Blogi

Vpl Pyhäjärvi-lehden Haukijärven karjalaisista kertovan juttusarjan innoittamana päätin katsoa, millaisia reittejä pitkin karjalaiset päätyivät Haukijärvelle. Lähteenä käytän Siirtokarjalaisten tie-kirjasarjaa. Kaikki Haukijärvelle asettuneet kahta lukuunottamatta joutuivat lähtemään Vpl Pyhäjärveltä. Hellin Valkama (os. Ikävalko) tuli Viipurin maalaiskunnasta ja Raisa Luukkanen (os. Saulamo) Salmista. Heillä  evakkopaikkakunnat poikkesivat pyhäjäveläisten reitistä. On huomattava, että osa miehistä oli sodassa ja aikuiset lapset ehkä kulkivat eri reittejä. Myös tulkintavirheet ovat mahdollisia.

Talvisodan ajaksi pyhäjärveläiset näyttävät siirtyneen evakkoon Pohjanmaalle. Soini, Alavus ja Töysä toistuvat asuinpaikkoina. Alavudelle evakuoitiin 1939 eniten myöhemmin Haukijärvelle tulleita. Sinne he eivät kuitenkaan yleensä jäänet, vaan jatkoivat matkaa muualle Pohjanmaalle tai Keski-Suomeen. Myös lähelle myöhempiä asuinsijoja tulleita oli: Akkaset, Kopperoiset ja mahdollisesti Tiittaset (osittain) olivat Hämeenkyrössä, Haloset, Jääskeläiset, Mannikaiset, Matikaiset, Myllärit, Paakeli, Silvastit ja Talonpojat Huittisissa, Pärssiset Suodenniemellä ja Naskalit Viljakkalassa. Kirjan perusteella näyttää siltä, että kaikki perheet palasivat jatkosodan alettua takaisin kotiseudulleen vuosiksi 1942 - 1944, osa palasi jo 1941.

Jatkosodan jälkeisiä asuinpaikkoja tutkittaessa nousee esiin kaksi nimeä. Hyvin monet asuivat vähän aikaa Koskenpäässä (nykyisin Jämsää). Kolmetoista perhettä näyttää olleen ainakin jonkin aikaa siellä. Muutama karjalainen löysi sieltä puolisonkin. Moni tuli Hämeenkyröön Huittisten kautta. Kahdeksan perhettä mainitsee sen asuinpaikakseen evakkotien varrella.  Ehkä sieltä etsittiin jo vakituista asuinpaikkaa. Myös Petäjävedestä, Vilppulasta ja Keuruusta on muutamia mainintoja. Kopperoiset tulivat Kuoreveden kautta Hämeenkyröön.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Olen kertonut monia surullisia tarinoita vuoden 1918 tapahtumista. Tällä kertaa kolme hiukan erilaista. Kirjoitan henkilöistä nimettöminä, koska dokumentteja heidän vaiheistaan tuolloin on hyvin vähän tai ei lainkaan. Kaikki asuivat jossain vaiheessa Haukijärvellä.

Ensimmäinen henkilö merkittiin itselliseksi henkikirjoihin. Hänellä oli kuitenkin selkeä kytkentä erääseen kantataloon. Hämmästyin kovasti, kun useat kuulustellut punavangit toisistaan riippumatta nimesivät hänet Haukijärven komppanian esikuntaan kuuluneeksi. Tästä huolimatta ei löydy mitään asiakirjaa hänen kuulustelustaan, vankeudestaan tai valtiorikosoikeuteen joutumisestaan. Kaikki dokumentit tuskin ovat voineet joutua kadoksiin. Ajattelen, että hän ehkä piileskeli pahimman ajan yli sukulaisten tuella. Myöhemmin armahdusten alettua häntä ei enää haluttu lähteä etsimään.

Toinen henkilö oli torppari. Hän lienee ollut mukana rivimiehenä punaisessa kaartissa. Hänestäkään ei löydy tietoa vankileirillä olosta tai oikeudenkäynnistä. Sen sijaan Hämeenkyrön suojeluskunnan esikunnassa laadittiin hänestä lausunto, joka tosin jäi Hämeenkyrön nimismiehen arkistoon. Lisäksi häneltä vaadittiin Hämeenkyrön käräjillä marraskuussa 1918 korvausta perunoista, joita hän oli ollut mukana takavarikoimassa punakaartille. Hänkin lienee pysytellyt pois näkyvistä kevään ja kesän ajan, mahdollisesti yhdessä edellisen kanssa.

Kolmas tarina on ehkä kiehtovin, ja perustuu henkilön suvussa kulkeneeseen muistitietoon. Tämä mies ei asunut enää 1918 Haukijärvellä. Hänen kerrotaan kadonneen hiukan ennen kuin valkoiset joukot valtasivat hänen asuinpaikkakuntansa, mikä olikin hänen onnensa, sillä siellä oli ankarat puhdistukset, joissa kuoli paljon ihmisiä. Häntä olisi voitu syyttää yhteistyöstä punaisten kanssa. Myöskään hänelle ei löydy mitään dokumenttia vankeudesta tai valtiorikosoikeuden eteen joutumisesta. Seurakunnan rippikirja on tuolta ajalta jo digitoitu, mutta siinäkään ei kerrota hänen vaiheistaan mitään. Suvussa on arveltu, että hän olisi mennyt Venäjälle. Pääsy läntisestä Suomesta sinne oli tuossa vaiheessa jo aika mahdotonta. Vielä epätodennäköisempää oli paluu ilman merkintöjä missään. Oma ajatukseni on, että hän piiloutui kevään ja kesän ajaksi jonnekin Viidanojankulman, Sirkkalan, Mouhijärven ja Suoniemen välimaastoon, joka tuolloin oli  melkein asumatonta ja jonka hän todennäköisesti tunsi hyvin. Hänellä oli tuolloin Viidanojankulmalla sisaren perhe, joka ehkä kykeni hiukan auttamaan. Tarkkaa tietoa siitä, milloin hän palasi perheensä luo, ei sukulaisilla ole. Talven yli selviytyminen olisi ehkä kuitenkin ollut hankalaa. Syksyllä, kun ensimmäisiä armahduksia alkoi tulla, ei häntä enää laitettu vastaamaan teoista, joista muita jo armahdettiin.

