Blogi
Veljeksiä ja muuta (blogi)
Pari vuotta sitten pohdin blogitekstissä, kuka piti huolta Aatto ja Eino Roitosta heidän äitinsä kuoleman jälkeen. Isä Anselmin kun täytyi ansaita perheen elanto. Sain muutama päivä sitten sähköpostilla vastauksen kysymykseeni, kiitos siitä. Anselmin sisar Rosa Karoliina Peltomäki haki lapset Peltomäkeen. Myös Anselm alkoi työskennellä siellä. Näin perhe pysyi yhdessä. Anselm, Aatto ja Eino olivat siis aika pitkäaikaisia Mustajärvenkulman asukkaita, vaikka heidät rippikirjoissa ja henkikirjoissa merkittiin Hahmajärvelle.
Pysytään edelleen Mustajärvenkulmalla ja veljeksissä, mutta vaihdetaan taloa. Jostakin verkon syövereistä (Geni?) huomasin, että torpparit Josef Mustajärvi ja Juho Kustaa Näppi (Ahola) olivat veljeksiä. He syntyivät Kullaan Paluksen Kulmalan torppaan/uudistilalle. Perheeseen kuului ainakin kuusi poikaa. Perheenisä kuoli 1860-luvun alussa, ja 1865 muu perhe muutti Tyrväälle. Juho Kustaa merkittiin Näpin talon isännäksi, sieltä siis sukunimi. Elettiin vaikeita aikoja, nälkävuosia, eikä Näpillä oltu pitkään. Parin torpan kautta veljekset ottivat suunnan Mouhijärvelle. Josef siirtyi sinne 1876, Juho Kustaa 1881. Josef tuli suoraan Mustajärvelle, avioliiton hän solmi pari vuotta myöhemmin. Juho Kustaa tuli ensin töihin Mustajärvelle. Hän ehti vielä 1881 naimisiinkin. Aholaan hän siirtyi seuraavana vuonna. Loppu onkin sivustolla.
Lopuksi hiukan muuta asiaa, vähän vanhan kertauksena kuolinsyistä. Sivustolla ei ole henkilöiden kuolinsyitä juuri käsitelty. Vain siinä tapauksessa, että kuolinsyy jotenkin kuvaa aikaa tai tapahtumaa, on se saatettu mainita. Kuoleman äkillisyys tai tuberkuloosin tapauksessa ongelman laajuus ovat tällaisia syitä, samoin espanjantauti pandemiana. Jos kuolinsyy mainitaan, se on otettu haudattujen luettelosta. Mitä pitemmälle ajassa mennään taaksepäin, sitä epätarkempia kuolinsyyt ovat. Ne perustuivat yleensä omaisten ilmoitukseen. Tarkempi tutkimus tehtiin vain, jos epäiltiin rikosta. 1900-luvun puolella tilanne muuttui, lääkärinhoito yleistyi, parantoloissa hoidettiin tuberkuloosia sairastaneita, ja vähitellen kuolinsyytkin tarkentuivat.
Maria, Mimmi ja Lempi (blogi)
Maria Karoliina syntyi marraskuussa 1878 kaksosena, myös kaksoissisar Ida jäi eloon. Kyröskoskella asuneessa Taavetti ja Maria Nygrenin perheessä oli useita lapsia. Maria-äiti kuoli, kun kaksoset olivat kolmevuotiaita. Taavetti avioitui pian uudestaan, ja perheeseen syntyi lisää lapsia. Maria pääsi ripille 1894, ja sen jälkeen oli aika lähteä palvelukseen. Hän aloitti Vesajärven Osaralla ja jatkoi sieltä Kalkunmäen Suutarlan kautta Herttualan Alakeskiselle. Siellä oli renkinä Frans Mustasilta. Nuoripari avioitui 1900. Samana vuonna he siirtyivät Tuokkolan Raipalaan. 1902 heidät merkittiin itsellisiksi Tuokkolaan. Samana vuonna matka jatkui Pakkaselle, jossa Frans Mustasilta oli muonarenkinä. 1904 heistä tuli Suojan itsellisiä. Maria kuoli 1906 keuhkotautiin.
