Blogi
Lehtien kertomaa 2/2 (blogi)
Jatketaanpa vielä hiukan vanhojen lehtien parissa. Olen joskus aiemmin pohtinut, mikä talo Haukijärvellä mahtoi olla kaupan 1908. Miltei samanlainen ilmoitus oli Sosialidemokraatti-lehdessä syyskuussa 1913. Silloin K. Nieminen myi taloa huutokaupalla, edelleen sen kerrottiin sopivan erityisesti kauppiaalle tai käsityöläiselle ja myynnissä olevan myös irtaimistoa. Nytkin syynä oli poismuutto, joka ei ilmeisesti ollut tapahtunut vielä 1908. Kuten aiemmassa tekstissä totesin, kyseessä voisi olla Vuoren talo, jonne Mäkiset muuttivat juuri noihin aikoihin.
"Kaikkia niitä henkilöitä, joilla on Haukijärven työwäenyhdistyksen omaisuutta, pyydetään tuomaan se takaisin sanotulle yhdistykselle ennen 15. p:wää heinäk. 1919. Holhooja." Ilmoitus julkaistiin Kyrön Sanomissa heinäkuun alussa 1919. Muistan nähneeni jossakin tiedon, että Martti Erkkilä toimi työväenyhdistyksen omaisuuden holhoojana, tosin en ole varma käytetystä termistä. Keiden muiden hallussa omaisuutta oli? Oliko sitä otettu takavarikkoon 1918? Nyt yhdistys oli ilmeisesti saamassa omansa takaisin. Tärkein oli varmasti oma talo.
Loppuun surullinen tarina Sosialidemokraatti-lehdestä lokakuulta 1911. "Köyhän lehmä tullut tapettawaksi. W. k. 29 p:nä tuli Hämeenkyrön Haukijärvellä torpp. Frans Mustasillan lehmään n. s. "poikimakuume", jota seurasi satakertun tulehdus. Waikka lääkäreitä käwi useampia m. m. piirieläinlääkäri, täytyi eläimen kärsimykset lopettaa t. k. 2 p:nä. Lehmä oli Mustasillan ainoa ja oli se lypsänyt wiime wuonnakin 18 kiloa päiwässä. Arwo oli n. 150 mk. Siinä meni kuin leipä suusta, joten wahinko oli warsin tuntuwa." Eihän Mustasilta torppari ollut eikä toimittaja varmaankaan karjatalouden asiantuntija, mutta johtopäätös oli silti oikea. Melkoinen menetys.
Lehtien kertomaa 1/2 (blogi)
Teen toisinaan Haukijärveen liittyviä hakuja Historiallisessa sanomalehtiarkistossa. Aineistoa on kenties digitoitu lisää sitten edellisen käyntini. Myös hakutoiminto näyttää tarkentuneen palvelun alkuaikoihin verrattuna. Joka tapauksessa tämänkertainen käyntini tuotti muutaman kylään liittyvän löydön. Niistä esittelen tänään kaksi. Mennäänpä aikajärjestyksessä.
Kyrön Sanomat julkaisi elokuussa 1918 seuraavan ilmoituksen: "Puusepän tarvitsiat huom.! Arvoisalle yleisölle ilmoitan, että otan vastaan Herttualan Palomäessä huonekalu, rakennus, ynnä kaikkea muuta alaan kuuluvaa työtä. Piirustuksia laaditaan pyydettäessä nykyaikaan verraten halvalla. Kirjeellisesti voi myös ilmoittaa osoite: Haukijärven post. pysäkki Kunnioittaen: K. Voutilainen Puuseppä." Teksti oli tietenkin kirjoitettu ilmoituksen muotoon. Kuka oli tämä puuseppä Voutilainen? Ei aavistustakaan. Ainakaan häntä ei ole merkitty Palomäkeen vuoden 1915 henkikirjassa. Toki tuohon aikaan ihmiset eivät välttämättä siirtäneet kirjojaan heti paikkakunnalle muutettuaan. Mahdolliset tiedot ovat tervetulleita.
Opettaja Kerttu Lehtosalolla oli vaalimurheita. Helmikuussa 1920 hän kirjoitti Kyrön Sanomien yleisönosastossa näin: "Olen kuullut huhuna, että allekirjoittanut on pantu joksikin ehdokkaaksi johonkin listaan tulevissa kunnallisvaaleissa ja koska tämä on tapahtunut ilman minun suostumustani, niin ilmoitan täten, ett'en suostu ehdokkuuteen ja kaikkein vähimmin silloin kun tämä tapahtuu tietämättäni. Haukijärvi 29.1.1920 Kerttu Lehtosalo". Olen yrittänyt katsoa Kyrön Sanomista ja myöhemmin Hämeenkyrön Sanomista, ketä kyläläisiä on ollut vaaleissa ehdokkaana. Lehtosalon nimeä en muistä nähneeni. Ilmeisesti kirjoitus täytti tehtävänsä. Outoa silti ajatella, että joku olisi nimennyt hänet ehdokkaaksi lupaa kysymättä.
Kokemäeltä Haukijärvelle (blogi)
Sarjassamme muualta kylään muuttaneita: Maria Loviisa Lehtinen. Hän syntyi Kokemäellä heinäkuussa 1874 Juho ja Maria Mäntylän itsellisperheeseen, joka asui Ylistaron Horellin maalla. Silloin Maria Loviisalla oli viisi sisarusta ja vuonna 1877 syntyi vielä pikkuveli. 1871 syntynyt Amanda-sisko hukkui kesäkuussa 1880. Vanhin veli muutti kotoa jo ennen Marian syntymää, ja muutkin sisarukset lähtivät kukin vuorollaan ansaitsemaan leipäänsä. 1892 oli Marian vuoro.
