Blogi

Kerttu Lehtosalo irtisanoutui postipysäkinhoitajan toimestaan huhtikuussa 1911. Hänen tilalleen ruvettiin heti etsimään uutta virkailijaa. Ilmeisesti toimi ei ollut kovin haluttu eivätkä kaikki toisaalta uskoneet pärjäävänsä työssä. Lehtosalo oli halunnut irtautua siitä jo 1907, mutta hänelle todennäköisesti tuolloin myönnetty palkankorotus sai hänet jatkamaan. Katseet kääntyivät nyt Taavetti Antilaan. Jotta asiasta päättävät virkämiehet vakuuttuisivat hänen pätevyydestään, pyydettiin hänelle Gustav Estlanderilta suositus. Pakkaselle tuli varmasti paljon postia, joten Estlanderille ei ollut yhdentekevää, kuka tointa hoiti.

Niinpä Estlander vahvisti allekirjoituksellaan, että "... tällainen pysäkki on paikkakunnalla kovin välttämätön suuren kirjeenvaihtoon ja monien lehtien nähden eikä tietääkseni muuta sopivampaa hoitajaa ole saatavissa kuin itsellinen David Anttila, joka asuu aivan maantien vieressä ja joka on täysin raitis ja rehellinen, sekä kauvan paikkakunnalla asunut, sekä sillä ajalla tunnettu täysin luotettavaksi mieheksi, niin rohkenen hänet ehdottaa sen vuoksi ja hänelle sentähden puoltolauseeni antaa." Suositus loppuu näin:

Niin tuli Taavetti Antilasta postipysäkinhoitaja. Virallisen nimityksen hän sai vasta 1913. Tarina ei kerro, oliko toimeen jonkinlainen koeaika. Hän ehti hoitaa haukijärveläisten postiasioita noin seitsemän vuoden ajan. Hänen tyttärensä Lempi aloitti työt viimeistään isänsä kuoleman jälkeen 1919. Postipysäkki siirtyi Hiirikalliolle ilmeisesti heti, kun Taavetista oli tullut sen hoitaja.

Aikoina, jolloin ei ollut musiikin tallentamisen ja toiston mahdollistavia laitteita, piti laulaa itse. Arkkiveisut ja piirilaulut kulkivat kylästä toiseen muuntuen paikallisiin oloihin sopiviksi. Usein muuntelu oli tahallista, haluttiin saada sanoihin paikallisväriä. Laulut käsittelivät samoja asioita kuin nykyisinkin, varsinkin ihmissuhteet olivat suosittu aihe. Myös suuria tapahtumia kommentoitiin, erityisesti arkkiveisuissa. Haukijärveen jollakin tavalla liittyviä lauluja on tallennettu ainakin Ida Ojaniemeltä, joka on myös kertonut, keneltä on laulut kuullut.

Eeva Huippulan laulu alkaa "Plikk' oli pieni ja pinkee, kun pojalle morenta huusi." Poika osoittautui "suureskälmiksi", laulun loppu jääkön lukijoiden mielikuvituksen varaan (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 186, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö). Sen sijaan hiukan vanhempien mahdollisesta seurustelusta kertonut laulu, joka alkaa "Pertun mammalla punanen talo korkealla mäellä", on jäänyt arkistossa ilman merkintää alkuperäisestä esittäjästä (SKS KRA Mouhijärvi, Laitakari K. b2 183, Ojaniemi Ida, s. 1890 Hämeenkyrö). Laulussa luultavasti sekoittuvat Vilhelmiina Perttu, joka eli leskenä 1900 - 1908, ja joku talon aiempi leskiemäntä, jota tosin joutuu hakemaan 1800-luvun alusta. Ainakaan kartan mukaan Pertun talo ei enää 1800-luvun lopussa ollut mäellä Erkkilän lähellä. Myöskään laulun jatkossa nimetty sulhaskandidaatti ei oikein sovi. Tämä kun jäi leskeksi vasta 1912.

Luulin, että nämä omatekoiset tekstit hävisivät, kun radio alkoi soittaa musiikkia ja gramofoni ilmestyi maaseudullekin. Eräs muistelija on kuitenkin kertonut pilkkalaulusta, jota esitettiin 30-luvulla. Hän ei enää muistanut tekstiä tarkkaan, mutta kyse oli erään haukijärveläisen perheellisen miehen uskottomuudesta. Joitakin muitakin tarinoita erityisesti Herttualan kylän nuorten miesten riimittelyistä 30- ja 40-luvuilla olen kuullut. Ehkä työväenliikkeessä suositut kisällilaulut ja radiossa esitetyt hupailut pitivät perinnettä yllä. Nyt olisi korkea aika kerätä talteen nämä kylään liittyvät tekstit, jos joku niitä vielä muistaa, vaikka osittainkin. Niitä ei ole pakko julkaista, jos ne ovat loukkaavia.

Kun Haukijärven postipysäkki oli 1902 perustettu, piti jonkun kuljettaa posti sinne Häijäästä, jonka postitoimiston alainen pysäkki oli. Pysäkkiä hoitanut opettaja Kerttu Lehtosalo tuskin kuljetti itse postilähetyksiä. Tietoa varhaisista postinkuljettajista näyttää olevan kovin vaikea löytää. Olen käynyt läpi postin arkistoja sekä Kansallisarkistossa että Hämeenlinnan maakunta-arkistossa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kaikkea en ole kuitenkaan vielä ehtinyt tarkistaa, ehkä joskus tulevaisuudessa tärppää.

