Blogi

Taisin alkuvuodesta luvata, etten juurikaan kirjoittaisi vuodesta 1918, vaikka muistovuotta vietetäänkin. Olen lipsunut lupauksestani, koska sattuma aika paljon määrää näiden tekstien aiheita. Tällä kertaa se toi käteeni Tuulikki Pekkalaisen kirjan Lapset sodassa 1918. Olen toki aiemminkin tiennyt, että sodan molemmilla puolilla taisteli (tai ainakin oli mukana) hyvin nuoria poikia, vielä lähes lapsia. Olen myös tiennyt, että lapsia joutui äitiensä mukana vankileireille. Kirjoitan tätä, koska kirjasta löytyi tuttu nimi.

Hämeenlinnan vankileirin vankiluettelosta on kirjailija löytänyt Toivo Mäkisen Hämeenkyröstä. Syntymäaika 1.8.1902 täsmää Hämeenkyrön kirkonkirjoihin. Sodassa ja leirillä ollessaan hän oli 15-vuotias. Hänen kerrotaan olleen maatyömies ja hänen omaisekseen on mainittu Vihtori Mäkinen. Hänet vangittiin 1.5. Vesalassa lähellä Lahtea. Leiriltä vapautumisesta ei ole merkintää. Kirjoittaja ei ole löytänyt häntä heinäkuussa vapautettujen luetteloista. Toisaalta hänen nimellään ei luettelossa ole valtiorikosoikeuden aktia, mikä viittaisi siihen, ettei hän ole oikeuden eteen joutunut. Hänen isänsä nimellä sellainen todennäköisesti on, mutta sitä ei ole vielä digitoitu. Ehkä hän siis lähti isänsä mukana sotaan ja joutui vangituksi Vesalassa. Myöhemmin hänet siirrettiin Hämeenlinnaan ja todennäköisesti vapautettiin sieltä ennen kuin kuolema alkoi niittää leirillä suurinta satoaan. Muita perheenjäseniä ei aktiluetteloissa ole, joten Toivon äiti ja pikkuveli lienevät jääneet Haukijärvelle.

Toinen nuorena sotaan mukaan joutunut haukijärveläinen oli Otto Söderling. Hänelle on olemassa valtiorikosoikeuden akti, jonka olen joskus Kansallisarkistossa lukenut. Hän oli syntynyt huhtikuussa 1902 ja oli siis ehtinyt täyttää 16 vuotta ennen kuin jäi vangiksi Lahden lähellä. Hän oli ollut töissä Erkkilässä, kun mouhijärveläiset punakaartilaiset olivat ottaneet sieltä hevosen ja pakottaneet Oton ajomieheksi. Hän oli sitten seurannut kaartilaisia kuskina aina Lahden tienoille saakka. Pakottamisesta on olemassa Emma Erkkilän antama todistus. Otto vapautettiin Hämeenlinnan vankileiriltä heinäkuun alussa. Valtiorikosoikeus antoi hänelle kuitenkin kahden vuoden ehdollisen tuomion, joten se ei tainnut täysin uskoa pakkottamiseen.

Otto siis joutui sotaan omien sanojensa mukaan pakosta. Toivon motiivista ei ole tietoa. Ehkä hän oli jo tuolloin mukana työväenliikkeen toiminnassa jollakin tavalla ja lähti muiden innoittamana punakaartiinkin. Sekä sotaan pakotetuista että aatteen takia mukaan lähteneistä lapsista löytyy esimerkkejä myös tämän päivän sotatantereilta. Surullisia tarinoita. Otto Söderlingin myöhemmistä vaiheista ei ole kovin paljon tietoa. Toivo Mäkinen kaatui talvisodassa.

Lähde: Pekkalainen Tuula, Lapset sodassa 1918, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2014

Pitkästä aikaa pieni tunnistustehtävä. Alla olevassa kuvassa on vasemmalla Eero Ihantola. Muistitiedon mukaan kuva on otettu Kalkunmäen Purtulla ja siinä on talon renkejä. Eero Ihantolan henkilöhistoria ajoittaa kuvan vuosiin 1916 - 1924. Kuvan taakse on merkitty neljä nimeä. Ihantolan lisäksi mainitaan Lauri Marjamäki, Iivari Virtanen ja Väinö Järvinen. Nimiä on siis yksi vähemmän kuin kuvassa on henkilöitä. Nimet ovat peräisin Eeron pojalta Einolta, joka on vanhoilla päivillään muistellut lapsuudessa kuulemaansa.

