Blogi

Hyvää uutta vuotta kaikille sivuston ystäville!

En anna vuoden alussa mitään lupauksia, mutta suunnitelmia toki teen. Vuosi sitten kirjoittelin suunnitelmistani vuodelle 2015. Suurelta osalta ne ovat toteutuneet. Hämeenkyrön perukirjat ja henkikirjoja eteenpäin kävin selaamassa Turun maakunta-arkistossa. Tänäkin vuonna sinne pitää suunnistaa. Henkikirjoista löytyy vielä tutkittavaa ja Mouhijärven puoli on kokonaan tarkistamatta. Helsingissä kävin Kotuksen nimiarkistossa ja Kansallisarkistossa. Niiden annin hyödyntäminen on vielä kesken, mutta näkynee jossakin vaiheessa ainakin näissä blogiteksteissä. En matkustele pelkästään saadakseni tietoja Haukijärveltä. Kyse on aina myös sukututkimuksesta. Kyläläisten kuolinvuosia etsin edelleen useammastakin lähteestä. Onhan hyvä saada ihmisten koko elinkaari näkyviin.

Loppuvuodesta lisäsin sivustolle kaksi uutta taloa, Kurosen ja Ketolan. Kylän rajojen edelleen laajentamiseen ei nyt taida olla tarvetta. On tietenkin mahdollista, että itsellisten asuinpaikoista löytyy uutta tietoa. Tai että selviää, onko koulun lähellä metsikössä (?) todella ollut jokin asumus ja viittaako Viidanojankulman Siukola paikalla sijainneeseen pirttiin. Myös Huhtalan perheen asuinpaikoissa ja Parilan Rajalan mailla sijainneissa mökeissä lienee tarkentamisen varaa. Kaikki nämä menevät kuitenkin toiveiden puolelle. Muistitietoa ei enää ole ja dokumenttien löytyminenkin on onnekkaan sattuman varassa. Toivotaan sellaisia.

Blogiteksteissä käsittelen edelleen monenlaista eteen sattunutta tietoa, jota en ole voinut hyödyntää varsinaisilla sivuilla. Kerron myös vanhoista kyläläisistä, varsinkin sellaisista, jotka ovat tulleet muualta kylään. Voin joskus myös kaivella hiukan vanhempia asioita kuin mihin sivusto keskittyy. Digitoituja sanomalehtiä näyttää tulleen hiukan lisää, ne ovat pikku-uutisineen blogikirjoittajan aarreaitta. On siis aika suunnistaa yliopiston kirjastoon.

Lopuksi toiveosastolle. Olisi mukava, jos blogikirjoittajien piiri laajenisi. Jos kirjoittaminen ei suju, myös aiheita otetaan mieluusti vastaan. Kylä on laaja enkä välttämättä tiedä mitään toisen reunan kiinnostavista asioista tai henkilöistä. Muuten voin yhtyä edellisvuoden toiveisiin kotiarkistoista ja muistoista.

Aiemmassa tekstissä käsittelin kyläläisten opiskelua. Myöhemmin huomasin, että opiskelleiden joukosta puuttui ainakin Lauri Suoja. Hänestä on Hämeenkyrön Sanomissa julkaistu 2008 perusteellinen artikkeli, joten en käy tässä läpi hänen elämänvaiheitaan. Tämä MTK:n tehtävissä toiminut ja omalta alaltaan useita kirjoja kirjoittanut entinen kyläläinen opiskeli Mustialan maatalousopppilaitoksessa Tammelassa ja valmistui sieltä maatalousteknikoksi.

Muutama viikko sitten kyselin tietoja Eero Järventaustasta, joka toimi Haukijärven kirjekerhon vastuuhenkilönä. Hän oli ilmeisesti Suoniemellä kansanperinnettä kerännyt ja siitä useita kirjoja julkaissut opettaja, joka sai kotiseutuneuvoksen arvonimen. Hän oli syntynyt 1919, joten Haukijärven kirjekerhoa luotsatessaan hän oli nuori, mahdollisesti opiskelija. Kenties tehtävien tarkistaminen tarjosi mahdollisuuden ansaita hiukan rahaa. Kirjeopiskelu oli varhainen etäopiskelun muoto.

Viikon päästä on jouluaatto. Sen kunniaksi yritin vanhoista lehtileikkeistä selvittää, oliko kylässä yhteisiä jouluperinteitä. Joulu on kuitenkin aiemmin vielä enemmän tainnut olla perheen ja suvun kesken vietetty juhla. Kyläillä sopi vasta tapaninpäivänä ja sen jälkeen. Koulun joulujuhla tietysti kokosi väkeä yhteen. Vanhoissa lehdissä näkyivät myös tapaninpäivän ja loppiaisen tanssit, joita järjestettiin työväentalolla ja sodan jälkeen muuallakin. Nuuttipukkiperinteestä olivat omassa lapsuudessani jäljellä vielä lähinaapureissa vierailleet lapsipukit. Aiempina vuosikymmeninä meno kuuluu joskus olleen railakastakin.

Blogi jää joulutauolle ja palaa verkkoon loppiaisen jälkeen. Toivotan kaikille lukijoille oikein Rauhallista Joulua.

