Blogi

Jatketaan vielä Haukijärvelle tulleiden tai sieltä lähteneiden kirjeiden tarkastelua. Vuoden 1918 traagiset tapahtumat näkyivät kirjeissä. Hugo Selkeen Lahden vankileiriltä kotiväelleen lähettämiä kirjeitä on säilynyt useita. Niissä kuvastuu koti-ikävä, huoli omasta kohtalosta ja puute ruuasta. Pari katkelmaa:

"Rakas äiti, No nyt minä sain juuri paketin ja siinä oli mitä pyysin voi rakas äiti ette usko mikä oli minun miäleni kun sen avasin nyt istun sen viäressä ja kirjotan teitille ... tiättekö mitä aattelin kun sitä piimää sain aattelin että muisti äite minua vissiin sillon kun piimää leiliin pani..."

 Ote Hugo Selkeen kirjeestä äidilleen. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.

 "...Kun tulis se päivä että pääsis lähtee kotiin ette usko kuinka hauskaa se olis minulle ja teitille samaten kun tulla kömpisin rappuja ylös pirttii ja äite istus keinutualilla kyllä minä luulen ettette tunne minua..."

Sitten vähän kepeämpi kirje. Se on sikäli mysteeri, ettei kirjekuorta eikä kirjeen viimeistä sivua ole säilynyt. Lähettäjä ja vastaanottaja ovat siis tuntemattomia. Kirje on kirjoitettu 1914 ja osoitettu rakkaalle siskolle. Kirjoittaja on nuori nainen. Ensin käsitellään kuulumisia.

"... sillä sillon se aina sentäs menee ku on nuori ja terve on sitä sitte missä vaan. ...Niin se lause sopii hyvin ihmiselle että hetken kestää elämä ja sekin synkkää ja ikävää. Niin täältä kanssa se Ojaniemen Väinö on jo kotirannan saavuttanut..."

Kirjoittajan sisko on luultavasti vaihtanut palveluspaikkaa hiljattain ja kirjeessä on aistittavissa lievää paheksuntaa.

"Aina oli siitä niin harmillansa. Ei se olisi sinua päästänyt sieltä pois....ja mitäs sillä on väliä missä sitä on jos sielläkin on hyvä olla ja saa niin paljo enempi palkkaa vaan ei sunkas siellä niin vapaata ole kun niemessä olis se ollut. Mukava kun olisit ollu siellä edes nyt kesän aijan minäkin aina ajattelin että minäkin tulen sinua kurkistaan ja olisin nähnyt paljo muutakin ja se yksi poika, kai arvaat, sano että hänki tulee yhden kerran sinne..."

Niemi? Ojaniemi, Kallioniemi vai kenties Pitkäniemen sairaala, jossa useampia kyläläisiä oli töissä. Joka tapauksessa kirjoittaja vihjailee tekstin jatkossakin tiettyyn nuoreen mieheen, jota ei kuitenkaan nimeä. Tässä suhteessa maailma ei ainakaan liene kovin paljon muuttunut.

1900-luvun alkupuolella kirje oli tärkeä tapa pitää yhteyttä kauempana asuviin. Vanhoja kirjeitä ei kovin paljon liene säilynyt. Tässä tarkastellaan kolmea kirjettä, jotka jollakin tavalla liittyvät Haukijärveen.

Svantte Ojaniemi oli pitkiä aikoja tuberkuloosiparantolassa. Sieltä hän kirjoitti Aatto ja Suoma Roitolle, jotka hoitivat tilaa. Olojaan Takaharjun parantolassa Punkaharjulla hän kuvasi tammikuun alussa 1926 näin: "Kiitos kirjeestä monet terveiset taas täältä aika menee eteenpäin vaan täälläkin ilman muutoksita. Toisia menee ja toisia tulee. Nyt on kyllä oltu hyvin vähissä väissä niitä lähti paljon pois Joulun edellä. Uusia on kyllä jo taas tullut vähän, paikkoja on vielä tyhjänä minäkin asun vaan yksin toinen sänky on vapaa." Kotitilan hoitoa varten tuli ohjeita: "Kyllä siellä se palovakuutus kirja on, en sitä muista missä loodassa, ei sen viemisen kiire ole. Tappurin vakuutus se on josta on kysymys. Kyllä pahnoja myydä saa." Ohjeet jatkuivat: "Sitten se meijeri juttu. 7 lehmää siihen minä merkitti viime talvena sen saa nytkin tällätä. Saa nähdä tuleeko siihen vaan meijeri, kai se vielä liippaa." Mihin meijeriä mahdettiin tuolloin suunnitella?

