Blogi
Perukirjojen kertomaa (blogi)
Tutkitaanpa hiukan, mitä kyläläisten perukirjat kertovat omasta ajastaan. Valitsin tähän kolme perukirjaa 1910-luvun alkupuolelta. Ehkä joskus toisen kerran tarkastelemme muita perukirjoja.
Aloitetaan Kalle Viitaniemen perukirjasta. Kannattaa ensimmäiseksi kiinnittää huomiota sen laatijaan. Tämä oli Kalle Haukipää, joka todennäköisesti kirjoitti useimmat kylän perukirjat 1900-luvun alkupuolella. Hän oli kirjoitustaitoinen, osasi laatia tekstin mallin mukaisesti ja toimi myöhemmin lautamiehenä. Jo 1901 hän laati Mikko Jokelan perukirjan, silloin hän käytti vielä sukunimenä Mäkelää. Mutta takaisin Viitaniemeen. Se oli torppa, joten kiinteää omaisuutta ei kirjattu. Viitaniemi ei kuitenkaan kuulunut ihan pienimpien torppien joukkoon. Siellä oli kaksi hevosta ja kolme lehmää. Seinäkello, huonekalut, aurat, reet ja rattaat kertovat jonkilaisesta varallisuudesta. Erikoisuutena mainitaan lumiaura. Varmaankin hevosvetoinen, mutta millainen tarkemmin? Velkoja ja maksuja suhteessa omaisuuteen oli kuitenkin melko paljon.
Kun Frans Erkkilä kuoli, laati perukirjan joku muu. Allekirjoitus on jäänyt pois. Mahdollisesti kirjoittaja oli nimismies Väinö Nyström, joka teki monen hämeenkyröläisen talollisen perukirjan. Koska Frans Erkkilä oli talon isäntä kuollessaan, merkittiin perukirjaan kiinteää omaisuutta eli Erkkilän talo ja Porrassuon lohkotila. Tekstistä käyvät selville myös Erlkkilän huoneet ja niiden kalustus. Hevosia oli neljä ja lehmiä 11. Niittokone, hevosharava, tappuri, silppumylly, kaksi viskuria ja ompelukone kertovat, että talossa pyrittiin käyttämään koneita hyväksi. Myös astiasto oli komeampi kuin pieneläjillä. Olivatko 14 valmistettua lampaannahkaa, hirvennahka ja muu nahkatavara kenkien tai turkkien tekoa varten? Kenties hirventalja oli koristeena? Kovin monessa näkemässäni perukirjassa ei mainita aseita. Erkkilässä oli revolveri. Sen arvo ei kuitenkaan ollut suuri, ehkä se oli eläinten teurastuksia varten. Velkaa oli Erkkilässäkin. Eniten sitä oli Hämeenkyrön Säästöpankille, ehkäpä talon tai Porrassuon tilan ostoa varten otettua lainaa.
Kolmas perukirja laadittiin Matilda Maatialan kuoleman jälkeen. Matilda oli ollut Maatialan emäntä, mutta tila oli myyty ja perukirjasta päätellen Taavetti ja Matilda asuivat Kyröskoskella. Mahdollisesti he olivat saaneet Kanervan entisen talon kaupan mukana. Siihen voisi viitata tonttivero Poussalle, ehkä myös huonerakennukset. Jälkimmäinen voi tosin liittyä Maatialan rakennukseenkin. Esineistö lienee ollut osittain peräisin Maatialasta, sitä oli enemmän kuin tavallisella mäkitupalaisella. Erikoisuutena mainittakoon kellonkorjauskalusto ja valokuvauskone tarpeineen, ne varmaankin kuuluivat Taavetti Maatialalle. Perukirjaan on merkitty sairauskuluja 500 markkaa. Matilda kuoli keuhkotautiin, ehkä häntä hoidettiin sairaalassa loppuaikoina.
Perukirjoja (blogi)
Ihan aluksi korjaus vuoden ensimmäiseen blogitekstiin. Mouhijärven henkikirjoja on kyllä digitoitu yhtä pitkälle kuin Hämeenkyrönkin. Ajatukseni sekosi perukirjoihin, joista seuraavassa enemmän. Niitä ei Tyrvään tuomiokunnasta vielä ole kuvattu, mutta odotellaan.
