Blogi

Koska tässä tekstissä sivutaan asioita, jotka voivat olla kipeitä vielä vuosikymmenien jälkeenkin, kirjoitan poikkeuksellisesti mainitsematta henkilönimiä. Useamman Haukijärven talon kohdalla lukee sivustolla, että talossa oli myös kasvattilapsia. Mietitään tällä kertaa näiden lasten asemaa.

Kasvatti-sana saa meidät nykyisin ajattelemaan adoptiota. Se on kuitenkin nykymuodossaan suhteellisesen uusi ilmiö, joka on alkanut yleistyä 30-luvulta lähtien. Toki aiemminkin tapahtui niin, että pariskunta jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut omia lapsia. Joskus avuksi tuli tällöin sukulaislapsi, joka tarvitsi suojaa tai muuten viihtyi sukulaistalon rauhassa paremmin kuin kotonaan, jossa lapsia saattoi olla toistakymmentä. Tilanteesta riippuen liikuttiin joko täysin epävirallisella tasolla tai sitten uudesta perheestä nimettiin lapselle käräjillä holhooja. Perimisoikeutta ei näihin tapauksiin yleensä liittynyt, vaan se hoidettiin testamentin avulla.

Myös isovanhemmat pitivät usein huolta lapsenlapsistaan. Siitä on kylässä monta esimerkkiä. Jos lapsen vanhemmat olivat kuolleet, toimivat isovanhemmat myös yleensä holhoojina, vaikka kaikkia ei ehkä oltu kärjillä siihen toimeen nimetty. Joissakin tapauksissa toinen vanhemmista oli elossa, mutta yhteisesti katsottiin lapselle olevan parempi asua isovanhempien luona. Tällöin työssä käyvä vanhempi yleensä maksoi korvausta lapsen kuluista. Orvoista huolehtiville isovanhemmille avustusta tuli köyhäinhoidon kautta, kuten muillekin taloudellisesti heikossa asemassa olleille mm. koulun kautta jaettujen vaateavustusten muodossa. Perimiseen tässäkin tapauksessa vaadittiin testamentti, jos muita perillisiä oli olemassa.

Suurin ryhmä myös Haukijärvellä olivat kuitenkin ne, jotka suuressa määrin muistuttivat nykyajan sijaisvanhempia. Lapsen huoltaja oli kuollut tai ei pystynyt huolehtimaan lapsesta. Silloin avuksi tuli pariskunta, joka otti lapsen omaan perheeseensä. He saivat lapsen sijoittamisesta jonkinlaisen korvauksen joko kunnalta tai lapsen vanhemmilta. Hämeenkyrössä ei tietääkseni tutkittavana aikana ole ollut varsinaisia huutolaislapsia. Köyhäinhoito huolehti lasten sijoittamisesta halukkaisiin perheisiin. Lastenkotikin aloitti jo 1918. Oli myös tapauksia, joissa lapsen äiti aktiivisesti etsi lapselle sijaisvanhemmat, koska ei itse pystynyt tätä hoitamaan esimerkiksi työssäkäynnin vuoksi. Tällöin hän tietenkin vastasi kuluista, ja saattoi käydä myös tervehtimässä lasta. Huostaanottoja oli aiemmin vähemmän, mutta kyllä sellaisistakin sivustolta löytyy esimerkkejä ainakin 30-luvulta. Sijoitetuilla lapsilla ei tietenkään ollut oikeutta periä sijaisvanhempiaan.

Lehdistä saa joskus lukea huutolaislasten julmasta kohtelusta. Mistään sellaisesta en muista Haukijärveltä kuulleeni. Lapset - niin omat kuin sijoitetut - opetettiin varhain työntekoon. Ruumiillinen kuritus oli käytössä molemmilla. Ihan kaikki Haukijärvelle sijoitetut eivät päässeet kansakouluun, vaikka kylässä sellainen jo toimikin. Isovanhemmat taas näyttävät laittaneen lapsenlapsensa kouluun. Oppivelvollisuus korjasi asian 20-luvulla. Kaiken kaikkiaan kasvattilapset elivät perheissään varsin normaalia elämää.

Jatkan vielä hiukan Virran Villestä. Tulin nimittäin ajatelleeksi, että henkikirjaan 1920 on Ville Sirenille merkitty viisi tytärtä. Suurinta osaa heistä koski oppivelvollisuus. Missä he kävivät koulua? Mahdollisuuksia on kaksi, Haukijärven koulu tai Pukaran koulu. En ihan tarkkaan tiedä, milloin Pukaran koulu aloitti. Haukijärveltä kuitenkin siirtyi vuosina 1917 - 1918 toiseen kouluun esimerkiksi Maurin ja Pussin lapsia, joten aloitus on voinut tapahtua noina vuosina. Kuntaraja siirtyi vasta 1920-luvun alkupuolella.

