Blogi

Taannoin kirjoitin tsaarin ajan asevelvollisista. Totesin silloin, että Frans Oskar Äärilä sai arvonnassa varsin pienen numeron (3), joka mahdollisesti tarkoitti vakinaiseen palveluun joutumista. Katsotaan nyt, miten hän päätyi syntymäpitäjästään Kauvatsalta Parilan Äärilään eli Erkkilään. Hän syntyi 1863 Kauvatsan Piitanojan Unton talon Vähä-Rukan torpari Erland Heikinpojan ja tämän vaimon Karoliina Vilhelmiina Kallentyttären ensimmäisenä lapsena. Sisaruksia hänellä oli kaikkiaan kuusi, heistä tosin ainakin yksi kuoli pienenä. Erland kuoli 1881. Karoliina jatkoi torpan pitoa ilmeisesti kahden vanhimman poikansa avustamana. Ehkä juuri tähän vaiheeseen liitttyy se, ettei Frans Oskar ehtoollisellakäyntimerkintöjen perusteella näyttäisi joutuneen vakinaista asepalvelusta suorittamaan. Arpanumero on merkitty hänelle vuonna 1885 alkavaan rippikirjaan. Siinä hänelle on lisäksi merkitty sukunimi Jokinen. Se voi viitata siihen, ettei hänellä ollut tarkoituksena jäädä kotitorppaa hoitamaan.

Frans Oskar avioitui 1889 Emma Loviisa Uusi-Äijälän kanssa. Tämä oli kotoisin Kullaan Ahmauksen kylän Uusi-Äijälän talosta ja talollinen Matti Abrahaminpojan ja tämän vaimon Kaisa Loviisa Antintyttären 1866 syntynyt nuorin tytär. Nuoripari asettui asumaan Vähä-Rukan torppaan. Vanhin tytär Iida Maria ehti syntyä Kauvatsalla ennen kuin perhe muutti kesällä 1890 Hämeenkyröön, Parilan Erkkilään.

Äärilän edellinen talollinen Mikko Mikonpoika oli ostanut Suojan talon ja muuttanut 1888 perheineen Suojalle. Pian hänestä kuitenkin tuli itsellinen, ja Josua Honkolin osti Suojan. Mikon vävy Ivar Juhonpoika taisi olla hetken aikaa isäntänä Äärilässä, mutta viimeistään 1890 hänestäkin tuli itsellinen. Niin Mikko Mikonpoika kuin Ivar Juhonpoikakin muuttivat myöhemmin perheineen Mouhijärvelle. Frans Oskar ja Emma Loviisa Äärilän myöhempiä vaiheita on kuvattu sivustolla.

Ihan muuta etsiessäni törmäsin Hämeenkyrön syyskäräjien pöytäkirjassa vuodelta 1870 Haukijärveen liittyvään juttuun. Vaikka se menee sivuston käsittelemän ajan ulkopuolelle, katsotaan sitä hiukan. Torpparien oli mahdollista hakea torpparisopimuksensa vahvistamiseksi kiinnitystä oikeuden istunnossa. 1870 sellaista haki sivustollakin esiintyvä Mikko Jaakonpoika Haukipää. Kontrahti vahvistettiin oikeuden päätöksellä. Parasta on ehkä se, että pöytäkirjaan on kirjattu Mikko Jaakonpojan ja Hillun silloisen isännän Karl Eliaanpojan väliset suomenkieliset sopimukset. Ne eivät ole kovin yksityiskohtaiset, lieneekö asioista sovittu tarkemmin suullisesti. Mutta lukekaapa itse, en käy niitä tähän kirjaamaan.

 Kukon (Kukonniemen, myöhemmin mahdollisesti Kukkolan) torppa oli perustettu 1859. Perustajat kuitenkin muuttivat sieltä pois 1869 muututtuaan sitä ennen torppareista itsellisiksi. Haukipää taas oli perustettu jo 1700-luvulla. Edellinen torppari kuoli 1868. Mikko Jaakonpoika tuli torppariksi jo samana vuonna vaimonsa Rakel Taavetintyttären kanssa. Seuraavana vuonna he saivat viljeltäväkseen myös Kukon maat. Torpparin suorittamista maksuista ja muista velvoitteista päätellen Kukko oli selvästi pienempi kuin Haukipää. Mielenkiintoinen velvoite oli kerran viidessä vuodessa omalla hevosella suoritettu kaupunkireissu Turkuun.

Mikko Jaakonpoika oli kotoisin Kuotilan Luojuun torpasta. Rakel taas oli Viljakkalan puolelta Lavajärveltä, Koivuniemen torpasta. He olivat avioituneet 1861. Molemmat ehtivät olla vuosikausia palveluksessa taloissa ennen kuin heistä 1867 tuli Parilan Keskisen torppareita. Siellä he viipyivät vain pari vuotta. Rakel kuoli 1876. Seuraavana vuonna Mikko avioitui Matilda Taavetintyttären kanssa. Heidän perheensä onkin esitelty sivustolla.

Tekstissä mainittujen lisäksi lähteenä on käytetty Hämeenkyrön seurakunnan rippi- ja historiakirjoja (SSHY:n jäsensivuilla)

Autonomian ajan Suomessa oli käytössä asevelvollisuus vuosina 1881 - 1901. Asevelvollisia olivat vuosina 1859 - 1879 syntyneet. Vuosittain järjestettiin kutsuntatilaisuuksia, joissa nuoret miehet saivat arpanumeron. Pienimmät arpanumerot velvoittivat kolmen vuoden asepalvelukseen. Hieman suuremmilla numeroilla joutui kolmena kesänä suorittamaan 90 päivän harjoittelun reservikomppaniassa. Paljon oli myös asevelvollisuudesta kokonaan vapautettuja. Vapautuksen saattoi saada terveydellisten syiden lisäksi ainakin perhesyistä.

