Blogi
Tauno Heikkilä (blogi)
Olen aiemmin kirjoittanut lyhyesti opettaja Tauno Heikkilästä. Katsotaan nyt hänen vaiheitaan hiukan tarkemmin. Tauno Erkki Jalmari Heikkilä syntyi joulukuussa 1907 Hämeenkyrössä perheensä vanhimpana lapsena. Hänen isänsä ja äitinsä olivat opettajia. Taunon syntymän aikaan isä Frans Jalmari Heikkilä oli opettajana Kaipion koulussa, jossa oli aloittanut 1906. Lähtöisin hän oli Tyrväältä. Äiti Alviina oli Vesajärven Vähämuotialta. He olivat avioituneet 1904. Perhe muutti Hämeenkyröstä Hattulaan 1913 mahdollisesti talousvaikeuksien jälkeen. Vuohiniemen kansakoululla perhe viihtyi vuoteen 1919. Silloin he muuttivat Kotkaan. Hattulassa Tauno sai sisaren.
Kotkassa (tai mahdollisesti Kymissä) Tauno kävi koulunsa ja varttui aikuiseksi. Haukijärven koulun nimikirjaan hän merkitsi muiksi opinnoikseen YK, mikä voi tarkoittaa ainakin yhteiskoulua tai yhteiskuntatieteiden kandidaattia. Hän oli sotilasarvoltaan reservin vänrikki, joten hän kävi myös reservinupseerikoulun. Suhteellisen myöhään, 1935, hän lähti opiskelemaan Rauman seminaariin, ja valmistui sieltä 1938 kansakoulunopettajaksi. Samana vuonna hän sai opettajan paikan Kuusamon Nissin koulusta, jossa oli Haukijärvelle tuloon 1944 saakka. Suurin osa noista vuosista kului kuitenkin sodassa. Hän oli komppanianpäällikkönä Lapin ryhmässä ja Suomussalmella 1939 - 1940 sekä 1941 - 1944 pohjoisella rintamalla.
Tauno Heikkilä avioitui 1932 Anni Monnon kanssa. Tämä käytti myöhemmin etunimeä Annikki. Molemmat asuivat silloin Helsingissä. Anni Monto syntyi 1906 Raudun Raasulissa, ja asui perheensä kanssa siellä vielä 1919. Tiedossa ei ole, milloin hän muutti Helsinkiin. Tauno ja Annikki Heikkilä olivat Haukijärvellä asuessaan aktiivisesti kylän ja ennen kaikkea koulun riennoissa mukana. Koululta tehtiin tuolloin retkiä kotimaan kohteisiin. Tauno Heikkilä myös johti koulun orkesteria. 1952 he kuitenkin muuttivat Vanajaan, Hämeenlinnan lähelle. Tiedossa ei ole, saivatko he tarpeekseen haukijärveläisistä vai halusiko Tauno Heikkilä edetä virkaurallaan. Muistiteto kertoo, että Tauno Heikkilä kuoli Hämeenlinnassa. Annikki Heikkilä eli miehensä kuoleman jälkeen pitkään Helsingissä.
Muistutuksia (blogi)
Rippikirjoissa oli 1900-luvun alkuvuosina otsikon mukainen sarake. Nykyisin se ehkä nimettäisiin huomautuksiksi, mutta tyytykäämme siihen, mitä Hämeenkyrön vuosien 1902 - 1911 rippikirjassa lukee. Sarake oli leveähkö, ja tarvittaessa siihen kirjoitettiin myös viereisten sarakkeiden tekstiä. Katsotaan nyt, millaisia muistutuksia kyläläisistä on kirjattu yli sata vuotta sitten.
Ehdottomasti yleisimpiä ovat merkinnät asevelvollisuudesta, aviokuulutuksista, salavuoteudesta rippittämisistä ja rikoskirjan merkinnöistä. Viimeksi mainittu tarkoitti käräjillä annettua tuomiota, joka siis kirjattiin myös kirkonkirjoihin. Hämeenkyrön rikoskirjaa en ole nähnyt. Mahdollisesti se ei ole säilynyt tai on vielä seurakunnalla. Niinpä rippikirjan viittaus rikoksiin antaa vain tiedon, että asianomainen on saanut tuomion jostakin. Salavuoteudesta ripitettiin useimmiten vain naisia, jotka olivat saaneet aviottoman lapsen. Lapsen isä pääsi yleensä kuin koira veräjästä, mitä papin suorittamaan puhutteluun tuli. Myös Amerikkaan muuttamiset kirjattiin Hämeenkyrössä juuri tähän sarakkeeseen. Niinpä tiedämme, että Kaarle Selkee oli asevalvolliseksi hyväksytty arpanumerolla 29 (ei todennäköisesti joutunut sitä suorittamaan kuin mahdollisesti lyhyinä jaksoina). Hänen poikansa Kaarle Laakso oli saanut 1909 naimakirjan Kauhavalle (aviokuulutusta varten) ja siirtyi vaimonsa kanssa Amerikkaan 1909.