Kun ihminen kuolee, laaditaan jonkin ajan kuluttua perukirja. Niin on tehty satoja vuosia. Perukirjasta piti toimittaa yksi kappale käräjäkunnan arkistoon. Toisinaan se jätettiin tekemättä, vaikka jonkinlainen perukirja lienee laadittukin. Lisäksi myös seurakunnalle piti toimittaa perukirja, jos aikoi avioitua uudestaan. Hämeenkyrön käräjäkunnan perukirjoja on nyt kuvattu Digitaaliarkistoon vuosilta 1810 - 1917. Aineiston selaamisessa auttaa vapaaehtoisten tekemä Digihakemisto, johon on merkitty perukirjojen luettelosivut vuosittain. Perukirjat ovat sinänsä julkisia, mutta sadan vuoden sääntöä noudattava Kansallisarkisto odottanee muutamia vuosia ennen kuin julkaisee niitä lisää. Seuraavassa linkit haukijärveläisiin perukirjoihin 1899 - 1917.
Taavetti Palomäki (Mustajärvenkulmalta)
Isak Vilhelm Marttila (Palomäki)
Paikallishistoriaa tutkivalle voi perukirjasta löytyä uutta tietoa perillisistä. Heidän avioliitoistaan, asuinpaikoistaan ja ammateistaan. Jos joku lapsista jää mainitsematta, on hän todennäköisesti kuollut. Silloin mukaan tulevat hänen mahdolliset lapsensa. Näistä perukirjoista olen suurimman osan tutkinut jo aiemmin paperisina Turun maakunta-arkistossa. Se oli sikäli antoisampaa, että mukana oli virkatodistuksia ja testamentteja, joita ei digitoinnissa ole kuvattu. Kovin paljon uutta tietoa näistä ei siis sivustolle kerry. Voidaan kuitenkin näissä blogiteksteissä katsoa muutamaa esimerkkiä. Ne ovat mielenkiintoisia dokumentteja omasta ajastaan.
Kaksi Villeä - vai sittenkin yksi? (blogi)
Mustajärvenkulmalla on muistitiedon mukaan ollut Virran Villen talo. Se on sijainnut Kallioniemen ja Keskisen välissä, todennäköisesti Pussin maalla. Rakennus on myöhemmin siirretty Pukaraan. Siitä on jäljellä perustuksia ja humalakasvustoa. Ajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. Henkilö, jonka muistikuvat ylsivät 30-luvun alkuun, ei ollut muistanut talon siirtoa. Olen etsinyt Virran Villeä kirkonkirjoista. Uskallan sanoa, ettei häntä niistä sillä nimellä löydy. Virta ei ehkä ollut sukunimi, vaan kenties talonnimi. Emme tiedä, liittyikö se juuri tuohon paikkaan Mustajärvenkulmalla vai oliko tarttunut mukaan jostain aiemmasta asuinpaikasta. Sopivaa Villeä ei kuitenkaan ole asiakirjoista löytynyt.
Kansallisarkiston Digitaaliarkistoon on hiljattain ilmestynyt vuoden 1919 henkikirjoja. Niistä löytyi Pukaran kylään merkittynä Ville Siren, hänen vaimonsa Miina ja heidän viisi tytärtään. Itse asiassa perhe löytyy henkikirjoissa Pukarasta vuodesta 1915 lähtien. Kastetuissa (SSHY) puolestaan on merkintä 1914 joulun aikaan syntyneestä Tuovi Kyllikki-tytöstä, jonka vanhemmat olivat itsellinen Vilho Siren ja vaimo Vilhelmiina Pukarosta. Taavetti ja Fanni Kallioniemi olivat tytön kummeina. Henkikirjoihin merkittiin tuohon aikaan vain syntymävuosi. Villen ja Miinan kohdalla avuksi kuitenkin tulevat Kansaneläkelaitoksen hakemistokortit. Ville syntyi 1876 Heinijärven Parkkisen Kujanpään torpassa, Vilhelmiina puolestaan 1882 Kalkunmäen Suutarlan Vähähollon torpassa. Ville otti sukunimen Siren käyttöön vielä kotona asuessaan. He solmivat avioliiton 1904 ja asuivat sen jälkeen itsellisinä Kalkunmäen Helalan Kintus-Ahrolassa ainakin vuoteen 1911. Rippikirjaan on tosin merkitty, että Ville oli muonarenkinä Pakkasella 1907. Elli-tyttären syntyessä 1909 hänet on edelleen kirjattu Pakkasen muonarengiksi. Rippikirjassa perhettä ei ole kuitenkaan siirretty Pakkaselle.
