Blogi
Ala-Nappa vai Yrjölä? (blogi)
En malta olla vielä kertomatta vanhoista sanomalehdistä löytämästäni Haukijärven historiaa sivuavasta jutusta. Tällä kertaa se ilmestyi Satakunnan Kansa-lehdessä syyskuussa 1918 otsikolla "Piirteitä Satakunnan Suojelusjoukkojen ja Porin Rykmentin osanotosta wapaussotaamme". Kirjoittaja oli K. K. Saarenheimo. Juttu käsitteli mainittujen joukkojen vaiheita Hämeenkyrössä ja muuallakin. Osa siitä kuvaa ns. Orjatsalon joukon liikkeitä. Sanottakoon tässä yhteydessä, että Aarne Orjatsalo ei ollut mukana siinä Tampereelta paenneessa punaisten joukossa, joka kantaa hänen nimeään ja joka kulki myös Haukijärven kautta. Lainaan tähän katkelman jutusta:
"Tämän raiwokkaan joukon käsiin joutui Hämeenkyrössä Pakkasten kartanon läheisyydessä pari 1 komppanian miestä, A. Yrjölä ja K. Smedberg. Kun he huhtik. 6 p:nä iltapimeässä lähestyiwät mainittua kartanoa, kohtasiwat he pahaa-aawistamatta walkolakkisia ja -nauhaisia etuwartijoita, jotka browningeillaan ampuiwat heitä. Tällöin katkesi Yrjölän käsi ja toinen kuula läwisti hänen päänsä, jolloin häntä wielä kuolleenakin iskettiin pistimellä rintaan. Smedbergiä kohden ammuttu kuula läwisti wain hänen waatteensa, jolloin hän kylmäwerisesti heittäytyi maahan teeskennellen kuollutta. Tämän jälkeen riisuttiin ruumiit puolialastomiksi, ja Orjatsalon määräyksestä läwistettiin Yrjölä wielä kerran pistimellä, mutta Smedbergiä lyötiin wain kiwärinperällä päähän. Tässä tilassa makasi hän hangella kolmisen tuntia minkä jälkeen pääsi pakoon metsään. Täältä yritti hän päästä Erkkilän taloon, mutta oli pakoitettu palaamaan takaisin nähtyään pihalla parikymmentä wihollisratsua. Wasta aamuyöstä tohti hän saapua Pakkasten kartanoon, missä sai ystäwällistä hoiwaa."
Sivustolla on muistitietoon perustuen arveltu ns. Orjatsalon joukon surmaaman miehen olleen Juho Urho Ala-Nappa Mouhijärveltä. Tämän tiedetään Sotasurmat-tietokannan mukaan ainakin kuolleen Hämeenkyrössä 6.4.1918. Sen sijaan kuvaukseen sopivaa Yrjölä-nimistä 1918 kuollutta tietokanta ei tunne. Se tuntuu oudolta, sillä valkoisten joukkoihin kuuluneet sodassa surmansa saaneet ovat olleet aika hyvin tiedossa. Lehtijutun tietoja on toisaalta vaikea noin vain sivuuttaa.
Kuolinilmoitus (blogi)
Seuraava ilmoitus julkaistiin sosialidemokraattisessa Uusi Aika-lehdessä syyskuussa 1919. Lehti sisältyy Kansalliskirjaston digitoituihin aineistoihin.
Surullinen luettelo. Ilmoituksessa on mainittu vain sodan aikana Haukijärven työväenyhdistykseen kuuluneet. Muualle muuttaneet ja yhdistykseen kuulumattomat, kuten Olga Mäkelä, eivät ole siinä mukana. Pitkään näyttää olleen tapana, että vain miehet kuuluivat yhdistykseen. Niinpä ilmoituksen tiedot eroavat jonkun verran sivustolla olevista.