Muistutuksiin kirjattiin myös ihmisen fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Seuraavassa luetteloa siitä, mitä haukijärveläisiltä löytyy: huonokuuloinen, oleskelee Porissa vaivaistalossa, heikkomielinen, puolisokea, toissilmä, viallinen, toinen jalka poikkisahattu, mielenviassa, kuuromykkä, virheellinen puhe, heikkosilmäinen, kuuro, oikea jalka rampa, jalat vialliset, kaatuvaisessa, Sippolan kasvatuslaitoksessa, vaivainen, Jokisaaren maanviljelyskoulun käynyt, heikko näkö. Taavetti Heino oli rippikirjan mukaan huonokuuloinen. Yliviidaojan entisen torpparin Nikodemus Antinpojan vaimolta Amanda Heikintyttäreltä oli toinen jalka sahattu poikki.
Miksi näitä tietoja kirjattiin ylös? Varmaan siitä oli kirkon antama määräys olemassa. Toisaalta papit itsekin tarvitsivat tietoa siitä, kuka oli todellisuudessa muuttanut maasta pois tai oleskeli toisella paikkakunnalla. Ihmisen vammat saattoivat vaikuttaa siihen, mitä hän kykeni kirkollisista toimituksista maksamaan tai siihen, mitä häneltä kannatti lukusijoilla tentata. Vaikka merkinnät vaikuttavat toisinaan tylyiltä, on silti hyvä, että niitä tehtiin. Nykypäivän sukututkijalle tai paikallishistoriaa harrastavalle ne antavat paljon tietoa.
Mikä Mäkelä? (blogi)
Ennen asiakirjojen digitointeja arkistoissa laadittiin useita pahvisia kortistoja tutkijoiden avuksi. Osa noista kortistoista on nykyisin sähköisinä verkossa ja auttaa edelleen tiedonhaussa. Turun maakunta-arkiston lainhuutokortistosta (1702 - 1931) selviää, että Matilda Vilhelmiina ja Viljo Johannes Mäkelä saivat 1921 lainhuudon Mäkelän tilaan 1:2, joka erotettiin Parilan Parrista. Tila näkyy vuoden 1929 kartalla maantien oikealla puolella Hahmajärven suuntaan mentäessä. Tuolloin se oli pieni metsäkaistale.
Hetkinen. Keitä olivat Matilda ja Viljo Mäkelä? Nimien järjestyksestä päätellen äiti ja poika. Vähän sattumalta löysin Mouhijärven rippikirjaa 1912 - 1921 selatessani Pukaran Uusi-Lähteenmäestä mäkitupalaiset Kustaa ja Matilda Mäkelän, joilla oli 1903 syntynyt poika nimeltä Viljo Johannes. Kustaa kuoli huhtikuussa 1918 haudattujen luettelon mukaan ammuttuna. Matilda ja Viljo asuivat edelleen Pukarassa, kun Viljo 1935 avioitui Bertta Kulmalan kanssa. Avioliitto jäi lyhyeksi, sillä Viljo kuoli jo 1937. Silloin asuinpaikaksi on merkitty Uusi-Pukara. Matilda eli vuoteen 1939.
On mahdollista, että Kustaa ja Matilda ostivat tilan jo ennen Kustaan kuolemaa. Ehkä he aikoivat muuttaa Haukijärvelle. Rakentaminen jäi, kun Kustaa kuoli. Tai ehkä he vain halusivat ostaa metsäpalstan, joka säilyttäisi arvonsa levottomina aikoina. Myyjä oli Gustav Estlander, joka samoihin aikoihin tai hiukan aiemmin myi Rajalan Alfred ja Matilda Karhiniemelle. Myöhemmistä lainhuudatusasiakirjoista käy ilmi, että Viljon leski ja poika säilyttivät Mäkelän tilan omistuksessaan 60-luvulle saakka. Lisätiedot tilasta ja sen edellä mainituista omistajista kiinnostavat.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Halla Haukijärvellä? (blogi)
Paria viikkoa sitten kirjoitin Poutalasta 1800-luvulta. Samassa yhteydessä törmäsin nimeen Halla. Henkikirjasta Juho Halla perheineen löytyy ainakin vuodelta 1851. Hänen kerrotaan olleen köyhä itsellinen Suojalla. Hänellä oli tuolloin vaimo Ulla ja neljä lasta. Halla-nimellä hän esiintyy myös todistajana tuomiokirjoissa ainakin 1843 ja 1849. Kirkonkirjoissa sukunimeä näkyy vain 1845 tyttären kasteen yhteydessä. Niistä kuitenkin selviää, että Juho oli ensin renkinä Suojalla ja Pertulla ja sen jälkeen itsellisenä Haukijärvellä, todennäköisesti Suojalla. 1851 alkavassa rippikirjassa perhe on selvästi merkitty itselliseksi Suojalle. Juho kuoli 1868, kolme vuotta myöhemmin kuin vaimo Ulla. Näillä vähäisillä tiedoilla arvelisin, että perhe on asunut Hallan mökissä Suojan maalla.
