Blogi
Taas pieniä lisäyksiä (blogi)
Viimeksi kirjoittelin puuseppä, kauppias Kalle Voutilaisesta. Kiinnitin huomiota siihen, että Palomäessä asuessaan hän käytti postiosoitteenaan Haukijärveä. Niin teki myös Väinö Mustajärvi 1927 ilmoittaessaan talon myynnistä. Jos olen oikein ymmärtänyt, ei kummankaan ilmoituksen aikaan postia vielä kuljetettu Mustajärvenkulmalle. Se saatiin perille asukkaiden itsensä hakemana. Jotenkin olisin olettanut, että Palomäkeen ja Metsäkirmolle olisi posti haettu mieluummin Herttualasta. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Ehkä Hiirikalliolta hakijoita riitti niin, että kirjeet tulivat perille.
Palataanpa vielä tuohon taloon, jota Väinö Mustajärvi myi 1927. Se saattoi olla puuseppä Voutilaisen entinen talo. Tämä tosin ei omassa ilmoituksessaan antanut talosta yhtä tarkkoja tietoja. Sijainti joen rannalla on kuitenkin molemmissa. Kenties Väinö Mustajärvi oli ostanut talon 1926, mutta ei halunnut muuttaa siihen asumaan ja pani talon siksi myyntiin. Ostajalla oli myös kytkentä Haukijärvelle. Lauri Heinosen vanhemmat pitivät kylässä kauppaa.
Sitten surullinen kohtalo sodan ajalta. Päivitin hiljattain sivustolle tiedon Olavi Laineen kuolemasta sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Katsotaan nyt, mitä seurakunnan kuolleiden luettelo kertoo asiasta. Hänet merkittiin luetteloon muista merkinnöistä päätellen heinäkuussa 1942. Kuolinajaksi on ensin merkitty kesäkuu. Se on kuitenkin myöhemmin viivattu yli ja korjattu marraskuuksi. Huomautus-sarakkeessa on merkintä, että hän oli kadonnut Paatenessa. Tekstiä on enemmän, mutta sitä ei voi lukea, sillä sen päälle on kirjoitettu "Kuoli Neuvostoliitossa 29.11.1942". Ilmoitus kuolemasta näyttäisi tulleen 13.8.1945. Suomen sodissa 1939 - 1945 menehtyneet-tietokanta kertoo kuolinpaikan, joka oli Tsherepovets. Ilmeisesti Olavi Laine jäi kesäkuussa vangiksi Paatenessa, joutui Tsherepovetsin vankileirille ja kohtasi siellä kuolemansa marraskuussa. Kirkonkirjoissa hänen ammatikseen merkittiin työmies ja kotikyläkseen Kalkunmäki.
Puuseppä ja kauppias (blogi)
Ihmettelin joskus ilmoitusta, jossa Palomäessä asunut puuseppä K. Voutilainen etsi puusepäntöitä. Jos olisin vähän nähnyt vaivaa, olisin toki sivustolta löytänyt vastauksen siihen, kuka puuseppä oli. Fanni Mustajärvi avioitui Kalle Voutilaisen kanssa. Vanhoja lehtiä selatessani törmäsin ilmoitukseen uudestaan ja päätin ottaa selvää, mitä lähteet tietävät Voutilaisesta. Kuinka pitkään hän asui Mustajärvenkulmalla, sitä eivät lehtitiedot kerro. Kenties vain kuukausia, korkeintaan kuitenkin vuoteen 1923.
Kalle Voutilainen syntyi joulukuun lopussa 1888 Kuopion maaseurakunnassa. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalaisia Ryönän kylässä. Hän oli perheen neljäs lapsi. Hän sai vielä kaksi nuorempaa sisarusta. Kalle kävi kansakoulun. Ripille hän pääsi 1904. Samana vuonna hänen isänsä kuoli. 1906 seurasi muutto Helsinkiin. Helsingin kirkonkirjoja ei ole vielä digitoitu tuolta ajalta, joten emme saa tietää, kenen luokse hän meni asumaan. Jossain vaiheessa hän pääsi puusepän oppiin, sillä Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa 1917, että puuseppä Kalle Voutilainen ja Fanny Matilda Mustajärvi oli vihitty. Fanni oli muuttanut ensin Pirkkalaan, missä oli ollut pesijättärenä Pitkäniemen sairaalassa. Sieltä hän siirtyi Tampereelle. Helsinkiin hän muutti 1913.
