Blogi

Aihe ei ole ihan uusi. Sitä on käsitelty sivustolla ja siihen liittyy myös kuvagallerian albumi. Kun kuitenkin 20- ja 30-lukujen henkikirjojen tutkiminen antoi lisää Pakkasella työskennelleiden nimiä, lienee tämä teksti aiheellinen. Jotta nimiluettelosta ei tulisi hirveän pitkä, yritän jättää pois sellaiset, jotka on mainittu jossain yhteydessä (sivustolla, galleriassa, blogiteksteissä) jo aiemmin. Vielä kertauksena, että työväkeä asui paitsi Pakkasen rakennuksissa myös eri aikoina kartanolle kuuluneissa Suojan, Viidanojankulman Selkeen ja Viitaniemen, Vuoren, Hiirikallion Antilan ja Valkaman, Niemenkylän Mäensivun, Kauniston ja mahdollisesti myös Rantalan, Niemen, Keskisen ja Anttilan, Heinoonkylän Tuomiston sekä seppä Jokisen ja mahdollisesti Poutalan rakennuksissa.

Selkeitä ammattinimikkeitä löytyi muutamia. Työnjohtaja Kalle Toivonen (s. 1901) ja hänen vaimonsa Katrin (s. 1904) perhe oli Pakkasella 30-luvun alussa, samoin karjakko Frans Lehtinen (s. 1889) ja hänen vaimonsa Fanny (s. 1888) perheineen. 30-luvun lopussa on mainittu karjakot Aili Laakso (s. 1910), Adolf Vähänen (s. 1902), Hulda Ahola ja Elli Kivinen. Lisäksi karjanhoitajana  toimi Eeva Lindbom (s. 1921). 30-luvun alusta kirjattakoon vielä navettamies Viljo Lähteenmäki (s. 1893) ja hänen vaimonsa Tyyne (s.1894) perheineen. Tallimiehenä toimi vuoden 1940 aikoihin Arvo Ala-Harju (s. 1907). Perheeseen kuuluivat vaimo Armi (s. 1913) ja kaksi lasta. Autonkuljettaja Laaksolan perhe asui kylässä 30-luvun lopussa.

Seuraavaksi luettelo muonaregeistä ja heidän vaimoistaan suunnilleen aikajärjestyksessä 20-luvun alusta lähtien: Frans (s. 1878) ja Suoma (s. 1887) Leppänen, Yrjö (s. 1894) ja Lydia (s. 1889) Laaksonen, Kalle (s. 1903) ja Olga (s. 1909) Leppänen, Väinö (s. 1888) ja Jenny (s. 1889) Männistö sekä Eino (s. 1888) ja Ellen (s. 1889) Haanpää.

30-luvulla suosittiin työmies-nimikettä. Työmiesperheitä: Arvo (s. 1905) ja Laimi (s. 1902) Virtasen, Frans (s.1903) ja Hilda (s. 1902) Ekforsin, Kaarle (s. 1908) ja Helmi (s. 1908) Kuusiston, Kustaa (s. 1898) ja Hulda Vienolan, Frans (s. 1912) ja Hilja (s. 1912) Salevan, Veikko (s. 1903) ja Milja (s. 1905) Huhtasen, Frans (s. 1907) ja Lempi (s. 1907) Salon, Kustaa (s. 1891) ja Ida (s. 1999) Nikkilän, Lauri (s. 1899) ja Armi (s. 1906, k. 1937) Kuivasen, Yrjö ja Helvi Nurmen, Vilho ja Anni Hakalan sekä Kujansuun perheet. Juho ja Helga Junnila esiintyvät mahdollisesti valokuvassa.

Kaikki kartanon työntekijät eivät olleet perheellisiä. Eine Honkanen (s. 1907) 20-luvulla, Niilo Järvinen 30-luvulla, Iida Nurmi (s. 1913), Kaarle Rantanen (s. 1909), Kalle Peltoniemi (s. 1921) ja Tuovi Huhtala (s. 1909) eivät olleet avioliitossa Pakkasella ollessaan. Henkikirjat tuntevat myös muutamia itsellisiä tuon ajan Haukijärveltä. Hekin ovat asuneet Pakkasen maalla. Toivo (s.1899) ja Katri (s. 1897) Taipale, Juho (s. 1882) ja Iida (s. 1883) Keskinen,  Lyyli Leppänen (s. 1916) ja Kerttu Tikkala (s. 1909) on kirjattu itsellisiksi.

