Blogi
Kalle ja Tilta (blogi)
Kukaan teistä lukijoista ei ole tainnut kuulla Kalle ja Matilda Ojalasta. He ovat kuitenkin asuneet Haukijärvellä, Kalle vajaat kaksikymmentä vuotta, Tilda ainakin kymmenen vuotta pitempään. Kerron tällä kertaa heidän tarinaansa. Kalle Juhonpoika syntyi 1873 Kalkunmäessä. Hänen perheensä oli pitkään itsellisenä siellä. 1887 he muuttivat Sirkkalan Hietikon Ojalan torppaan, josta Kallelle tarttui mukaan sukunimi, vaikka hän ei siellä pitkään asunutkaan. Jo parin vuoden kuluttua hän lähti rengiksi Kalkunmäkeen. Hän ehti palvella siellä eri taloissa, samoin Herttualan Alakeskisellä, Laitilassa ja Heinijärven Ruusilla ennen kuin 1904 siirtyi Pakkaselle.
Matilda Pauliina Malakiaantytär syntyi 1874 Suodenniemellä. Hänen isänsä oli työmiehenä eri taloissa. Myöhemmin perhe asettui Iso-Sävin Kalliomäen torppaan. Matilda ei enää silloin asunut kotona, mutta hänestäkin käytettiin toisinaan Kalliomäki-nimeä. Taavetti Kalliomäki oli Matildan veli. Matildankin piti lähteä palvelukseen pian ripille päästyään. Tie vei Suodenniemen Ylikalhunmaan ja Suoniemen kautta Sirkkalan Sirkalle. Luultavasti nuoret tutustuivat silloin. Naimisiin he menivät 1898, kun Kalle oli renkinä Alakeskisellä. Yhteisiä lapsia syntyi vain yksi. Lisäksi Matildalla oli ennen avioliittoa syntynyt tytär. Molemmat lapset kuolivat pieninä perheen asuessa Herttualassa.
Pakkasella Kalle oli muonarenkinä. Jossain lähteessä hänet taidettiin mainita myös renkivoudiksi, siis jonkinlaiseksi työnjohtajaksi. Luultavasti myös Tilda teki tarvittaessa töitä kartanossa. Monien muiden tavoin Kalle lähti 1918 sotaan punaisten puolella. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion avunannosta valtiopetokseen. Suojeluskunta totesi lausunnossaan hänen olleen syksyyn (1917) saakka hyvä ja uskottu mies, sen jälkeen pääkiihottaja. Hänen katsottiin vaikuttaneen siihen, että kartanon työväestä niin moni liittyi punakaartiin. Hänet lienee armahdettu viimeistään 1920.
Kalle siis todennäköisesti selvisi hengissä vankileirillä. Ainakaan häntä ei ole mainittu missään sodan yhteydessä kuolleiden luettelossa. Hänen elämänsä kuitenkin päättyi vuosien 1920 ja 1924 välillä. Vuoden 1924 henkikirjassa Tilda mainitaan itsellisen leskeksi ja köyhäksi. Hänet oli vapautettu henkirahan maksamisesta. Hän asui edelleen Haukijärvellä, käytännössä jossain kartanolle kuuluneessa rakennuksessa. Hänestä on merkintä Haukijärvellä vielä 1933 henkikirjassa. Tuolloin hän oli melkein 60-vuotias. Emme tiedä, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen.
Kyläläiset pappeja valitsemassa (blogi)
Hämeenkyrössä suoritettiin maaliskuussa 1917 kappalaisen vaali. Ehdokkaina olivat Erkki Hankala, Edvard Pöyry ja Väinö Suojamaa. Tuon vaalin äänestysluettelo on säilynyt ja myös haukijärveläiset ovat siinä mukana. Äänestysinto ei vaaleissa ollut mitenkään suurta. Kyläläisistä äänestämässä kävivät Kerttu Lehtosalo, Emil Metsäraukola, Hugo Sillanpää ja Taavetti Peltoniemi. Emma Erkkilä on antanut valtakirjan, mutta se on joidenkin puutteiden vuoksi hylätty. Kaikille ehdokkaille löytyi kylästä kannattajia. Valituksi tuli Erkki Hankala.
