Blogi

Sattui silmiin vuoden 1918 sotaan liittyvä digitaalinen lähde, jota en ole aiemmin tutkinut. Otsikossa mainitttu kortisto voi antaa pientä lisätietoa erityisesti niille, joiden omainen on kuollut vankileirillä ehtimättä valtiorikosoikeuden eteen. Muuten se tuskin tuo valtiorikosoikeuksien akteihin verrattuna mitään uutta. Toisaalta erityisesti sukuaan tutkivan kannattaa käydä läpi kaikki lähteet. Jokaisesta leirille joutuneesta ei korttia välttämättä ole säilynyt. Kannattaa käyttää Digihakemistoa, mutta huomata, että korttien himmeä teksti on voinut tuoda hakemistojen tekijöille tulkintavaikeuksia, eikä korttien aakkosjärjestyskään välttämättä ole täydellinen.

Katsotaan muutaman kyläläisen korttia. Ville Kinkki vangittiin Hollolassa ja tuotiin Hämeenlinnan vankileirille. Kortti kertoo, että hän sairasti keuhkotautia. Kun suuria määriä vankeja tuotiin leireille, ei perusteellista terveystarkastusta varmaankaan suoritettu. Ilmoitus sairaudesta lienee perustunut vangin omaan ilmoitukseen.  Artturi Petterssonin terveydentila oli kohtalainen, kun hänet vietiin Hämeenlinnaan. Yleensä vangit on kuitenkin luokiteltu terveiksi. Niin oli myös Taavetti Kallion (Kalliomäen) laita. Kaikki mainitut kuitenkin kuolivat heinäkuussa 1918.

Yksi karmeimmista oli Olga Mäkelän kohtalo. Hänen vankikorttinsa on kirjattu Kurikkaan. Häntä koskevia digitoimattomia kuulustelupöytäkirjoja ja muita asiakirjoja on säilynyt Kansallisarkistossa Helsingissä. Niiden mukaan hänet vangittiin 31.3 Hämeenkyrössä. Häntä kuulusteltiin Kankaanpäässä 8.4 ja Seinäjoella 27.5. Sen jälkeen hänet siirrettiin Hämeenlinnan vankileiriin. Kuulustelujen syynä olivat hänen kotoaan löytyneet ryöstetyt heinänsiemenet, ruisjauhojot, karhuntalja, viltti ym. Heillä oli myös leivottu takavarikoiduista jauhoista leipäää punakaartille. Kuulustelijat varmaan arvasivat, ettei Olga ollut osallistunut takavarikointeihin, leivän leipomiseen ehkä. Lausunnossaan Hämeenkyrön suojeluskunta vaati häntä heti kotipaikkakunnalle perhesyiden vuoksi. Olga kuoli Hämeenlinnassa 28.7.

Juho Ivar Taavetinpoika syntyi 1870 Hillun Palomäen torpassa Viidanojankulmalla. Torpassa oli hänen varttuessaan lapsia isä Taavetin ensimmäisestä avioliitosta, isän ja äiti Juditin yhteisiä sekä äidin ja tämän uuden puolison Isakin yhteisiä lapsia. Palomäessä Juho Ivar kasvoi mieheksi ja otti aikuiseksi tultuaan käyttöön sukunimen Jokinen. 1893 hän muutti Suoniemelle. Siellä hänestä tuli Kuljun kartanon renki. Hän palveli kartanossa viisi vuotta, viimeisen vuoden kuitenkin työmiehenä, ei renkinä. Elokuussa 1898 oli tullut aika muuttaa Viipurin maaseurakuntaan.

Mikä sai Juhon lähtemään toiselle puolelle maata? Luultavasti nuori nainen nimeltä Katriina Risu, jonka kanssa hän avioitui lokakuussa 1898 Säkkijärvellä. Katriina oli syntynyt Säkkijärvellä 1865. Nuoret asettuivat asumaan Konkkalan hovin (kartanon) maalle. Juhon ammatiksi merkittiin työmies. Miten Juho ja Katriina oikein tutustuivat? Ensimmäisenä tulee mieleen, että kartanoiden välillä oli yhteyksiä. Niitä kuitenkin pitäisi tutkia erikseen.

Juholle ja Katriinalle syntyi Viipurissa kaksi tytärtä, Lempi Katriina 1901 ja Impi Anna Maria 1905. Perhe muutti 1912 Johannekseen. Uusi koti löytyi Kaislahden kylästä, jossa Juho toimi muonarenkinä. Tämän jälkeen heidän vaiheistaan on aika vähän tietoa, koska digitaalisia lähteitä ei viimeisten 100 vuoden ajalta juuri ole. Henkikirjoista 1920 heidät löydämme Kaislahdesta. Lempi todennäköisesti avioitui ja muutti Viipuriin. Hän kuoli siellä huhtikuussa 1944. Palataan hänen vaiheisiinsa joskus myöhemmin, jos ne varmistuvat.

Vielä on yksi tietolähde: hautakivi Turun Kakskerran hautausmaalla. Haudassa lepäävät Juho, Katriina ja Impi. Nimet ja syntymäajat ovat oikein. Johanneksen pitäjän asukkaita muutti sodan jälkeen paljon Turun seudulle. Juho Ivar Jokinen kulki pitkän matkan Viidanojankulmalta Suoniemen ja Viipurin kautta Johannekseen ja sieltä edelleen evakkotaipaleiden kautta Kakskertaan.