Kokemäen kirkonkirjat kertovat, että Maria muutti Hämeenkyröön. Sieltä häntä ei kuitenkaan löydy, sillä muutto tapahtui kappeliseurakuntaan eli Viljakkalaan. Hänen veljensä oli muuttanut sinne jo aiemmin. Viljakkalassa kului kahdeksan vuotta. Enimmäkseen hän oli töissä Inkulan taloissa, mutta myös Viljakkalan Markkula tuli tutuksi. Inkulasta ei ole kovin pitkä matka Ikaalisten Luhalahteen. Siellä asui Yliuparin Nevalassa Viktor Nevanen, joka vuosisadan vaihteessa otti käyttöön nimen Lehtinen. Nuoret avioituivat 1900 ja Maria muutti Luhalahteen.
Luhalahdessa perheeseen syntyi viisi lasta. 1909 Viktor ja Maria perheineen muuttivat Osaralle. Viktor työskenteli rusthollissa muonarenkinä. Osaralla toinen perheen kaksostytöistä, Katri, kuoli 1911 ja 1913 syntyi nuorin lapsista, Jenny. Perhe on merkitty rustholliin ainakin vielä vuoden 1915 henkikirjoissa. Ei ole tiedossa, missä vaiheessa muutto Haukijärvelle tapahtui. Muistitieto kertoo, että he olisivat asuneet kylässä jo 1918. Se on mahdollista, mutta kirjansa he ovat muutaneet vasta vuoden 1922 aikaan. Loppu onkin sitten sivustolla.
Kirjaston kirjoja (blogi)
Koulun arkistossa on vihkonen, jonka kanteen on merkitty "Haukijärven kansakoulun oppilaskirjaston kirjaluettelo". Mitään vuosilukua vihkonen ei sisällä, mutta se on täsmälleen saman näköinen kuin vastaava, vuodelle 1921 päivätty opettajakirjaston luettelo. Nimekkeitä siinä on 213. Sama kirjamäärä on merkitty vuonna 1940 laadittuun asiakirjaan. Jos oikein ymmärrän, kirjaluettelo on aloitettu vuoden 1921 aikoihin ja se yltää vuoteen 1940. Myös kirjojen ilmestymisvuodet ja luettelossa käytetyt erilaiset kynät todistavat sen puolesta, että lista on syntynyt pitemmän ajan kuluessa.
Millaisia kirjoja sitten Haukijärven koululaisille oli tarjolla ennen sotia? Luettelo alkaa Andersenin saduilla ja päättyy Hilda Huntuvuoren "Kokemäenmaan kuningas"-kirjaan. Enimmäkseen kirjailijat olivat suomalaisia, mutta Andersenin lisäksi esimerkiksi Defoe, Alcott ja Dickens olivat edustettuina. Suosittuja näyttävät olleen ainakin Anni Swan, Yrjö Karilas ja Walter Scott. Hämeenkyröläinen kirjailija F. E. Sillanpääkin oli mukana. Hänen teoksensa "Kuvia ja tarinoita" sai luettelossa numeron 173. Se lienee ollut kouluja varten toimitettu valikoima Sillanpään tekstejä.
Useimmat kirjat edustivat kaunokirjallisuutta. Joukkoon mahtuivat kuitenkin myös teokset "Ihmeellinen luonto", "Nuorten puutarhakirja", "Luonnon kätköistä", "Kanakirja", "Mehiläiskirja", "Metsänhoito-oppi" ja "Maantieteellisiä kuvauksia" sekä muutamia, joiden nimestä tai tekijästä ei voi päätellä, mihin kirjallisuudenlajiin kirja kuuluu. Paljon oli siis koululaisille tietoa ja sivistystä tarjolla.
Postipysäkin alkuvaiheita (blogi)
Haukijärven koulun arkistosta löytyy teksti, jossa opettaja Kerttu Lehtosalo kuvailee kylän postipysäkin syntyvaiheita. Lainaan tekstistä tähän katkelmia.
"Lukuhalu oli herättänyt saada tietoja muualtakin kuin omalta paikkakunnalta. Tätä välittäjää, sanomalehteä, oli hankalaa saada, kun paikkakunnalla ei ollut postia. Lähimpään postiin oli matkaa 8 km ja Hämeenkyrön postiin 12 km. Tapa oli sellainen, että se kyläläinen, joka kävi kirkolla poikkesi postiin ja toi koko kylän postin. Täten saatiin posti aina vanhentuneena, sillä ei aina joka viikko käyty kirkolla. Kartanoon tuli kyllä niin sanottu irtolaukku, mutta se ei hyödyttänyt kyläläisiä. "
Lehtosalo keskusteli asiasta J. E. Richterin kanssa ja yhdessä he ottivat yhteyttä postilaitokseen.
"Postihallituksesta tuli tieto, että paikkakunta on niin harvaan asuttua, että ei kannata palkata postin hoitajaa, toisin sanoen ei posti kannata itseään. Allekirjoittanut tarjoutui hoitamaan postia 3 vuotta palkatta, siinä toivossa, että sen ajan kuluttua ehkäpä jo alkaisi kannattaa. Vastauksessa sanottiin, että valtion toimia ei voida antaa palkatta hoitaa, mutta jos se hoidetaan (25:-) kahdellakymmenelläviidellä markalla vuodessa, niin katsotaan jos voidaan myöntää postipysäkki Haukijärvelle. Tähän ehdotukseen suostuin. Täten saatiin postipysäkki samana vuonna (1902) kun oma koulutalokin. Tämä kaikki oli suuri edistys syrjäkulman elämässä."
Niin saivat siis kyläläiset postipysäkkinsä.