Blogi
Syntymäpäiviä (blogi)
Viime viikon UutisOiva-lehti kertoi, että taas on vietetty 100-vuotispäiviä. Tällä kertaa vuorossa oli Taimi Koskela, jonka elämänvaiheita oli lehden jutussa esitelty kattavasti. Mainittakoon tässä, että Taimi on asunut pitkään Peltoniemessä. Haukijärven historia-sivusto haluaa esittää lämpimät onnittelut korkean iän saavuttaneelle.
Ihan ensimmäinen 100 vuoden ikään ehtinyt kyläläinen oli tiettävästi Kahilan Tuovi Suominen, joka täytti pyöreät vuotensa 2007. Kun tätä blogia ei vielä silloin ollut, jäivät onnittelut esittämättä. Jos oikein muistan, Hämeenkyrön Sanomat kertoi merkkipäivästä. On tietysti mahdollista, että joku nuorena kylästä pois muuttanut on ehtinyt sadan vuoden ikään jo aiemmin. Vinkkejä otetaan vastaan.
Hämeenkyrön Sanomat julkaisi pitkään merkkipäiväpalstaa. Sinne on moni haukijärveläinenkin saanut nimensä. Joku läheinen lienee asian ilmoittanut, lehdellä tuskin on ollut mahdollisuutta seurata kirkonkirjoja. Myös hiukan laajempia kirjoituksia nykyisten haastattelujen tapaan on kyläläisten merkkipäivistä ollut. Silloin on mahdollisesti lähetetty toimittaja asialle. Näin arvelisin käyneen ainakin Kalle Linnusmäen ja Frans Mustasillan kohdalla. Joskus merkkipäiväjutun laati joku kyläläinen. Frans Mustasilta kirjoitti Kalle Haukipäästä tämän täyttäessä 70 vuotta. Seuraavassa pari esimerkkiä kyläläisten syntymäpäivien uutisoinnista lehdessä.
Emma Erkkilän täyttäessä 60 vuotta helmikuussa 1926 kirjoitti lehti hänestä melkein palstan verran. Hänen kerrottiin olleen toimelias suuren perheen vaalija ja hoitaneen tarmokkaasti talon kaikki asiat miehensä kuoleman jälkeen. Erkkilästä sanottiin aina löytyneen yöpaikka erilaisissa asioissa liikkuneille. Lehden mukaan Emma Erkkilä turvautui vaikeina hetkinään Jumalaan. Tunteikkaan ja uskonnollissävytteisen jutun lopussa oli viittaus raamattuun: Matt. 7:12.
Hyvin asiapitoinen oli puolestaan lyhyt juttu, jonka lehti julkaisi Hemming Jokisen täyttäessä 65 vuotta joulukuussa 1947. Hänen kerrottiin syntyneen Ikaalisissa ja omistaneen siellä aiemmin myllyn ja sahan. Muutettuaan Hämeenkyröön hän oli taitavasti hoidellut Haukijärveltä ostamaansa maatilaa. Sen ohella hänen sanottiin toimineen myös puuseppänä ja muurarina, joissa toimissa häntä niin ikään pidettiin taitavana.
Uutisia 90 vuoden takaa (blogi)
Olemme edenneet tässä sarjassa vuoteen 1925. Aiemmin on jo käsitelty tuolloin käytyä keskustelua meijerin perustamisesta kylään. Aloitetaan kirkollisista ilmoituksista. Kuolema vieraili muutamassa perheessä kaksi kertaa. Juho ja Eeva Ristilä tulivat maallisen matkansa päähän 1925. Matti Rintala kuoli, samoin hänen tyttärensä Anna, joka asui tuolloin Kalkunmäessä. Entiset kyläläiset Vihtori Palomaa ja hänen tyttärensä Fanny Rasa siirtyivät myös yli ajan rajan. Aviokuulutuksen ottivat Tuure Lindegren ja Aina Vuorenmaa sekä Paavo Koskinen ja Lyydi Mäensivu. Lisäksi Frans Mustasilta ja Lempi Välimäki Mouhijärveltä julkaisivat kihlauksensa Hämeenkyrön Sanomissa. Seurakunta näytti ilmoittavan muuttaneita vain satunnaisesti. Joka tapauksessa palvelijatar Toini Rosnell Parilasta muutti Akaaseen.