Huhtikuun 19. päivänä 1912 Hämeenkyrön käräjillä käsiteltiin suutari Kaarlo Niemisen anomusta rekisteröidä vuokravälikirja Haukijärven Suojan taloon. Suutari Niemisen asuinpaikaksi on merkitty Pirkkalan pitäjän Pispalan kylä. Anomuksesta, joka hyväksyttiin, käy ilmi, että alkuperäinen vuokravälikirja oli laadittu 1. päivä toukokuuta 1902 ja se oli kiinnitetty taloon oikeuden istunnossa 2.12.1902. Siispä etsimään tuo alkuperäinen kiinnitys, jotta saamme asiasta tarkempaa tietoa.

Mainittuna joulukuun päivänä oikeuden istunnossa oli esillä vain yksi Haukijärveä koskeva kiinnitys. Siinä Frans Sillanpää sai kymmeneksi vuodeksi kiinnityksen Suojaan vakuutena vuokraoikeudestaan kolmen kapanalan alueeseen 10 markan vuosivuokraa vastaan. Kiinnitys tuli siis uusia 1912. Miksi uusija oli Kalle Nieminen eikä Sillanpää itse? Sillanpää omisti mäkitupansa rakennukset, vaikka sen maa-alue kuului Suojalle. Hänellä oli oikeus myös myydä ne. Mahdollisuudesta siirtää vuokraoikeus toiselle ei välikirjassa mainita mitään. Rakennusten jääminen paikoilleen lieneekin vaatinut suostumuksen maanomistajalta (tuolloin jo Estlander).

Edellä olevan perusteella näyttäisi vahvasti siltä, että myöhemmän Vuoren talon ensimmäiset asukkaat Sillanpään Pransu ja Miina myivät rakennuksensa suutari Niemisen perheelle. Perhe siiirtyi viimeistään 1912 Pispalaan, todennäköisesti jo muutamaa vuotta aikaisemmin. He kuitenkin halusivat säilyttää vuokraoikeutensa maa-alueeseen. Kenties vanhimpia lapsia vielä asuikin talossa. Melko pian taloon muutti Mäkisen perhe, kuten sivustolla on kerrottu. Millainen heidän asemansa oli? He varmasti ostivat rakennukset Niemisiltä.

En ole löytänyt tietoa siitä, että Frans Mäkinen olisi vaatinut vuokra-alueensa lunastamista, kun sellainen tuli mahdolliseksi. Vastaan ei ole myöskään tullut vapaaehtoisesta kaupasta kertovaa lainhuudatusasiaa. Koukeroisesta kielestä huolimatta ymmärrän tuon 1912 rekisteröinnin tapahtuneen 10 vuodeksi. Onko siis Frans Mäkinen perheineen asunut tontillaan uuden rekisteröinnin, suullisen sopimuksen vai sittenkin omaksi lunastamisen turvin?  En ole myöskään nähnyt lainhuutoa Mäkiseltä 30-luvulla Pakkasen ja Suojan omistajaksi tulleelle Haapaselle. Tämän haltuun talo kuitenkin siirtyi. Asia vaatii vielä tutkimista.

Jatketaan taas sarjaa siitä, mitä kylässä tapahtui 90 vuotta sitten eli 1930. Tiedot ovat peräisin tuon vuoden Hämeenkyrön Sanomien numeroista.

Aloitetaan kirkollisista ilmoituksista. Kylässä kuoli kolme henkilöä, nimittäin Vihtori Anshelm Ihantola (Salomäki), Frans Fabian Mäkinen (Yliviidanoja) ja Maria Vilhelmiina Hellsten (Kahila). Mäkinen oli 55-vuotias, muut kaksi jo iäkkäämpiä. Lisäksi yksi pienenä kuollut lapsi mahdollisesti oli Haukijärveltä, mutta asia pitää vielä tarkistaa muista lähteistä.

Avioliittoon kuulutettiin kirvesmies Aimo Mäkinen Haukijärveltä ja tilallisen tytär Lyydi Niemi Kyröspohjasta, työmies Eino Immenius Kyröspohjasta ja palstatilallisen tytär Iida Rintala Haukijärveltä, tilallisen poika Arvo Laine ja kauppiaan tytär Elma Heinonen, molemmat kylästä sekä työmies Josef Virtanen Kyröskoskelta ja palvelija Emma Niemi (Halla) Haukijärveltä. Emma Niemi oli töissä Pakkasella.

Seurakunnasta muutti karjakko Fanni Söderling, joka siirtyi Halikkoon.

Huutokaupat kuuluivat kylän elämänmenoon. Pakkasella myytiin huutokaupalla muurattu höyrypannu ja koneet, meijerikoneita, 10 lehmää, kaksi hevosta ym. Vihtori Ihantolan kuoleman jälkeen pidettiin huutokauppa Salomäessä. Heinää myivät huutokaupalla kunnan kiinteistölautakunta Erkkilässä sekä Nikolai Mäkelä. Urakkahuutokauppa pidettiin helmikuussa, kun Heinoon rumpu ja Mustasillan rumpu annettiin uusittaviksi.

Kunnanvaltuustoon tulivat valituiksi kyläläiset Kalle Haukipää, Frans Mustasilta, Toivo Mäkinen ja Vihtori Järvelä.

Haukijärven työväenyhdistys järjesti iltamat helluntaina, lokakuussa ja tapaninpäivänä.

Suurin muutos kylässä noihin aikoihin oli lastenkodin tulo. Lapset olivat osittain muuttaneet kylään jo edellisenä syksynä. Vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa. Uutta henkilökuntaa palkattiin. Lastenkodissa järjestettiin ainakin yksi hengellinen iltama, jossa puhujana oli neiti Grönberg. Siellä toimi myös kiertokoulu keväällä 1930.