Useimmat edellä mainituista muuttivat Pakkaselle Hämeenkyrön ulkopuolelta. Monet myös jatkoivat matkaansa edelleen ehkä kotiseudulleen, kenties jonnekin muualle. Hämeenkyröläisiksi on luettelosta helppo tunnistaa Eine Honkanen, joka oli Helmi Kukkolan sisar ja kotoisin Kyröspohjasta sekä Kustaa Nikkilä, joka oli lähtöisin Kierikkalasta. Niilo Järvinen lienee sama, joka avioitui Taimi Mäkelän kanssa. Kaarle Rantanen taas lienee ollut Pakksella työnjohtajana toimineen Jalmari Rantasen veli.

Hiljattain pidettyjen eduskuntavaalien kunniaksi yritän seuraavassa katsoa, miltä ensimmäiset eduskuntavaalit näyttivät Haukijärvellä maaliskuulla 1907. Vaaleissa toteutui ensimmäistä kertaa Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Tarkemmin tuolloisesta vaaliasetelmasta voi lukea verkon monista lähteistä. Mainittakoon tässä kuitenkin, että vaalit olivat listavaalit, ehdokkaaksi saattoi asettua useammassa vaalipiirissä ja Hämeenkyrö kuului tuolloin Turun ja Porin läänin pohjoiseen vaalipiiriin.

Haukijärvi kuului yhdessä Heinijärven, Herttualan ja Jumesniemen  kanssa Hämeenkyrön ensimmäiseen äänestysalueeseen, jonka vaalilautakuntaan oli kunnallislautakunta syyskuussa 1906 valinnut Erkki Eskolan (pj), Frans Äärilän, Kalle Kirmon, Kalle Haukipään ja Anna Tättälän. Varajäseninä toimivat V. Metsäraukola ja Alma Lehtiniemi. Äänestyspaikkana oli Heinijärven kansakoulu.

Hämeenkyröstä ei ollut noissa vaaleissa vielä ketään ehdokkaana. Maantieteellisesti lähimpiä ehdolle asetettuja olivat nuorsuomalaisten A. Okko Ikaalisista, Suomalaisen puolueen J. Mikkola Ikaalisista, sosialidemokraattien D. Kalliokorpi Viljakkalasta ja E. Aromaa Mouhijärveltä sekä T. Vähähoivanen ja K. Sianoja Mouhijärveltä Maalaistyöväki-valitsijayhdistyksestä (puolue ei tiedossa).

Haukijärvellä pidettiin ainakin nuorsuomalaisten vaalitilaisuus. Todennäköisesti myös vastaperustettu työväenyhdistys järjesti tilaisuuksia puolueensa ehdokkaiden tukemiseksi. Seuraavissa vaaleissa se jopa organisoi vaalimarssin äänestyspaikalle. Sellaisesta ei 1907 kuitenkaan vielä näy lehdissä mainintaa. Suomalainen puolue piti vaalitilaisuuden ainakin Herttualassa. Vaalikampanjointia tapahtui myös sanomalehdissä.

Vaalit pidettiin ja äänet laskettiin. Ensimmäisen äänestysalueen lukuisat torpparit ja mäkitupalaiset antoivat äänensä sosialidemokraateille. Nämä saivat 296 ääntä, Suomalainen puolue sai 44, nuorsuomalaiset 34 ja Kristillinen työväki 30 ääntä. Yksi ääni meni Ruotsalaiselle kansanpuolueelle.  Neljä ääntä hylättiin. Edellä mainituista lähipitäjien ehdokkaista valituiksi tulivat T. Kalliokorpi ja E. Aromaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, milloin Haukijärven koulusta tuli äänestyspaikka. Muistitieto kertoo, että vielä vuoden 1945 vaaleissa se ei olisi ollut sitä. Selityksenä saattaa tosin olla, että muistelija asui muodollisesti Kalkunmäen alueella.

Hauskaa Wappua kaikille lukijoille!

Kirjoittelen tätä junassa, paluumatkalla Turusta. Kun Hämeenkyrö oli pitkään osa Turun ja Porin lääniä, on sitä koskevista asiakirjoista valtaosa tallennettu Turun maakunta-arkistoon. Toki Kansallisarkistossa Helsingissä ja Hämeenlinnan maakunta-arkistossakin on aineistoa. Niinpä siis suuntasin taas Turkuun tutkiakseni kyläläisten vaiheita, mutta myös tehdäkseni ihan omaa sukututkimusta.

Mitä sitten tällä kertaa lueskelin? Henkikirjoja, perukirjoja ja lainhuudatusasiakirjoja. Hämeenkyrön puolen lainhuudatukset olen jo melko tarkkaan arkistossa penkonut, nyt keskityin Mouhijärven puolelle. Pientä lisätietoa löytyikin joistakin Mustajärvenkulman taloista. Perukirjoista voi löytää kuolinaikoja, mutta myös jälkipolvien vaiheita. Tällä kertaa niiden anti jäi aika vähäiseksi, mutta eiköhän jotain lisättävää sivustolle sentään tule.