Voisiko siis Ville Siren olla sama kuin Ville Virta? En tiedä, mahdolliselta se kuitenkin tuntuu. Jospa Mustajärvenkulman Virranharju onkin nimenä vanhempi ja Ville saanut lisänimensä sen mukaan. Ajankohtakin sopii, kenties Sirenit ovat muuttaneet pois joskus 20-luvulla ja talo siirretty sen jälkeen uuteen käyttöön Pukaraan. Henkikirjoja ei ole enempää vapaasti käytettävissä, joten Sirenin perheen matkaa ei voi seurata sen pitemmälle. Päätepiste kuitenkin löytyy. SSHY on digitoinut Hämeenkyrön haudattujen luettelot vuoteen 1967. Ville Siren kuoli 1953 Sasissa, Vilhelmiina Siren 1961 samassa kylässä. Kovasti toivoisin, että saisin lisätietoa Sirenin perheen vaiheista ja Ville Virrasta. Yhteyttä voi ottaa Palaute-sivun kautta tai siellä olevalla sähköpostiosoitteella.
Tiedot Ville Virran talosta Kaija Valkamalta
Uusi vuosi - vanhat kujeet (blogi)
Hyvää uutta vuotta hyvät lukijat. Niin ja kiitos kommenteista jouluruokablogiin. Sain tietää, että muutkin tuntevat sallatti-sanan, vaikka se lienee kadonnut haukijärveläisten aktiivisesta sanavarastosta. Kodeissa näyttää myös olleen hiukan erilaisia ruokaperinteitä. Ainakin sianpääsyltty ja perunalaatikko muistettiin jouluun kuuluviksi. Olisi mukava kuulla, mitä karjalaisperheiden jouluherkkuihin kuului. Muutenkin kommentit ovat edelleen tervetulleita. Niitä voi lähettää Palaute-sivun kautta tai sieltä löytyvään sähköpostiosoitteeseen. Korjaa, kritisoi tai vinkkaa aiheesta, jota toivoisit käsiteltävän näissä teksteissä.
Blogitekstit jatkuvat suunnilleen samoilla linjoilla kuin aiemminkin. Seuraan tarkasti, mitä aineistoja tulee digitaalisesti saataville Kansallisarkiston Digitaaliarkiston, SSHY:n ja Kansalliskirjaston sivuille. Kansallisarkisto ainakin jatkaa kantakorttien ja valtiorikosoikeuksien aktien digitoimista. Eteneminen voi tuntua hitaalta, mutta on muistettava aineiston valtava määrä. Loppuvuodesta tuli Digitaaliarkistoon vuosien 1918 ja 1919 henkikirjat Hämeenkyröstä, niistä jonkun kerran enemmän. Mouhijärveä vielä odotellaan. Kansalliskirjaston vanhojen sanomalehtien digitoinnissa on monien kiinnostavien lehtien kohdalla edetty 30-luvun puoliväliin. Pitää siis suunnata yliopiston kirjastoon katsomaan, mitä ne kertovat Haukijärvestä. En tiedä, olisiko SSHY:llä valmiiksi kuvattuna Hämeenkyröstä vuoden 1918 kastettuja, kuulutettuja, vihittyjä tai muuttaneita. Toivottavasti, olisi mukavaa päästä niitä tutkimaan. Mouhijärveltä niitä ainakin on, pitää vain muistaa pyytää ne auki nyt, kun vuosi on vaihtunut.
