Blogi

Isoröyhiön Kukkasniemen Korpelan torpparipariskunta Kustaa Efraim Juhonpoika ja Severiina Isakintytär sai joulukuussa 1882 pojan, joka sai kasteessa nimen Hemminki. Myöhemmin nimi oli useimmiten muodossa Hemming, joskus myös Hemmi. Kummeina toimivat talollinen Aleksanteri Piikapää ja tämän vaimo Vilhelmiina. Hemmingillä oli ainakin seitsemän sisarusta. 1890-luvun alussa hänen vanhimmasta veljestään tuli Korpelan torppari, mutta myös muu perhe jatkoi asumistaan torpassa. Hemming varttui aikuiseksi torpassa ja alkoi käyttää Korpelaa sukunimenä. 1903 hän avioitui.

Vaimo, Alma Juhontytär, oli kotoisin Juhtimäen Erän talosta. Hän oli syntynyt elokuussa 1884. Hänen vanhempansa olivat talollinen Juho Henrik Kustaanpoika ja tämän vaimo Eeva Matintytär. Hänellä oli ainakin viisi sisarusta. Avioituessaan Hemming Korpelan kanssa Alma oli 18-vuotias. Avioliittonsa ensimmäiset vuodet he asuivat ilmeisesti Korpelassa tai joka tapauksessa Kukkasniemen maalla. Hemming merkittiin itselliseksi. Heille ehti syntyä neljä lasta ennen kuin edessä oli muutto.

Vuonna 1909 perhe muutti Isoröyhiön Riekkolan Pirttijoen torppaan. Heidät merkittiin rippikirjaan Pirttijoen torppareiksi. Hemming otti nyt käyttöön sukunimen Jokinen. Hänet tosin merkittiin henkikirjoihin Hemming Pirttijokena. Kesä 1910 oli perheelle vaikea. Lapsista kolme kuoli tulirokkoon tai sen jälkitauteihin. Torpassa lapsia syntyi kolme. Perhe muutti pois torpasta vuoden 1917 aikana. Vuoden 1917 alussa heidät merkittiin henkikirjoihin Pirttijoella, seuraavan vuoden alussa Leutolassa. He olivat tuolloin mäkitupalaisia Hakalan talon maalla.

Vuoden 1920 henkikirja vahvistaa heidät edelleen Leutolan mäkitupalaisiksi. Se on viimeinen suhteellisen tarkka lähde, josta näkyy aviopuolisot syntymävuosineen ja lasten lukumäärä. Virheitä toki on kirkollisissa lähteissä ja henkikirjoissakin, mutta pitemmällä ajanjaksolla seurattuina ne ovat suhteellisen luotettavia. Tämän jälkeen ollaan lehtitietojen varassa. Hemming Jokinen lienee ostanut maatilan 1910-luvun lopussa, vaikka tieto siitä ei ole henkikirjaan ehtinytkään. Hän nimittäin laittoi myynti-ilmoituksen Erola-nimisestä talosta Ikaalinen-lehteen heinäkuussa 1920. Kauppoja ei liene kuitenkaan syntynyt, sillä Hemming Jokinen asui Erolassa edelleen 1923 tullessaan valituksi köyhäinhoitolautakunnan kaitsijaksi. Hän kuului myös Saukon koulun johtokuntaan. Erolassa toimi myös saha ja mylly. 1932 Hemming Jokinen laittoi tilan uudelleen myyntiin. Ilmeisesti pian tämän jälkeen kauppa syntyi.

Jotta mikään ei olisi liian helppoa, Erola-niminen tila näyttää nykyisin olevan Isoröyhiössä. Se on lähellä pientä jokea tai ojaa ja nähtävästi erotettu Piikapään tilasta 1910-luvun lopussa. Lehdissä kuitenkin puhutaan yksiselitteisesti Leutolan kylästä. Ikaalisten tuntijoilta kaivattaisiin tässä apuja.

Loppu kuuluukin sitten Haukijärven historiaan. Hemming Jokinen perheineen muutti 1935 Viidanojankulman Tuomelaan.