Kukaan teistä lukijoista ei ole tainnut kuulla Kalle ja Matilda Ojalasta. He ovat kuitenkin asuneet Haukijärvellä, Kalle vajaat kaksikymmentä vuotta, Tilda ainakin kymmenen vuotta pitempään. Kerron tällä kertaa heidän tarinaansa. Kalle Juhonpoika syntyi 1873 Kalkunmäessä. Hänen perheensä oli pitkään itsellisenä siellä. 1887 he muuttivat Sirkkalan Hietikon Ojalan torppaan, josta Kallelle tarttui mukaan sukunimi, vaikka hän ei siellä pitkään asunutkaan. Jo parin vuoden kuluttua hän lähti rengiksi Kalkunmäkeen. Hän ehti palvella siellä eri taloissa, samoin Herttualan Alakeskisellä, Laitilassa ja Heinijärven Ruusilla ennen kuin 1904 siirtyi Pakkaselle.

Matilda Pauliina Malakiaantytär syntyi 1874 Suodenniemellä. Hänen isänsä oli työmiehenä eri taloissa. Myöhemmin perhe asettui Iso-Sävin Kalliomäen torppaan. Matilda ei enää silloin asunut kotona, mutta hänestäkin käytettiin toisinaan Kalliomäki-nimeä. Taavetti Kalliomäki oli Matildan veli. Matildankin piti lähteä palvelukseen pian ripille päästyään. Tie vei Suodenniemen Ylikalhunmaan ja Suoniemen kautta Sirkkalan Sirkalle. Luultavasti nuoret tutustuivat silloin. Naimisiin he menivät 1898, kun Kalle oli renkinä Alakeskisellä. Yhteisiä lapsia syntyi vain yksi. Lisäksi Matildalla oli ennen avioliittoa syntynyt tytär. Molemmat lapset kuolivat pieninä perheen asuessa Herttualassa.

Pakkasella Kalle oli muonarenkinä. Jossain lähteessä hänet taidettiin mainita myös renkivoudiksi, siis jonkinlaiseksi työnjohtajaksi. Luultavasti myös Tilda teki tarvittaessa töitä kartanossa. Monien muiden tavoin Kalle lähti 1918 sotaan punaisten puolella. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion avunannosta valtiopetokseen. Suojeluskunta totesi lausunnossaan hänen olleen syksyyn (1917) saakka hyvä ja uskottu mies, sen jälkeen pääkiihottaja. Hänen katsottiin vaikuttaneen siihen, että kartanon työväestä niin moni liittyi punakaartiin. Hänet lienee armahdettu viimeistään 1920.

Kalle siis todennäköisesti selvisi hengissä vankileirillä. Ainakaan häntä ei ole mainittu missään sodan yhteydessä kuolleiden luettelossa. Hänen elämänsä kuitenkin päättyi vuosien 1920 ja 1924 välillä. Vuoden 1924 henkikirjassa Tilda mainitaan itsellisen leskeksi ja köyhäksi. Hänet oli vapautettu henkirahan maksamisesta. Hän asui edelleen Haukijärvellä, käytännössä jossain kartanolle kuuluneessa rakennuksessa. Hänestä on merkintä Haukijärvellä vielä 1933 henkikirjassa. Tuolloin hän oli melkein 60-vuotias. Emme tiedä, mitä hänelle tapahtui sen jälkeen.

Hämeenkyrössä suoritettiin maaliskuussa 1917 kappalaisen vaali. Ehdokkaina olivat Erkki Hankala, Edvard Pöyry ja Väinö Suojamaa. Tuon vaalin äänestysluettelo on säilynyt ja myös haukijärveläiset ovat siinä mukana. Äänestysinto ei vaaleissa ollut mitenkään suurta. Kyläläisistä äänestämässä kävivät Kerttu Lehtosalo, Emil Metsäraukola, Hugo Sillanpää ja Taavetti Peltoniemi. Emma Erkkilä on antanut valtakirjan, mutta se on joidenkin puutteiden vuoksi hylätty. Kaikille ehdokkaille löytyi kylästä kannattajia. Valituksi tuli Erkki Hankala.

Kirkkoherra oli seurakuntaan valittu 1890. Tuolloin kyläläisistä äänestivät Josua Suoja, Josef Richter, Kalle Linnusmäki, Isak Palomäki ja Kalle Maatiala. Äänet jakautuivat kahdelle ehdokkaalle. Richterin käyttämä äänimäärä oli yksi pitäjän suurimpia ellei suurin. Hämeenkyrön kirkkoherraksi valittiin tuolloin Johan Henrik Ilvonen.

Lähde: Digitaaliarkisto

Kaikki seurakunnan jäsenet eivät olleet äänioikeutettuja. Naiset puuttuivat listoilta, joitakin leskiä ja opettajia lukuunottamatta. Myöskään rengit eivät saaneet äänestää. Muonarengit olivat saaneet äänioikeuden noiden kahden vaalin välillä. Mies ja ääni-periaate ei ollut voimassa. Vuoden 1890 vaalissa äänioikeitetun äänimäärä oli sama kuin hänen papeille maksamansa palkan määrä. 1900-luvun puolelle tultaessa järjestelmää lienee yksinkertaistettu. Silti on vaikea tietää, miksi torppari Kalle Linnusmäellä oli kaksi ääntä, mutta torppari Juho Marjamäellä vain yksi.