Blogi
Kaksi karttaa (blogi)
Tänä vuonna olen näissä teksteissä useamman kerran käsitellyt karttoja ja ilmakuvia. Tällä kertaa havaintoja kahdesta melko samaan aikaan ilmestyneestä kartasta, joissa näkyy Haukijärven alue tai ainakin suurin osa siitä. Olen lisännyt nuo kartat myös Linkkejä-sivulle. Hämeenkyrön kartta vuodelta 1929 on itselleni ollut hyvin tärkeä, kun sivuston tekstejä olen kirjoittanut. Nyt se on kaikkien nähtävänä Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa. Suomen taloudellinen kartta on vuodelta 1933. Se puolestaan on Dorian aineistoissa. En tarkemmin tiedä, miten kartoitusta tuohon aikaan tehtiin. Ilmakuvia ei noita karttoja piirrettäessä liene kuitenkaan ollut käytettävissä.
Kummankin kartan lukemista vaikeuttaa se, että niillä on ilmeisesti käytetty tilojen nimiä. Kuitenkin asuinrakennukset saattoivat kuulua vuokraajalle. Selvästi tällainen tilanne on Lamminkulman ja Viidanojankulman rajoilla olevalla Lammin tilalla, jonka asuinrakennus kuitenkin kuului Kalle ja Ida Huhtalalle. En tiedä, missä määrin aiemmin tehtyjä karttoja käytettiin apuna, niitähän kylästä on jonkun verran sekä maastokarttoina että tilojen lohkomiskarttoina. Vanhojen karttojen hyödyntämiseen viittaisi se, etteivät esimerkiksi kartan pellot ihan aina ole 20- ja 30-lukujen vaihteen tilanteen mukaiset.
Seuraavassa muutamia hvaintoja luettelonomaisesti:
- Sillanpään (Ihantola) ja Salomäen rakennukset lienevät todellisuudessa lähempänä toisiaan. Kolmas merkitty rakennus on Koivula, Salon mökkiä ei tuolloin vielä ollut.
- Nykyisen Luukonmäentien lähellä kulkevaa ojaa lienee karttojen teon välillä perattu, varhaisemmassa kartassa sitä ei oikein voi erottaa. Nimeä Ristelä en muista muualla nähneeni, ehkä taustalla on yhteinen virheellinen lähde.
- Myöhemmässä kartassa Heinoonkylän mökit saa järjestykseen, jos olettaa, että työväentalo ja Kanerva on piirretty kiinni maantiehen. Aiemmassa tämäkään ei oikein auta, ympyröitä näyttäisi olevan liikaa.
- Mustasillan taloa en kartoilta löydä, taloudelliselle kartalle on merkitty mahdollisesti Poutala.
- Viitaniemi ja Kelhäjärvi ovat todennäköisesti tilojen nimiä. On mahdollista, että myös Palomäki- (1929 kartassa virheellisesti Palomaa) ja Kinkki-nimiset tilat muodostettiin, kun Estlander osti nuo alueet Hillulta. Selkeen, Haukipään, Palomäen ja Kinkin rakennuksiakin oli ainakin jossain määrin olemassa. Viitaniemessä oli vielä alkuperäisiä asukkaita, muissa lienee asuttu enemmänkin tilapäisesti. Santamäen pellot ilmeisesti puuttuvat kartalta.
- Suojan sijainti vuoden 1933 kartalla ihmetyttää. Vaikka mittakaavan ottaa huomioon, on se aika lailla maantiessä kiinni.
- Taloudellinen kartta jatkuu Mouhijärven puolelle, Hämeenkyrön kartta luonnollisesti ei.
- Ritala ei taida näkyä kartoilla vai onko vuoden 1933 kartalla siinä kohtaa piste?
- Virran Villen mökkiä ei näytä olevan taloudellisella kartalla, joten se on varmaan purettu jo aiemmin. Mustajärvenkulman tiestöä toivoisin jonkun seutua paremmin tuntevan kommentoivan.