Mikä sai nuorenparin tulemaan Hämeenkyröön? Kenties levottomat ajat tai Fannin kaipuu kotiseudulle. Ilmoitus vuodelta 1923 kertoo, että Kalle teki töitään kirkonkylässä. Hän toimi aktiivisesti nuorisoseurassa kuuluen sen johtokuntaan ja esiintyen sen tilaisuuksissa. Myös Fanni oli mukana toiminnassa. Kalle kuului Hämeenkyrön Osuuskaupan hallitukseen. 1926 hän kuitenkin laittoi talonsa myyntiin. Myös osa työvälineistä oli käynyt tarpeettomiksi, sillä hän vaihtoi ammattia.
Hämeenkyrön historian III osa tietää kertoa sivuilla 409 - 410, että hänestä tuli ensin Hämeenkyrön Osuuskaupan Miharin myymälän hoitaja ja 1928 itsenäinen kauppias. Myymälä sijaitsi ensin Sasinahteen puolivälissä ja vuodesta 1938 lähtien uudessa talossa parinsadan metrin päässä siitä. K. Voutilainen & Kumpp. ilmoitti ahkerasti Hämeenkyrön Sanomissa. Ilmeisesti hän jatkoi kauppiaana työuransa loppuun. Kun hän 1965 kuoli, merkittiin ammatiksi kauppias ja asuinpaikaksi Lemmakkala.
Entisen torpparin tytär (blogi)
Hämeenkyrön Sanomat tiesi kertoa heinäkuussa 1925, että entisen torpparin tytär Elsa Lyydia Salomäki Kalkunmäestä oli pyytänyt muuttokirjaa Kangasalle. Tavallinen seurakunnallisten ilmoitusten pikkutieto, ei muuta. Paitsi, että Elsa Lyydia Ihantola (Salomäki) oli tuohon aikaan jo avioliitossa ja kahden lapsen äiti. Silti hän seurakunnan kirjanpidossa oli edelleen entisen torpparin tytär. Henkikirjoittaja puolestaan merkitsi hänet irtolaiseksi. Miten tämä oli mahdollista?
Selitys on tietysti se, että Elsa muutti 1914 Kanadaan. Hän avioitui siellä 1916, ja myös tytär ja poika syntyivät siellä. Tieto avioliitosta ei ehkä kantautunut Hämeenkyrön seurakunnalle ainakaan dokumentin muodossa. Siirtolaisiksi lähteneet pysyivät Suomessa kotiseurakuntansa jäseninä, tosin heidät kai jossain vaiheessa alettiin merkitä poissaoleviksi. Vielä 60-luvun kuolleiden luettelossa näkee Yhdysvalloissa ja Kanadassa kuolleita entisiä hämeenkyröläisiä. Tieto heidän kuolemastaan on jotain kautta (omaiset, ulkoministeriö) tullut Suomeen ja Hämeenkyröön.
Elsa perheineen palasi Suomeen toukokuussa 1925. Muistitieto kertoo, että he viettivät jonkin aikaa Haukijärvellä. Elsan veljenpoika muisti kuulleensa puhuttavan hankaluuksista saada avioliitto virallistettua Suomessa. Mahdollisesti he kävivät myös Pöytyältä lähtöisin olleen puolison Kalle Anttilan kotiseudulla. Uusi koti löytyi Kangasalta Leivin kylästä. Vihittiinkö heidät uudestaan Suomessa? Ei sentään. Kangasalan Sanomien mukaan avioliitto Kanadassa on kirjattu Kangasalan seurakunnan tietoihin.
Lähteenä on tekstissä mainittujen lisäksi käytetty Elsan ja Kallen kanadalaista vihkitodistusta sekä Empress of Scotland-laivan matkustajaluetteloa. Ne lienen joskus tallentanut Ancestry.com:sta, sillä en löydä linkkiä niihin esimerkiksi FamilySearch-palvelusta.
Matkailua ja lähetystyötä (blogi)
Vanhojen sanomalehtien lisäksi on Kansalliskirjasto digitoinut myös aikakauslehtiä. Huvikseni etsin niistä tietoja haukijärveläisistä. Kovin paljoa en löytänyt, mikä oli odotettavissakin. Tänään hiukan siitä, mitä nuo lehdet kertovat Kerttu Lehtosalon elämästä. Jokainen voi itse miettiä, kuinka oikea tuo satunnaisten mainintojen antama kuva on.
