Blogi
Hevonen ja kuusi lehmää (blogi)
Pinta-ala 38 hehtaaria, josta peltoa 10 hehtaaria, hevonen, kuusi lehmää, kaksi kääntöauraa, kaksi äestä, niittokone, hevosharava, työrattaat kumipyörillä, ompelukone, tila ollut omistuksessa neljä vuotta. Viljeltiin vehnää, ruista, ohraa, kauraa, heinää ja perunaa. Siinä tiedot aika tyypilliseltä haukijärveläiseltä maatilalta vuonna 1950. Tiedot on kerätty tuolloin suoritetun maatalouslaskennan alkuperäisiltä lomakkeilta. Lomakkeet olivat varsin yksityiskohtaisia, jokainen omenapuu ja marjapensaskin oli kirjattu. Aineistoa säilytetään Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteessä (entinen maakunta-arkisto). Päivän arkistovisiitin aikana oli pakko kirjata ylös vain tärkeimmät tiedot.
Lyhyt omistusaika kertoo, että kyseessä oli karjalaistila. Ne muodostivat ison osan kylän maatiloista ja olivat kooltaan ja muutenkin olosuhteiltaan aika samanlaisia. Vanhemmilla tiloilla vaihtelua oli enemmän. Suurin oli tietenkin 172 hehtaarin Pakkanen, pienimmän tilan pinta-ala oli neljä hehtaaria. Alle kahden hehtaarin tilat oli jätetty laskennan ulkopuolelle. Melkein kaikilla tiloilla oli ainakin yksi hevonen, vain muutama pikkutila luotti naapuriapuun. Myös hevostyökalut ja joko sähkö- tai polttomoottori kuuluivat varustukseen niillä, joilla viljely oli päätoimista. Traktori mainitaan Pakkasella ja Yliviidanojalla. Alle puolella tiloista tehtiin AIV-rehua.
Sähkölaitteet rajoittuivat valaisimiin ja moottoriin. Vain Nikolai Mäkelällä oli sähkölevy. Ainoastaan Lauri Niemi oli maininnut laskentatietoja antaessaan henkilöauton. Ehkä nuoremman polven autoja ei yleensä katsottu tilalle kuuluviksi. Kovin monta niitä ei kylässä tuolloin ollutkaan. Kalastusta ei kylässä mainittavasti harrastettu. Valkamasta sentään kerrottiin, että edellisenä vuonna oli saatu 15 kiloa kalaa.
Jälkikäteen huomasin, että muutaman tilan tiedot puuttuvat muistiinpanoistani. En tiedä, eikö niitä ollut alkuperäisessä aineistossakaan vai menivätkö ne minulta ohi täysin epäjärjestyksessä olleita lomakkeita selatessani. Etsin kylän taloja postiosoitteen perusteella. Vasta hetken Hämeenkyrön aineistoa selattuani huomasin, että osa Mustajärvenkulmaa haki postinsa Hiukkasista. Olin siihen saakka katsonut vain ne, joiden postiosoite oli Haukijärvi tai Herttuala. Se selittää parin tilan poisjäämisen. Tietoja olivat keränneet ainakin Urho Leppihalme ja Matti Kirmo, jotka kyllä tunsivat seudun hyvin.
Tilojen olosuhteita miettiessäni sain ajatuksen, että nuoremmille polville tekisi hyvää elämysmatka 50-luvun maatilalle. Ainakin niille, jotka aika syyttävään sävyyn väittävät sodan jälkeen syntyneiden päässeen helpolla.
Hautakiviä (blogi)
Näin pyhäinpäivän aikaan monet meistä käyvät läheistensä haudoilla. Jos on aikaa hiukan kävellä hautausmaalla, saattaa löytää jonkun entisen kyläläisen viimeisen leposijan. Eniten heitä on tietenkin Hämeenkyrön hautausmailla, mutta osa on päätynyt kauemmaksi, jotkut jopa toiselle puolelle maapalloa. Hautakivet toimivat myös tietolähteenä. Näillekin sivuille on monen edesmenneen haukijärveläisen kuolinaika löytynyt hautakivestä. Myös perheestä voi olla kivessä tietoa. Ja kun nykyään eletään digitaalisessa maailmassa, voi hautakiven äärelle päätyä myös verkossa.
