Blogi
Josefiina Jokela (blogi)
Josefiina Jokelan vaiheista olen kertonut paitsi sivustolla, myös blogitekstissä. Seuraavassa hiukan hänen tiestään Jokelaan. Tiedot perustuvat digitoituihin kirkonkirjoihin SSHY:n jäsensivuilla.
Josefiina syntyi Suodenniemellä syyskuussa 1868, siis nälkävuosien aikaan. Vanhemmat olivat Pohjakylän Mikkolan Teinilän torpparipariskunta Juho Heikinpoika ja hänen vaimonsa Saara Kustaava Juhontytär. He olivat syntyneet Hämeenkyrössä, mutta muuttaneet jossain vaiheessa Suodenniemelle. Saara oli Juhon toinen vaimo, ja lapsiakin oli kahdesta avioliitosta.
Josefiina oli kymmenvuotias, kun perhe 1878 muutti Teinilästä Hämeenkyröön. Vanhempien mukana seurasivat Josefiina ja 1959 syntynyt veli Kaarle. Hämeenkyrössä he asettuivat Heinijärven Alaraukolan Lamminsivun torppaan. Juho kuoli Lamminsivun torpassa 1896. Saara eli vuoteen 1907. Samoihin aikoihin Kaarle perheineen muutti torpasta. Heitä on käsitelty sivustolla tarkemmin.
Josefiina avioitui 1887 Valkaman silloisen torpparin veljen Mikko Alfred Mikonpojan kanssa. Tytär Iida Maria syntyi Valkamassa. Jo samana vuonna he muuttivat torppareiksi Hillun Jokelaan. Mikolle merkittiin sukunimeksi aluksi Tuominen. Melko pian se kuitenkin muuttui asuinpaikan mukaiseksi. Loppu onkin sivustolla.
Lamminsivu 1912 (blogi)
Olen aiemminkin kirjoitellut vuokralautakunnan suorittamista katselmuksista. Muutamien valokuvien ohella ne tarjoavat mahdollisuuden katsoa, miltä kylän torpat näyttivät 100 vuotta sitten. Tällä kertaa matkaamme Lamminsivulle. Katselmuksen suorittivat Anselm Nuuti, Herman Lehtiniemi ja Kalle Haukipää 26.9.1912. Paikalla olivat myös isäntä Viktor Tättälä ja torppari Kalle Lamminsivu. Erityistä syytä katselmukselle ei mainittu. Se tapahtui Tättälän pyynnöstä.
Aloitetaan päärakennuksesta. Se oli 15 metriä pitkä, kuusi ja puoli metriä leveä ja viisi metriä korkea. Hirsirakennus oli katettu päreillä. Sisällään se piti pirtin, pakarin, kamarin ja eteisen. Rakennuksen kuntoa lautakunta piti tyydyttävänä, mutta määräsi sen nostettavaksi ja samalla kivitolpat laitettaviksi alle. Ensimmäinen hirsikerta kun oli lahonnut. Työt piti suorittaa seuraavana vuonna.
Muita rakennuksia oli paljon, kuten tuolloin oli tapana. Pöytäkirjassa luetellaan luhtirivi, ratashuone ja lato, talli ja lato, vanha navetta ja sen yhteydessä sikahuone, navetta, sauna, aitta, riihi, riihilato sekä niittyladot. Kaikki oli rakennettu hirsistä ja varustettu pärekatolla, paitsi sikahuoneen etu- ja takaseinä oli tehty pölkyistä. Vanhan navetan kunto oli huono, muut rakennukset olivat tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa. Korjausmääräyksiäkin annettiin. Kattoja piti uusia ja joitakin rakennuksia nostaa kivien päälle.
Peltoja oli pohjoispuolella, eteläpuolella, huoneitten ympärillä sekä Huhdan vainiot, joiden sijaintia ei kerrottu. Lisäksi oli hiukan luonnonniittyä. Pelloilla kasvoi ruista, kevätviljaa ja heinää. Eteläpuolinen vainio oli kynnettynä. Pinta-aloja ei valitettavasti mainittu.