Vilkaistaan ensin hiukan, miltä Hämeenkyrössä näytti tuohon aikaan. Hämeenkyrön Sanomien ilmoitusten mukaan pitäjässä oli kunnanlääkäri, kaksi hammaslääkäriä ja eläinlääkäri. Kirjasto oli avoinna parina päivänä viikossa. Kesän aikana vierailulla kävivät ainakin Kansallisteatterin näyttelijät ja Ylioppilaskunnan Laulajat. Pula-aika jatkui edelleen, ja lehdessä on mainintoja kuljeksivista työtä etsivistä miehistä. Kunnanvaltuusto myönsi rahaa työttömien "tilkkupienviljelystä" varten.

Alkukesä oli ollut kuiva ja helteinen. Heinäkuun alussa tuli viileämpää ja vähän sadetta. Sadosta ennustettiin heikkoa. Syksyn lehdistä kuitenkin selviää, että perunasadosta tuli runsas. Toivottavasti myös "tilkkuviljelijät" onnistuivat.

Mennäänpä sitten Haukijärven asioihin. Taavetti ja Aino Kalliopohja (silloin vielä Kivelä) lopettivat työnsä kunnalliskodilla ja muuttivat omaan taloonsa Haukijärvelle. Heille pidettiin jäähyväisjuhla. He kiittelivät lehdessä saamistaan lahjoista ja huomaavaisuudesta. Myös tulevat naapurit mainittiin. Seuraavassa lehdessä Taavetti ilmoitti nimenmuutoksesta.

Kunnanvaltuusto myönsi Haukijärven koulun rakennuskorjaukseen 540,60 markan summan, mikä oli puuttunut töiden loppuun suorittamisesta. Ikään kuin kesän loppumisen merkkinä ilmoitti Haukijärven koulun johtokunta, että syyslukukausi alkaa 21.8.

Mustajärven pienviljelijäosasto järjesti tanssi-iltaman Kyröspohjan palokunnantalossa 18.6. Haukijärvellä oli työväenyhdistyksen tanssi-iltama juhannusaattona työväentalolla. Tanssimaan pääsi myös Hiukkasissa, kun Hämeenkyrön VPK järjesti kesäjuhlan ja iltamat juhannuspäivänä. Iltamissa soitti ilmoituksen mukaan jazz-orkesteri. Työväenyhdityksen kesäjuhla ja iltamat puolestaan pidettiin elokuun 13. päivä.

Näin siis kesällä 1933. Toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta.

Joskus aiemmin kirjoittelin Kristian Malisen tarinaa. Katsotaan nyt talon seuraavan kauppiaan Juho Kristian Heinosen elämänvaiheita. Juho Kristian syntyi marraskuussa 1865 Kiikan Meskalan Alahorilassa. Hänen vanhempansa entinen talollinen Adolf Juhonpoika ja saman talon palvelijatar Vilhelmiina Jaakontytär solmivat avioliiton vasta seuraavana vuonna. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joukossa yhdet kolmoset. Viisi lapsista kuoli pieninä. Perhe muutti 1880-luvulla Tormilan Hailaan, jossa Adolf merkittiin työmieheksi. Hän kuoli 1887. Juhon äiti eli vuoteen 1909.

Juho otti 1880-luvulla käyttöön sukunimen Heinonen, ja samaa nimeä käyttivät myös hänen sisaruksensa. Hän työskenteli Nevon kylän Ketulla, josta muutti 1891 Mouhijärvelle. Sieltä löytyi rengin paikka Hahmajärven Laadulta. 1893 hän avioitui Maria Alina Kinkin kanssa. Missä he olivat tavanneet? Hahmajärven ja Haukijärven välimatka ei ole kovin pitkä, joten kohtaaminen esimerkiksi nurkkatansseissa oli hyvinkin mahdollinen. Maria muutti avioitumisen jälkeen Hahmajärvelle. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Juho ei ollut enää renki, vaan hänet merkittiin työmieheksi. Ehkä hän jo siinä vaiheessa teki puusepäntöitä. Vuoden 1899 lopussa perhe muutti Hämeenkyröön. Nuorin tytär syntyi 1911 Hämeenkyrössä.

Siellä perhe asettui Kuotilan Kuukan itsellisiksi. Sen tarkemmin ei Juhon ammattia kerrota kirkonkirjoissa eikä henkikirjoissakaan. Voi olla, että hän teki puusepän töitä, sillä hänet mainitaan puusepäksi myöhemmin 1927 Haukijärven koulun johtokunnan pöytäkirjassa. Näyttää kuitenkin siltä, että Juho työskenteli myös Prenttin sahalla. Lehdistä tähän löytyy viitteitä vuosilta 1917, 1920 ja 1921. Mahdollisesti perhe asuikin sahan alueella, olihan saha Kuukan maalla. 1925 pidetty huutokauppa viittaa siihen, että edessä oli muutto Haukijärvelle.  Kauppahuone Juho Heinonen merkittiin kaupparekisteriin 1925 tai 1926. Loppu onkin sivustolla.