Haukijärven koulun oppilasluettelossa on kyllä lapsia Sirenin nimellä, mutta he ovat kaikki Alaviidanojalta. Tietysti voidaan ajatella, että Ville Sirenin lapset ovat aloittaneet koulun vasta 20-luvun puolella, kun oppivelvollisuus heidät siihen pakotti ja käyneet sitten koulua Pukarassa. Kuitenkin naapureista Leivolta (Keskiseltä) ja Kallioniemestä käytiin koulua Haukijärvellä. Kalllioniemen lapsia oli koulussa vielä 20- ja 30-lukujen vaihteessa. Itse asiassa vain nuorin, Eero taisi käydä koulunsa Pukarassa. Olisiko naapurissa toimittu eri tavalla?

Entä sitten asuinpaikan nimi, Virta? Oppilasluettelossa on kaksi Virtaa, ja kumpikin heistä on pieni mysteeri. 1899 kirjattiin Anselm Virta, jonka synytymäaika on sama kuin Anselm Antilan. Tämä oli jo edellisenä vuonna merkitty luetteloon Anselm Poutalan nimellä. Poutala ja Antila ovat selviä. En ymmärrä, mihin tuo Virta viittaa. Muitakaan Anselmeja ei tuolla päivämäärällä ole Hämeenkyrössä tai Mouhijärvellä syntynyt. Lisäksi 1923 on kirjoihin merkitty Rauha Virta, joka muutti pois jo seuraavana vuonna. Hänestä on vain tieto, että isä oli työmies. Ehkä kummankin vanhemmat olivat lyhyen aikaa Pakkasella töissä eivätkä muuttaneet kirjojaan Hämeenkyröön. Kaiken kaikkiaan oppilasluettelo tuntuisi viittaavan enemmän Taavetti Vilhelm Heleniukseen kuin Ville Sireniin Virran Villen roolissa.

Sitten muuta asiaa. Linkkejä-sivua on uudistettu poistamalla toimimattomat linkit ja lisäämällä muutamia uusia. Jos sinulla on tiedossa haukijärveläisiin liittyvä sukututkimussivusto, niin vihjaisepa Palaute-sivulta löytyvällä sähköpostiosoitteella. Maksullisille alustoille (Geni, MyHeritage, Ancestry jne) ei linkkejä kuitenkaan laiteta elleivät tiedot ole kaikille avoimia. Tiedot lähiseutujen kylähistoriasivuista ovat myös tervetulleita.

Tänään kerron Taavetti Vilhelm Taavetinpojasta ja hänen vaimostaan Johanna Kallentyttärestä. Taavetti syntyi syyskuussa 1841 Mouhijärvellä. Hänen isänsä oli renkinä Pukarassa Mouhijärven puolella aikana, jolloin Pukaraa oli myös Hämeenkyrössä. Taavetti kasvoi siis talojen väentuvissa tai pienissä mökeissä niiden talojen mailla, joissa hänen isänsä kulloinkin oli renkinä. Maailmalle hän lähti 1857. Hän tuli rengiksi Ojaniemeen. Tämän jälkeen hän kierteli renkinä pääasiassa Pukaran taloissa, mutta myös Pakkasella ja Pertulla. Vuoden verran hän työskenteli Suoniemen Pakkalassa. Helmikuussa 1866 hänet vihittiin avioliittoon Johanna Kallentyttären kanssa. Molemmat olivat tuolloin Kourilla töissä.

Jos Taavetti pysytteli melko pienellä alueella, oli Johanna liikkunut enemmän. Hän syntyi kesäkuussa 1838 Loimijoella (myöhemmin Loimaa) ja ehti asua myös ainakin Paattisilla ennen kuin perhe tuli Hämeenkyröön. Johannan isä toimi lampuotina (koko tilan vuokraajana) useammassa paikassa, kuten Herttualan Sormusella ja Kalkunmäen Nukarilla. Maailmalle Johanna lähti Kalkunmäen Hummarkosken eli Koskelan torpasta. Hän muutti 1865 Mouhijärvelle, piiaksi Pukaran Kourille. Taavetin ja Johannan lapsista ainakin kolme eli aikuisikään.

