Blogi

Muistitieto voi tuoda esiin asioita, joita ei muuten ole helppo tavoittaa. Se voi olla hyvinkin tarkkaa, varsinkin jos kertoja on itse ollut paikalla tapahtuma-aikana. Toisaalta useamman henkilön kautta kulkenut kertomus voi joskus sekoittaa asioita niin, että paikka, aika tai jopa henkilö vaihtuu. On siis syytä aina pyrkiä tarkistamaan muistitieto muista lähteistä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista. Jos pitäytyy vain asiakirjojen vahvistamaan, jää moni juttu kertomatta. Seuraavassa pari esimerkkiä oman lähipiirini muistitiedon paikkansapitävyydestä.

Äitini kertoi usein tarinaa Estlanderien pojan kuolemasta. Tämän lentokone putosi alas hänen äitinsä pihaan. Kun kertomukseen ei liittynyt aikaa eikä paikkaa, oli sitä kovin vaikea tarkistaa. Niinpä en laittanut siitä mainintaa sivustolle. Sitten kuitenkin yllättäen löytyi lehtiuutinen asiasta. Se vahvisti edellä kerrotun tapahtuneen 1938 Iitin Vuolenkoskella.

Torppien itsenäistymisestä puhuessamme isäni muisteli, että Selkeen leskiemäntä Maija piti tiukasti puoliaan ja sai lopulta lunastaa torppansa. Asiakirjat osoittavat, että Selkeet pitivätkin tiukasti kiinni oikeudestaan lunastaa maansa. He joutuivat kuitenkin siirtymään Mustajärvenkulmalle ja aiemmat Selkeen torpan maat jäivät kartanolle. Varsinainen ongelma tarinassa on se, ettei Maria Selkee suinkaan ollut leski, kun torpat itsenäistyivät. Muistelukseen lienee sekoittunut Eliina Viitaniemi. Torpan kohtalosta on tarkemmin sivustolla. Kertomus on tyypillinen useamman henkilön kautta kulkenut, 1924 syntynyt isäni ei torppien itsenäistymisestä mitään itse muistanut.

Viime lauantaina laskettiin haudan lepoon jälleen yksi paljon muistitietoa näillekin sivuille antanut. 1910- ja 1920-luvuilla syntyneistä monet ovat jo poissa. Kuinka tärkeää olisikaan saada vielä jäljellä olevien - heitä nuorempienkin - kertomukset talteen.

Sivustolla kävijät ovat varmaan huomanneet, että kuviin on lisätty vesileimat. Aiemminhan kuvien tallentaminen oli estetty, mutta se ei järjestelmässä enää toimi. Ja tallentamisen esto oli tietysti kohtuullisen helposti kierrettävissä. Galleriassa vesileimat ovat olleet käytössä jo pidemmän aikaa. Joku on varmaan miettinyt, miksi näin menetellään. Yritän seuraavassa hiukan valottaa syitä.

Haukijärven historiasta kertovat kuvat on saatu käyttöön nimenomaan sivustoa varten. Niillä ei kuitenkaan eräitä gallerian korttikuvia lukuunottamatta ole enää tekijänoikeussuojaa, koska ne ovat yli 50 vuotta sitten otettuja. Siinä mielessä ne siis ovat vapaata riistaa. Vesileimojen tarkoitus on estää kuvien joutuminen asiattomiin yhteyksiin, joita niitäkin verkossa valitettavasti on. Mummon kuvan joutuminen häneen millään tavoin liittymättömälle nettisivulle voisi olla ikävä yllätys. Ei kai vesileimakaan mikään sataprosenttinen tae ole, mutta harva kuvia kopioiva viitsii nähdä vaivaa sen poistamiseksi.

Olenko sitten tavannut sivuston kuvia muualla verkossa? Olen, eräässä Facebook-ryhmässä. Ryhmä on asiallinen ja kuvissakin taisi muistaakseni olla lähinnä autoja. Mitään mainintaa ei alkuperästä ollut, ja kun tästä huomautin, sain aika asiatontakin palautetta. Erityisen ikävältä tuntui se, ettei useiden ihmisten vaivannäköä kuvien hankkimiseksi katsottu sen arvoiseksi, että lähde olisi mainittu.

Vesileiman käyttö voi harmittaa niitä, jotka haluaisivat jonkun kuvan ihan omaan käyttöönsä tai vaikka tulostaa sen vanhemmalle sukulaiselleen. Heidän toivon ottavan yhteyttä sähköpostilla. Kuvan voi saada minulta ilman vesileimaa, kun käyttöehdoista sovitaan. Tarvittaessa asiaa voidaan selvittää kuvan omistajan kanssa. Aina joskus pyyntöjä tuleekin. Yleensä niitä pyydetään edellä mainittuihin tarkoituksiin. Yhden hiukan erikoisemman pyynnön muistan. Jokin bändi halusi t-paitaansa Pakkasen heinäntekoa esittävän kuvan. Ohjasin kysyjän ottamaan yhteyttä kuvan omistajaan. Muistaakseni tämä antoi luvan käyttää kuvaa.