Joskus aiemmin olen kertonut, että löysin Find A Grave-tietokannasta Hulda Koiviston (Maatiala, Kivi) hautakiven. Linkeistä pääsee katsomaan myös Erland Maatialan (Mattila) hautakiveä. Vaikka nimi muuttui Yhdysvalloissa, tarkat syntymäajat varmistavat sen, että kyse todella on entisistä haukijärveläisistä. Taavetti Kinkki avioitui Yhdysvalloissa Miina Jauhiaisen kanssa. Tämän tiedot on kirjattu tietokantaan, vaikka kiveä ei olekaan kuvattu. Joskus pohdin, onko Kanadan länsiosassa asunut Kalle Silta Haukijärveltä lähtenyt Kalle Mustasilta. Hautakivi tuntuisi vahvistavan asian. Tietokannassa on myös suomalaisia hautausmaita, esimerkiksi Frans ja Tyyne Söderlingin hautakivet Ahveniston hautausmaalla on kuvattu sinne. On olemassa toinenkin iso amerikkalainen hautakivitietokanta, Billion Graves, mutta siitä en ole kyläläisiä löytänyt.
Suomalaisia tietokantoja tulee mieleen vain yksi, Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokanta. Erilaisia sivustoja, joille on kuvattu hautakiviä, on kyllä verkossa useampia. Tietokannan etuna on se, että siihen yleensä liittyy hakutoiminto. Niinpä löydämme helposti esimerkiksi Viljakkalaan haudattujen Paavo ja Linda Anttilan sekä Erkki Anttilan hautakivet. Muitakin entisiä kyläläisiä tietokannassa on. Facebookissa toimivassa Suomen kirkkoja ja hautausmaita-ryhmässä on paljon kuvia hautausmailta. Pitää kuitenkin olla jonkilainen tieto henkilön asuinpaikasta, jotta hänen hautakiveään kannattaisi ruveta kuvia selaamalla etsimään. Kyseessä on suljettu ryhmä, siksi en laita linkkiä.
Miksi kuolinvuoden tietäminen on tärkeää? Ehkä se ei olekaan. Itse kuitenkin ajattelen, että haluan saada sivustolla nimettyjen haukijärveläisten elämän päätepisteenkin näkyviin. Ehkä se voi olla tärkeä tieto myös sukulaisistaan tietoa etsiville.
Liikkuvainen pehtoori (blogi)
Aamulehti kertoi 27.6.1929 Eliina Eskolan 70-vuotispäivistä Orivedellä. Puheen juhlassa oli pitänyt hänen veljensä talonomistaja K. F. Peltonen Tampereelta. Liittyvätkö nämä ihmiset jotenkin Haukijärveen? Kyllä vain, vaikka osittain ajassa pitää mennä sivustolta taaksepäin. Eliina Eskola muutti Orivedelle Mustajärven tilalta. Kotoisin hän oli Peltoniemestä, kuten tietysti veljensäkin, vaikka tämä olikin muuttanut sukunimensä Peltoseksi jo kotona asuessaan.
Kirjaan tähän lyhyesti ne Kaarle Fredrik Peltosen elämänvaiheet, jotka ovat kirkonkirjoista (SSHY:n jäsensivuilla) todettavissa. Hän syntyi 1853 Peltoniemessä. Ripille hän pääsi 1870. Samana vuonna hän lähti rengiksi Häijään Iitulle, jossa viipyi vuoden verran. Sen jälkeen hän asui kotonaan, kunnes 1876 muutti Pirkkalaan pehtooriksi Raholan rustholliin. Siellä ollessaan hän avioitui Katariina Charlotta Moleen kanssa. Tämä oli merimiehen tytär Kokkolasta. Raholasta matka vei 1878 Pälkäneelle, jonne tuli myös Charlotan ennen avioliittoa syntynyt tytär Hildur. Pehtoorina Kaarle toimi myös Lammilla 1884 - 1886. Sieltä perhe muutti Kokkolaan, jossa Kaarlesta ensimmäisen kerran tuli talonomistaja. 1890 siirryttiin Kangasalle, taas pehtooriksi, ja sieltä 1892 Sääksmäelle kunnalliskodin johtajaksi ja tilalliseksi. 1899 oli vuorossa Hämeenkyrö ja Vanajan Kaupin tila, jonka Kaarle ja Charlotta ilmeisesti ostivat. He muuttivat kuitenkin jo 1900 Tampereelle. Heidät voi vielä löytää Oriveden Kokkolan Tuomaalan omistajina 1902 - 1903.