Selkeen poikien kirjeistä on katkelmia sivustolla. Kirjattakoon tähän vielä ote Väinö Selkeen kirjeestä vuodelta 1929. Selvitettyään ensin perheensä voivan hyvin hän kertoi työtilanteesta: "Nyt taas olen ollut töissäkin vaikka aika huonookin on, keväällä olin joitakin viikkoja jouten kyllä kai niitä töitä taas kesän aikana vähän enempi ilmaantuu vaikka ei mitään parantumisen toiveita ole sillä tekijöitä on paljon." Laman merkit alkoivat näkyä.

Väinö Selkeen kirjeen alku. Kirje on Hilkka Luukkasen arkistosta.

Haukijärvelle löysi tiensä myös kirje Venäjältä, ilmeisesti 30-luvulla. Lähettäjä ei ollut haukijärveläisiä, mutta hänen sukulaisiaan asui kylässä. Hänkin kyseli sukulaisten kuulumisia ja kertoi omistaan. Hänestä oli hiljattain tullut isoäiti. Yhteydenpitoa on tapahtunut harvakseltaan, koska hän kertoi ilmeisesti ensimmäistä kertaa tyttärensä pari vuotta aiemmin tapahtuneesta avioitumisesta. 1920-luvulla kuolleen sukulaisensa menehtymisestä hän kuitenkin tiesi, joten kirjeitä on kulkenut myös Haukijärveltä Venäjälle.

Kyrön Sanomien numerossa 3 vuonna 1917 oli nimimerkki Hiskian teksti yllä mainitulla otsikolla. Hiskia oli joku työväenyhdistyksen toiminnassa mukana ollut, kuten kirjoituksesta käy ilmi. Mahdollisia ovat ainakin Frans Mustasilta ja Johannes Jokinen. Sama nimimerkki kirjoitteli muihinkin lehtiin.

Hiskia kertoi, että metsätyöt olivat käynnistyneet Haukijärvellä. Neptun-yhtiö oli tarjonnut Pakkasen metsästä massan ja tukin ajoa ja kaatoa. Hiskia kuitenkin kertoi paikkakuntalaisten menneen muillekin markkinoille töitä etsimään, ehkä parempien ansioiden toivossa.

Lainakirjastoja nimimerkki kertoi olevan paikkakunnalla kaksi, nimittäin kansakoululla ja työväenyhdistyksellä. Valitettavasti hän ei kerro enempää koululla olevasta kirjastosta. Työväenyhdistyksen kirjastosta hän mainitsee Yleisen historian kaksi nidettä, Suomen historian, Kodin lääkärin, tietosanakirjoja sekä kirjat Sosialidemokratian vuosisata ja Sosialismin historia. Arvatenkaan kahta viimeksi mainittua ei ollut koulun kirjastossa.

Luultavasti olen nähnyt noita tekstissä mainittuja tietosanakirjoja Kalle Salon jäämistössä. Jos oikein muistan, oli sarja alkanut ilmestyä 1905. Sen verran niitä selasin, että totesin maailman olleen tuolloin aika erilainen. Kumpaakaan maailmansotaa ei ollut vielä käyty. Valitettavasti pehmeäkantisten kirjojen kunto oli niin huono, että niiden pelastamiseksi olisi tarvittu ammattilaisen taitoja.

On jälleen aika nostaa esille tunnistamaton valokuva. Otetaanpa kuva tähän esille.

Kuva on Eine Akkasen kokoelmista

Mitä kuva osaa meille kertoa? Se on selvästikin otettu juhlissa. Keskellä kuvaa istuvat mies ja nainen ikäänkuin morsiuspari. Muu ryhmittely ei kuitenkaan viittaa viralliseen hääkuvaan. Morsiamen ja sulhasen vanhempia ei kuvasta voi kertoa. Myös nuorisoa on huomattavan vähän häihin, jos kuitenkin on aikomus tanssia, kuten mukana olevat soittimet antavat ymmärtää. Olisiko kyseessä kihlajaiset? Tai olisiko häitä jo juhlittu pitempään ja kuvaan keräännytty tässä jo epävirallisemmin?

Muutamia henkilöitä voi kuvasta tunnistaa. Eturivissä toinen oikealta näyttäisi olevan Eino Laaksonen, neljäs oikealta luultavasti Nikolai Mäkelä. Heidän takanaan mandoliini sylissä istuu Viljo Haukipää. Pilkistääkö takarivistä kenties Erkki Kanerva? Haukijärveläisiä siis ainakin kolme kappaletta.

Kuvaa voi yrittää ajoittaa tunnistettujen henkilöiden iän perusteella. Oma veikkaukseni menee 40-luvulle. Eikä 50-lukukaan ole mahdoton. Kuvauspaikka ei yhtään helpota tunnistamista. Joku piha on kyseessä, mutta taustalla ei näy mitään maamerkkiä, jonka voisi paikallistaa.

Toivotaan, että ainakin joitakin henkilöitä kuvasta vielä tunnistettaisiin.