Mitään rakennusta ei ilmeisesti ollut maalattu, ainakaan sellaisesta ei ole mainintaa. Voimme kuvitella harmaat rakennukset pihan ympärille. Ainakin riihi lienee ollut hiukan kauempana. Aikamatka menneisyyten tämäkin.
Kaksi Amanda Vilhelmiinaa (blogi)
Mustajärven torppari Kaarle Verner Lindegrenillä oli kaksi Amanda Vilhelmiina-nimistä vaimoa. Kerron heistä lyhyesti kirkonkirjojen, henkikirjojen ja Hämeenkyrön ilmoitusasiain pöytäkirjojen pohjalta.
Ensimmäinen Amanda syntyi Karkussa 1857. Hänen isänsä oli muurarimestari Antti Vilhelm Boksberg. Äiti oli Maria Vilhelmiina Heikintytär Kojolan Akukselta. Sinne perhe myös asettui asumaan. Isä kuitenkin kuoli jo 1867. Amanda lähti kotoa 14-vuotiaana. Hän muutti 1875 Pirkkalaan. Hän avioitui Korvolan Einolan leski-isännän Kaarle Alfred Kaarlenpojan kanssa 1889. He saivat Väinö Emil-pojan samana vuonna. Kaarle kuoli 1892. 1896 Amanda avioitui Kaarle Verner Lindegrenin kanssa. Tämä oli kotoisin Korvolasta. Kaarle ja Amanda muuttivat Karkkuun 1897. Siellä heistä tuli Kutalan Paunukosken torppareita. Poika Tuure syntyi seuraavana vuonna. 1903 tie vei Mouhijärvelle ja Mustajärven torppaan. Amanda kuoli vuoden 1913 aikoihin. Valitettavasti Mouhijärven seurakunnan haudattujen luetteloita on digitoitu vain vuoteen 1912, joten Amandan tarkka kuolinajankohta ei ole tiedossa.
Toinen Amanda Vilhelmiina syntyi Kullaalla 1869. Hänen vanhempansa Matti Antti Antinpoika ja Edla Karoliina Iisakintytär muuttivat jo samana vuonna Mouhijärvelle. Mukana seurasivat myös Edlan vanhemmat. Ensin he asuivat Kiilin talossa, jonka vuokraajana Edlan isä toimi. Sieltä matka jatkui Häijääseen, jossa Matista ja Edlasta tuli Rouhun Kiviniemen torppareita. Häijäässä he ottivat käyttöön sukunimen Grönfors, jota myös Amanda käytti. Amanda lähti palvelukseen jo 15-vuotiaanna. Hän ehti olla piikana monessa talossa ja asua välillä kotitorpassaankin ennen kuin 1900 avioitui Kaarle Vihtori Salmenin kanssa. Heille syntyi 1902 poika, joka sai nimen Kaarle Oskari. 1905 he muuttivat Kiviniemeen ja Kaarlesta tuli torppari appensa jälkeen. Samalla sukunimi muuttui muotoon Salmi.
Amanda jäi leskeksi 1912, kun Kaarle kuoli. Kaarle Lindegrenin kanssa hän avioitui 1914. Silloin hän muutti Mustajärvelle poikansa Kaarlen kanssa. Tämä käytti sukunimeä Salmi. Tarinan loppu onkin sivustolla. Hämäävän monta Kaarlea (joka toki oli tuolloin yleinen nimi) ja kaksi Amandaa.
Yhdistyksiä (blogi)
Useimmat lukijat lienevät huomanneet uutisen, joka kertoo Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) poistavan ensi vuonna yhdistysrekisteristä noin 40 000 yhdistystä, mikäli se ei saa ilmoitusta niiden toiminnan jatkumisesta. Etsin PRH:n sivuilta luettelon noista yhdistyksistä katsoakseni, minkä verran joukossa on hämeenkyröläisiä ja erityisesti Haukijärvellä toimineita yhdistyksiä.
