Blogi

Mitä tapahtui 90 vuotta sitten Hämeenkyrössä ja erityisesti Haukijärvellä? Etsin vastatusta Hämeenkyrön Sanomien molemmin puolin juhannusta ilmestyneistä numeroista. Tuolloin vietettiin vielä ns. vanhaa juhannusta, eli juhannuspäivä oli aina 24.6. Vuonna 1931 se sattui keskiviikkopäivälle. Juhannussiivo, juhannuskoivut porraspielissä ja kokon polttaminen aattoiltana kuuluivat jo tuolloin tapoihin, kuten nimimerkki Kasperin (mahdollisesti F. E. Sillanpää) pakinasta käy ilmi. Ne, joiden pihassa oli lipputanko, nostivat lipun salkoon.

Aattona tehtiin vielä arkisia asioita. Kunnanvaltuusto oli koolla ja teki myös Haukijärveä koskevia päätöksiä. Haukijärven kansakoulu (alakoulu) päätettiin sijoittaa veistosaliin, ja opettajalle päätettiin hankkia paikkakunnalta sopiva asunto. Lastenkodin sauna päätettiin laittaa piirustusten mukaisesti. Sen hinnaksi arvioitiin 2500 mk. Saunan piti toimia myös kuivausriihenä, jonne tuli neljä kuivauskaappia. Käytännön toteutus jäi johtokunnan tehtäväksi. Olisi mielenkiintoista tietää, toteutuiko kuivausriihiratkaisu. Kunnan  urheilukenttää valmistelemaan päätettiin valita urheilulautakunta. Haukijärven työväenyhdistyksen tehtäväksi tuli huolehtia siitä, että lautakuntaan tuli myös työväenyhdistysten edustaja. Lautakuntaan kuului lisäksi kolme kunnan edustajaa sekä edustajat suojeluskunnasta ja nuorisoseuroista. Toivo Mäkinen kuului toimikuntaan, jonka tehtävänä oli vastaanottaa kunnan puolesta Kuustenlatvan koulun rakennukset.

Sulo Haukipää ja Elma Yliraukola oli kuulutettu juhannuksen alla. Mahdollisesti he viettivät juhannushäitä? Ainakaan työväenyhdistys ei järjestänyt iltamia juhannuksen aikaan, vaan vietti kesäjuhliaan vasta seuraavana viikonloppuna.

Kasperin seuraavasta pakinasta voi päätellä, ettei sää oikein suosinut juhannusjuhlia 1931. Vesisade sammutti juhannuskokon. Toivottavasti niin ei käy tänä vuonna. Toivotan kaikille lukijoille oikein aurinkoista ja mukavaa juhannusta.

Tällä kertaa lisäyksiä ja tarkennuksia aiempiin juttuihin. Ilmakuvien jatko-osat ovat vuorossa juhannuksen jäkeen.

Viimeksi mietin mm. Rintalan, Antilan ja seppä Jokisen talojen viimeisiä vaiheita. Kiitos lukijapalautteen, niihin on saatu hiukan tarkennusta. Rintalan asuinrakennus on purettu todennäköisesti heti sen jälkeen, kun Fiia Rintala kuoli 1950. Paikalla oli sen jälkeen vielä pienehkö lato, joka oli lautarakenteinen ja maalaamaton. Se lienee ollut pystyssä vielä 50-luvun loppupuolella. Antilan rakennus käsitti yhden hirrestä rakennetun huoneen ja toisessa päässä olleen lautarakenteisen, maalattiaisen tilan. Se lienee purettu 50-luvun puolivälissä. Seppä Jokisen talosta oli 50-luvun puolivälissä jäljellä vielä hisrsikehikkoa ja lautarakenteinen lato. Pian tämän jälkeen ne lienee purettu.

Liittyen tarkkailukarjakoihin on useampikin taho vahvistanut, että myös Eero Ala-Maakala kiersi Haukijärvellä tässä työssä. Ei ole tarkemmin tiedossa, toimiko hän sijaisena tai oliko hänellä koulutus ammattiin. Ajankohta oli 50-luvun alku. Tarkkailukarjakon koulutus oli myös Elli Peltoniemellä. Hänen työskentelystään ei ole säilynyt tietoa.

