Blogi
Käytiin koulua ennenkin (blogi)
Seuraavassa tarkastelen hiukan kansakoulun jälkeistä opiskelua sotia edeltävänä aikana. Yllättävää kyllä helpointa asiasta on saada tietoa vuosisadan kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Rippikirjat on jo digitoitu vuoteen 1911 ja myös Historiallisen sanomalehtikirjaston aineisto on käytettävissä. Myöhemmiltä vuosikymmeniltä tieto on hajanaisempaa perustuen lähinnä henkikirjoihin, sanomalehtien muuttaneiden luetteloihin, kansakoulun matrikkeliin ja muistitietoihin. Sodan jälkeinen aika ansaitsisi oman käsittelynsä, ehkä siitä joskus myöhemmin.
Ensimmäinen kyläläinen, jonka opiskelusta on varmaa tietoa, oli Paul Richter. Hän suoritti insinöörin tutkinnon Polyteknillisessä opistossa Helsingissä 1880-luvulla. Sinne pääsy lienee vaatinut ylioppilastutkinnon suorittamista. Tarkempaa tietoa hänen koulutiestään ei ole. Todennäköisesti myös hänen sisarensa saivat opetusta joko kotonaan tai ajan tyttökouluissa. Estlanderienkin lapset ovat varmaan käyneet oppikoulua. Haukijärven kansakoulua he eivät käyneet. Lähin ruotsinkielinen koulu oli Tampereella. Haukijärven koulun matrikkeli kertoo, että tilanhoitaja Saarisen Ilta-tytär siirtyi oppikouluun 1934. Myös Hugo ja Ida Sillanpään lapsista ainakin osa kävi oppikoulua Ikaalisissa. Eikä unohtaa tietysti sovi F.E.Sillanpäätä, joka vähävaraisen kansanosan edustajana oli pitkään ainoa koulutietään kansakoulua pitemmälle jatkanut.
Muut kyläläiset kouluttautuivat aikuisina. Osan koulutti koti, mutta vähävaraisemmat hankkivat itse tarvittavat varat. Ida Erkkilä sai 1911 päästötodistuksen Orimattilan emäntäkoulusta, Martta Erkkilä valittiin 1914 Tampereen talouskouluun ja Martti Erkkilän tiedetään olleen 1918 Osaran maamieskoulussa. Otto Metsäraukola hyväksyttiin 1911 Kokemäen maamieskouluun. Taavetti Jokinen (Poutala) kävi Jokisaaren maanviljelyskoulun Nivalassa jo 1900-luvun alkuvuosina. Vihtori Jokisalo hyväksyttiin Evon metsäkouluun 1910. Hänen veljensä Johannes Jokinen oli rakennusmestari, hän lienee suorittanut opintonsa Tampereella. Martti Valkama pääsi Tampereen käsityö- ja taideteollisuuskouluun 1910.
Sairaanhoitajaksi opiskeltiin ennen muinoin työn ohessa, sairaalat kouluttivat hoitajia. Haukijärveltä hoitajiksi ovat kouluttautuneet ainakin Kaarle Fulgentius Mäkelä, Sanni Peltomäki, Emma Peltoniemi ja Tyyne Valkama. Myös Heikki Perttu mainitaan sairaanhoitajaksi ennen poliisin uralle ryhtymistä. Emma Antila oli koulutukseltaan diakonissa.
Josefiina vapautettiin (blogi)
Vuoden 1918 tapahtumista ei ole vieläkään helppo kirjoittaa yksilötasolla. Joutuu miettimään, että joku pahoittaa mielensä. Josefiinasta kuitenkin uskallan kertoa, koska hänen lapsensakin ovat varmasti jo kuolleet. Kesällä 1918 alettiin punakaartiin jollain tavalla osallistuneiden asioita käsitellä valtiorikosoikeuksissa. Niiden asiakirjat (ns. aktit) ovat Kansallisarkistossa. Aika monta silloista tai aiempaa kyläläistä on saanut syytteen avunannosta valtiopetokseen. Mitä siis Josefiina oli tehnyt?
