotta, ja tarkastuksen jälkeen mahdollisesti lopun elämäänsä.
Kontrahti on osin vaikeaselkoista nykysuomeen tottuneelle. En esimerkiksi kunnolla ymmärrä, mitä Härkämäkeen liittyvä teksti tarkoittaa. Mahdollisesti torpan karja sai laiduntaa siellä ja torppari sai ottaa sieltä puutavaraa.
Torppari Kaarle Mäkelä oli ottanut kiinnityksen Hillun taloon ensimmäisen kerran 1880. Hän oli uusinut sen 1889. Hänen pyynnöstään oikeus uudisti jälleen kiinnityksen 10 vuodeksi.
Uutisia 90 vuoden takaa (blogi)
On taas aika jatkaa juttusarjaamme 90 vuoden takaisista asioista. Ajasta ikuisuuteen siirtyivät 1929 Vilhelmiina Valkama, Reino Kanerva, Hilma Kulla, Toivo Kaunisto, Malakias Jalonen, Svantte Ojaniemi, Ida Valkama (Kirkkomäki) Juupajoella ja Mustajärvenkulman Aholassa aiemmin asunut Juho Ahola Hahmajärvellä. Lisäksi Pakkasella kuoli palvelijatar Kustaava Lyytinen, joka oli kirjoilla Helsingissä. Avioliittoon kuulutettiin Eino Laaksonen ja Katri Haukipää. Johannes Jokinen muutti Joensuuhun ja Taavetti Peltoniemi perheineen Pohjois-Pirkkalaan.
Vilkaistaanpa seuraavaksi paikallislehden Haukijärveen liittyneitä pikkuilmoituksia. Räätäli Kalle Hakala ilmoitti ottavansa tehdäkseen miesten ja poikien pukuja Niemen talossa Hämeenkyrön Haukijärvellä. Työväenyhdistys ja Ryhti ilmoittelivat tanssi-iltamista ja juhlista useamman kerran vuoden aikana. Lamminsuolla ja Huhtalassa pidettiin heinähuutokauppa. Kanervalla oli palstatilan huutokauppa. Kalle Ketola myi lehti-ilmoituksella vankkarakenteista kuusivuotiasta työhevosta. T. Heikkilä kaipaili Noppe-koiraansa. Hugo Sillanpää ilmoitti löytyneestä pienehköstä rahasummasta. Pakkaselle haettiin työnjohtajaa ja karjakkoa, joiden tuli olla naimisissa.
Eniten uutisia oli kylään tulevasta lastenkodista. Piirustukset tilattiin ja hyväksyttiin. Jutussa myös esitellään tulevaa rakennusta tarkemmin ja kerrotaan lastenkotiin suunnitellusta maa- ja karjataloudesta. Urakkasopimus Toivo Mäkisen kanssa hyväksyttiin. Uudisrakennukset otettiin vastaan kunnalle. Lastenkodin kouluikäiset lapset päätettiin siirtää Haukijärvelle jo ennen talon valmistumista. Henkilökuntaakin tarvittiin. Lehti-ilmoituksin etsittiin tilanhoitajaa ja palvelijatarta, joka aloitti jo Lintolassa. Myös elintarvikkeita hankittiin. Suunnitelmiin tehtiin muutoksia. Tilan hallinnoinnista päätettiin, samoin heinäsuulin rakentamisesta. Kaikki tämä 1929.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran lauantaina 5.10.
Lähteinä käytetty paikallislehtien lisäksi Hämeenkyrön ja Mouhijärven seurakuntien haudattujen luetteloa sekä muistitietoa.
Lisää sotilaskantakortteja, osa 5 (blogi)
Tällä kertaa tarkastelussa on taas muutamien haukijärveläisten sotilaskantakortteja. Ihan aakkosjärjestyksessä emme voi edetä, sillä Uuno Malkamaan, Toivo Mäkisen ja Jalmari Rajalan kortteja ei ole vielä digitoitu. Kuvaaaminen näyttää kuitenkin etenevän hyvää vauhtia, joten pääsemme ehkä piankin palaamaan heidän tietoihinsa.
Mikko Portaanpää suoritti asevelvollisuutensa 1930 - 1931, todennäköisesti Porin rykmentissä. Silloin hän asui vielä Huittisissa. Hän sai pikakivääriampujan koulutuksen ja oli sotilasarvoltaan korpraali. Kertausharjoituksissa hän oli 1936. Samassa yhteydessä mainitaan erikoiskoulutus työkomennuskunnassa. Ammatiltaan hän oli maatyömies ja luku- ja kirjoitustaitoinen. Lokakuussa 1939 hän saapui YH:een. Silloin hän asui perheineen Haukijärvellä. Hänet määrättiin JR 65:n kolmanteen komppaniaan. Hän kaatui 25.2.1940 Kuhmossa. Komppanian sotapäiväkirja on digitoitu ja siinä kerrotaan komppanian hyökkäysyrityksestä tuona päivänä. Hänet haudattiin Huittisiin.
