Blogi

Palataan vielä Tampereen vuoden 1939 osoitekalenteriin. En ole ehtinyt selata sitä loppuun. Olen kuitenkin päässyt S-kirjaimeen saakka, joten suurin osa entisistä haukijärveläisistä lienee jo löytynyt. Loppuihin palataan joskus myöhemmin vaikka luettelon muodossa. Tässä tekstissä ei ole linkkejä, sillä nimiä on aika paljon. Jos et muista, kuka on kyseessä, tee sivustolla haku. Muista myös, että nimi voi olla taivustusmuodossa, vrt. Mäkinen - Mäkisen.

Useimmille on luetteloon kirjattu ammatti. Haukijärveltä lähteneet olivat usein teollisissa ammateissa: työmies, tehtaan työntekijä, sekatyömies. Hiukan tarkempiakin tietoja löytyy. Anselm Antila oli sähkötyömies, Mauno Erkkilä liikkeenharjoittaja, Tyyne Jokela vaatetustyöntekijä, Juho Vihtori Jokinen kuorma-ajuri, Toivo Koskipää verhoilija, Arvo Leivo kirvesmies, Vilho Linnusmäki muurari ja Toivo Mäkinen kirvesmies. Talonomistajaksi nimettiin vain Kalle Kallioniemi, mutta ilmeisesti myös Toivo ja Lempi Mäkinen, Viljam ja Lempi Jalaskoski sekä Lauri ja Sigrid Kaunisto omistivat talonsa, vaikka tekivät muuta työtä. Talonomistajiin voidaan vielä joskus palata, jos heitä löytyy useampia. 

Pispala oli liitetty Tampereeseen 1937. Pispalan osoitejärjestelmä poikkesi kuitenkin vielä varsinaisesta kaupunkialueesta. Osoitteet olivat tyyliä Henneri 110 tai Henneri 76 Kauniston talo. Sama koskee myös Hyhkyä, Kaarelaa, Raholaa ja Lamminpäätä. Pispalassa tai Hyhkyssä asuivat 1939 ainakin Silja Eng, Juho ja Maria Kaunisto, Lauri ja Sigrid Kaunisto, Toivo ja Anna Mustajärvi, Kaino ja Olga Mäntylä, Lyyli Nieminen, Hilma Rajala, Erkki Anttila, Lydia Kahila, Vilhelmiina Andersson ja Jaakko Ristilä. Viljam ja Lempi Jalaskosken koti oli Lamminpäässä, samoin Arvo ja Helmi Leivon. Kalle ja Alina Jokela asuivat Kaarilassa, Anselm ja Lempi Antila Raholassa ja Juho ja Fanny Jokinen Järvensivulla, jossa osoitejärjestelmä oli samantyyppinen. Mysteeriksi jää Kalle ja Fanny Heinon asuinpaikka A:la 65 Helmisen talo. 

Keskustan alueelle sijoittuvat Kerttu Aaltosen, Tyyne Jokelan, Ida Järvensivun, Erkki Kallioniemen, Lempi Koskipään, Aino Laakson, Vilho ja Aune Linnusmäen, Aino Mustajärven, Nestor ja Lydia Kämäräisen sekä Johan ja Anni Mäkisen osoitteet. Tammelan olivat asuinpaikakseen valinneet Mauno ja Aino Erkkilä, Toivo ja Veera Koskipää, Viljo ja Martta Kotkavuori, Toivo ja Lempi Mäkinen, Uuno Niemi, Jarl ja Lempi Landstedt, Paavo Nieminen sekä Tyko Nieminen. Bruno ja Rauha Lehtinen asuivat Nekalassa, Onni Mustasilta Rantaperkiössä, Katri Ketola Petsamossa ja Matti ja Fanny Ollila sekä jo aiemmin mainittu Kalle Kallioniemi Lapissa. 

