Blogi

Kirjoittelen tätä tekstiä junassa ja aion laittaa kaikki kirjoitusvirheet olosuhteiden piikkiin. Kävin jälleen Turussa, tällä kertaa lueskelin Hämeenkyrön käräjäkunnan varsinaisasioiden pöytäkirjoja vuosilta 1918 - 1928. Nyt hieman siitä, miten haukijärveläiset niissä näkyivät. Nimiä en aio mainita. Lisäksi on huomattava, että monet valittivat tuomioista.

Vuosi 1918 näkyi loppuvuodesta ja seuraavana vuonna niin, että punakaartissa mukana olleilta vaadittiin korvauksia menetetyistä aseista ja perunoista. Se oli tietysti ymmärrettävää. Erikoista sen sijaan oli, että yksittäistä kaartilaista vaadittiin korvaamaan koko summa, vaikka takavarikoijia oli ollut useita tai joku oli vain tuonut kaartin määräyksen. Vaatimukset menivät yleensä oikeudessa läpi.

Vuonna 1919 oli esillä myös eläinrääkkäysjuttu, jossa siinäkin poikkeukselliset tapahtumat näkyivät. Erään tilan eläimet olivat huonossa kunnossa ja liian vähällä ravinnolla. Selityksenä tarjottu rehupula ei täysin vakuuttanut oikeutta, sillä se antoi isännälle langettavan tuomion.

Jännityksellä odotin, kuka kyläläisistä ehti tekemään ensimmäisen kieltolakiin liittyvän rikoksen. Viinankeittovälineet löytyivät Mustajärvenkulmalta 1922 ja rangaistuksena oli sakko. Tosin jo 1919 oli muuan kyläläinen saanut vankeustuomion Karkun käräjillä kotirauhan rikkomisesta. Mahdollisesti silläkin oli alkoholin kanssa jotain tekemistä.

Huomenna on juhannusaatto. Aiemmin, jonnekin 50-luvun alkuun saakka, juhannusta vietettiin aina 24.6. Tänä vuonna osutaan siis varsin lähelle vanhaa juhannusta. Juhannusjuhlista olen joskus aikaisemmin kirjoitellut. Tällä kertaa hiukan kesähäistä.

Juhannushäät olivat jossain vaiheessa suosittuja. Sitten tuli muuta kiinnostavaa, isoja juhannusjuhlia, festareita, mökkeilyä. Häät siirtyivät heinäkuulle. Mutta ei juhannushäitä vietetty 1900-luvun alkuvuosinakaan. Katsoin Hämeenkyrön seurakunnan vihittyjen luettelosta (SSHY:n jäsensivuilta) vuosina 1900 - 1917 vihityt parit. Juhannuksen aikaan avioliiton oli solminut keskimäärin kaksi paria. Oli kuitenkin vuosia, jolloin ketään ei ollut vihitty 23. - 25. kesäkuuta. Juhannuksena vihittyjen joukossa ei ollut yhtään haukijärveläistä. Suositumpia avioitumisaikoja olivatkin runtuviikko syksyllä ja joulunpyhät.

Häät olivat aiemmin monipäiväinen juhla. Fanny ja Kalle Haukipää kertoivat haastattelussa kaksipäiväisistä häistään, joita vietettiin toukokuun lopussa 1903. Lempi ja Hugo Selkeen häiden kolmannesta päivästä on säilynyt valokuva. Väki lienee tuossa vaiheessa jo vähentynyt, mutta sitkeimmät juhlijat vielä jatkoivat. Tuolloin elettiin vuotta 1924. Perinne on nähtävästi jatkunut sodan jälkeenkin. Kuvat kertovat Marja ja Aulis Sunin sekä Elvi ja Jaakko Vuoren häiden toisesta päivästä. Kesähäistä on muitakin kuvia. Kallioniemessä pidettiin kaksoishäät sota-aikana. Lyyli ja Viljo Uuusikulku avioituivat niin ikään kesällä. Emme tiedä, vietettiinkö edellä mainittuja häitä juuri juhannuksen aikaan. Tietoa ja muisteluita kylässä vietetyistä juhannushäistä voi lähettää alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää juhannusta. Auringosta emme ehkä saa tänä vuonna nauttia, mutta toivottavasti leppoisasta vapaa-ajasta ja hyvästä seurasta.