Kerttu Lehtosalo näyttää olleen uransa alkupuolella aktiivinen toimija paikallisessa opettajayhdistyksessä. Hän oli varajäsenenä yhdistyksen ensimmäisessä toimikunnassa 1906, valittiin jossain vaiheessa varsinaiseksi jäseneksi ja tuli ainakin vielä 1919 valituksi erovuoroisena uudestaan johtokuntaan. Hänet valittiin 1917 edustamaan paikallisyhdistystä Helsingissä pidettyyn kokoukseen. Hän osallistui 1922 valtakunnalliseen opettajakokoukseen Viipurissa ja tuli valituksi ohjesääntövaliokuntaan. Matka Viipuriin onnistui varmaan hyvin, koska oli kesäaika. Jäin kuitenkin miettimään, miten hän kulki eri kouluilla pidetyissä paikallisyhdistyksen kokouksissa. Jossakin mainittiin niitä pidetyn neljä vuoden aikana. Ainakin talviaikaan tarvittiin varmaan ennakolta varattu hevoskyyti.
Hän pyrki myös kehittämään ammattitaitoaan. 1920 hän sai 400 markan kuunteluapurahan. Termi on outo, ehkä se kuitenkin tarkoitti luennoille osallistumista. 1923 hän sai apurahan osallistuakseen Raahen seminaarissa pidettyihin luentokursseihin. Virkistyksen puolelle taisi mennä kouluylihallituksen 1917 mahdollisesti myöntämä vapaakylpypaikka. Palkankorotus (ikälisä) tuli viiden vuoden työskentelystä. Niitä hänelle myönnettiin myöhemminkin työvuosien karttuessa.
Harrastuksista löytyy pari mainintaa. Lehtosalo oli Suomen matkailijayhdistyksen jäsen. Aiemmin olenkin maininnut hänen matkoistaan parissakin tekstissä. Kun hän lisäksi matkusti opettajayhdistyksen edustajana, hän varmaan tarvitsi tietoa matkakohteistaan, majoittumisesta ja aikatauluista. Ehkä yhdistyksen tuottamia materiaaleja saattoi käyttää hyväksi myös opetuksessa. Suomen Lähetyssanomat vuodelta 1916 puolestaan kertoo, että hän toimitti Suomen Lähetysseuralle toukokuussa yhdeksän markka ja viisi penniä. Summa vaikuttaa jonkinlaiselta keräystuotolta. Ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa siitä, oliko lähetystyö lähellä Lehtosalon sydäntä.
90 vuotta sitten (blogi)
Jatketaanpa taas tätä sarjaa, kuten isommatkin julkaisut näkyvät tekevän. Mitä kylässä tapahtui 1928?
Aloitetaan niistä, joiden maallinen matka päättyi. Toisilla jo iäkkäinä, joillakin kovin nuorena. Elämästä erkanivat Toini Haukipää, Vilhelmiina Keskinen, Juho Hellsten (Kahila) ja Evert Laaksonen Hämeenkyrössä. Olga Peltomäki kuoli Uudessakaupungissa, Lyyli Mustajärvi Suodenniemellä ja Jaakko Kaunisto Helsingissä.
Avioliittoon kuulutettiin Arvo Mustajärvi ja Martta Erkkilä sekä luultavasti myös Svantte Perttu ja Elli Karhiniemi. Svantte nimittäin otti naimakirjan Mouhijärvelle lokakuussa.
Seurakunnasta muuttivat Sylvi Mäkelä Tampereelle ja Hilja Mäkelä Pohjois-Pirkkalaan, Laina Mustasilta Kuusankoskelle sekä Martti Erkkilä perheineen Tyrväälle. Aika vähän oli kyläläisiä mainittu tuon vuoden kirkollisissa ilmoituksissa.
Muuta mainittavaa tuolta vuodelta oli ainakin Erkkilän huutokauppa, josta olen joskus aiemmin kirjottanut erikseen. Erkkilässä myös pidettiin lokakuussa kokous talon vuokra-alueiden järjestelytoimitusta varten. 1928 pidettiin kunnallisvaalit. Valtustoon tulivat valituiksi Frans Mustasilta, Kalle Haukipää ja Toivo Mäkinen. Edellisen vuoden maidontuotannosta laatupalkintoja saivat I sarjassa G. Estlander, II sarjassa F. Yliviidanoja, H. Sillanpää ja K. Haukipää sekä III sarjassa K. Ketola ja M. Mäkelä. Viimeksi mainitun henkilöllisyydestä ei tietenkään ole täyttä varmuutta. Pakkaselle tehtiin uusi heinäsuuli.
Vuoden 1928 Hämeenkyrön Sanomat on nykyisin vapaasti verkossa luettavissa. Aionkin joskus käydä nuo lehdet ajan kanssa läpi. Kun niitä aikoinaan katsoin nopeasti mikrofilmiltä, saattoi jokin asia mennä ohi silmien. Täydennetään siis juttua myöhemmin, jos aihetta on.