Frans Mustasilta siirtyi 1907 Kyröspohjan Potilan itselliseksi. Todennäköisesti hän asui perheineen yhdessä isänsä ja veljensä Väinön kanssa, vaikka tulikin rippikirjassa merkityksi seuraavalle sivulle. 1908 hänet vihittiin Anna Vilhelmiina (Mimmi) Juhontyttären kanssa. Annaa lienee yleisesti kutsuttu Mimmiksi, sillä nimeä käytettiin jopa hänen kuolemansa yhteydessä. Mimmi oli syntynyt marraskuussa 1890 Kyröspohjan Kievarin Takalan torppaan. Äitipuolen hän oli saanut 1893, kun leskeksi jäänyt Juho Takala avioitui Amanda Adolfintyttären kanssa, joka myös oli leski. Niinpä perheessä oli kolmesta avioliitosta syntyneitä lapsia. Mimmi pääsi ripille 1907, ja lähti sen jälkeen piiaksi Pakkaselle. Siellä hän lienee tavannut tulevan aviomiehensä. Frans Mustasilta oli jo aktiivisesti politiikassa mukana, joten kasvava perhe varmaan oli paljolti vaimon vastuulla. Mimminkin matka päättyi kovin nuorena. Vuoden 1924 lopussa hän kuoli keuhkotautiin.
Lempi Maria syntyi kesäkuussa 1897 Mouhijärven Mustianojan Välimäen torppaan. Hänellä oli yksi veli. Lisäksi hänellä oli ollut vanhempia sisaruksia, jotka kuitenkin olivat kuolleet nuorina. Lempi pääsi ripille 1913. Hän asui edelleen kotitorpassaan, jossa varmaan tarvittiin työvoimaa. Kun hänet 1925 kuulutettiin avioliittoon Frans Mustasillan kanssa, oli hän edelleen torpan tytär. Avioliiton myötä hän sai kolme alle 15-vuotiasta lasta. Hän hoiti myös kasvattilapsia, joita aviomiehen työtehtävät toivat mukanaan.
Frans Mustasilta oli kylässä ja laajemminkin tunnettu henkilö. Hänen vaimoistaan on puhuttu vähemmän. Toki monet tunsivat Lempi Mustasillan. Tämä teksti on yritys kertoa heidän vaiheistaan.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Opettajat lehdissä (blogi)
Päätin katsoa Kansalliskirjaston digitoimista aikakauslehdistä, mitä kerrottavaa niillä on Haukijärven koulun opettajista. Sanomalehdistä löytämääni olen käsitelly jo aiemmin. Koska aikakauslehtiäkin on pääsääntöisesti vapaasti katsottavissa vain vuoteen 1939, ei kovin tuoreita tietoja kannata odottaa. Mutta aloitetaan.
Hilja Tättälästä saamme tietää, että hän opetti Tampereen kansakoulun jatkoluokan keitto-osastolla ainakin 1906. Sitä ennen hän oli parina vuonna ollut opettajana Martta-yhdistyksen ruoanlaittokursseilla ilmeisesti Helsingissä. Hänet mainitaan jo 1800-luvun puolella, silloin Hämeenkyrön nuorisoseuran kirjurina.
Amanda Untosta ei lehdistä löydy mainintoja.
Kerttu Lehtosalo näyttää olleen aktiivinen opettajien järjestöissä. Hänet mainitaan niin 1910-, 1920- kuin vielä 1930-luvullakin useita kertoja. Lisäksi hän sai apurahan pari kertaa. Palkankorotuskin uutisoitiin, samoin 60-vuotispäivä kuvan kera.