Tämän jälkeen ollaan lehtitietojen varassa. Haku Historiallisesta sanomalehtiarkistosta tuottaa paljon osumia, joista osa ilmeisesti koskee samannimisiä henkilöitä. Mainitsen tässä vain tärkeimpiä. Charlotta kuoli 1907 Tampereella, silloin hän oli maanviljelijän vaimo. Kaarle riitautui perinnöstä tytärpuolensa kanssa ja juttua puitiin lehdissä sekä Kaarlen että Hildurin näkökulmasta. Kaarle avioitui uudestaan 1908, mutta liitto kesti ilmeisesti vain pari vuotta. Talokaupoista on lehdissä useita mainintoja, samoin 65-ja 70-vuotispäivät on noteerattu. Ehkä Kaarle vietti rauhallisen loppuelämän Tampereella, vaikka sitä onkin hiukan vaikea uskoa aiempien vaiheiden perusteella.
Miettimään pistää myös se, miten torpan poika pääsi pehtooriksi rustholliin vuoden renkikokemuksella. Oliko hän opissa Pakkasella, vaikka asuikin kotonaan? Missä hän mahtoi tavata Charlottansa? Olisiko hän sittenkin vuosien 1871 - 1876 välissä asunut Pohjanmaalla, vaikka ei sinne kirjojaan muuttanutkaan? Ja vielä, oliko Ylikeskiselle kauppalupaa hakenut pehtoori K. F. Peltonen sama mies? Paljon kysymyksiä, ehkä niihin joskus löytyy vastauksia.
Kalle ja tuntematon (blogi)
Herttualan Alakeskisen renki Kalle Nestor Rajala kuoli Herttualan Hillunvainiolle 25.3.1918. Haudattujen luetteloon on kirjattu hänen tulleen "ammutuksi punasena". SDP:n keräämä ns. terroritilasto on hiukan monisanaisempi. " Murhattu heti kiinni saatua Valkosten toimesta murhasi tuntemattomat Pohjalaiset". Taistelut olivat päättyneet Kyröskoskella edellisenä päivänä. Ehkä Kalle oli pakenemassa tai sitten hän vain yritti palata Herttualaan, jossa oli ollut renkinä ennen sotaa. Vuoden 1916 henkikirja kertoo hänen olleen Alakeskisellä jo silloin. Edellä esitetyt merkinnät tuntuvat viittaavan antautuneen tai pakenevan miehen tappamiseen pikemmin kuin aseella uhanneeseen punakaartilaiseen.
Kirjoitan nyt Kallesta, koska minua kiinnostaa Suomen sotasurmat-tietokannan merkintä siitä, että Kallella oli yksi lapsi. Terroritilaston mukaan hän oli kihloissa. Mutta ensin hiukan hänestä itsestään. Sukunimi Rajala oli peräisin Parilan Rajalasta, johon hänen äitinsä avioitui ensimmäisen puolison kuoltua. Kallen isästä käytettiin nimeä Engbäck. Perhe asui Kalkunmäessä ja Heinijärvellä, mahdollisesti nykyisen Haukijärven alueella. Kalle syntyi 1887 Mouhijärvellä. Vartuttuaan hän oli renkinä eri taloissa ensin Mouhijärvellä, sitten vuodesta 1914 lähtien Hämeenkyrössä. SDP:n keräämä aineisto, jonka tiedot on antanut (tai ainakin allekirjoittanut) Frans Mustasilta, kertoo hänen liittyneen Haukijärven työväenyhdistykseen 1917 ja punkaartiin 15.2.1918.
Kuka sitten oli Kallen kihlattu morsian, jolla oli lapsi? Sitä eivät lähteet kerro. Voisi olettaa, että hän olisi ollut piika tai torpparin tytär lähiseudulta, samasta "säädystä" siis. Todennäköistä on, että lapsi on syntynyt vuoden 1918 alussa. Ehkä sota on estänyt vihilläkäynnin. Sen paremmin Hämeenkyröstä kuin Mouhijärveltäkään ei ole vuoden 1918 kastettujen luetteloa vielä digitoituna käyettävissä. Jos vanhemmat olivat lapsen syntyessä kihloissa, on isä todennäköisesti merkitty luetteloon. Hyvin epämääräinen muistitietoon perustuva vihje on olemassa, mutta luotettavien lähteiden käyttö olisi turvallisempaa. Kallea siis jäi kaipaamaan kihlattu morsian ja mahdollisesti pieni punaorpo, jolla ei ole ollut isästään mitään muistikuvaa.