Toki paikallishistoriaa tutkiva pääsee edelleenkin myös rapistelemaan vanhoja papereita. Viimeksi Turussa käydessä aloin käydä läpi varsinaisten rikosasioiden pöytäkirjoja Hämeenkyrön käräjiltä. Pääsin suunnilleen 30-luvun alkuun. Siitä on hyvä jatkaa. Muita tutkimusmatkan kohteita voivat olla Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipiste, Hämeenkyrön kunnanarkisto ja Tampereen kaupunginarkisto. Kaikkialle ei ehdi, mutta katsotaan mitä saan aikaan.
Asiaa voi lähestyä myös miettimällä, mitä tietoja sivustolta puuttuu. Tietoja lyhytaikaisista asukkaista varmasti. Ketä mahtoi asua Tonttilassa tai Santamäessä 1910-luvulla? Vai asuiko ketään? Sota-aikaan ja heti sen jälkeen oli taloihin majoitettuna monia perheitä, heitä kaikkia ei varmaan ole kirjattu sivustolle. Ja sitten on muutama asumus, jonka olemassaolosta tai asukkaista ei ole löytynyt mitään tarkempaa. Muistitieto on kertonut Viidanojankulman Siukolasta tai Mustajärvenkulmalla sijainneesta Virran Villen mökistä. Kummankaan asukkaita en ole onnistunut paikallistamaan lähteistä.
Jouluruokia 60 vuoden takaa (blogi)
Olen pariin otteeseen sivunnut näissä teksteissä elämää ja olosuhteita 50-luvulla. Jatketaan samalla teemalla. Omat muistikuvani yltävät 50-luvun loppupuolelle. Ehkä uskallan sanoa, että meillä syödyt jouluruoat olivat tyypillisiä muillekin kylän talouksille. Sillä poikkeuksella, että Karjalasta tulleiden kodeissa noudatettiin omia ruokaperinteitä. Toki myös varallisuus näkyi joulupöydän antimissa.
Kesän ajan se oli ollut jonkinlainen lemmikki. Sitten yhtenä päivänä syksyllä se oli roikkumassa ulkona, kun tulimme koulusta. Silloin melkein itketti. Joulupöytään se ilmestyi kinkun muodossa eikä silloin enää possulle uhrattu ajatuksia. Kinkku oli tärkein jouluruoka. Sen seurana nautittiin perunoita, lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä rosollia, jota äitini kutsui sallatiksi. En tiedä, oliko nimitys yleisemmässä käytössä. Aikuisille mieluinen ruokalaji oli lipeäkala tai livekala, josta meillä puhuttiin. Se oli jo viikkoja aiemmin ostettu kuivattuna ja sen jälkeen kotona liotettu vedessä ja koivuntuhkasta tehdyssä lipeäliuoksessa.
Jälkiruoaksi oli tarjolla riisipuuroa ja rusinasoppaa. Kahvin kanssa nautittiin rusinapullaa, joulutorttuja ja piparkakkuja, mahdollisesti myös jotain kahvikakkua. Ruokajuomana oli maito, ihan kotona lypsetty lehmänmaito. Monissa taloissa tehtiin jouluksi sahtia, jota myös kaljaksi kutsuttiin. Meillä sahdinteko oli tuossa vaiheessa jo loppunut.
Jouluruoat vaativat kaupassakäyntiä. Ostoslistalla olivat ainakin kuivattu turska, riisi, rusinat, luumut, vehnäjauhot, sokeri, mausteet ja voi, jota tosin taidettiin hankkia meijeristä. Lapset saivat ehkä hiukan makeisia. Tampereella asuvat sukulaiset toivat tuliaisina hedelmiä, jouluksi yleensä omenia. Omalta tilalta olivat kinkku, perunat, porkkanat, punajuuret, sipulit, lantut ja maito.
Yllä oleva kuva on peräisin Haukijärven koulun arkistosta. En tiedä, kuka sen on aikanaan tehnyt. Toivottavasti en loukkaa kenenkään tekijänoikeuksia. Kuva lienee joululehden kansi. Haluan muistuttaa mahdollisuudesta lähettää Haukijärvi-sivustolta joulukortteja. Sivusto päivittyy seuraavan kerran vasta vuoden 2019 alussa. Tonttujen myötä toivotan kaikille oikein rauhallista joulunaikaa.