Toisaalta ilmoituksessa on mukana myös Herttualassa asuneita ja joitakin, joiden asuinpaikka ei ole tiedossa. Ville Järvenpää, Paavo Nieminen, Kalle Tuomisto ja Toivo Ahlfors asuivat Herttualassa. Kalle Norrgårdin, Ville Anian ja Juho Välimäen asuinpaikka ei ole tiedossa. Norrgårdeja asui kyllä aiemin Haukijärvellä. Ville Ania lienee ollut kotoisin Mouhijärven puolelta. Sitä, missä he olivat renkeinä ennen sotaa, en tiedä.
Raahelainen Haukijärvellä (blogi)
Otsikolla "Otteita Raahen komppanian päiväkirjasta" julkaisi Raahe-lehti heinäkuussa 1918 kirjoituksen, jossa sivutaan myös Haukijärveä. Kirjoittaja kertoi yksikkönsä majoittuneen Herttualan Alakeskiselle. Hän kuvaa vartiossa oloa, mutta myös vapaa-aikaa. Ilmeisesti jälkimmäiseen kuuluu kuvaus käynnistä Haukijärven työväentaloa katsomassa:
"Muutaman pojan kanssa pistäydyin katsomassa Haukijärven työwäenyhdistyksen taloa, joka on noin 4 kilometriä Herttuan kylästä Mouhijärwelle. Siellä oliwat paholaisen jälkeläisten punaisten liput, nauhat ja muut "kansan tahdon" merkit sikin sokin lattialla; hoppu oli sieltä näyttänyt tulevan, koskapa warastetut perunat oliwat kuppiloissa, ja maidonpänikän oli jänyt jotain wellintapaista."
Tämän jälkeen kirjoittaja kuvaa jonkinlaista punaisten väijytystä, jossa kaksi valkoisiin joukkoihin kuulunutta haavoittui. Tarkempi paikka ei käy ilmi tekstistä. Osasto ajoi takaa punaisia Mouhijärvelle vievää maantietä pitkin. Kaikki talot tien varrella olivat tyhjinä, ilmeisesti punaisten puolella olleet olivat piiloutuneet valkoisten tullessa. Illalla sotilaat palasivat Pakkasen kartanoon, josta kerrotaan seuraavaa:
"Se Pakkasten talo, johon olimme leiriytyneenä, se se talo on. Meidän talot siellä kotinurkissa owat waan mökkiä tämän rinnalla, tai mitä arwelette siitä, kuin on kolme nawettaa, joissa pidetään 400 lehmää. Nyt niitä ei ollut kuin hiukan toista sataa. Punikit oliwat niitä wieneet talosta oikein urakalla, samoin 19 hewosta, mutta oli niitäkin jäänyt päälle 20. Tästa siis saa käsityksen kummoiseen taloon sitä matkan warrella joutui."
Näin siis Raahen seutulainen kulki sotaretkellään Haukijärven kautta.
Lähde: Kansalliskirjaston digitoidut ainesitot
70-vuotias (blogi)
Maaliskuussa 1920 Aamulehti (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) julkaisi jutun Juho Peltoniemestä tämän täyttäessä 70 vuotta. Lainaan artikkelista kaksi ensimmäistä kappaletta tähän suoraan:
"70 vuotta täyttää tänään vanha isäntä Johan Peltoniemi Hämeenkyrön Parilan kylän Peltoniemen tilalla. Mainittu tila perustettiin v. 1853. Silloin oli pienen Mustajärven ympäristö erämaata, jonka asukkaina olivat sudet ja karhut. Tienoilta kaadettiin suuria mastopuita, joita kuljetettiin Turkuun myytäväksi. Mastojen pituus voi olla 150 jalkaa ja tyven läpimitta n. 8 - 9 jalkaa. Näitä jättiläisiä vetämään tarvittiin 18 hevosta ja matka Turkuun kesti 7 - 8 päivää.