Kuka kylässä asuneista on tullut sinne pisimmän matkan päästä? Vaikea kysymys, siispä rajataan sitä hiukan. Tarkastellaan seuraavassa vain syntymäpaikkoja. Toki moni on voinut ennen Haukijärvelle asettumistaan piipahtaa kaukana, jopa valtameren takana, mutta jätetään sellainen nyt sivuun. Käytännön syistä jaetaan tarkastelu ajallisesti kahtia, sotiin rajoittuvaan aikaan ja sotien jälkeiseen aikaan.

Ennen sotaa kylässä asuneista melko pitkän matkan oli kulkenut Kristian Malinen. Hän oli syntynyt Kuhmossa, muuttanut myöhemmin Tampereelle ja sieltä 1912 Hämeenkyröön. Haukijärvelle Maliset tulivat 20-luvun alussa. Malinen kuoli jo 1924. Ehkä kerron hänen vaiheistaan jossain vaiheessa tarkemmin. Matkaa Kuhmosta Hämeenkyröön tulee yli 400 kilometriä.

Sodan aikana Haukijärvellä asui ainakin kirvulaisia ja inkeriläisiä, joista jälkimmäiset olivat kulkeneet pitkän matkan. Joskus voin heidänkin reissuaan katsoa hiukan tarkemmin, useimpien syntymäpaikat löytyvät lähteistä. Myöhemmin kylään asettui lähinnä Viipurin läänin Pyhäjärveltä lähteneitä. Pitkä matka heilläkin, suoraan Hämeenkyröön ei tainnut tulla kukaan. Oliko Salmista kotoisin olleella Saulamon perheellä vielä pitempi matka? Etäisyys sekä Pyhäjärvelle että Salmiin lienee yli 400 kilometriä. Kun meidän piti katsoa syntymäpaikkoja, niin mainittakoon, että Matti Tiittanen oli syntynyt Pietarissa.

Asuihan Haukijärvellä myös Ruotsissa syntyneitä. Kun he viipyivät vain lyhyen aikaa Pakkasella, on heidät kirjattu ainoastaan näihin blogiteksteihin, ei varsinaiselle sivustolle. Muita ulkomailta Haukijärvelle kulkeutuneita en tiedä. Olisi toki hyvin mahdollista, että joku kylään asettunut olisi käynyt syntymässä vaikka Amerikassa. Yhtään havaintoa sellaisesta ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Korjatkaapa lukijat, jos olen jonkun pitkämatkalaisen kokonaan unohtanut, henkilöitä kun näillä sivuilla on melkoinen määrä.

Haukijärven koulun arkistoa penkoessani löysin valokuvan, josta osa on tuossa alapuolella. Kuvan takana on teksti: "Tohtori Valtimo ja koulusisar B. Rantala tarkastamassa terveydentilaa koululla 1947 syksyllä". Otin kuvasta mukaan vain osan, koska jonossa seisoneet tytöt olivat ilman vaatteita ja ainakin osa heistä oli mahdollisesti tunnistettavissa. Ilmeisesti yksityisyyden suoja ei ollut kovin tärkeä tuohon aikaan. Valitettavasti samalla jäi pois opettaja Niittymäki, jonka läsnäolo viittaa siihen, että tarkastettavat olivat alakoululaisia.

Arkistossa oli myös 30- ja 40-luvulla koulussa olleiden oppilaiden terveyskortteja. En käynyt niitä tutkimaan, koska useimpien tuolloin koulua käyneiden kuolemasta ei ole vielä kulunut 50 vuotta. Sen verran kuitenkin äitini korttia katsoin, että laitoin muistiin, mitä oppilaista tuolloin tutkittiin. Henkilötietojen lisäksi korttiin oli kirjattu pituus, paino, näiden poikkeama normaalista sekä opettajan ja kouluhoitajan merkintöjä terveydestä. Kortin kääntöpuoli oli varattu lääkärintarkastukselle. Sinne kirjattiin yleisvaikutus, oliko kalpeutta tai vähäverisyyttä, ruumiinviat, tuberkuloosi, isot imurauhaset ja muut taudit sisäelimissä, näkökyky, kuulokyky, trakooma, taudit korvissa, nenässä tai nielussa, syhelmät ja syöpäläiset, vialliset hampaat, muu huomioitava ja hoito-ohjeet.

Itselleni oli yllätys, että lääkäri kävi koululla tarkastamassa oppilaita jo 30-luvulla. En omalta kouluajaltani sellaista muista, mutta todennäköisesti lääkäri silloinkin meidät tutki joko koululla tai sitten vastaanotollaan kirkonkylällä. Tuberkuloosi taisi olla  aiemmin nuorten ihmisten yleisin kuolinsyy. Sen havaitseminen jo alkuvaiheessa oli tärkeää. Lasten tarkastukset olivat siinä suhteessa avainasemassa ja tarjosivat mahdollisuuden muutenkin kohentaa kasvuikäisten terveydentilaa.