-Onko vuoden 1933 kartassa jo Kaunisto pitäjien rajalla?
Vaikka edellä on kysymyksiä ja ehkä epäilyksiäkin karttoihin liittyen, suosittelen silti lämpimästi karttoihin tutustumista. Niistä saattaa paljastua uusia asioita omilta kotinurkilta.
Vuoden kulku (blogi)
Aatto Roitolla oli tapana tehdä merkintöjä Maatalouskalenteriin. Muutamia kalentereista on säilynyt, vuoden 1939 kalenteri niin, että merkintöjä on lähes koko vuodelle. Mistä merkinnät kertovat? Lähinnä maatilalla tehdyistä töistä. Vuodenaika vaikutti siihen, mitä kulloinkin piti tehdä. Mutta oli myös toistuvia tapahtumia, kuten maidon kuljettaminen meijeriin ja maitotilillä käynti. Mustajärvenkulman maitoja vietiin meijeriin yhteiskuljetuksena. Mahdollisesti kuljetusvuorojen määrä riippui maidon määrästä. Peltosaloon vuoro näytti tulevan kerran tai kahdesti kuukaudessa. Seuraavassa muutamia poimintoja Aatton merkinnöistä. Oikeinkirjoitusta on hiukan korjattu.
2.1.1939 Käyntiin myllyssä
31.1.1939 Käytiin talkoissa ja plankettia täyttämässä
3.2.1939 Hakattiin puita, tehtiin silppuja, tällättiin myllypussi
7.2.1939 Avattiin savikuoppaa
16.2.1939 Ajettiin savea 18 kuormaa, tehtiin silppuja, oli paha ilma
2.3.1939 Ajettiin sontaa
3.3.1939 Ajettiin santaa maantielle
28.3.1939 Ajettiin tukkia, tuotiin heiniä
4.4.1939 Tapettiin sika, oli Taavetti Heikkilä tappamassa
25.4.1939 Laitettiin rysät järveen, hakattiin puita
4.5.1939 Nostettiin perunansiemen, tuotiin heiniä
12.5.1939 Levitettiin savea, ajettiin peltoja
24.5.1939 Tehtiin kärväs- ja aitatolppia, Aholassa hevonen touolla
26.5.1939 Tehtiin ohratouko, jyrättiin kevätviljamaita
2.6.1939 Istutettiin perunoita, yhtä ja toista
7.6.1939 Oltiin T. Peltomäessä oriin leikkauksella, tällättiin lihoja Mustalahden saunaan palvaukseen
13.6.1939 Tällättiin lehmät laitumelle, tyhjennettiin navetan karsinat
30.6.1939 Oltiin Selinin sahalla sahaamassa, J. Ahola kanssa
4.7.1939 Mullitettiin ja kaivettiin ojanpäitä, tehtiin sialle karsina
29.7.1030 Korjattiin heiniä 8 kri?, satoi iltapäivällä
4.8.1939 Leikattiin ruista
24.8.1939 Niitettiin kauraa
5.9.1939 Oltiin kotona riihellä
29.9.1939 Ajettiin heinäseipäitä, kynnettiin
4.10.1939 Korjattiin maantieosaa, kengitettiin hevonen
16.10 Suolattiin sianlihat, yhtä ja toista
11.11.1939 Korjattiin rekeä
27.11.1939 Tehtiin kuormapressua salpietarisäkeistä, oli paha ilma
7.12.1939 Tuotiin heiniä
12.12.1939 Käytiin maitokuskina
Kuvan on skannanut Kaija Valkama
Edellä oleva luettelo kertoo oman tilan töistä. Aatto kävi myös naapuritaloissa auttamassa talkoissa ja ilmeisesti myös palkkaa vastaan. Mainintoja on ainakin Mustalahdesta, Maakalasta, Sunilta, Peltomäestä, Kallioniemestä ja Aholasta. Hän lainasi toisinaan hevostaan muille, erityisesti Aholaan. Elämä ei kuitenkaan ollut pelkkää työtekoa. Kalenterissa on mainintoja käynneistä Pitkäniemessä, jossa veli oli töissä, ja Tampereella. Isänsä hautaa Aatto oli laittamassa kesäkuussa. Huutokauppaan, kutsuiltamiin sekä maito- ja tiekokouksiin piti myös osallistua. Onpa kalenteriin kirjattu yksi rokulipäiväkin.