Olen aiemmin kirjoittanut Tampereen osoite- ja ilmoituskalentereista vuosille 1926 ja 1930. Nyt on verkossa vapaasti selattavissa myös vuoden 1939 kalenteri. Haluan korjata aiemman väitteeni, että kalenterissa näkyminen olisi ollut maksullista. Sitä se ei ilmeisesti yksityishenkilöille ollut, vaan rahat julkaisuun kerättiin ilmoituksilla. Kalenterin esipuheesta eivät lähteet selviä, mutta virastot ja yksityiset saavat kiitokset. Ihan kaikki 1939 Tampereella asuneet eivät välttämättä tiedoissa näy, eivätkä tiuhasti muuttaneiden vuokra-asujien osoitteet pysyneet pitkään ajantasaisina. Tästä oli jopa purnausta lehdessä Helsingin vastaavaan julkaisuun liittyen. Tästä huolimatta osoitekalentereilla on yksi merkittävä etu tarkempiiin lähteisiin verrattuna. Niitä voi kaikessa rauhassa tutkia kotikoneelta.

Mitä uutta sitten saamme tietää kalenterista? Ainakin sen, että Erkki Nikolai Anttila oli 1939 levysepän apulainen ja asui osoitteessa Tahmelantie 12. Tähän asti olin ajatellut, että hän muutti Haukijärveltä Viljakkalaan, jonne hänet haudattiin 1941. Viljakkalan seurakunnan haudattujen luettelo kuitenkin kertoo, että hän oli tehdastyöläinen Tampereen Harjun seurakunnasta. Arvoitukseksi jää, asuiko hän viimeiset aikansa veljensä luona Viljakkalassa.

Lisäksi kalenteri kertoo, että Kalle Jalo Kallioniemi oli jo tuolloin talonomistaja. Talo oli ilmeisesti osoitteessa Salotie 4, jossa hän asui. Sijainti on Lapin kaupunginosassa, ja nykyisin paikalla on omakotitalo. Pohdinkin, voisiko talo olla sama, jonka Kalle Kallioniemi tuolloin omisti. Kuvan perusteella se ei ole mahdotonta, vaikka remonttia on varmasti tehty useamman kerran.  Muita mahdollisesti pystyssä olevia, entisten haukijärveläisten tuolloin asuttamia taloja ovat Nekalantie 20, jossa asuivat Bruno ja Rauha Lehtinen sekä Hämeenpuisto 6, jossa sijaitsi Aino Matilda Laakson koti 1939.

Olen nyt käynyt kalenterista läpi kirjaimet A - M. Jatkoa on siis odotettavissa.

Tämän tekstin lähes kaikki linkit vaativat kirjautumisen FamilySearch-sivustolle. Se on kuitenkin ilmaista eikä oman kokemukseni mukaan aiheuta mainostulvaa sähköpostiin.

Mustajärvenkulman Mustajärven torpassa asui 1900-luvun ensimmäisinä vuosina Ville ja Elina Koskelon perhe. Perheen lapsista ainakin Elias ja Martti kävivät koulua Haukijärvellä. Pian perhe kuitenkin muutti Orivedelle, jonka rippikirja (SSHY:n jäsensivuilla) tietää kertoa, että Eero otti 1907 esteettömyystodistuksen Amerikkaan lähtöä varten. Toden totta, Eero Järvinen Orivedeltä löytyykin s/s Carmanian matkustajaluettelosta huhtikuussa 1907. Laiva lähti Liverpoolista ja matkasi New Yorkiin. Eero oli menossa ystävänsä luo.  Sitten ei tällä nimellä löydykään oikein mitään. Mutta äidin nimi ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortissa vahvistaa, että Eero oli muuttanut etunimensä amerikkalaisille tutummaksi Ericiksi ja sukunimensä muun perheen tapaan Eskolaksi. Sen jälkeen löytyvät helposti avioliitto, väestölaskentatiedot ja lopulta kuolema syksyllä 1959. Ammatiltaan hän oli puuseppä.