Pisimpään Taavetti Vilhelm työskenteli Pukaran Pussilla. Hän tuli sinne muonarengiksi 1877 ja jatkoi aina vuoteen 1895 saakka. 80-luvulla hän sai sukunimen Helenius. Lapset muuttivat omilleen, ja 1895 Taavetista ja Johannasta tuli kylän itsellisiä. Taavetti kuoli 1917 ja Johanna 1916. Heissä kiinnostaa tuo pitkä työura Pussilla. Lisäksi Taavetin toinen nimi oli Vilhelm. Voisiko hän olla Virran Ville, jonka henkilöllisyyttä on pariinkin otteeseen näissä teksteissä mietitty? Olisiko hän saanut luvan rakentaa perheelleen mökin Pussin maalle ollessaan talossa muonarenkinä? Tai viimeistään 1895, kun ei ilmeisesti enää rengin töihin kyennyt. Hänen jälkeensä siinä olisi hyvin ehtinyt asua joku Frans Evert Ahosen veljistä, kuten muistitieto on kertonut. Sukunimi ei ole oikea, mutta kerrankos kylässä on käytetty asuinpaikan nimeä. Tiedän, että tämä on vain arvailua niin Ville Sirenin kuin Taavetti Heleniuksen osalta. Ehkä joskus löytyy jokin arkistolähde, joka paljastaa asian oikean laidan. Siihen asti voi vain arvailla.

Vuonna 1921 voimaan tullut oppivelvollisuuslaki teki kaikista 7 - 13-vuotiaista lapsista oppivelvollisia. Kuntien oli järjestettävä heidän opetuksensa annetun siirtymäajan jälkeen. Tämä tarkoitti, että Haukijärvelle piti neljän jo pitkään toimineen yläluokan lisäksi saada alakoulu. Asia merkittiin kunnan koulusuunnitelmaan jo 20-luvulla. Lisäksi lastenkodin siirtyminen Haukijärvelle vauhditti alakoulusuunnitelmia. Vuonna 1930 oltiin lopulta niin pitkällä, että suunnitelmaa ruvettiin toteuttamaan.  Vielä tuona vuonna alkuopetus kuitenkin hoidettiin kiertokoulussa, joka toimi lastenkodissa keväällä ja syksyllä. Seuraavana vuonna ei kiertokoulua Haukijärvellä pidetty, mutta on epäselvää, pääsikö alakansakoulu aloittamaan vielä silloin. Seuraavassa hiukan alakoulun historiaa.

Kunnanvaltuusto päätti aloittaa alakoulun toiminnan Jumesniemen ja Haukijärven koulupiireissä vuoden 1931 alusta. Opetus oli supistettua, sillä opettaja oli yhteinen. Joulukuussa 1930 johtokunnat julistivat haettavaksi koulupiirien yhteisen alakansakoulunopettajan väliaikaisen viran, joka tuli ottaa vastaan heti, kun kutsu tulisi. Virkaan tuli 1931 valituksi Saara Sirkka Mielikki Valtasaari. Johtokunnan kokouspöytäkirjojen perusteella näyttää siltä, että alakoulu pääsi aloittamaan Haukijärvellä vasta kevätlukukaudella 1932. Edellisenä syksynä johtokunta vielä mietti opettajan asuntoa. Ehdolla oli ainakin Kalliopohja. Myös varsinainen koulurakennus puuttui. Johtokunta harkitsi muun muassa Pertun pirtin ottamista käyttöön. Myös Kivimäki oli ehdolla, siellä opettaja sitten asuikin joitakin vuosia. Lopulta alakoulu sijoitettiin kuitenkin yläkoulun veistoluokkaan, joka eristettiin kaksinkertaisilla ovilla, jotta häiriötä ei yläkoulun puolelle syntyisi.

Kunnanvaltuusto kyllä päätti jo 1930 rakennuttaa Haukijärvelle alakoulun. Asia ei kuitenkaan edennyt mitenkään ripeästi. Ilmeisesti rakennuksen ei katsottu mahtuvan yläkoulun tontille, sillä ainakin johtokunta pohti samana vuonna Ruusin tonttia, mikä se sitten olikaan. Alakoulu kuitenkin muutettiin 1934 täysimääräiseksi ja opettajaksi tuli Asta Niittymäki. Rakennusasia eteni vasta, kun Eino Haapanen 1938 lahjoitti koululle tontin. Joulukuussa 1938 kunnanvaltuusto myönsi johtokunnalle määrärahan alakoulun piirustusten hankkimista varten. Huhtikuussa 1939 valtuusto hyväksyi rakennusmestari Jalmari Salovaaran tekemät piirustukset, työselityksen ja kustannusarvion. Tuolloin myös valittiin rakennuslautakunta, johon tuli koulun johtokunta sekä Matti Lähteenmäki.

Rakennuslautakunta esitti kesällä 1939 rakennuksen valmistumisajankohdan siirtoa vuoteen 1940. Tämä hyväksyttiin, ja lautakunta velvoitettiin hankkimaan urakkatarjous valtuuston syyskuun kokoukseen mennessä. Lokakuussa valtuusto päätti antaa urakan Nikolai Mäkelälle 281 000 markan urakkasummasta. Talvisota lienee vaikuttanut rakentamiseen, mutta pahasti se ei myöhästynyt. Johtokunta suunnitteli joulukuussa 1940 rakennuksen vihkiäisjuhlaa loppiaiseksi 1941.