Syksy 1939 oli raskasta aikaa. Lokakuun kahdeksantena päivänä Aatto merkitsi kalenteriin, että neuvottelut Suomen ja Venäjän välillä olivat alkaneet. 14. päivä lokakuuta hän kertoi ensimmäisten reserviläisten ja hevosmiesten lähteneen reserviin. Marraskuun 16. päivä hän oli kyyditsemässä Kallioniemestä sotilaiden leipiä Irrille. Kuun viimeisenä päivänä hän totesi, että sota Suomen ja Venäjän välillä oli alkanut. Tämän jälkeen merkinnät kalenterissa vähenivät. Kun hän aiemmin kirjoitti päivän tapahtumista melkein jokaisena arkipäivänä, on koko joulukuussa kirjauksia vain neljä, nekin kaikki kuun alkupuolella. Sota toi muuta ajateltavaa.
Toivotan lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää.
Kirjoitustaitoisia (blogi)
Viimeksi tutkimme lukusetelistä luku- ja kristinopintaitoja. Tällä kertaa jatketaan kirjoitustaidosta. Rippikirjassa oli sille oma sarakkeensa, ja merkintä tehtiin yleensä ripille päässeille. Kirjoitustaitokin arvioitiin neliportaisella asteikolla, joka Hämeenkyrössä näytti suurin piirtein seuraavalta: /, y, y., x. Niistä viimeksi mainittu oli paras. Alkuperäiset merkinnät kirjoitettiin käsin. Uusin digitoitu rippikirja on vuosilta 1902 - 1911. Jätän tarkastelusta pois 1885 ja sen jälkeen syntyneet, koska heistä useimmat olivat käyneet kansakoulua tai ainakin oppineet kiertokoulussa kirjoittamisen alkeet. Tutkimme vain niitä taloja ja mökkejä, jotka varmasti olivat nykyisen Haukijärven alueella. Pois jää näin iso määrä kyläläisiä, mutta otos on silti aika edustava.
Aloitetaan vanhan Haukijärven kahdesta talosta, Suojalta ja Pakkaselta. Josua ja Hulda Suoja olivat kirjoitustaitoisia, samoin talossa muutaman vuoden asunut Juho Nestor Hellman ja tämän poika Nestor Kasper. Miehillä taito oli paremmin hallussa kuin Huldalla. Hiukan huvittava yksityiskohta on, ettei pappi ole pitänyt Kerttu Lehtosalon kirjoitustaitoa parhaana mahdollisena, hän on saanut merkinnän y. tuohon sarakkeeseen. Muut Suojan maalla asuneet eivät ole saaneet sarakkeeseen merkintöjä. Pakkasen omistajat olivat kirjoitustaitoisia,useimmat heistä parhaalla arvosanalla. Mutta kirjoittaa osasivat myös meijerskat Sofia Rönnholm ja Sikke Saarelainen, työjohtaja Vilhelm Ankar sekä työnjohtaja Arndt Lindström ja hänen vaimonsa Vilhelmiina. On mahdollista, että joku hiukan kirjoittaa osannut työväkeen kuuluva piti tiedon taidostaan salassa.
Sitten Heinijärvelle. Viitaniemen miniä Lyydia Aaltonen osasi hiukan kirjoittaa. Valkamassa kirjoitustaitoinen oli 1880 syntynyt tytär Aina. Kalle Haukipää ilmoitti taitonsa vasta muutettuaan kotoaan Mäkelästä Haukipään torppaan. Opetteliko hän kirjoittamaan luottamustehtävien myötä vai eikö vain maininnut siitä aiemmin mitään? Muut Heinijärven torpparit eivät mahdollisesta kirjoitustaidostaan hiiskuneet. Tiedämme kuitenkin, että ainakin Ville Metsäraukola osasi kirjoittaa.