Muita ilmoituksia oli melko vähän. Estlander kielsi puiden ottamisen ja viljelysmaiden tallaamisen kartanon mailla edesvastuun uhalla. Artturi Heikkinen myi tammahevosta Haukijärven Niemessä. Vuorenmaan pirttirakennus myytiin huutokaupalla. Olisi mielenkiintoista tietää, kuka sen osti. Kenties sitä on käytetty jonkin haukijärveläisen rakennuksen materiaalina.
Kunnanvaltuusto valitsi kokouksessaan Samuli Metsäraukolan ja Kalle Haukipään lautamiesehdokkaiksi. Koulun johtokuntaan valittiin Gustav Estlander ja Frans Mustasilta. Taksoituslautakuntaan (verolautakuntaan) pääsi/joutui Kalle Haukipää, varalle tuli Malakias Mäkelä. Uusi kunnanvaltuusto valittiin 1.1.1926 alkaneeksi kolmivuotiskaudeksi. Siihen tulivat valituiksi kyläläiset Frans Mustasilta, Malakias Mäkelä ja Kalle Haukipää. Äänestysprosentti oli alhainen, vain 38.
Tiettävästi Mouhijärven puolella ei ilmestynyt vastaavaa paikallislehteä. Näin osa mustajärvenkulmalaisista jää valitettavasti uutisseurantamme ulkopuolelle.
Mustajärvenkulman torppien syntyhistoriaa (blogi)
Tähän päättyy sarja Haukijärven eri osien torppien muodostamisesta. Vuorossa on Mustajärvenkulma, jonka kaikki 1900-luvun alussa olemassa olleet talot olivat alunperin joko torppia tai mäkitupia. Tosin Ojaniemi, Kallioniemi ja Vanha-Peltomäki olivat itsenäistyneet jo 1800-luvulla. Parilaan kuuluneet torpat (Vuorenmaa, Koivisto, Huippula ja Peltoniemi) on jo käsitelty. Edetäänpä aikajärjestyksessä.
Ensimmäinen asumus Mustajärven lähettyvillä (jos esihistoriallinen aika unohdetaan) oli Mustajärven torppa. Se on perustettu jo 1769. Se kuului silloin Pussille ja Hämeenkyrön seurakuntaan. Vielä 1800-luvun puolella torppa löytyy Hämeenkyrön rippikirjoista, silloin jo huomautuksella, että se kuuluu Kourille ja Mouhijärveen. Mahdollisesti isojako vaikutti tilarajoihin. Ensimmäinen torppari Heikki Tuomaanpoika (s. 1732) oli lähtöisin Parrilta. Hänen vaimonsa Vappu Sipintytär (s. 1735) oli Pussin tyttäriä. Suku ehti vaihtua torpassa muutaman kerran ennen kuin Josef ja Elina Mustajärvi tulivat torppaan, Josef 1876, Elina 1878.
Ojaniemi on perustettu 1798. Mahdollisesti se kuului aluksi Riukulalle, myöhemmin se oli Pussin eli Maurin torppa. Ensimmäinen torppari Adam Matinpoika (s. 1767) oli ilmeisesti lähtöisin Vesajärven Saukolta, hänen vaimonsa Saara Erkintytär Kulku (s. 1775) taas Suodenniemen Kerolasta. Matti Malakias Ojaniemi kuului samaan sukuun.
Kallioniemi löytyy henkikirjoista ensimmäisen kerran 1800. Ainakin kerran se mainitaan rippikirjassa nimellä Kalliolepo. Ilmeisesti torpan paikka vaihtui. Se oli Pussin torppa. Antti Juhonpoika (s. 1775) ja Anna Sipintytär (s. 1758) olivat sen perustajat. Suku vaihtui torpassa pari kertaa ennen kuin Malakias Juhonpoika ja Eeva Sipintytär Kallioniemi muuttivat sinne vuoden 1869 aikoihin.