Eniten tietoa löytyi henkikirjoista. Uskon pystyväni nyt hiukan tarkentamaan monien perheiden - muiden muassa Kauniston, Frans Laineen ja Lehdon perheiden - liiikkeitä kylään, kylässä ja ehkä vielä sieltä pois. Myös Pakkasen muonarenkejä ja palkollisia riitti, heistä ehkä jossakin vaiheessa blogiteksti. Talvisodan jälkeen 1941 oli Hämeenkyrössä asuneista evakoista tehty oma henkikirjansa. Näistä pääosin kirvulaisista varmaan joskus oma juttunsa.

Ei loppunut tutkittava tälläkään kertaa. Vaikka arkistoaineistojen digitointi on helpottanut tutkimista, menee vielä pitkään ennen kuin kaikki arkistojen aarteet ovat katsottavissa omalta tietokoneelta.

Aion näissä blogiteksteissä kertoa hiukan tarkemmin joistakin kyläläisistä. Jokainen kylässä asunut ansaitsisi oman tarinansa, mutta läheskään kaikkien kohdalla ei tietoja irtoa arkistolähteistä riittävästi. Jos siis joku teistä lukijoista haluaa kertoa omista esivanhemmistaan, ottakoon yhteyttä vaikka sähköpostilla. Tietosuojasyistä pitäydyn 1800-luvulla syntyneisiin. Aloitan turvallisesti omasta isoisoisästäni Samuel Viktor Petterssonista. Kutsuttakoon häntä tässä Vihtoriksi, sitä nimeä hänestä ilmeisesti käytettiin Samulin ohella. Nimestään huolimatta hän oli ihan supisuomalainen.

Vihtorin vanhemmat muuttivat pari vuotta ennen hänen syntymäänsä Orivedeltä Messukylään, jossa hänen isänsä oli renkinä eri taloissa. Isästä olisi paljonkin kerrottavaa. Todettakoon tässä vain, että hänellä oli kaikkiaan neljä vaimoa ja 17 lasta. Kun rengin perheeseen syntyi jatkuvasti lapsia, voi kuvitella, että nämä lähtivät maailmalle heti, kun pystyivät. Niin lähti Vihtorikin vuoden 1871 alussa Tampereelle ennen kuin ehti täyttää 12 vuotta. Hän meni töihin puuvillatehtaaseen, ilmeisesti Finlaysonille. Siellä töissä ollessaan hän kävi rippikoulun, sen sijaan tehtaan ylläpitämään kansakouluun hän ei päässyt tai halunnut. Tehtaalla hän oli töissä seitsemisen vuotta, 1878 alkavassa rippikirjassa hänet on merkitty Finlaysonin entiseksi työntekijäksi. Hän lienee elättänyt itsensä sekalaisilla töillä, kunnes 1886 muutti Hämeenkyröön.

Muuton syy oli todennäköisesti Eeva Kaisa Jobintytär, jonka kanssa Vihtori avioitui joulun aikaan 1886. Perhe asui Kyröspohjassa, missä Vihtori oli renkinä ensin Kievarilla ja sitten Haimalassa. Avioliitto kesti vain vajaat kahdeksan kuukautta, Eeva Kaisa kuoli elokuun alussa 1887 pian synnytyksen jälkeen. Pienet kaksoset eivät selvinneet ilman äitiä. Poika kuoli samana päivänä kuin äitinsä, tytär eli lokakuulle. Yksin jäätyään Vihtori muutti vielä samana vuonna Haukijärvelle Pakkaselle rengiksi. Loppu onkin kerrottu sivustolla.

Siitä, millainen Vihtori oli ihmisenä tiedetään kovin vähän. Muistitiedon mukaan hänelle maistui alkoholi, mikä nyt ei ollut kovin harvinaista siihenkään aikaan. Hänen juttujaan ei aina kylällä uskottu. Kenties se johtui hänen kokemuksistaan tai sitten vain vilkkaasta mielikuvituksesta. Yllätys oli, että hän oli aktiivinen työväenyhdistyksessä. Hän kuului työväenyhdistyksen johtokuntaan, sen huvitoimikuntaan ja antoi myös julkaista nimensä työväenlehtien uudenvuodentervehdyksissä. Helppoa ei liene Vihtorin elämä ollut missään vaiheessa, mutta eipä se sitä ollut muillakaan.