Josefiina Jokela asui 1918 Viialassa tai Akaan Viialassa kuten tuolloin sanottiin. Olen tarkistanut, että henkilötiedot täsmäävät. Josefiina oli muuttanut Haukijärveltä joskus vuoden 1912 jälkeen, mutta pysynyt edelleen kirjoilla Hämeenkyrössä. Mahdollisesti joku lapsista asui tuolloin Viialassa. Kauppiaaksi hän ei enää ruvennut, vaan toimi ompelijana. Viialan suojeluskunta kertoi lausunnossaan hänen tehneen neulomatyötä kotonaan sekä olleen rauhallinen ja työteliäs. Ilmeisesti sota kuitenkin vei ansiomahdollisuudet. Josefiina itse ilmoitti kuulustelussa, että rupesi rahaa saadakseen ompelemaan Viialan punakaartille. Lieneekö kaartilla ollut jotenkin yhtenäinen asu vai riittikö vaatteissa muuten vain korjailtavaa?
Josefiina ei tiettävästi lähtenyt punakaartin mukana pakoon eikä siten tullut vangituksi sodan loppuvaiheessa, mikä saattoi olla hänen onnensa. On luultavaa, että hän on saanut syytteen, koska hänen nimensä on esiintynyt kaartin palkkalistoilla. Vaihtoehtoisesti joku on voinut ilmiantaa hänet kaartille työskentelystä. Kun hänen asiansa tuli käsittelyyn, elettiin jo syksyä ja enin kiihko oli laantunut. Valtiorikosoikeuden 19. osasto, joka toimi Tampereella, vapautti Josefiinan syytteestä. Viialasta hän ilmeisesti sai tarpeekseen ja muutti pian Pispalaan.
Josefiinalle siis kävi lopulta hyvin. Sodan molemmilta puolilta olisi myös monta surullista tarinaa kerrottavana. Ehkä niistä sitten, kun sata vuotta on kulunut noista traagisista tapahtumista.
Pieniä lisäyksiä (blogi)
Vaikka nyt mennäänkin hiukan 1960-luvun puolelle, lisättäköön viimekertaiseen tekstiin, että Martti Pakarinen vei sekatavarakauppansa kaupparekisteriin 1962. Toiminimi oli Martti Pakarinen. Kauppa oli haukijärveläisistä ainoa, jonka omistaja on myös poistanut rekisteristä. Se tapahtui 1967. Muut on rekisterinpitäjä poistanut.
Olen muutamaan otteeseen kirjoitellut kylän postiasioista. Kun oli tilaisuus käydä Kansallisarkistossa, selasin maalaiskirjeenkantajien luettelot läpi vuosilta 1902 - 1917. Niissä ei mielestäni mainittu ketään kyläläistä, ei myöskään Haukijärveä kuljetuksen määränpäänä. On tietysti mahdollista, että jossakin on vielä olemassa sivutoimisiä kirjeenkantajia koskeva luettelo. Aika todennäköisenä voinee kuitenkin pitää, että posti noina vuosina tuli kylään jonkin muun linjan kylkiäisenä.
Postiasioista edelleen. Viidanojankulma oli postinhakua varten jaettu kahteen osaan, tien alkupäähän ja loppupäähän. Raja kulki Hakalan ja Tuomelan välissä. Kummankin osan kukin talo vuorollaan haki postin Kalliopohjasta ja jakoi sen alueensa taloihin. Posti haettiin arkisin (ma - la) noin klo 18 - 19.
Lopuksi lisäyksenä luonnonlääkintää käsitelleeseen tekstiin kuva Ikaalisten Yli-Ojalta. Kuva on ilmeisesti 30-luvulta. Täältä lienee useampi kyläläinen hakenut helpotusta vaivoihinsa.
Kuvan omistaa Hannu Niemi.
Tekstissä mainittujen lisäksi on lähteenä käytetty Mauno Jokisen antamia tietoja.