Olihan niitä. Luettelon sivulta 226 alkavat Hämeenkyrön kotipaikakseen ilmoittaneet yhdistykset. Haukijärven pienviljelijäin osasto, Haukijärven Työväenyhdistys, Suomen Maaseudun Puolueen Haukijärven kirkonkylän puolueosasto sekä Voimistelu- ja urheiluseura Haukijärven Ryhti. Epäilemättä kaikkien toiminta on loppunut, joten tammikuun 2017 jälkeen ne poistuvat yhdistysrekisteristä. Kuten myös naapurikylän Herttualan VPK, jonka toiminnassa aikoinaan oli myös haukijärveläisiä mukana.
Ilmeisesti PRH on suorittanut vastaavan operaation vuoden 1991 aikoihin. Sen sivuilla on lista tuolloin rekisteristä poistetuista yhdistyksistä. Lista sisältää myös yhdistyksiä, jotka ovat itse ilmoittaneet toimintansa loppumisesta. Haukijärveen liittyvät Saaprun Marttayhdistys, Haukijärven Marttayhdistys, Hämeenkyrön Haukijärven Marttayhdistys (nimenvaihdoksia), Hämeenkyrön Läntinen Sos. -dem. Yhdistys (ainakin perustamisvaiheessa useita kyläläisiä mukana) sekä ennen sotaa perustettu Suomen Pienviljelijäin Puolueen Mustajärven osasto.
On kai luonnollista, että yhdistys tulee joskus tiensä päähän. On se silti myös hiukan surullista. Paikallishistoriaa harrastavan kannalta asiassa on se hyvä puoli, että lakanneen yhdistyksen mahdolliset PRH:lle toimitetut asiakirjat siirtyvät jollain aikataululla Kansallisarkistoon, jossa niiden tutkiminen on kohtuullisen helppoa. Ehkä siis joskus tulevaisuudessa on luvassa uutta tietoa haukijärveläisistä yhdistyksistä.
Kylässä toimineista yhdistyksistä lisää sivustolla.
Pitkä matka Ristilään (blogi)
Hämeenkyrön seurakunnan rippikirjojen mukaan Juho Kustaa Antinpoika Ristilä oli syntynyt Kangasalla ja hänen vaimonsa Eeva Karoliina Jaakontytär Karkussa. Jälkimmäinen tieto pitää paikkansa, mutta Juhon syntymäpaikka oli Teisko. Hän syntyi 1840 Teiskon Tuhrian Keski-Frantsilla. Hänen isänsä oli tullut sinne vävyksi Kangasalta, ensimmäinen vaimo oli kuollut ja isä oli edellisenä vuonna avioitunut toisen kerran. Perhe asui Keski-Frantsilla aina vuoteen 1858, jolloin se muutti Kangasalan Riunvaivan (Lempoisten) Skraatarlaan. Syy muuttoon ei selviä kirkonkirjoista.
Vuonna 1864 Juho haki itselleen vaimon Karkusta. Miten nuoret olivat tutustuneet? Kirkonkirjat eivät anna mitään vinkkiä tästä. Välimatkaa oli aika lailla sen ajan kulkuneuvoille. Puhemiestä tietysti voitiin käyttää, mutta tämänkin olisi luullut löytävän morsianehdokkaan lähempää. Eeva Karoliina muutti Kangasalle. Juho merkittiin tilan nuoreksi isännäksi. Ilmeisesti sukupolvenvaihdos oli tuolloin tapahtumassa. Perheeseen ehti syntyä kaksi lasta Kangasalla ennen kuin se muutti 1867 Karkun Kiuralan Puljukselle, joka oli Eeva Karoliinan kotitalo.
Eeva Karoliinan isä kuoli 1867. Juhosta ei kuitenkaan tullut isäntää Puljukselle. Kirkonkirjoissa hänet merkittiin vävyksi ja perhe muutti 1873 Hämeenkyröön, Hillun Ristilän torppaan. Ei ollut mitenkään tavatonta, että talollisten lapsista tuli torppareita. Tilan peri yleensä yksi lapsista ja muiden oli etsittävä elantonsa muualta. Juhon ja Eevan tapauksessa erikoista on se, että kotitilat siirtyivät vieraiden omistukseen. Ristilään siirtyminen kertoo, että yhteyksiä pidettiin yli pitäjänrajojen. Ristilään he sitten asettuivat vuosikymmeniksi.