Ketkä kylässä pääsivät/joutuivat suorittamaan asepalveluksen? Siitä onkin hiukan vaikeampi saada tietoa. Arpanumero tai palveluksesta vapauttaminen on kyllä merkitty rippikirjaan. Jonkun verran on myös merkintöjä vakinaisesssa palveluksessa olemisesta. Mutta merkinnän johdonmukaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Kutsuntaluetteloita ei ole digitoitu eivätkä ne välttämättä tarjoa tietoa palveluspaikasta. Lisäksi osa kyläläisistä ehti muuttaa pois ennen kutsuntaikää, mikä vaikeuttaa tutkimista.

Yksi kyläläinen palveli varmasti Suomen kaartissa. Hän oli Taavetti Tonttila. Hän sai kutsunnassa arpanumeron neljä, mikä tiesi kolmen vuoden palvelusta. Rippikirjassa 1891 - 1901 (SSHY:n jäsensivuilla) hänellä on merkintä "vak. sotap.". Kaartin seurakunnan arkisto kertoo hänen olleen kutsunnoissa 1900 ja vannoneen sotilasvalan samana vuonna. Hän kuului kaartin ensimmäiseen eli Hänen Maijesteettinsa komppaniaan. Mahdollisesti hän oli mukana myös komppanian matkalla Pietarissa. Muuten palvelus tapahtui Helsingissä. 

Muita pieniä numeroita saaneita olivat Frans Erkkilä (3), Jaakko Varin (1) ja Taavetti Palomäki (10). Heidän palveluksestaan ehkä jonkun toisen kerran. Toisaalta tiedetään, että Vihtori Järvelän numero 30 vei hänet kesäisiin harjoituksiin Ikaalisten reservikomppaniassa.

Näistä autonomian ajan sotilaskoulutuksen saaneista jotkut osallistuivat vuoden 1918 sotaan. Heitä oli varmasti molemmilla puolilla. On vaikea sanoa, mikä asepalveluksen suorittaneiden merkitys sodassa oli. Taavetti Tonttila kaatui 1918 Tampereen taisteluissa.

Vaikka tämänkertainen aihe oli hiukan sotainen, toivotan lukijoille oikein rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä.

Olen näissä teksteissä nostanut silloin tällöin esiin muualta kylään muuttaneita ihmisiä. Heitähän Haukijärvellä on riittänyt, mihin tärkeimpänä selityksenä lienee Pakkasen kartanon suuri työvoiman tarve. Muuttoliike menneinä aikoina kiinnostaa, koska tiedonvälitys oli kaukana nykyisestä. Mistä joku tiesi torpan vapautuvan kymmenien kilometrien päässä? Tällä kertaa hiukan Yliviidanojan Frans Fabian ja Ida Sofia Mäkisen tiestä Viidanojankulmalle.

Frans Fabian Taavetinpoika syntyi kesäkuussa 1875 Suoniemellä Taavetti Kaarlenpojan ja tämän vaimon Elinan perheeseen. Perheessä oli ennestään kaksi tytärtä, nyt syntyivät kaksospojat, joista toinen, Taavetti, kuitenkin kuoli parivuotiaana. Myöhemmin syntyi vielä kuusi lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Taavetti Kaarlenpoika oli Kauniaisten kartanon jyvärenki eli muonamies, ja perheen asuntoa kutsuttiin Soramäeksi. Siellä Frans asui, kunnes 1897 lähti kartanon Sillanpään torppaan rengiksi. Tässä vaiheessa hänelle merkittiin sukunimeksi Mäkinen. 1898 hän siirtyi rengiksi Kauniaisten kartanoon.

Ida Sofia oli syntynyt 1876 Kullaalla. Äiti Maria Sofia Malakiaantytär asui Paluksen kylän Katajistolla. Äiti kuitenkin kuoli jo 1886. Ida ja hänen sisarensa Aleksandra jäivät orvoiksi. Heidät on kuitenkin merkitty Katajistolle aina vuoteen 1892, jolloin Ida muutti Mouhijärvelle. Siellä hän oli palveluksessa eri taloissa. Nimi Katajisto vaihtui vuoden 1895 aikoihin Laineeksi. 1896 hän muutti Suoniemelle, palvelukseen Kauniaisten kartanoon. Hän avioitui saman kylän Frans Fabian Mäkisen kanssa 1899. Perheeseen ehti syntyä Suoniemellä kaksi tytärtä ennen kuin se 1903 muutti Hämeenkyröön Yliviidanojan torppaan.

Frans oli Kauniaisissa renkinä. Varmaan he lähtivät etsimään parempaa tulevaisuutta Hämeenkyröstä. Emme tiedä, saivatko he jo silloin lupauksen mahdollisuudesta ostaa torppa omakseen. Kauppakirja tilasta on tehty 1907. Ilmeisesti tilan itsenäistyminen tapahtui jonkinlaisen siirtymäajan kautta, sillä vuosien 1902 - 1911 rippikirjaan Frans Mäkinen on merkitty torppariksi eikä merkintää ole korjattu. Tarkemmat tiedot perheestä sivustolla.

Lähteinä Hämeenkyrön, Kullaan, Mouhijärven ja Suoniemen rippikirjat SSHY:n jäsensivuilla