Hyvin samoihin aikoihin, henkikirjan mukaan 1801, on perustettu Kourin Peltomäen torppa. Ensimmäiset asukkkaat olivat Heikki Antinpoika (s. 1769 Laitilassa) ja hänen vaimonsa Sofia Heikintytär (s. 1770 Laitilassa). Juho Juhonpoika Peltomäki oli heidän pojanpoikansa.
Järven toinen ranta sai ensimmäiset asukkaansa, kun Heikki Antinpoika (s. 1764) ja Stina Antintytär (s. 1767) tulivat Metsäkirmon torppareiksi 1806. Torpasta käytetään lähteissä myös nimiä Mustajärvi ja Vähäkirmo. Heikki oli ilmeisesti Kirmon talon poika. Pariskunta vihittiin Ikaalisissa 1792. Kaarle Kustaa Mustajärven vanhemmat Taavetti Juhonpoika (s. 1817) ja Maria Heikintytär (s. 1813) tulivat torppaan 1853. Taavetti oli lähtöisin Kuotilan Juuselta ja Maria Herttualan Sormuselta.
Herttualan Kirmon Kahilan torpan perustaja oli Juho Juhonpoika (s. 1802 Mouhijärvellä) 1820-luvun alkuvuosina. Myös hänen vanhempanasa Juho Heikinpoika (s. 1773) ja Kaisa Jaakontytär (s. 1768) asuivat torpassa. Juhon vaimo Liisa Juhontytär oli syntynyt 1806 Kiikassa. Juho hukkui 1838. Kuolleiden luettelo ei kerro paikkaa, olisiko Mustajärvi vaatinut uhrinsa. Juho Valentin Hellsten perheineen tuli Kahilaan 1885 Mouhijärveltä.
Palomäki puolestaan oli Herttualan Sormusen torppa. Se on perustettu 1832. Sen ensimmäinen torppari oli Isak Juhonpoika (s. 1798). Hänen vaimonsa Leena Matintytär oli syntynyt 1792 Teiskossa. Elina Palomäen vanhemmat Juho Kustaa Antinpoika (s. 1819 Ikaalisissa) ja Helena Heikintytär (s. 1825) tulivat torppareiksi 1856. Helena oli Kalkunmäen Antilasta.
Valkaman torppa on perustettu vuoden 1845 aikoihin. Se oli Heinijärven Hillun torppa. Ensimmäinen torppari Mikko Matinpoika (s. 1814) oli syntynyt Ristilän torpassa. Hänen vaimonsa Leena Matintytär (s. 1816) oli Viljakkalasta. Kaarle Viktor Mikonpoika Valkama oli heidän poikansa.
Kourin Aholan torpan perustaja oli entinen sotilas Juho Knall (s. 1837 Kullaalla). Hän tuli Aholaan 1880 vaimonsa Maria Henriikka Vilhontyttären (s. 1844) ja lastensa kanssa. Muut Aholan torpparit onkin esitelty sivustolla.
Ahosen torpan ja Keskisen mäkituvan ensimmäiset asukkaat on esitelty sivustolla. Nimi Keskinen tuli käyttöön 1870-luvulla, joten talo on mahdollisesti rakennettu silloin.
Tekstin lähteenä on käytetty seurakuntien rippi- ja historiakirjoja (SSHY:n jäsensivuilla) sekä veroluetteloiden yhteenvetoa (SAY).