Siirtomaatavarakauppoja ja muita (blogi)
Kun joku perusti kaupan, piti hänen tehdä siitä ilmoitus kaupparekisteriin. Ilmoitus jätettiin aluksi kihlakunnan kruununvoudille, sotien jälkeen henkikirjoittajalle. Kovin paljon tietoa ilmoitukset eivät sisältäneet, lähinnä kerrottiin virallinen nimi, toimiala ja -paikka sekä tietysti päivämäärä. Seuraavassa muutamia huomioita kylän kauppojen ilmoituksista. Lakanneiden yritysten osalta ilmoitukset löytyvät Kansallisarkistosta.
F.E. Sillanpään vanhemmat taisivat perustaa kauppansa jo Kierikkalassa asuessaan eikä ilmoitusvelvollisuutta ehkä silloin vielä ollut. Fiina Jokinen on sellaisen kyllä tehnyt, mutta sitä ei arkistosta löytynyt. Kristian Malinen ilmoitti 1912 perustavansa sekatavarakaupan ja leipurinliikkeen. Haukijärveä hän ei maininnut, vaan kertoi liikkeensä pääpaikaksi Kuotilan. Ehkä sivutoimipaikkoja ei tarvinnut erikseen ilmoittaa.
Arvo Laine halusi ensin laittaa kauppansa nimeksi "Sekatavarakauppa Arvo Laine". Miltei samanniminen liike oli jo olemassa, joten se ei kelvannut. Niinpä nimeksi tuli "Maakauppa Arvo Iivari Laine". Kauppaa käytiin vuodesta 1934 koti- ja siirtomaatavaroilla.
Atte Rekonen perusti 1946 Haukijärven kaupan ja Haukijärven kahvilan. Kummankin ilmoitus kävi hyväksyttävänä Elinkeinotoiminnan säännöstelytoimikunnassa. Ilmeisesti sääntely oli peräisin sota-ajan poikkeusoloista. Toimiala oli tarkkaan määritelty: siirtomaa-, seka-, kangas- ja lyhyttavarakauppa.
Puoltolause postinhoitajalle (blogi)
Kerttu Lehtosalo irtisanoutui postipysäkinhoitajan toimestaan huhtikuussa 1911. Hänen tilalleen ruvettiin heti etsimään uutta virkailijaa. Ilmeisesti toimi ei ollut kovin haluttu eivätkä kaikki toisaalta uskoneet pärjäävänsä työssä. Lehtosalo oli halunnut irtautua siitä jo 1907, mutta hänelle todennäköisesti tuolloin myönnetty palkankorotus sai hänet jatkamaan. Katseet kääntyivät nyt Taavetti Antilaan. Jotta asiasta päättävät virkämiehet vakuuttuisivat hänen pätevyydestään, pyydettiin hänelle Gustav Estlanderilta suositus. Pakkaselle tuli varmasti paljon postia, joten Estlanderille ei ollut yhdentekevää, kuka tointa hoiti.
Niinpä Estlander vahvisti allekirjoituksellaan, että "... tällainen pysäkki on paikkakunnalla kovin välttämätön suuren kirjeenvaihtoon ja monien lehtien nähden eikä tietääkseni muuta sopivampaa hoitajaa ole saatavissa kuin itsellinen David Anttila, joka asuu aivan maantien vieressä ja joka on täysin raitis ja rehellinen, sekä kauvan paikkakunnalla asunut, sekä sillä ajalla tunnettu täysin luotettavaksi mieheksi, niin rohkenen hänet ehdottaa sen vuoksi ja hänelle sentähden puoltolauseeni antaa." Suositus loppuu näin:
Niin tuli Taavetti Antilasta postipysäkinhoitaja. Virallisen nimityksen hän sai vasta 1913. Tarina ei kerro, oliko toimeen jonkinlainen koeaika. Hän ehti hoitaa haukijärveläisten postiasioita noin seitsemän vuoden ajan. Hänen tyttärensä Lempi aloitti työt viimeistään isänsä kuoleman jälkeen 1919. Postipysäkki siirtyi Hiirikalliolle ilmeisesti heti, kun Taavetista oli tullut sen hoitaja.