Kantakortin mukaan Yrjö Raisvuo suoritti asevelvollisuutensa 1929 - 1930. Asevelvollisuusajan pituus oli tuohon aikaan vuosi. Hänen joukko-osastonsa oli Pioneeripataljoona. Hän sai ajomiehen koulutuksen. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hänen ammatikseen merkittiin kivityömies. Kertausharjoituksissa hän oli Parolassa 1936. Hänkin saapui YH:een lokakuussa 1939. Tuolloin hänen ammattinsa oli maatyömies. Vaikka perhe asui Haukijärvellä, olivat he edelleen kirjoilla Huittisissa. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli 1/ JR17. Yrjö Raisvuo kaatui 11.2.1940 Summassa. Tuolta päivältä ei joukko-osaston sotapäiväkirjassa ole merkintojä. Hänet siunattiin kentälle jääneenä Huittisissa. Sotilaskantakorttiin on tehty merkintöjä vielä 1941 ja 1943. Ilmeisesti hänen kohtalonsa varmistui vasta tuolloin.
Kauko Selkeen kantakortti kertoo, että hän aloitti asevelvollisuutensa maaliskuussa 1943. Koulutusjakson pituus ei kortista selviä. Hän sai kiväärimiehen koulutuksen, oli sotilasarvoltaan sotamies, ammatiltaan maatyömies ja kansakoulun käynyt. Elokuun lopussa ja syyskuun alussa 1943 hän oli maatalouslomalla. Lokakuun lopussa hänet siirrettiin Tykistökoulutuskeskukseen ja marraskuun lopussa Jalkaväen koulutuskeskus 25:n esikuntaan. Joulukuussa 1943 hän sairastui ja joutui sotasairaalaan Kajaaniin. Kesäkuun lopussa 1944 hänet siirrettiin sotasairaalaan Harjavaltaan. Hän kuoli helmikuussa 1945.
Muuttokirjoja Mouhijärveltä (blogi)
Mouhijärven muuttokirjoja vuosilta 1911 - 1918 on hiljattain digitoitu SSHY:n jäsensivuille. Joukossa on tietysti myös Haukijärveltä naapuriseurakuntaan muuttaneita. Katsotaan seuraavassa esimerkkejä heistä.
Itsellisen poika Arttur Alfred Pettersson toi muuttokirjansa seurakuntaan 6.11.1914. Hänet merkittiin sisäänmuuttaneiden kirjaan numerolla 28 ja rippikirjan sivulle I:248. Rippikirjaa ei ole vielä digitoitu, mutta henkikrja kertoo hänen menneen Salmin Uotilaan rengiksi. Muuttokirjaan on merkitty hänen syntymäaikansa ja -paikkansa sekä se, että hän muuttaa nyt Mouhijärvelle. Lisäksi siinä on merkinnät hänen lukutaidostaan ja kristinopin osaamisestaan. Nähtävästi hän oli niissä osoittanut kohtalaista osaamista. Hän osasi vähän kirjoittaa ja hänet oli laskettu ripille 1913. Maineeltaan hän oli puhdas ja nautti kansalaisluottamusta. Lisäksi merkittiin, että hän oli naimaton ja alaikäinen. Hänet oli rokotettu eikä hänessä ollut ruumiin vikaa. J. H. Ilvosen allekirjoittamassa lomakkeessa ei ollut paikkaa kansakoulun suorittamiselle, myöhemmin sellainen merkintä kirjoihin tuli. On tosin mahdollista, ettei Artturi käynyt koulua loppuun, sillä hän kulutti koulunpenkkiä vain kolme vuotta.
Muuttokirja piti viedä mukanaan, kun seurakuntarajan yli siirryttiin, vaikka muuttomatka oli toisinaan hyvinkin lyhyt. Sellaisesta meillä on esimerkkinä Iivari ja Matilda Keskisen sekä heidän viiden lapsensa muutto 1917. Muuttokirjaan on lisätty merkintä siirtymisestä Aholan palstatilalle Kourille. Vaikka lomake on hiukan erilainen, on paperissa edellä luetellut tiedot heistä sekä lisäksi avioliiton solmiminen 1903. Kääntöpuolelle on kirjattu Jalmarin, Ainan, Tuuren, Vilhon ja Toimin syntymäajat ja tiedot heidän rokottamisestaan. Perhe käytti myöhemmin Aholaa sukunimenä.
Kun Artturi Pettersson muutti Mouhijärvelle, hän tuskin mietti pysyvää oleskelua siellä. Aholat muuttivat asettuakseen pysyvästi tilalleen. Samoin teki Suojan perhe helmikuussa 1913. Heidän muuttokirjaansa on Mouhijärvellä tehty merkintä "Koivistolle (Kuutti)". He siis siirtyivät Hämeenkyröstä suoraan tilalle (silloin vielä torppaan), jossa Josua ja Hulda Suoja elivät loppuelämänsä. Käytetty lomake oli taas hiukan erilainen kuin kaksi aiempaa, mutta sisälsi samat tiedot. Josua ja Hulda osasivat kirjoittaa. Jo ripille päässeet lapset Hulda ja Lauri Suoja esittivät omat muuttokirjansa, muut lapset oli lueteltu vanhempiensa kirjalla. Vaikka molemmat todennäköisesti olivat saaneet kansakoulusta päästötodistuksen, ei siitä ollut paperissa merkintää.