Metsää pelkäämättä löi Johan Peltoniemen isä, Matti Peltoniemi konttinsa puunoksaan ja ryhtyi rakentamaan saunaa perheensä suojaksi. Sitten kuokin ja kirvein korven kimppuun. Kaskiruis, eli niin sanottu juureinen ja nauriit antoivat ensi vuosien ravinnon. Isän ja pojan yhteisillä voimilla kasvoi sarka saran viereen, korvet ja rämeet kuivattiin reheviksi niityiksi. Elämä olikin silloin kuokan ja kirvesvarren varassa, ei kelloa katsottu työhön mennessä eikä sieltä tullessa. 34-vuotisen isännyytensä aikana Johan Peltoniemi saikin useita palkinnoita ja kunniakirjoja tilan mallikelpoisesta hoidosta."
Seuraaksi jutussa kerrotaan torpan itsenäiseksi ostamisesta ja siitä, miten ahkera ja vaatimaton päivänsankari oli. Hän vietti tervettä elämää ja oli 70-vuotiaana täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Peltoniemeä tai Mustajärvenkulmaa on nykyisin vaikea ajatella susien ja karhujen asuttamaksi erämaaksi, vaikka muut kyläläiset korpikulmasta joskus puhuvatkin. Aikaa torpan raivaamisesta on toki kulunut jo reippaat 150 vuotta ja noista syntymäpäivistäkin pian 100 vuotta.
Matrikkeleita 2/2 (blogi)
Tämä nimiluettelo on hiukan surullinen. Se on luettelo lastenkodin lapsista vuosilta 1918 - 1933. Toki uudempiakin varmasti on, toimihan lastenkoti vielä 60-luvulla, mutta itse en ole sellaisia nähnyt. En aio kertoa kenenkään nimeä, vaikka lähes kaikki luettelossa esiintyvät 92 henkilöä lienevät jo kuolleet. Lapsen nimen lisäksi listaan on kirjattu hänen syntymäaikansa, lastenkotiin tulon päivämäärä, huoltajan/huoltajien nimet ja asema, lastenkotiin joutumisen syy sekä kotikylä. Osalta puuttuu jokin näistä tiedoista, muutamalla on vain nimi ja päivämäärä, jolloin tuli lastenkotiin.
Ensimmäiset nimet on luetteloon kirjattu lokakuussa 1918. Sota ja vankileirien surkeat olot veivät monesta perheestä isän, eikä äiti aina pystynyt yksin huolehtimaan lapsistaan. Myös tuberkuloosi ja keuhkokuume korjasivat satoaan. Monilla lastenkotiin joutuneiista lapsista olikin toinen vanhemmista kuollut, joillakin molemmat. Äidin kuoleman jälkeen isä ei välttämättä pärjännyt pienten lasten kanssa, jos hänellä ei ollut ketään tukenaan. Joissakin tapauksissa isä haki lapsen luokseen, kun tämä oli kasvanut isommaksi. Joukossa oli myös paljon avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Vankilaan joutuminen, mielenterveysongelmat ja lasten jonkinasteinen heitteillejättö näkyvät niin ikään syiden joukossa.
Haukijärveläisiäkin lasten joukossa oli. Ensimmäinen nimi tuli vastaan 1925, toinen 1932. Muita kylästä lastenkotiin päätyneitä ei ymmärtääkseni ollut noina vuosina. Tosin sieltä aiemmin poismuuttaneen lapsi oli listalla jo 1920. Kaikkiaan tunnistin seitsemän lasta, joiden vanhemmista ainakin toisella oli jonkinlainen kytkös kylään. Ilmeisesti kyläläisten kohdalla se, mitä nykyisin nimitämme turvaverkoksi, toimi kohtuullisen hyvin.
Vaikka aluksi kutsuin nimiluetteloa surulliseksi, on muistettava, että kyse oli ihan tavallisista lapsista iloineen ja suruineen. Kuten muutkin ikäisensä, he lähtivät koulunsa päätettyään töihin, perustivat perheet ja osallistuivat sotaan, jossa ainakin kaksi heistä kaatui. Moni asui jonkin aikaa kylässä lastenkodista lähdettyään, joku myös asettui sinne pysyvästi.