Herttualan kylään kuuluneessa Palomäessä oli kirjoitustaitoinen itsellisen vaimo Ida Palomäki. Muut sillä puolella Mustajärveä asuneet eivät ole merkintää saaneet. Kalkunmäen maalla asustaneista ainakin Vihtori Markus, Fanny (myöh. Haukipää) ja Kalle Emil Ihantola merkittiin kirjoitustaitoisiksi. Epäilemättä myös Kyröspohjaan merkitty, kansanedustajana myöhemmin toiminut Frans Mustasilta osasi kirjoittaa. Pappi ei kuitenkaan ole hänen taitoaan tuohon aikaan noteerannut.
Parilassa kirjoitustaitoisia löytyi Pertulta. Juho ja Selma Perttu osasivat ainakin jonkun verran kirjoittaa. Talossa oli muutaman vuoden myös kirjoitustaitoinen piika Tyyne Järvinen. Frans Erkkilä oli niin ikään kirjoitustaitoinen. Pukarassa Taavetti ja Fanny Kallioniemi omasivat kirjoittamisen jalon taidon. Ojaniemen maalla muutaman vuoden asunut itsellinen Matti Nordlund kirjoitti myös. Kaarle Jooseppi Mustajärvi (myöh. Eskola) jaTaavetti Peltomäki osasivat hekin käyttää kynää.
Toistan vielä, että yllä on tarkasteltu vain ennen vuotta 1885 syntyneiden ja 1902 - 1911 kylässä varmasti asuneiden kirjoitustaitoa. Sitä tuskin koeteltiin lukusijoilla, joten asia taisi jäädä henkilön oman ilmoituksen varaan.
Lukuseteli (blogi)
Peltosalossa on säilynyt Aatto Roiton lukuseteli. Monellekaan lukuseteli ei taida olla tuttu, enkä itsekään ole sellaista aiemmin nähnyt. Toki niistä löytyy kuvia verkosta. Lukuseteliin kirjattiin osalistuminen ja menestys kiertokoulussa ja rippikoulussa. Aatto Roiton setelissä näyttää olleen myös joitakin tehtäviä. Seteli oli painettu isohkolle paperille, joka voitiin taittaa. Alla seteli on käytännön syistä jaettu kolmeen eri kuvaan.
Alkusiivulla näemme Aatton syntymäajan ja sen, että perhe oli merkitty 1906 rippikirjan sivulle 810, jolla oli Hahmajärven kylää. Muistiinpanomerkinnät kertovat katekismuksen ja raamatunhistorian opiskelusta vuosina 1906 - 1908. Myös rippikoulun aloitusajankohta selviää.
Lastenkoulu oli kiertokoulu. Menestymistä siellä arvioitiin neliportaisella asteikolla. Ensimmäinen opettaja oli Helena Iivari, joka toimi pitkään kiertokoulunopettajana Mouhijärvellä. Seurakunnasta on digitoitu SSHY:n jäsensivuille kiertokoulujen oppilasluettelot arvosanoineen. Sieltä Aatto löyyy I osastolta, jossa hän aloitti 9.1.1906. Kiertokouluun kuului toinen osa syksyllä, mutta siinä nimiluettelossa häntä ei ole. Opettajakin on eri, Lindstedt. Todennäköisesti hän jatkoi kouluaan Hämeenkyrön puolella, mahdollisesti Parilassa tai Mustajärvenkulmalla. Ehkä koulu siellä oli lähempänä kotia tai isä Anshelmin silloista työpaikkaa. Opettaja Selma Kanervo piti kiertokoulua Haukijärvellä, tuolloin vielä sukunimenä oli Lindstedt. Vuodelta 1907 ei näy todistusta kiertokoulun käymisestä. Syksyllä 1908 Aatto aloitti Haukijärven kansakoulussa, jota kävi neljä vuotta.