Myönnän, että edellä oleva tarina on hiukan heikosti dokumentoitu. Joudun luottamaan siihen, mitä Frans Mustasilta on vuoden 1920 aikoihin kirjannut ylös. Hän oli silloin ollut työväenyhdistyksen puheenjohtajana toistakymmentä vuotta ja luultavasti tunsi seurakuntansa. Virheet ovat silti mahdollisia. En myöskään tiedä, millainen hänen suhtautumisensa aviottomiin lapsiin oli. Olisiko hän voinut kirjata Kallelle morsiamen jo aiemmin syntyneen aviottoman lapsen? Kihlattu morsian kuitenkin pitänee paikkansa, sillä niin tekevät myös muut Mustasillan kirjaukset 1918 kuolleiden perhesuhteista.
Surullinen tarina tämäkin, kuten niin monet sisällissotien tarinat ovat.
Olga ja Väinö (blogi)
Tämä teksti sai alkunsa Kyrön Sanomissa julkaistusta kuolinilmoituksesta. Voisiko siinä mainittu Olga Peltomäki olla Mustajärvenkulmalta? Väinö Jaakkolan traagisesta kohtalosta oli kuvauksia useammassa lehdessä. Tässä linkki Uuteen Suomettareen, joka kertoo, että Väinön morsian Olga Peltomäki työskenteli Uudenkaupungin piirimielisairaalan ylihoitajana. Lyhyesti niille, jotka eivät jaksa avata linkkejä: Uudenkaupungin metsänvartija Väinö Jaakkola oli helmikuussa 1918 tervehtimässä morsiantaan tämän työpaikalla, kun punaiset veivät hänet mukanaan ja murhasivat aseettoman miehen ampumalla. Kuolinilmoituksen perusteella voisi arvella, että Olga ja Väinö olivat kihloissa.
Väinö Evert Jaakkola syntyi 1886 Hämeenkyrössä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Matti Jaakkola ja tämän vaimo Eveliina Timistä. Hänellä oli neljä veljeä ja yksi sisko. Hän kävi kansakoulun, Päivölän maamieskoulun ja Tuomarniemen metsänvartijakoulun. Hän ehti työskennellä Uudenkaupungin metsänvartijana (metsätyönjohtajana) toista vuotta ennen kuin kohtasi kuolemansa helmikuisena iltana. Muistosanoissa häntä kuvattiin eteväksi, tunnontarkaksi ja rehelliseksi. Hänet haudattiin Hämeenkyröön.
Väinö Jaakkola
Olga Pelltomäki syntyi 1890 Mouhijärvellä, Mustajärvenkulman Peltomäessä. Hän kävi kansakoulun Haukijärvellä vuosina 1898 - 1902. Myöhemmin hän opiskeli Heinolan seminaarissa, josta valmistui opettajaksi 1915. Hän ei ilmeisesti kuitenkaan toiminut opettajana lainkaan, vaan hakeutui sairaanhoitajan koulutukseen. Hän kouluttautui Pitkaniemen sairaalassa. Vuonna 1916 hän oli sairaanhoitaja ja hänet valittiin vasta perustetun Lounais-Suomen Piirimielisairashoitolan ylihoitajattareksi. Hän siis tuli Uuteenkaupunkiin suunnilleen samoihin aikoihin kuin Väinö Jaakkola. Heidän kihlauksestaan ei lehti-ilmoitusta löytynyt, emmekä tiedä, tunsivatko nuoret toisensa jo kotisudullaan. Sulhasensa kuoleman jälkeen Olga eli 10 vuotta. Sairaus päätti hänen elämänsä 1928. Muistokirjoituksen mukaan hänen harrastuksiinsa kuului erityisesti lottatyö. Olga haudattiin Mouhijärvelle. Ja kyllä, Olga Peltomäki oli varmasti Mustajärvenkulmalta, sen vahvistavat edellä mainittu muistokirjoitus sekä kuolinilmoituksessa mainittu syntymäaika.
Olga Peltomäki
Sodat ovat vuosisatojen aikana saaneet aikaan tuhansia surullisia tarinoita. Tämä oli yksi niistä. Ehkä kerron seuraavalla kerralla vielä toisen samasta sodasta. Ensi viikolla blogitekstiä ei kuitenkaan ilmesty. Palataan asiaan parin viikon kuluttua.
Kuvat kuuluvat Pasi Peltomäen kokoelmiin.