Viikko sitten kerroin kovasta raesateesta elokuussa 1938. Raesateelle on löytynyt silminnäkijä, tuolloin 12-vuotias tyttö, nyt siis jo 94-vuotias. Hän kertoi rakeiden tuhonneen ainakin Salomäen sadon. Myös lähitalojen viljelykset kärsivät. Onneksi valtio korvasi tuhoja ainakin jossain määrin. Salomäessä oli tuolloin juuri tekeillä talkkunajauhoja, jotka raesade pilasi. Ulkona porisemassa ollut jauhopata tuli täyteen rakeita.

Perjantaina 10. päivä marraskuuta 1933 klo 16 piti Haukijärven koulupiirin asukkaiden toimittaa hevosensa tarkastettaviksi Haukijärven ristille. Ihan jokaista kopukkaa tarkastus ei koskenut. Talon ainoaa hevosta ei paikalle tarvinnut viedä, ei myöskään alle kolmivuotiasta tai yli 16-vuotiasta hevosta. Postinkuljetukseen ja kestikievaritoimintaan käytetyt hevoset vapautettiin niin ikään, samoin kantakirjoihin merkityt siitosoriit. Tarkastuksen määräsivät puolustusministeriö ja maaherra. Hevoset merkittiin luetteloon, joka ilmeisesti liittyi puolustusvalmiuteen. Samanlaisia tarkastuksia pidettiin muinakin vuosina 1930-luvulla. Paikalla Haukijärven ristillä lienee käynyt useampia hevosia, sillä kartanon lukuisten hevosten lisäksi myös muilla taloilla oli ainakin pari kauramoottoria.

Toinenkin lehtijuttu liittyy tavallaan hevosiin. Maaliskuussa 1934 vajosi eräs maanviljelijä hevosineen jäihin Kirkkojärvellä lähellä virran suvantoa. Hän oli matkalla hautajaissaattoon. Paikalle tuli paljon väkeä, jotka ryhtyivät auttamaan. Jää oli niin heikkoa, että auttajistakin kolme vajosi jään läpi. Yksi heistä oli "maanviljelijänpoika Haukipää". Muut kaksi saatiin helposti ylös, mutta Haukipää joutui taistelemaan pitkään ennen kuin hänet saatiin pois avannosta. Hänet vietiinkin heti kunnansairaalaan hoidettavaksi. Lopulta hevonenkin saatiin nostetuksi jäälle. Onni onnettomuudessa oli, että kirkolla oli tuolloin useita hautajaissaattoja. Lehtijuttu ei kerro, oliko kyseessä Sulo vai Viljo Haukipää. Viljo on todennäköisempi, sillä 1934 Sulo oli jo itsekin maanviljelijä.

Olen selannut 30-luvun lehtiä. Varmasti näissä teksteissä palaan niihin useamman kerran. Tällä kertaa pari juttua sääilmiöistä.

Heinäkuun viimeisenä päivänä 1930 iski salama Pertun talon navettarakennuksen päädyssä olleisiin kahteen kuuseen. Toinen puista pirstoutui maan tasalle, ja palaset lensivät ympäriinsä. Onneksi lähistöllä olleet lehmät eivät vahingoittuneet. Sitten salama iski karjakeittiöön rikkoen sieltä sähköjohdot ja pilaten vastalypsetyn maidon. Vielä Uusi Aika-lehden mukaan rikkoi ukkonen myös talon sähköjohdot ja kärvensi isäntä Juho Pertun toisen jalan mustaksi. Suurempaa vammaa hänelle ei kuitenkaan aiheutunut. Jutusta ei käy ilmi, iskikö taloon kaikkiaan kolme salamaa vai tapahtuiko tuho yhdestä tai kahdesta salamaniskusta. Kyseessä olisi voinut olla myös pallosalama.

Kahdeksan vuotta myöhemmin, 16.8.1938, iski Haukijärvelle, Herttualaan ja Heinijärvelle kova raekuuro. Asiasta raportoivat ainakin Hämeenkyrön Sanomat ja Kansan Lehti. Kuuroa oli edeltänyt ukonilma. Raesade oli niin voimakas, että se karsi useampien talojen viljapellot puhtaiksi. Vahinkoja arvioivat maanviljelysseuran neuvoja Lauri Leppihalme ja Hämeenkyrön sadontarkkailuyhdistyksen neuvoja Aatto Tuomisto. Heidän mukaansa vahinkoja syntyi 184 000 markan arvosta. Koko vahinko arvioitiin noin 200 000 markaksi, sillä pienimmät tilat eivät ilmeisesti  olleet ilmoittaneet vahingoista. Viljelijät aikoivat hakea korvausta valtiolta. Rahanarvolaskurit antavat vahingon nykyarvoksi 71 000 - 75 000 euroa. On kuitenkin muistettava, että yhteiskunta on muuttunut niin paljon, etteivät rahasummat ehkä kerro koko totuutta. 