Josua Malakias Honkolin syntyi lokakuussa 1863 Kiikoisten Honkolinin torpan pojan Heikki Malakias Abrahaminpojan ja tämän vaimon Anna Kaisa Jaakontyttären vanhimpana lapsena. Myöhemmin hän sai kaksi sisarusta. Josua asui kotitorpassaan kunnes kesäkuussa 1890 lähti Hämeenkyröön, Haukijärven Suojalle. Hänet merkittiin tuolloin Suojan isännäksi. Suoja oli aiemmin kuulunut Mikko Erkkilälle, mutta tuossa vaiheessa tämä myi molemmat talot. Erkkilään tuli Frans Jokinen, jonka vaimo Emma Loviisa oli Josuan serkku. Se miten lähinnä torpparitaustaiset uudet isännät kykenivät talonsa ostamaan, ei kirkonkirjoista selviä. 

Josua löysi Hämeenkyröstä vaimon. Hulda Karoliina Heikkilä oli torpparintytär Pinsiöstä. Hän oli miestään kahdeksan vuotta nuorempi. He avioituivat huhtikuussa 1891. Ehkä Josua oli oleskellut Hämeenkyrössä jo ennen varsinaista muuttoaan ja tutustunut silloin Huldaan. Ehkä tämä peräti oli syynä muuttoon. Emme voi tietää. Josuan ja Huldan vaiheista Haukijärvellä on kerrottu sivustolla tarkemmin. Josua asui kylässä 23 vuotta, Hulda noin vuoden vähemmän. 1913 suunnaksi otettiin Mouhijärvi.

Ei ole tietoa siitä, muuttiko perhe suoraan Häijään Kuutin Koiviston torppaan. Joka tapauksessa vuoden 1915 henkikirjoissa heidät on merkitty sinne. Josualle ja Huldalle syntyi Mouhijärvellä vielä elokuussa 1916 tytär Rauha Kaarina. Lapsista ensimmäisenä kotoa lähti Lauri, joka palasi 1915 Hämeenkyröön. Josua lienee lunastanut torppansa omaksi, kun se tuli mahdolliseksi. Lainhuudon hän on saanut 1927. Tila siirtyi myöhemmin Eero Suojan omistukseen. Josua ja Hulda asuivat tilalla eläkeläisinä. Molemmat kuolivat kesällä 1948, Hulda kesäkuussa, Josua elokuussa.

Tällä kertaa pääsemme karjaa käsitelleen minisarjamme loppuun. Aihe on sikäli kiinnostava, että tämän sivuston käsittelemänä aikana lehmiä oli lähes joka talossa. Pienissä mökeissäkin, tosin vain yksi tai kaksi. Toki jotkut ostivat tinkimaitoa naapurista. Kun nyt ajelee Haukijärven teitä pitkin kesäaikaan, ovat lehmät melko harvinainen näky. Maailma muuttuu.

Digitoiduissa Maaseudun Tulevaisuus-lehdissä ilmoittivat Pakkasen ja lastenkodin lisäksi myös muutamat muut kyläläiset. Eniten ilmoituksia oli Väinö Sunilla. Ne ajoittuvat aikaan, jolloin perhe oli siirtymässä tai jo siirtynyt Tampereelle, mutta omisti vielä Mustajärven tilan. Vuonna 1939 tilalle etsittiin talouden- ja karjanhoitoon tottunutta palvelijaa. Lehmiä oli tuolloin seitsemän. Karjanhoitajaa tilalle haettiin 1951. Lehmiä oli silloin 10. Navetassa oli sähkövalo ja painovesi. Seuraavana vuonna Mustajärvellä pidettiin suomenkarjan huutokauppa. Myyntiin tuli 11 lehmää, kaksivuotias sonni, vasikka, seitsemän lammasta, neljävuotias ruuna ja tammavarsa. Tilan ilmoitettiin siirtyvän karjattomaan maatalouteen. Kuitenkin vuonna 1954 Suni etsi itsenäiseen työskentelyyn tottunutta pariskuntaa hoitamaan maatilan töitä. Navetassa oli neljä lehmää ja nuortakarjaa. Sähköpumppu ja automaattisesti toimivat juomakupit mainittiin ilmoituksessa. Tilalla oli traktori.

Karjattomaan maatalouteen siirtyi 50-luvulla myös muita tiloja. Heikki Halonen myi karjansa 1956. Karja- ja irtaimistohuutokaupassa myytiin neljä lehmää, kaksi vasikkaa, sonni, hevonen, Lame-merkkinen kotitarvemylly, silppu- ja paalauskone, hevosaura ym. 1959 Sven Jokinen ilmoitti huutokaupasta, jossa myytiin kahdeksan lehmää ja hieho. Nekin kuuluivat suomenkarjaan. Parhaiden lehmien vuosituotoksen kerrottiin olleen yli 200 rasvakiloa. Länsi-Savo-lehti kertoi myöhemmin, että huutokauppaan tuli väkeä aina Keski-Suomea ja Savoa myöten. Erityisen korkeaan hintaan myytiin Nätti-lehmä. Siitä lapinjärveläinen ostaja maksoi 125 000 mk.