Sirkka (Vuokko Salmen-Sirkka) Elomaan löydämme lehdistä ensin omalla sukunimellään Snellman. Mahdollisesti hän sai jo 14-vuotiaana palkinnon piirustuksesta. 1932 hänet valittiin opettajaksi Hämeenkyröön Kuustenlatvan ja Vesajärven kouluihin. Myöhemmin hän näyttää kirjoittaneen lehtiin. Ainakin tämä eläkkeelle siirtyneille opettajille omistettu teksti lienee hänen kynästään. Mahdollisestihän kirjoitti myös fiktiota.
Kaarlo Villasen tietojen hakemista vaikeuttaa se, että useammalla henkilöllä on ollut sama nimi. Enon kunnan Revonkylän kansakouluun opettajaksi 1926 valittu lienee kuitenkin sama, joka toimi lyhyen aikaa Haukijärvellä. Vielä opettajakokelaana hän opetti Kiihtelysvaaran Rekivaaran koulussa pari vuotta aiemmin. 1929 hän siirtyi Kiihtelysvaaran Paloin kouluun. Opettajakoulutuksen hän oli saanut Sortavalan seminaarissa.
Tauno Heikkilä on sitten niin yleinen nimi, ettei lukuisista hakutuloksista uskalla poimia tähän kuin hänen siskonsa kuolinilmoituksen vuodelta 1922. Olen kuitenkin aiemmin jo kirjoittanut hänen vaiheistaan blogitekstin.
Hyvin vähän on lehdissä ensimmäisestä alakoulunopettajasta Sirkku Valtasaarestakin. 1938 hän halusi siirtyä Jumesniemestä Keski-Suomeen.
Jonain kauniina päivänä menen vapaakappalekirjastoon tekemään hakuja hiukan tuoreemmista lehdistä. Sitten ehkä lisää myös opettajista.
Sulon tarina (blogi)
Sulo syntyi helmikuussa 1918. Sota ei ollut vielä ehtinyt ihan lähelle, mutta Ikaalisten taistelut alkoivat parin viikon sisällä. Isä työmies Taavetti Koivisto oli syntynyt Ikaalisissa 1876 ja tullut Jämijärven kautta Hämeenkyröön. Äiti Hilda Maria Toivola (s. 1899) oli torpparin tytär Ikaalisten Kilvakkalasta. Muuttokirjansa he toivat Hämeenkyröön samana päivänä huhtikuussa 1917. Todennäköisesti heidät vihittiin Hämeenkyrössä. Koti perustettiin Kyröskoskelle. Taavetti toimi muurarina.
Taavettikin tarttui aseeseen punaisten puolella. Hän kulki punaisten joukkojen mukana aina vapunpäivään saakka. Hänet vangittiin Lahdessa ja hän joutui Lappeenrannan vankileirille. Siellä hän kuoli heinäkuussa. Hilda jäi yksin poikansa kanssa. Hän ja Sulo olivat edelleen kirjoilla Kyröskoskella. On mahdollista, että he saivat apua sukulaisilta. Vuoden 1925 alussa Hilda kuitenkin vei Sulon lastenkotiin, joka silloin toimi Lintolassa. Hildan ammatti oli tuolloin palvelija ja asuinpaikka Kyröskoski. Hilda muutti 1931 Kangasalle. Mahdollisesti muutto tapahtui aiemmin, kenties jo tuolloin 1925.
Sulo todennäköisesti aloitti koulunkäyntinsä kirkonkylän kansakoulussa. Haukijärvelle hän tuli lastenkodin mukana aloittaen kylän koulussa 1929. Ehkä hän on joku tämän koulukuvan tuntemattomista. Myös Sulo siirtyi 1931 kirjoille Kangasalle. On mahdollista, että hän asui joitakin aikoja siellä äitinsä kanssa. 1935 hän siirsi kirjansa takaisin Hämeenkyröön. Kansakoulun jälkeen oli aika hakeutua työelämään. Nähtävästi hän oli töissä ensin Mustajärvenkulmalla, jossa tuli kuvatuksi vielä melko nuorena. Tiedetään hänen työskennelleen myös Peltolassa. Kutsunnoissa 1938 hän ilmoitti ammatikseen maatyömies. Maaliskuussa 1940 hän lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan.