Kirkkoherra oli seurakuntaan valittu 1890. Tuolloin kyläläisistä äänestivät Josua Suoja, Josef Richter, Kalle Linnusmäki, Isak Palomäki ja Kalle Maatiala. Äänet jakautuivat kahdelle ehdokkaalle. Richterin käyttämä äänimäärä oli yksi pitäjän suurimpia ellei suurin. Hämeenkyrön kirkkoherraksi valittiin tuolloin Johan Henrik Ilvonen.
Lähde: Digitaaliarkisto
Kaikki seurakunnan jäsenet eivät olleet äänioikeutettuja. Naiset puuttuivat listoilta, joitakin leskiä ja opettajia lukuunottamatta. Myöskään rengit eivät saaneet äänestää. Muonarengit olivat saaneet äänioikeuden noiden kahden vaalin välillä. Mies ja ääni-periaate ei ollut voimassa. Vuoden 1890 vaalissa äänioikeitetun äänimäärä oli sama kuin hänen papeille maksamansa palkan määrä. 1900-luvun puolelle tultaessa järjestelmää lienee yksinkertaistettu. Silti on vaikea tietää, miksi torppari Kalle Linnusmäellä oli kaksi ääntä, mutta torppari Juho Marjamäellä vain yksi.
Räätälin pojasta torppariksi (blogi)
Sukunimilaki tuli Suomessa voimaan 1921. Sitä ennen nimi vaihtui usein asuinpaikan mukaan. Varsinkin maatilojen ja torppien nimet otettiin vielä 1900-luvun alussa usein sukunimeksi. Tästä on toki poikkeuksiakin. Olen miettinyt, mahtoiko Kahilaan 1885 torppariksi tullut Juho Valentin Hellsten olla alun perin käsityöläinen. Hellsten-nimi voisi viitata sellaiseen. Arvaus ei ole huono, mutta ei ihan osu kohdalleen. Juho Valentin syntyi marraskuussa 1844 räätälinoppilas Juho Hellstenin ja tämän vaimon Esteri Mikontyttären perheeseen Mouhijärven Saikkalassa. Myöhemmin isä-Juho on merkitty itselliseksi Häijäässä. Voisi olettaa, että hän teki edelleen räätälintöitä, vaikka hänestä ei koskaan tainnut tulla virallista pitäjänräätäliä.
Vuonna 1867 perheessä tapahtui muutoksia. Isä-Juho kuoli ja Juho Valentin solmi avioliiton. Jos vaimo Maria Matintytär käytti sukunimeä, se on ollut Peltoniemi. Hän syntyi Hämeenkyrön Palon Pässärillä 1844. Hänen vanhempansa ehtivät olla useammassa paikassa vuokraviljelijöinä ja torppareina ennen kuin 1851 asettuivat Parilan Peltoniemeen. Juho ja Maria kokeilivat torpparin elämää Parilan Katajistolla, mutta palasivat pian Mouhijärvelle. He asettuivat Hahmajärven Irrin Kataiston torppaan, mistä sitten siirtyivät Kahilaan.
Mikään ei kirkonkirjoissa viittaa siihen, että Juho Valentin Hellsten olisi toiminut räätälinä. On tietysti mahdollista, että hän avusti isäänsä, koska asui kotona eikä lähtenyt rengiksi. Ensimmäisten lasten syntyessä hänen ammatikseen on merkitty itsellinen ja räätälin poika. Isänsä sukunimeä hän kuitenkin käytti. Varsinaisesta sukunimestä ei tosin ehkä sittenkään voi puhua. Juhon ja Marian lapset nimittäin käyttivät Kahilan nimeä.
Kuorolaulua ja kalastusta (blogi)
Vpl Pyhäjärvi-lehdessä julkaistuista haukijärveläisten syntymäpäivä- ja muistokirjoituksista kerroin taannoin. Katsotaan tällä kertaa, mitä lehti kirjoitti kylän miespuolisista karjalaisasukkaista. Heidänkin kohdallaan mainitaan lähes aina uskonnollisuus, mikä varmaan kertoi paitsi kohdehenkilöiden myös kirjoittajien elämänasenteesta.
