Blogi
Pientä lisätietoa (blogi)
Digitointi etenee. SSHY:n jäsensivuilla on nyt Huittisten rippikirjat vuoteen 1922 ja Harjavallan rippikirjat vuoteen 1920. Aloitetaan Huittisista. Kirkonkylän (ymmärtääkseni Lauttakylä) Ala-Hannulasta erotetulla Haga-nimisellä palstatilalla oli asunut apteekkari Oskar Broms perheineen. Hän kuitenkin kuoli 1922. Ennen kuolemaansa hän myi apteekkinsa kalustoineen proviisori Eino Haapaselle, joka sai valtioneuvostolta apteekki-oikeudet. Hän muutti paikkakunnalle vuoden 1923 alussa.
Eino Haapanen oli syntynyt 1894 Tl Uudellakirkolla (myöhemmin Kalanti), mutta muuttanut sieltä perheensä kanssa Uuteenkaupunkiin 1897. Perheen isä talonomistaja Frans Oskar Haapanen kuoli jo 1899. Perheen äiti Edla eli vuoteen 1908. Eino Haapasella oli kaksi veljeä, joista vanhin Severi (s. 1887) toimi apteekkarina Tampereella. Eino Haapanen kävi viisi luokkaa keskikoulua Uudenkaupungin yhteislyseossa. Päästötodistuksen hän sai 1912. Tämän jälkeen hän lähti apteekkialalle. Hän meni oppilaaksi paikalliseen apteekkiin. 50-vuotispäivänä julkaistun lehtijutun mukaan hän valmistui farmaseutiksi 1919. Jo 1917 hänet kuitenkin mainitaan farmaseuttina Uudessakaupungissa ja seuraavana vuonna farmaseuttina Porvoossa. Proviisorin tutkinnon hän suoritti 1922. Huittisiin hän muutti Tampereelta. 1925 hän osti Lauttakylästä talon, ja myöhemmin myös maatilan. Vähän myöhemmin hänestä tuli Pakkasen omistaja.
Sitten Harjavaltaan. Rippikirjan mukaan Kalle ja Selma Salo muuttivat kirjansa Hämeenkyröön 1919. Jo sitä ennen Kalle oli asunut Hämeenkyrössä erillään perheestään. Tytär Elsa Maria jäi äidinäitinsä luokse Harjavaltaan. Selma Salo merkittiin henkikirjoissa miehensä kanssa Parilaan koko 20-luvun ajan. 1931 hän muutti kirjansa takaisin Harjavaltaan luultavasti johtuen lainmuutoksesta, jonka mukaan kirjoilla piti olla vakituisella asuinpaikkakunnalla. Se, asuiko hän pitkään - tai lainkaan - Hämeenkyrössä, jäänee hämärän peittoon. Kallen vaiheet tiedämme.
Murrevisan vastaukset ja Sininen kirja (blogi)
Murrevisasta jäi vahingossa pois yksi tehtävä, nimittäin mukata-sanan merkitys. Senhän te kaikki olisitte tienneetkin: kompastua, kaatua. Ja tässä luvatut vastaukset viime viikon visaan. Niin, ja muitakin tulkintoja voi olla.
1. Lapsi vietiin tissivieruun sukulaisten tai tuttavien luo oppimaan pois rintaruokinnasta. Hanna Kanerva (os. Haukipää) on kertonut, miten hän kantoi selässään sisarensa Ellin Viidanojankulmalta Salomäkeen mummun luokse tissivieruun. Olen ymmärtänyt, että illalla palattiin kotiin. Ilmeisesti menettelyä jatkettiin niin pitkään kuin oli tarpeen.
2. Sanonta tarkoittaa, että joku tai jokin katoaa yllättäen. Selityksenä olen kuullut, että Hellun talossa Kalkunmäessä oli joskus Vartti-niminen työmies, joka teki tällaisen katoamistempun. Koska tapahtuman ajankohdasta ei ole mitään tietoa, en ole lähtenyt henkilöä jäljittämään. Vartti kyllä esiintyy sukunimenä ainakin Suodenniemellä.
3. Röttiraiti on karkeasta pellavakankaasta valmistettu lakana.
4. Temppeli on kangaspuiden osa, joka kiristää loimen leveälle. Nykyisin käytetään nimeä pingotin.
5. "Koitin tehdä niin, että sialu sisällä soi". Sanontaa käytti äitini, ja se liittyi ruumiilliseen työhön ja usein kiireeseen. Lapsena ihmettelin, miten se sielu oikein soi. Myöhemmin olen tullut senkin tuntemaan.
6. Tulee niinku kopasta ja joka lävestä. Jotakin ainetta, esimerkiksi vettä, tulee paljon. Tuo reikää tarkoittava läpi-sana oli paljon käytössä, leipäläpi, läpileivät.