Mitä postinkuljettajista sitten tiedetään? Mouhijärveläinen Vihtori Mäkelä on muistellut Postitorvi-lehdessä postin kuljettamista Haukijärvelle 1917 - 1919. Tietoa voi pitää luotettavana, vaikka postin arkistoista sille ei ole löytynyt vahvistusta. Kun Mäkelä teki pitkän uran postin palveluksessa Mouhijärvellä, voisi olettaa muidenkin kuljettajien kenties olleen mouhijärveläisiä. Tosin postia on kuljetettu myös Mouhijärveltä Hämeenkyrön kautta Ikaalisiin ja päinvastoin. Kuljettajina oli esimerkiksi Kyröspohjan talollisia ja jälleen mouhijärveläisiä. Asiakirjat eivät kuitenkaan mainitse Haukijärveä. Luulisi, että ylimääräinen pysähdys olisi kirjattu ja näkynyt palkassa.

Lempi Antila sai nimityksen postipysäkin hoitajaksi vuoden 1920 aikoihin. Vuoden 1922 Hämeenkyrön Sanomissa hän kiitteli "Haukijärven postia käyttävää yleisöä" postinkantajansa muistamisesta. Ilmeisesti hän kuljetti itse tuolloin postia. Jo hänen isänsä Taavetti Antila, joka toimi postinhoitajana vuodesta 1913 alkaen, olisi voinut myös kuljettaa postia. Tästä ei kuitenkaan ole löytynyt mitään merkintöjä. Lisäksi Lempin palkkio oli selvästi suurempi kuin Taavetin, mikä tietysti voi selittyä myös inflaation vaikutuksella. Lempillä on arkistotiedoissa mystinen merkintä "k. aj."

Sitten olemmekin muistitiedon varassa. Kaksi vanhoja aikoja muistellutta on kertonut Samuel Petterssonin toimineen postinkuljettajana. Hänen kerrotaan ajelleen Kallioniemeen saakka. Kun hän kuoli 1931, on postin kuljettaminen luultavasti tapahtunut 20-luvulta alkaen. Yksi henkilö on lisäksi kertonut Hilja Mustasillan kantaneen postia jalan. Taavetti Kalliopohjan muistavatkin sitten jo monet.

Arkistoista on löytynyt myös merkintöjä postin kuljettamisesta Haukijärven postiasemalta Laineen kaupalle 30-luvun lopussa. Ilmeisesti kuljetuksesta on maksettu eikä se ole ollut pelkästään talojen vastuulla. Tiedoista ei kuitenkaan selviä, kuka korvausta olisi nauttinut. Paljon olisi siis vielä tutkittavaa, kun vain osuisi oikeiden lähteiden äärelle. Muistelen valitettavasti nähneeni jossakin tiedon Tampereen postipiirin kadonneista arkistoista 20- ja 30-luvuilta.

Näitä sivuja kirjoitellessa on tullut tunne, että Suodenniemeltä on muuttanut monta ihmistä Haukijärvelle. Lisäksi muistikuva kertoo kylään tulleista suodenniemeläissisaruksista. No, kumpikin näkemys on suurimmaksi osaksi väärä. Suodenniemellä syntyneitä löytyy sivustolta toistakymmentä, mikä ei ole paljon, kun kyseessä oli naapurikunta. Seuraavassa hiukan sisaruksista.

Ainoat pysyvämmin Haukijärvelle Suodenniemeltä muuttaneet sisarukset olivat lähtöisin Lahdenperän kylän Hujulahden talosta. Kun vanhin poika jatkoi tilan viljelemistä, lähtivät muut etsimään muualta elantoa. Jo perheen perustanut Ville Ferdinand tuli Metsäraukolaan 1891. Vihtori-veli seurasi parin vuoden kuluttua perässä. Hänkin asui Metsäraukolassa. Viidanojankulmalle tuli 1902 vielä kolmas saman sisarussarjan edustaja, kun Vilhelmiina Hujulahti ja Isak Palomäki avioituivat. Tosin Vihtori kuoli pian tämän jälkeen ja Palomäet muuttivat Heinijärvelle.

Muistelin, että olin nähnyt myös Forssellin sisaruksia rippikirjoissa. Se pitääkin paikkansa. Vuosina 1893 - 1896 kylässä asui  Johanna Taavetintytär Forssell. Hän oli suurimman osan ajasta palveluksessa Pakkasella. Hän kuitenkin muutti ensin Vanajan Kaupille ja palasi sieltä Suodenniemelle. Kaupilla oli samaan aikaan myös hänen sisarensa Eufrosiina, joka siirtyi sieltä Heinijärven Tättälään. Hän avioitui 1907 Taavetti Koiviston kanssa.

Oletin niin ikään, että Taavetti Kalliomäki ja Josefiina Kalliomäki olivat sisaruksia. Ensin mainittu avioitui Ida Keskisen kanssa ja jälkimmäinen Matti Huippulan kanssa. Nyt tarkistin asian. He eivät olleet sisaruksia. Taavetti oli kotoisin Sävin Kalliomäen torpasta, Josefiina taas Lahdenperän samannimisestä torpasta. Kannattaa siis tarkistaa, ennen kuin julistaa ketään toistensa sukulaisiksi pelkän sukunimen perusteella.