Kirvulaisia ja muita (blogi)
Aluksi palataan vielä hiukan viimekertaiseen aiheeseen. Sain nimittäin palauteviestin, joka kertoi, että Kaarle Rantanen todella oli Jalmari Rantasen veli. Kaarle kaatui sodassa 1944 Ihantalassa ja hänet on haudattu Hämeenkyröön. Tekstin nimiluettelossa on muitakin, jotka todennäköisesti kaatuivat sodassa, mutta kun useimpien sukunimet ovat kovin tavallisia, ei pelkkä syntymävuosi henkikirjassa riitä varmistamaan asiaa. Karjakko Adolf Vähänen kaatui 1941 Lotinanpellossa. Hän oli kotoisin Tuuloksesta, jonne hänet myös haudattiin. Kyseessä lienee Pakkasellakin vähän aikaa työskennellyt Vähänen, vaikka syntymävuosi eroaa henkikirjaan merkitystä. Olen tietysti myös voinut lukea syntymävuoden väärin.
Vuonna 1941 kirjattiin myös Hämeenkyröön asettuneet Karjalan evakot henkikirjaan. Heistä oli oma erillinen luettelonsa, jota ehdin tutkia vain hetken arkistokäyntini lopussa. Siksi esitän heistä seuraavassa vain sukunimet. Useimmat olivat kirvulaisia, mutta muualtakin tulleita oli. Osa on mainittu jo aiemmin Karjalaistilat-sivulla, mutta kun henkikirjassa oli myös asuinpaikat, lueteltakoon tässä nyt kaikki 1941 henkikirjaan merkityt. Eniten evakkoja asui tietenkin Pakkasella: Vellingin, Virolaisen, Taposen, Piiparisen, Räihän, Hämäläisen, Kyllästisen ja Kärkkäisen perheet oli sijoitettu kartanoon. Yliviidanojalla asuivat Tammiset, Peltolassa Anttoset ja Kivimäessä Niukkaset.
Myös Mustajärvenkulmalle oli sijoitettu Karjalasta tulleita. Valkamaan on merkitty Meskit, Mustajärvelle (tarkoittanee Palomäkeä) Kärpäset ja Kuismat, Metsäkirmolle Kauraset ja Heinoset, Koivistolle Hämäläiset sekä Koskiselle (tarkoittanee Paavolaa) Kinnarin perhe. Mouhijärven puolen luetteloa en ehtinyt pyytää nähtäväksi, mutta jos joku tietää noiden talojen evakoista, voi lähettää palautetta. Niin Pakkasen palvelusväki kuin talvisodan evakotkin asuivat yleensä kylässä vain lyhyen aikaa. Kyllä he siitä huolimatta ovat oman blogitekstinsä ansainneet. Joskus lapset tai lastenlapset yrittävät selvittää vanhempiensa tai isovanhempiensa elämänvaiheita. Olen saanutkin pari tällaista yhteydenottoa, joissa on kyselty lisätietoja hetken aikaa kylässä asuneista. Valitettavasti en ole heidän kohdallaan voinut auttaa.
Pakkasen työväkeä (blogi)
Aihe ei ole ihan uusi. Sitä on käsitelty sivustolla ja siihen liittyy myös kuvagallerian albumi. Kun kuitenkin 20- ja 30-lukujen henkikirjojen tutkiminen antoi lisää Pakkasella työskennelleiden nimiä, lienee tämä teksti aiheellinen. Jotta nimiluettelosta ei tulisi hirveän pitkä, yritän jättää pois sellaiset, jotka on mainittu jossain yhteydessä (sivustolla, galleriassa, blogiteksteissä) jo aiemmin. Vielä kertauksena, että työväkeä asui paitsi Pakkasen rakennuksissa myös eri aikoina kartanolle kuuluneissa Suojan, Viidanojankulman Selkeen ja Viitaniemen, Vuoren, Hiirikallion Antilan ja Valkaman, Niemenkylän Mäensivun, Kauniston ja mahdollisesti myös Rantalan, Niemen, Keskisen ja Anttilan, Heinoonkylän Tuomiston sekä seppä Jokisen ja mahdollisesti Poutalan rakennuksissa.