7. Onnesta on sama kuin onneksi. Onnesta ei käynyt pahemmin.
8. Kaituri oli henkilö, joka myi (ehkä valmistikin) kangaspuiden kaiteita, nykyisin pirtoja. Kaituri-Iisakista kertonut ei itsekään tiennyt, oliko kyseessä yleisnimi kaiteiden myyjille vai oliko joskus ollut Iisakki-niminen kaituri.
Jatketaan vielä tätä aikamatkaa 1930-luvun lopun palveluihin. 1937 ja 1939 ilmestyi julkaisu nimeltä Sininen kirja: Suomen talouselämän hakemisto. Ehkä on mukava katsoa, mitä pitäjässä tuolloin oli tarjolla. Linkit vievät Hämeenkyrön luettelon alkuun. Löytyi sieltä pari kyläläistäkin: 1937 Toivo Mäkisen rakennus- ja huonekalupuusepänliike ja 1939 A. Laineen sekatavarakauppa. Luetteloon pääsy oli luultavasti maksullista, mikä voi näkyä sen kattavuudessa.
Murrevisa (blogi)
Yhtenä päivänä täyttelin verkossa murrevisaa. Siitä sain idean seuraavaan leikkimieliseen tehtävään lapsena kuulemistani sanoista ja sanonnoista. En osaa ohjelmoida valmiita vastauspainikkeita, jokainen siis vaikka laittakoon itselleen ylös oman selityksensä. Kerron oikeat vastaukset viikon kuluttua. Niin, ja edelleen on voimassa se, ettei Haukijärvellä ole ollut ihan ikiomaa murretta, ja se, että matkan varrella on voinut tarttua mukaan myös "vieraita" vaikutteita. Mutta kysymyksiin. Selitettävät murreilmaisut ovat lainausmerkkien sisällä.
1. Kun joku viedään "tissivieruun", mihin hän joutuu?
2. Miten ymmärrät sanonnan "katos ku vartti hellulta"?
3. Mikä on "röttiraiti"?
4. "Temppelillä" on muukin kuin uskonnollinen merkitys. Mikä?
5. Mitä tapahtuu, kun "sielu sisällä soi"?
6. Mihin liittyy sanonta "kopasta ja joka lävestä"?
7. Mikä on "onnesta" sanan synonyymi?
8. Toisinaan saatettiin kaivata "Kaituri-Iisakkia". Miksi?
Onnea visaan!
Ida, Paavo ja Eino
Tämä tarina alkaa Mustajärvenkulman Palomäestä aivan 1900-luvun alussa. Juho Vilhelm Palomäki ja Ida Emilia Palmgren olivat avioituneet Idan kotiseurakunnassa Pirkkalassa 1895. Sen jälkeen he asuivat muutaman vuoden Palomäessä, muuttivat 1899 Mouhijärven Tupurlaan, sieltä seuraavana vuonna Idan kotiin Pirkkalan Korvolaan ja sieltä 1901 takaisin Palomäkeen. 1907 Juho sairastui vatsakatarriin ja kuoli. Juholla ja Idalla oli yksi aikuiseksi elänyt poika, Paavo Johannes, joka syntyi 1903.
Ida oli kirjoilla Palomäessä vuoden 1910 loppupuolelle. Todellisuudessa hän lienee muuttanut Tampereelle jo muutamaa vuotta aiemmin, sillä toukokuussa 1911 hän avioitui vaakamestari Juho Mesisen kanssa. 1917 he saivat pojan, Eino Sakarin. Toukokuussa 1918 Juho Mesinen kuoli, ja Ida jäi kahden pojan huoltajaksi. He asuivat Kyttälänkadulla, ja Ida toimi hierojana ja sairasvoimistelijana. Toiminta jatkui 30-luvulle, silloin osoitteena oli Satamakatu. Hän myös piti vuokralaisia ja täysihoitolaisia. 1936 hän avioitui puutarhuri Kustaa Rantasen (1871 - 1952) kanssa. Ida kuoli 1956 Tampereella.
Paavo osallistui hyvin nuorena Viron ja Latvian itsenäistymistaisteluihin. Hän kuului Tampereen suojeluskuntaan. Hän suoritti asevelvollisuutensa 1923 - 1924 ilmavoimissa. Hän kävi myös mekaanikkokoulun. Hän työskenteli Kauhavan Ilmailukoulussa lentomekaanikkona. Hän muutti kirjansa 1930 Kauhavalle ja avioitui 1932 siellä Maria Aleksandra Nordlundin kanssa. Paavo Palomäki kuoli 1935 työssä sattuneen onnettomuuden seurauksena. Onnettomuutta on selostettu laajasti lehdissä, esimerkiksi Aamulehdessä 23.17.1935. Siinä on myös selvitys hänen elämänvaiheistaan. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. Hänet haudattiin Tampereelle.