Nimistä Lauri Marjamäki mahdollisesti liittyy Haukijärveen. Palataan häneen kohta. Virtaset ja Järviset ovat vaikeita, heitä lähteissä riittää. Iivari Virtanen voisi olla jo edellisessä rippikirjassa Kalkunmäkeen merkitty Frans Ivar Virtanen, joka oli syntynyt 1893 Kankaanpäässä. Vuoden 1916 henkikirjassa on Herttualassa Väinö Järvinen, s. 1890. Hän oli perheellinen. Mielestäni kuvan oikeassa reunassa olevalla on vihkisormus, hän voisi siis olla Järvinen. Toki esimerkiksi Virtanen olisi ehtinyt avioitua kuvan ottamiseen mennessä.

Miesten iästä on vaikea sanoa mitään. Ehkä vasemmalta lukien toinen ja kolmas näyttävät muita nuoremmilta. Haukijärven Lauri Marjamäen syntymävuosi oli 1898. Hän voisi siis olla toinen heistä. Mitä hänen liikkeistään tiedetään? 1916 hän oli renkinä Parkkisella. Hän avioitui 1923. Sen jälkeen hän asui Heinijärvellä. Väliin mahtuisi jakso Purtun renkinä, mutta mikään käytettävissä olevista lähteistä ei sellaista vahvista. Lauri Marjamäki ei tietenkään ole kovin harvinainen nimi. Kuvassa voi olla joku samanniminen henkilö, joka on tuohon aikaan ollut Purtulla.

Jälleen siis toivon, että lukijat selailisivat vanhoja valokuvia. Kyseistä kuvaa on varmasti aikanaan tehty useampia kappaleita, kenties kaikille siinä mukana oleville. Myös muut kuvat Marjamäen väestä voisivat auttaa tunnistuksessa.

Pinta-ala 38 hehtaaria, josta peltoa 10 hehtaaria, hevonen, kuusi lehmää, kaksi kääntöauraa, kaksi äestä, niittokone, hevosharava, työrattaat kumipyörillä, ompelukone, tila ollut omistuksessa neljä vuotta. Viljeltiin vehnää, ruista, ohraa, kauraa, heinää ja perunaa. Siinä tiedot aika tyypilliseltä haukijärveläiseltä maatilalta vuonna 1950. Tiedot on kerätty tuolloin suoritetun maatalouslaskennan alkuperäisiltä lomakkeilta. Lomakkeet olivat varsin yksityiskohtaisia, jokainen omenapuu ja marjapensaskin oli kirjattu. Aineistoa säilytetään Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteessä (entinen maakunta-arkisto). Päivän arkistovisiitin aikana oli pakko kirjata ylös vain tärkeimmät tiedot.

Lyhyt omistusaika kertoo, että kyseessä oli karjalaistila. Ne muodostivat ison osan kylän maatiloista ja olivat kooltaan ja muutenkin olosuhteiltaan aika samanlaisia. Vanhemmilla tiloilla vaihtelua oli enemmän. Suurin oli tietenkin 172 hehtaarin Pakkanen, pienimmän tilan pinta-ala oli neljä hehtaaria. Alle kahden hehtaarin tilat oli jätetty laskennan ulkopuolelle. Melkein kaikilla tiloilla oli ainakin yksi hevonen, vain muutama pikkutila luotti naapuriapuun. Myös hevostyökalut ja joko sähkö- tai polttomoottori kuuluivat varustukseen niillä, joilla viljely oli päätoimista. Traktori mainitaan Pakkasella ja Yliviidanojalla. Alle puolella tiloista tehtiin AIV-rehua.

Sähkölaitteet rajoittuivat valaisimiin ja moottoriin. Vain Nikolai Mäkelällä oli sähkölevy. Ainoastaan Lauri Niemi oli maininnut laskentatietoja antaessaan henkilöauton. Ehkä nuoremman polven autoja ei yleensä katsottu tilalle kuuluviksi. Kovin monta niitä ei kylässä tuolloin ollutkaan. Kalastusta ei kylässä mainittavasti harrastettu. Valkamasta sentään kerrottiin, että edellisenä vuonna oli saatu 15 kiloa kalaa.