Tiedot toisen veljen Eliaksen Amerikkaan siirtymisestä perustuvat hänen isäpuolensa perukirjaan. Siinä on merkintä, että Elias on muuttanut Amerikkaan 1908 ja kuollut siellä 1916. Todennäköisesti hän on vielä tuolloin käyttänyt Järvistä sukunimenä. Muutama Elias Järvinen matkustajaluetteloissa on, mutta ei mitään tarkentavaa, mikä liittäisi nimen oikeaan Eliakseen. On siis tyytyminen perukirjan tietoihin.

Kolmas veli Martti muutti perukirjan mukaan 1916 Turkuun. Ilmeisesti hän asui siellä aina vuoteen 1922, jolloin hänkin päätti lähteä Yhdysvaltoihin. Hän matkusti s/s Drottningholmilla Göteborgista New Yorkiin tammikuun alussa 1923. Lähimmäksi omaiseksi mainitaan äiti Elina Orivedellä. Hän oli menossa veljensä luokse. 1930 väestönlaskennan mukaan hän oli avioitunut ja asui samassa paikassa veljensä Ericin kanssa. 1950 väestönlaskennassa he eivät asuneet ainakaan samassa taloudessa. Ammatiltaan hän oli tuolloin palomies. Hän kuoli 1974.

Niin kulkivat nämä kolme veljestä Haukijärveltä Oriveden kautta - Martti vielä Turunkin - Amerikan matereelle. Niin, ja tuo heidän asuinpaikkansa Buffalo, Erie, New York näyttäisi olevan Erie-järven rannalla, ei New Yorkin suurkaupungissa.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Juho (Johannes) syntyi kesäkuussa 1862 Noormarkun Söörmarkun (Södermarkin) kylässä. Perheeseen kuuluivat äiti Maria Stiina Fransintytär Seuderling ja vanhempi sisko Kreetta. Pian edessä olivat nälkävuodet, jotka veivät niin äidin kuin siskon hengen. Äiti kuoli kesäkuussa 1868. Hänen kuolinsyykseen merkittiin rödsot, punatauti, joka merkitsi verisenä ripulina ilmenevää vatsatautia. Juho jäi maailmaan yksin. Hän ei rippikirjamerkintöjen perusteella näytä asuneen sukulaisten hoivissa, vaan todennäköisesti huutolaisena Söörmarkun kylässä.

Vuonna 1878 Juho muutti Laviaan. Hänestä tuli Kallialan Huhtalan renki. Laviassa hän viihtyi viisi vuotta. Sitten oli aika palata Noormarkkuun. Samalla hänestä tuli itsellinen. Ei ole tiedossa, mitä hän työkseen teki. Luultavasti hän työskenteli hiukan laajemmalla alueella, sillä 1890 hän päätti muuttaa Kauvatsalle. Syynä taisi olla muuan Amanda Karoliina Hesekielintytär Suoniemi, jonka kanssa Juho avioitui jo samana vuonna. Vanhin lapsi Juho Emil syntyi Kauvatsalla. 1892 perhe muutti Hämeenkyröön.

Juho perheineen tuli Hämeenkyrössä ensin Parilan Erkkilään. Kasvava perhe asui itsellisenä vähän aikaa myös Pakkasella, kunnes palasi Parilaan, tällä kertaa Parrin (Pakkasen) Vuorenmaahan. Siellä kuluivat vuodet 1896 - 1898. Sen jälkeen he palasivat Erkkilän maalle. Oliko jo silloin kyseessä Antila, josta Antilan perhe oli muuttanut pari vuotta aiemmin Hiirikalliolle? Emme tiedä, sillä Antilaa ei enää pidetty torppana eikä sitä siis merkitty rippi- eikä henkikirjoihin. Viimeistään 1910-luvulla heidän on täytynyt Antilaan asettua, sillä 1919 Juho Söderling halusi lunastaa sen omakseen. Loppu onkin sitten sivustolla.

Lähteenä on käytetty tekstissä mainittujen seurakuntien kirkonkirjoja SSHY:n jäsensivuilla.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.