Lopuksi kartta-asiaa. Sivustolla viitataan usein vanhaan vuoden 1929 karttaan. Nyt kartta on digitoitu. Se on kolmella eri sivulla, joista Haukijärvi näkyy kahdella ensimmäisellä. Karttaa kannattaa suurentaa (suurennuslasi-painike) reippaasti. Kartasta enemmän toisella kerralla. Nyt vain vertailemaan karttaa kylän nykyisiin maisemiin.

Hyvää alkanutta vuotta, tulkoon tästä parempi kuin edellinen oli! Kun vuosi sitten kirjoittelin vastaavaa tekstiä, en totisesti arvannut, mitä edessä oli. Jos joku olisi ennustanut, että en parin kuukauden päästä pääse arkistoon enkä kirjastoon, koska ne suljetaan kokonaan, olisin varmaan pudistellut päätäni mokomille väitteille. Tai, että en uskalla nousta junaan matkustaakseni Turkuun perinteiselle tutkimusreissulle. Niin kumminkin kävi. Suhteellisuudentajuni on toki ainakin osittain tallella. Olen selvinnyt pandemiasta vähemmin vaurioin kuin monet muut. Silti harmittaa.

Erilaiset rajoitukset ovat näkyneet sivustolla siten, että tietoa on pitänyt etsiä sieltä, mistä se on ollut mahdollista. Lähinnä siis verkosta. Kansallisarkisto ei ole vielä saanut valmiiksi tietokantojensa uudistusta, joten muutamia kantakortteja ja valtiorikosoikeuden akteja saamme edelleen odotella. Harmittavasti myös Siirtolaisrekisteri on ollut pois käytöstä pitkiä aikoja. Kuolinilmoituksia sisältänyt Ikuisuus.fi-tietokanta häipyi verkosta ilmeisesti liittyen Aamulehden muutoksiin. Ilonaiheitakin on ollut. Kun kesällä ja syksyllä arkistoon pääsi, tutkin innolla Kansallisarkiston sisäisestä verkosta Tampereen poliisilaitoksen osoitekortistoa sekä Hämeenkyrön ja Mouhijärven lainhuudatusrekisterikortteja. Niistä löytyi paljon hyödyllistä kylää koskevaa tietoa. Ja kesällä pääsin sentään Tampereen kaupunginarkistoon tutkimaan entisten kyläläisten perukirjoja. 

Jatkosta ei kovin paljon uskalla sanoa. Lähinnä digitoidulla materiaalilla mennään. Juuri nyt olen tutkimassa 30-luvun lehtiä, sillä Kansalliskirjasto vapautti ne verkkoon kaikille luettaviksi vuodenvaihteessa. Hieno homma! SSHY:n jäsensivuille odottelen uutta. Ainakin Mouhijärveltä on vuodelta 1920 valmiiksi digitoituna syntyneitä, vihittyjä, kuulutettuja, muuttaneita ym. Pitää pyytää niiden avaamista. Kovasti myös toivon, että joku ahkera vapaaehtoinen kuvaisi SSHY:lle Pirkkalan/ Pohjois-Pirkkalan/ Nokian ja Suoniemen haudattujen luettelot. Niissä kun julkisuusraja on 50 vuotta. Niistäkin varmasti löytyisi kylästä lähteneitä. Jotain voisi selvitä myös Amerikan mantereelle ja Ruotsiin lähteneistä, varsinkin, jos maksulliset tietokannat raottaisivat välillä oviaan. Pian pandemian puhjettua ne tekivät niin, nyt on pitkään ollut hiljaisempaa.

Lujasti uskon, että vielä sivustolle löytyy täydennettävää ja näihin pieniin kirjoitelmiin aiheita. Niitä on hieman varastossakin.