Mikko Halonen oli kuoromiehiä. Hän oli kuulunut kuoroon jo Karjalassa asuessaan ja Hämeenkyrössä hän oli mukana ainakin kirkkokuorossa. Lisäksi hän oli aktiivinen Vpl Pyhäjärvi-lehden asiamies, joka myös kirjoitti lehteen. Ainakin osa Haukijärveen liittyneistä jutuista oli hänen tekemiään. Kirjoituksessa hänen mainitaan harrastaneen myös metsästystä ja kalastusta.
Juho Jääskeläisen kerrotaan Karjalassa harjoittaneen puutavaraliikettä maanviljelyksen ohella. Hänellä lienee ollut Saaprun kylän ensimmäinen puimakone. Se toimi polttomoottorilla. Kirjoittaja tietää hänen myös olleen harvinaisen terve ja käyneen 80 ikävuotensa aikana vain kerran lääkärissä. 80-vuotispäivänsä alla hänet oli tavoitettu työskentelemästä lanttumaalla.
Myös Topias Naskalista tehtiin 80-vuotispäivähaastattelu. Hänen kerrotaan olleen ikäisekseen pirteä ja hyväryhtinen. Hän muisteli kaiholla nuoruutensa nuottakalastusta Pyhäjärvellä. Saaliiksi saatiin ainakin kuorreita, joita vietiin hevoskuormittain Pietariin. Siellä ne olivat jäätyneinä arvokasta kauppatavaraa. Haukijärvellä ei laajaan kalastukseen ollut mahdollisuutta.
Toivo Tenkanen mainitsee Reino Toiviaisen muistosanoissa tämän käyneen nuorena Sairalan evankelisen kansanopiston ja sen vaikutuksen näkyneen koko hänen elämässään. Hän johti raamattupiiriä Haukijärvellä ja kuului Hämeenkyrön kirkkovaltuustoon ja - neuvostoon. Hän toimi myös Vpl Pyhäjärvi-lehden avustajana.
Palkintoja ja kysymyksiä (blogi)
Lehdissä on iät ja ajat julkaistu erilaisia kilpatehtäviä, joiden ratkaisemisesta on arvottu pieniä palkintoja. Itsekin muistan lapsena postittaneeni vastauksia, tosin huonolla menestyksellä. Onnetar on kuitenkin toisinaan suosinut haukijärveläisiä. Toki palkinnon saaneilta on vaadittu myös tehtävän oikeaa ratkaisemista. Seuraavat esimerkit ovat 30-luvulta.
Vuonna 1936 sai Toini Kallioniemi (osoite Mouhijärvi Haukijärvi) 20 markan palkinnon Nuorten Pellervo-lehdestä. Hän oli ratkaissut tehtävän, jossa ilmeisesti kirjaimet olivat sekaisin ja ne piti järjestää niin, että muodostui lause: "Työtätekeväisen kunnosta työn arvo kasvaa rivakkaan". Seuraavana vuonna Eero Kallioniemi ratkaisi saman lehden kuva-arvoituksen. Hänenkin palkintonsa oli 20 markkaa.
Viiri-lehti antoi 1939 lukijoilleen tehtäväksi arvioida, kuinka monta kahvipapua oli Talous-osakekaupan 1/4 kg:n kahvipakkauksessa. Oikea vastaus oli 1681 kahvipapua. Kenenkään arvio ei mennyt ihan nappiin. Parhaat arviot kuitenkin palkittiin. Voittaja sai kilon kahvia ja muut 10 onnekasta puolen kilon kahvipaketin. Jälkimmäisten joukossa oli Into Viidanoja Haukijärveltä. Kahvipaketti oli tuolloin ehkä arvokkaampi palkinto kuin nykyisin.
Sitten kysymysten pariin. Nämä asiat ovat tulleet vastaan vanhoja aikakausilehtiä selatessa. Kuka mahtoi olla Eero Järventausta, joka mainitaan Haukijärven (osoite Mouhijärvi) kirjekerhon edustajana Opintotoveri-lehdessä 1938? Kirjekerhon mahdollisesta toiminnasta olisi mukava kuulla lisää. Turkistalous-lehdessä 1930 on Kalle Kallioniemi (Mouhijärvi, Haukijärvi) ilmoittanut haluavansa liittyä Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liiton jäseneksi. Kasvatettiinko Kallioniemessä tai muualla Haukijärvellä turkiseläimiä vai oliko kysymys vain suunnitelmista?