Selkeitä ammattinimikkeitä löytyi muutamia. Työnjohtaja Kalle Toivonen (s. 1901) ja hänen vaimonsa Katrin (s. 1904) perhe oli Pakkasella 30-luvun alussa, samoin karjakko Frans Lehtinen (s. 1889) ja hänen vaimonsa Fanny (s. 1888) perheineen. 30-luvun lopussa on mainittu karjakot Aili Laakso (s. 1910), Adolf Vähänen (s. 1902), Hulda Ahola ja Elli Kivinen. Lisäksi karjanhoitajana toimi Eeva Lindbom (s. 1921). 30-luvun alusta kirjattakoon vielä navettamies Viljo Lähteenmäki (s. 1893) ja hänen vaimonsa Tyyne (s.1894) perheineen. Tallimiehenä toimi vuoden 1940 aikoihin Arvo Ala-Harju (s. 1907). Perheeseen kuuluivat vaimo Armi (s. 1913) ja kaksi lasta. Autonkuljettaja Laaksolan perhe asui kylässä 30-luvun lopussa.
Seuraavaksi luettelo muonaregeistä ja heidän vaimoistaan suunnilleen aikajärjestyksessä 20-luvun alusta lähtien: Frans (s. 1878) ja Suoma (s. 1887) Leppänen, Yrjö (s. 1894) ja Lydia (s. 1889) Laaksonen, Kalle (s. 1903) ja Olga (s. 1909) Leppänen, Väinö (s. 1888) ja Jenny (s. 1889) Männistö sekä Eino (s. 1888) ja Ellen (s. 1889) Haanpää.
30-luvulla suosittiin työmies-nimikettä. Työmiesperheitä: Arvo (s. 1905) ja Laimi (s. 1902) Virtasen, Frans (s.1903) ja Hilda (s. 1902) Ekforsin, Kaarle (s. 1908) ja Helmi (s. 1908) Kuusiston, Kustaa (s. 1898) ja Hulda Vienolan, Frans (s. 1912) ja Hilja (s. 1912) Salevan, Veikko (s. 1903) ja Milja (s. 1905) Huhtasen, Frans (s. 1907) ja Lempi (s. 1907) Salon, Kustaa (s. 1891) ja Ida (s. 1999) Nikkilän, Lauri (s. 1899) ja Armi (s. 1906, k. 1937) Kuivasen, Yrjö ja Helvi Nurmen, Vilho ja Anni Hakalan sekä Kujansuun perheet. Juho ja Helga Junnila esiintyvät mahdollisesti valokuvassa.
Kaikki kartanon työntekijät eivät olleet perheellisiä. Eine Honkanen (s. 1907) 20-luvulla, Niilo Järvinen 30-luvulla, Iida Nurmi (s. 1913), Kaarle Rantanen (s. 1909), Kalle Peltoniemi (s. 1921) ja Tuovi Huhtala (s. 1909) eivät olleet avioliitossa Pakkasella ollessaan. Henkikirjat tuntevat myös muutamia itsellisiä tuon ajan Haukijärveltä. Hekin ovat asuneet Pakkasen maalla. Toivo (s.1899) ja Katri (s. 1897) Taipale, Juho (s. 1882) ja Iida (s. 1883) Keskinen, Lyyli Leppänen (s. 1916) ja Kerttu Tikkala (s. 1909) on kirjattu itsellisiksi.
Useimmat edellä mainituista muuttivat Pakkaselle Hämeenkyrön ulkopuolelta. Monet myös jatkoivat matkaansa edelleen ehkä kotiseudulleen, kenties jonnekin muualle. Hämeenkyröläisiksi on luettelosta helppo tunnistaa Eine Honkanen, joka oli Helmi Kukkolan sisar ja kotoisin Kyröspohjasta sekä Kustaa Nikkilä, joka oli lähtöisin Kierikkalasta. Niilo Järvinen lienee sama, joka avioitui Taimi Mäkelän kanssa. Kaarle Rantanen taas lienee ollut Pakksella työnjohtajana toimineen Jalmari Rantasen veli.