Eino Mesinen suoritti ylioppilastutkinnon 1936. Hänestä tuli lentäjä. Hän osallistui lentäjänä sotiin. Hänen muistelmiaan koulutuksesta Englannissa on julkaistu verkossa. Sodan jälkeen hän muutti sukunimensä Mertioksi. Hän kuoli 2007, ja hänet on haudattu Tampereelle.
Perhe piti Tampereelle muuttonsa jälkeen yhteyttä Mustajärvenkulmalle, mistä on todisteena 30-luvulla otettu valokuva.
Linkkien lisäksi lähteinä on käytetty Hämeenkyrön, Mouhijärven ja Pirkkalan seurakuntien sekä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjoja (SSHY:n jäsensivuilla)
Lehtikuvassa (blogi)
1900-luvun mittaan on muutama haukijärveläinenkin saanut kuvansa lehteen. Joku täyttäessään pyöreitä vuosia, toinen viettäessään kultahääpäivää tai kolmas muussa yhteydessä. Tässä jutussa on linkkejä 10-, 20- ja 30-lukujen lehtiin. Vähän aikaa kyllä harkitsin kuvien julkaisemista sivustolla, mutta sitten päädyin vain linkkeihin tässä blogitekstissä. Kuvat toki ovat yli 50 vuotta vanhoja eivätkä taatusti ylitä teoskynnystä. Monet lehdistäkin ovat lakanneet ilmestymästä vuosikymmeniä sitten. Toisaalta on hiukan hankala selvittää millaiset oikeudet edelleen ilmestyvillä lehdillä, kuten esimerkiksi Suomen Kuvalehdellä, on julkaisemiinsa kuviin. Käykääpä siis itse katsomassa.
Frans Mustasilta oli lehtikuvissa useamman kerran, tässä Suomen työväen alpumissa 1913
Myös Kalle Linnusmäki oli kuvassa monta kertaa, esimerkiksi Puutarha-lehdessä 1.9.1916
F.E. Sillanpää oli tietysti lukuisissa lehtikuvissa. Jätän hänet tällä kertaa pois, mutta laitan tähän linkin hänen äitinsä 75-vuotiskuvaan Suomen Kuvalehdessä 25.8.1923.
Juho ja Matilda Peltoniemen kuva julkaistiin kultahääpäivän kunniaksi Suomen Kuvalehdessä 23.8.1924
Mimmi Mustasillan muistokirjoitus oli Työväen kalenterissa 1926
Hjalmar Kivi esiteltiin Maataloustyönjohtajain lehdessä 1.6.1927
Vendla Pouttu oli kätilönä Kalvolassa, mutta toimi myös Pohja-yhtiön asiamiehenä, mahdolliseti miehensä Hugo Poutun kaupan yhteydessä. Kuva Pohja-lehdestä 1928.
Kerttu Lehtosalon 60-vuotispäivä huomioitiin Kansakoulun lehdessä 15.1.1935
Fanny Jokinen oli Elannon Liiketyöntekijäin osaston johtokunnan yhteiskuvassa. Todennäköisesti hän on kuvassa eturivissä oikealla. Kuva julkaistiin Liiketyöläinen-lehdessä 1.11.1937.
Viktor Jokisalo täytti 50 vuotta, kuva Suomen Kuvalehdessä 15.10.1938
Kansalliskirjasto on digitoinut sanoma- ja aikakauslehtiä verkkoon vuoteen 1939 asti. Sen jälkeen ilmestyneitäkin on sähköisessä muodossa, mutta vain yliopistojen kirjastoissa luettavissa. Voin hyvin kuvitella, että Hämeenkyrön Sanomien (digitoitu vuoteen 1945) myöhemmistä numeroista löytyisi paljonkin kyläläisten kuvia. Joillakin lehdillä, kuten Helsingin Sanomilla ja Suomen Kuvalehdellä, on omat, tilaajien käytössä olevat digitaaliset arkistot. Tuttuja löytyisi varmaan niistäkin.
Jos hiukan kurkistetaan myöhempiin vuosiin, ovat kuvansa Suomen Kuvalehteen saaneet ainakin Suomeen 50 Kanadan vuoden jälkeen käymään tullut Frank Ihantola1962, 100-vuotias Asta Niittymäki 2014, 70-vuotias Lauri Suoja 1964 ja 80-vuotias Jaakko Toiviainen 1951. Todennäköisesti löytyy vielä muitakin. Ehkä heistä joskus myöhemmin. Valitettavasti näihin kuviin ei kannata laittaa linkkejä, sillä ne vaativat kirjautumisen lehteen.