Jälkikäteen huomasin, että muutaman tilan tiedot puuttuvat muistiinpanoistani. En tiedä, eikö niitä ollut alkuperäisessä aineistossakaan vai menivätkö ne minulta ohi täysin epäjärjestyksessä olleita lomakkeita selatessani. Etsin kylän taloja postiosoitteen perusteella. Vasta hetken Hämeenkyrön aineistoa selattuani huomasin, että osa Mustajärvenkulmaa haki postinsa Hiukkasista. Olin siihen saakka katsonut vain ne, joiden postiosoite oli Haukijärvi tai Herttuala. Se selittää parin tilan poisjäämisen. Tietoja olivat keränneet ainakin Urho Leppihalme ja Matti Kirmo, jotka kyllä tunsivat seudun hyvin.

Tilojen olosuhteita miettiessäni sain ajatuksen, että nuoremmille polville tekisi hyvää elämysmatka 50-luvun maatilalle. Ainakin niille, jotka aika syyttävään sävyyn väittävät sodan jälkeen syntyneiden päässeen helpolla.

Näin pyhäinpäivän aikaan monet meistä käyvät läheistensä haudoilla. Jos on aikaa hiukan kävellä hautausmaalla, saattaa löytää jonkun entisen kyläläisen viimeisen leposijan. Eniten heitä on tietenkin Hämeenkyrön hautausmailla, mutta osa on päätynyt kauemmaksi, jotkut jopa toiselle puolelle maapalloa. Hautakivet toimivat myös tietolähteenä. Näillekin sivuille on monen edesmenneen haukijärveläisen kuolinaika löytynyt hautakivestä. Myös perheestä voi olla kivessä tietoa. Ja kun nykyään eletään digitaalisessa maailmassa, voi hautakiven äärelle päätyä myös verkossa.

Joskus aiemmin olen kertonut, että löysin Find A Grave-tietokannasta Hulda Koiviston (Maatiala, Kivi) hautakiven. Linkeistä pääsee katsomaan myös Erland Maatialan (Mattila) hautakiveä. Vaikka nimi muuttui Yhdysvalloissa, tarkat syntymäajat varmistavat sen, että kyse todella on entisistä haukijärveläisistä. Taavetti Kinkki avioitui Yhdysvalloissa Miina Jauhiaisen kanssa. Tämän tiedot on kirjattu tietokantaan, vaikka kiveä ei olekaan kuvattu. Joskus pohdin, onko Kanadan länsiosassa asunut Kalle Silta Haukijärveltä lähtenyt Kalle Mustasilta. Hautakivi tuntuisi vahvistavan asian. Tietokannassa on myös suomalaisia hautausmaita, esimerkiksi Frans ja Tyyne Söderlingin hautakivet Ahveniston hautausmaalla on kuvattu sinne. On olemassa toinenkin iso amerikkalainen hautakivitietokanta, Billion Graves, mutta siitä en ole kyläläisiä löytänyt.

Suomalaisia tietokantoja tulee mieleen vain yksi, Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokanta. Erilaisia sivustoja, joille on kuvattu hautakiviä, on kyllä verkossa useampia. Tietokannan etuna on se, että siihen yleensä liittyy hakutoiminto. Niinpä löydämme helposti esimerkiksi Viljakkalaan haudattujen Paavo ja Linda Anttilan sekä Erkki Anttilan hautakivet. Muitakin entisiä kyläläisiä tietokannassa on. Facebookissa toimivassa Suomen kirkkoja ja hautausmaita-ryhmässä on paljon kuvia hautausmailta. Pitää kuitenkin olla jonkilainen tieto henkilön asuinpaikasta, jotta hänen hautakiveään kannattaisi ruveta kuvia selaamalla etsimään. Kyseessä on suljettu ryhmä, siksi en laita linkkiä.

Miksi kuolinvuoden tietäminen on tärkeää? Ehkä se ei olekaan. Itse kuitenkin ajattelen, että haluan saada sivustolla nimettyjen haukijärveläisten elämän päätepisteenkin näkyviin. Ehkä se voi olla tärkeä tieto myös sukulaisistaan tietoa etsiville.