Alokasvaiheen jälkeen Sulo sai pioneerin koulutuksen. Kun jatkosota alkoi, hän toimi eri joukko-osastoissa päätyen lokakuussa 1941 Jalkaväkirykmentti 2:n esikuntakomppaniaan. Kantakortti kertoo myös, että hän sai kuntoisuuslomaa hyvästä palveluksesta ja osallistui moniin taisteluihin. Kesäkuun 26. päivä 1944 venäläiset pommittivat Nurmoilaa, jossa Sulon osasto tuolloin oli. Hän kuoli tuossa ilmapommituksessa. Ruumista ei löydetty, vaan hänet siunattiin kentälle jääneenä Hämeenkyrön sankarihautausmaalle. Haukipään perhe kunnioitti hänen muistoaan julkaisemalla hänen kuolinilmoituksensa.
Vihaista puhetta (blogi)
Kaikki tunnemme sosiaalisen median hyvät ja huonot puolet. Mutta osattiin sitä ennenkin, jopa Haukijärvellä.
Aamulehti julkaisi 1914 otsikolla Ehdotukseni pakinoitsijanimimerkki Sakerin kirjoituksen, jossa hän käsitteli melko ilkeästi tuolloin kansanedustajana toiminutta Frans Mustasiltaa. Sakeri ei selvästi arvostanut kouluja käymätöntä Mustasiltaa. Mikä lienee ollut tuolloin kansanedustajien koulutustaso? Oppinsa muualla kuin koulussa saaneita lienee ollut eduskunnassa muitakin. Lisäksi kirjoitus sisältää selkeitä virheitä. Mustasilta ei ollut syntynyt Hämeenkyrössä. Sopii myös epäillä hänen Kintuksessa asumistaan. Ainakin sen on täytynyt olla lyhytaikaista. Yritin selvittää, kuka Sakeri oikeasti oli. Hän kirjoitteli pakinoitaan 1910- ja 1920-luvuilla, mutta tietoa henkilöllisyydestä ei löytynyt.
Toinen puoli ei jäänyt sanasodassa tappiolle. Pakkasen kartanon omistaja Estlanderia kritisoitiin kovasanaisesti Kansan Lehdessä 1917. Tässäkin on mediakriittisyys paikallaan. Paikkansa pitää se, että Estlander teki torpparien ja mäkitupalaisten kanssa sopimuksia, joilla nämä eläkettä vastaan luopuivat vuokraoikeuksistaan. Osalle ratkaisu saattoi olla hyvä, sillä kaikilla ei ollut jatkajaa. Osa, kuten Elina Viitaniemi, katui sopimusta. Kaikki eivät kuitenkaan torpastaan luopuneet mahdollisen painostuksenkaan edessä. Tästä esimerkkeinä Selkeet ja Kukkolat. Muista jutun väitteistä on vaikea saada todisteita. Opettaja Lehtosalo puolestaan sai samassa lehdessä kehotuksen erota virastaan. Ei ole tarkempaa tietoa siitä, mistä kiistassa oli kyse.
Marras-joulukuussa 1917 eivät sanat enää riittäneet. Mustasillan ikkunoita oli rikottu, ja Malakias Mäkelä oli joutunut pahoinpitelyn uhriksi. Mustasillan ikkunat on mainittu myös Kyrön Sanomien alkuperäisessä jutussa, joten hän lienee ilmoittanut asiasta poliisille. Emme tiedä, tekikö Mäkelä samoin. Hämeenkyrön järjestyskaarti väittää jutussa tekijöiksi suojeluskaartin jäseniä. Ikkunat varmaan rikottiin niin, ettei todistajia ollut. Tunnistiko Mäkelä pahoinpitelijänsä?
Tammikuussa tartuttiin aseisiin.