Lukusetelin on skannannut Kaija Valkama
Syyskuussa 1913 oli aika aloittaa rippikoulu. Sitä käytiin syksyllä ja keväällä. Lukukinkereillä piti rippikoululaisen myös käydä, ja kuulustelu oli tarkempaa kuin kiertokoululaisilla. Aatton menestys näyttää olleen tyydyttävää. Samaan aikaan rippikoulussa opiskelivat ainakin Taavetti Peltomäki (nuorempi) ja Tuure Mustajärvi (Lindegren, Lohikivi). "60 poikaa ja 48 tyttöä uudistivat kasteensa liiton ja kävivät ensimmäisen kerran Herran pyhällä Ehtoollisella Mouhijärven kirkossa ensimmäisenä Helluntaipäivänä eli toukok. 31 pv. 1914, ripille laski E. Hakala". Näin kerrotaan rippikoululaisten luettelon lopussa.
Isältä pojalle ja vävylle (blogi)
Tällä kertaa katsomme, miten Haukijärven talot ja torpat siirtyivät suvussa suoraan seuraavalle polvelle sivuston käsittelemänä aikana 1890 - 1960. Tutkimme siis, millä tiloilla sukupolvien ketju säilyi koko tuon tarkasteltavan ajan. Liiian tiukkoja ehtoja ei kuitenkaan kannata asettaa. Varmasti kaikkia kylän tiloja on jaettu ja/tai niihin on hankittu lisää maata. Ja vaikka tuo aikakausi ei ollut mitään tasa-arvon kulta-aikaa. oli erityisesti leskiemännän asema yleensä suhteellisen vahva. Hyväksymme siis myös siirtymän, jossa tilaa hallitsi välillä emäntä.
Taloista, jotka olivat itsenäisiä 1890, vain Perttu siirtyi aina suoraan seuraavalle polvelle, tässä tapauksessa pojalle. Kopio Pertun kauppakirjasta vuodelta 1893 on säilynyt lainhuudatusasiakirjojen joukossa. Siinä talo siirtyi Taavetti ja Vilhelmiina Pertulta Juho Pertulle. Muissa taloissa suku vaihtui tarkasteltavana aikana. Aika lähelle rajaa tulee kuitenkin myös Vanha-Peltomäki, joka tuli Taavetti ja Roosa Peltomäen omistukseen 1893.
Isältä pojan tai tyttären perheelle siirtyneitä torppia on enemmän. Mäenpää, Kukkola, Linnusmäki, Kallioniemi, Kahila ja Metsäkirmo täyttävät ehdon. Ne kyllä itsenäistyivät ja hankkivat lisää maata tarkasteltavana aikana, mutta selkeä jatkumo voidaan silti nähdä. Tavallaan myös Selkee kuuluu joukkoon, vaikka se siirtyi aivan toiseen paikkaan. Lamminkulman Mäkelä ja Mustajärvenkulman Palomäki säilyivät nekin samalla suvulla koko tuon ajan, vaikka siirtyminen ei tapahtunutkaan suoraan jälkipolvelle.
Mäkitupalaisten kohdalla asuinpaikan varmistaminen on hankalaa siinäkin tapauksessa, että käytetty sukunimi säilyisi koko ajan samana. On mahdollista, että Koskela ja Mustajärvenkulman Keskinen täyttävät ehdon, mutta varmuutta asiasta on vaikea saada. Keskistä ehti 70 vuoden aikana hallita neljä sukupolvea, muilla lukumäärä jäi kahteen tai kolmeen.
Edellä oleva pieni tarkastelu osoittaa, ettei maaseutu pysynyt muuttumattomana. Suvut tiloilla vaihtuivat, ja lopulta tilojen asema ja arvokin muuttui paljon. Isältä pojalle tai vävylle siirtyminen ehkä toteutui, mutta kolmas sukupolvi tuli enää harvoin ketjuun mukaan.
Toivotan kaikille isille hyvää isänpäivää.