Joskus kirjoittelin neljän Metsäsen veljeksen vaiheista. Silloin ei ollut tietoa Emil Metsäsen vaimon Iidan vaiheista. Sittemmin löysin Emilin ja Iidan hautakiven kuvan Facebookin Suomen kirkkoja ja hautausmaita-ryhmästä. Iida oli syntynyt 1882 Vesilahdella ja kuoli siellä 1961. Samaan hautaan on haudattu todennäköisesti myös heidän vävynsä, joten Emilillä ja Iidalla lienee ollut ainakin yksi tytär. Historiallinen sanamalehtikirjasto antaa Emil Metsäselle muutamia osumia Vesilahdelle. Hän lienee toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä.

Amerikan siirtolaisia on käsitelty monessakin tekstissä. Juho Ketola oli yksi Kanadaan muuttaneista. Vanhoista lehdistä löytyi hänen tyttärensä Evan kuolinilmoitus vuodelta 1939. Sen mukaan Juho oli tuolloin edelleen Kanadassa, vaimo Hiljan olinpaikkaa ei voi varmaksi päätellä. On vaikea sanoa, kuinka tiivistä yhteydenpito valtameren yli oli. Ainakaan omaisilla ei ollut tietoa Juhon kuolemasta. Uskoakseni Hilja kuoli 1959 Nokialla.

Lopuksi muutama lisäys Tampereen väestöluetteloissa 1919 esiintyviin kyläläisiin. Anselm ja Hilda Marjaana Ahonen asuivat kuuden lapsensa kanssa osoitteessa Puuvillatehtaankatu 45. Osa lapsista kävi jo töissä. Anselm oli Finlaysonin turpiinimies. Ompelija asui Aino Viitaniemi Niemikatu 1:ssa, mutta oli ilmeisesti edelleen kirjoilla Hämeenkyrössä. Mustanlahdenkatu 20:ssä asuneen kauppias Hilma Josefiina Ristilän syntymävuosi poikkesi oikeasta tasan yhdellä, päivä ja kuukausi olivat oikein. Ehkä siis kuitenkin kyläläinen.

Maanmittauslaitos julkaisi kuun alussa verkossa vanhoja ilmakuvia, joita on käytetty kartoituksessa. Kuvat saa näkyviin Paikkatietoikkunassa. Haukijärven alueelta vanhaa ilmakuvaa on vuosilta 1948, 1950 ja 1956. 1948 kuvista puuttuu Kelhäjärven ympäristöä eikä 1950 kuviakaan ole ihan koko kylän alueelta. Kuvat aukeavat niin, että vuotta on helppo vaihtaa ja lisäksi taustalla on kartta, jonka saa tarvittaessa esille. Kuvat eivät toki ole niin tarkkoja kuin vanhat postikortit. Niiden mukana on kuitenkin kiinnostavaa vaeltaa kylän teitä pitkin ja miettiä asutuksessa ja ympäristössä tapahtuneita muutoksia. Ei ole tosin aina helppo tetää, onko kuvassa näkyvä kohde lato, iso halkopino vai lautakasa. Siksi toivoisinkin teidän lukijoiden apua ja havaintoja, erityisesti Viidanojankulmalta ja Mustajärvenkulmalta, joissa olen lapsena vähemmän liikkunut. Seuraavassa muutamia havaintoja ilmakuvista.

Katajisto näkyy vuoden 1956 kuvassa, ei aiemmissa. Se on siis rakennettu 50-luvun alkuvuosina. Alhorinne (Mäkelä) sen sijaan on valmistunut jo hiukan aikaisemmin, koska se mielestäni on kuvassa jo 1950.  Luukonmäen / Jokelan tilanne on mielenkiintoinen. Vuoden 1956 kuvassa on selvästi Luukkasen rakennukset. Aiemmista kuvista onkin sitten vaikeampi sanoa. Kenties Jokelan vanhoja rakennuksia, rakenteilla olevia uusia tai molempia.

Jatketaanpa sitten pitemmälle kylään. Sirkiänä tunnettu mökki näkyy jo vuoden 1948 kuvassa. Rintalan kohdalla siinä näyttää olevan rakennus, jota ei ehkä enää 1956 ole näkyvissä. Olen itse kulkenut siitä ohi säännöllisesti vuodesta 1958. Asuinrakennusta en paikalla muista, mutta minulla on hämärä mielikuva Väinö ja Martta Rintalasta peltotöissä noilla kohdilla. Kenties siinä oli vielä lato myöhemmin. Onko toisella puolen tietä jo 1948 paja vai jotain muuta? Virkin talo näkyy 1950. Antila on kuvassa vielä 1948, luultavasti myös 1950, mutta hävinnyt 1956?