Jossain yhteydessä olen miettinyt myös toista Hallan perhettä mahdollisesti nykyisen Haukijärven alueella asuneeksi. Kyse on myöhemmastä tapauksesta. Perheet eivät nähdäkseni olleet sukua keskenään, eikä asuinpaikkakaan liene ollut sama. Taavetti Halla sai sukunimensä ollessaan Suoniemellä sotilaana. Nimi jäi käyttöön sotilasuran jälkeen. Vuonna 1881 alkavassa rippikirjassa Taavetti ja Anna Hallan perhe on merkitty Kyröspohjan Potilan itselliseksi samalle sivulle kuin Mustasillan asukkaat. Sama toistuu kahdessa seuraavassa rippikirjassa. Se ei todista, että he olisivat asuneet Mustasillan rakennuksissa tai naapurissa, mutta ei asuminen Haukijärvellä täysin mahdotontakaan ole. Tosin lasten kummit olivat Kyröspohjasta. Perheen tyttäristä kaksi oli 1900-luvun alussa Pakkasella töissä.
Ensimmäinen Hallan perhe asui Suojan maalla, toisen asuinpaikasta ei ole varmuutta. Pakkanen, Suoja, Poutala, Halla. Sääilmiöt ovat kiinnostaneet myös esivanhempiamme.
Sitten vielä hiukan vuoden 1950 väestönlaskennasta Yhdysvalloissa. Jäi harmittamaan, että hakupalvelun linkit toimivat vähän miten sattui. Siksi yritin löytää tietoja myös FamilySearchin kautta. Se on ilmainen palvelu, mutta vaatii kirjautumisen. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että sinne on syötetty vasta osa vuoden 1950 väestönlaskennasta. Onnistuin löytämään sieltä kaksi haukijärveläistä, Hulda Kiven (os. Koivisto) ja Juho Heinon perheineen. Palataan asiaan, kun tiedot ovat palvelussa kokonaisuudessaan.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Poutala - vanha nimi? (blogi)
Selasin digitoituja tuomiokirjoja 1800-luvulta ja törmäsin tähän tapaukseen. Siinä itsellinen Jeremias Heikinpoika Poutalaa ja tämän vaimoa Kustaava Matintytärtä Hämeenkyrön Haukijärveltä syytettiin 1863 luvattomasta viinanmyynnistä. Syytteessä nyt ei ole mitään kovin erikoista, vastaavia tapauksia löytyisi myös sivuston tarkastelemalta ajalta. Kaiken lisäksi Jeremias ja Kustaava vapautettiin syytteestä. Uutta ainakin itselleni on sukunimen tapaan käytetty Poutala jo tuossa vaiheessa. Aiemmin olin yhdistänyt sen 1900-luvun alkuun.
Ensin hiukan Jeremiaksesta (henkikirjoissa joskus myös Miia) ja Kustaavasta (Stava). Jeremias syntyi 1815 Tokosten Joenmaan torpassa, Kustaavalle puolestaan on rippikirjoissa merkitty vain syntymävuosi 1821. Hän oli Sirkkalan Sirkalle syntynyt Kustaava Magdalena Matintytär, jonka nimi oli unohtunut kastettujen luettelosta, mutta jota pystyy seuraamaan rippikirjoista Sirkalta Suutarlaan. Joka tapauksessa he olivat vihittäessä 1844 molemmat palveluksessa Kalkunmäen Suutarlassa. Lapsia heille syntyi ainakin kolme. Suutarlasta heidän tiensä kulki Metsätiipiän, Soron ja Märrin kautta Kalkunmäen itsellisiksi. Perhe oli itsellisenä myös Kirmolla, Purtulla, Maatialassa, mahdollisesti Palomaassa ja lopulta vuodesta 1861 Suojalla. Vuonna 1865 alkavassa rippikirjassa Jeremiakselle on jälkikäteen lisätty sukunimi, Pesä. 1881 hänelle on merkitty ammatiksi muurari. Kumpikin kuoli 1894 edelleen Suojan itsellisenä.
Kirkonkirjoissa ei Jeremiaksella esiinny sukunimeä Poutala. Henkikirjassa nimi näkyy tuon oikeusjutun vuonna 1863 ja seuraavana. Voisi siis otaksua, että Poutalaa on sukunimen tapaan käytetty lyhyen aikaa 1860-luvulla, ja nimi on sen jälkeen muuttunut muurarille sopivaksi Pesäksi. Suoja (Suojanen) ja Pakkanen ovat vanhoja nimiä, ne näkyvät kirkonkirjoissa jo 1700-luvun alkupuoliskolla. Poutala ei ollut talo, vaan itsellisen pieni mökki. Oliko se kuitenkin paikannimi, kenties vanhakin vai leikittelivätkö kyläläiset nimillä, kun Jeremias rakensi mökkinsä? Rakensiko hän sen vai oliko paikalla jo ennestään itsellisasumus, jota sanottiin Poutalaksi? Kysymyksiin ei ole toistaiseksi vastauksia, mutta toivottavasti niitä joskus löytyy.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.