Uudet karjalaistalot ovat aiemmissa kuvissa ehkä osittain rakenteilla, 1956 jo valmiina. Hillun saha näkyy selvästi 1956. Lamminkulmalla Halolassa on 1948 mahdollisesti vasta yksi rakennus, 1956 tilan rakennukset ovat valmiit. Näyttäisi siltä, että seppä Jokisen talo olisi ollut pystyssä vielä 1956. Itse olen muistavinani siitä vain jonkinlaista kivijalkaa ja muurinpohjaa. Olisiko rakennus hävinnyt parissa vuodessa? Halola näkyy valmiina samassa kuvassa, 1948 sitä ei näyttäisi vielä olevan. 

Tässä kohtaa pidämme tauon odotellen teidän kommenttejanne osoitteeseen

.

Otsikko ei tällä kertaa viittaa todelliseen kyläläiseen, vaan lähinnä siihen, millaiseen ympäristöön haukijärveläiset tulivat Tampereelle muuttaessaan. Olen nimittäin selannut SSHY:n sivuilta Tampereen vuoden 1919 väestöluetteloita lähinnä sukulaisia etsien, mutta myös kyläläisiä silmällä pitäen. Talojen omistajat tai heidän edustajansa pitivät kirjaa  talonsa asukkaista, olivatpa nämä sitten kirjoilla Tampereella tai jossakin muualla. Useimmat asuivat vuokralla, muutamat omistivat talonsa ja joitakin asunto-osakeyhtiöitäkin oli jo olemassa. Ammatit ovat sadassa vuodessa muuttuneet paljon. Jouduin etsimään Googlesta, mitä ketlaaja teki työkseen. Eikä otsikossa mainitun apuihmisen toimenkuvakaan oikein kirkastunut, kun palvelijat olivat kuitenkin erikseen. Seuraavassa luettelomaisesti havaintoja kaupunkiin muuttaneista kyläläisistä.

Maria Josefiina Tonttila asui osoitteessa Juhannuskylä 125. Hän oli leski, kuten niin monet hänen ikäisensä naiset edellisen vuoden sodan jälkeen. Hän oli töissä pellavatehtaassa, mahdollisesti myöhemmässä Tampellassa.

Edvard Urho ja Silja Lindholmin koti oli Itäiselläpuistokadulla numerossa 11. Edvard työskenteli Klingendahlin tehtaalla. Siljan veli Taavetti Mäkinen vaimonsa Ilman kanssa asui Puuvillatehtaankatu 6:ssa. Heidän luokseen on merkitty myös kolmas sisaruksista, Vilho Linnusmäki. Taavetti oli ammatiltaan työmies, Vilho monttöörioppilas.

Vihtori Ihantola oli kuski ja asui perheineen Rautatienkadulla numerossa 21. Talo oli kaupungin omistuksessa. Tytär Katri työskenteli kauppa-apulaisena.

Kalle Alfred ja Karoliina Mäkinen omistivat talon Soukkakatu 1:ssä. He asuivat siinä perheineen, ja talossa oli myös useita vuokralaisia.

Matti ja Fanny Ollila asuivat perheineen Tunturinristinkadun numerossa 6. Matti oli ulkotyömies rautateillä.

Karl Fredrik ja Aina Peltonen asuivat omistamassaan talossa osoitteessa Kuninkaankatu 41. Perheeseen kuuluivat myös tytär Helvi sekä neljä lasta Ainan aiemmasta avioliitosta.

Anna Maria ja Tilda Karoliina Antila olivat tehdastöissä. Anna työskenteli Pyynikin trikootehtaalla, Tilda Liljeroosin kehruutehtaalla. He asuivat ilmeisesti alivuokralaisina Läntinenkatu 40:ssä. Talossa oli paljon asuntoja ja asukkaita.

Väestöluettelot on kirjattu valmiille lomakkeille, mikä helpottaa niiden käyttöä. Syntymäajat on merkitty päivän tarkkuudella. Toki kirjoitusasuissa on horjuvuutta ja syntymäajoissa virheitä, mutta uskoakseni edellä mainitut todella olivat lähtöisin Haukijärveltä. Luetteloiden tutkiminen on vielä hiukan kesken. Voi olla, että palaan niihin vielä myöhemmin lyhyesti.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.