Blogi

Jatketaan vielä Tampereelle muuttaneiden muuttokirjoista. Katsotaan tällä kertaa vuoden 1921 tilannetta. Kylään liittyviä muuttajia oli tuolloin vähemmän, vain neljä kappaletta. Vuosien 1921 ja 1922 muuttokirjat ovat tärkeitä sen takia, että rippikirjoja on digitoitu vain vuoteen 1920 saakka. Lisäksi niissä saattaa olla tietoja, joita rippikirjoissa ei ole, kuten osoitteita.

Apteekkari Oskar Severin Haapanen perheineen muutti kaupunkiin Valkealan Kouvolasta. Hän oli Eino Haapasen veli. Perhe asettui asumaan osoitteeseen Palomäentie 13. Luultavasti talo on edelleen olemassa. Ehkäpä Eino Haapanen tuli seuraavana vuonna heidän luokseen. Tosin hän muutti pian Huittisiin.

Iida Lydia Yliviidanoja (Mäkinen) tuli Tampereelle helmikuussa 1921. Muuttokirjassa hänet merkittiin torpparintyttäreksi. Kirkonkirjat eivät aina olleet ihan ajantasalla mitä tilojen omistussuhteisiin tuli. Muuttokirjaan ei ole merkitty, mitä hän tuli kaupunkiin tekemään. Osoite oli Tammelankatu 11, Aamulehden talo. Taloa ei enää ole olemassa.

Torpanpoika Haukijärveltä Väinö Selkee muutti kirjansa Tampereelle maaliskuussa samana vuonna. Hänelle on merkitty ammatiksi kirvesmies, ja hän muutti asumaan osoitteesseen Läntinenkatu 42. Katu taitaa nykyään olla Näsilinnankatu. Talo on purettu. Muuttokirjasta käy lisäksi ilmi, että hän oli päässyt ehdolliseen vapauteen maaliskuussa 1920 ja hän oli menettänyt kansalaisluottamuksensa. Kyse oli vuoden 1918 tapahtumista ja valtiorikosylioikeuden tuomiosta.

Seuraava tulija liittyy edelliseen. Tilallisentytär Kylmäkoskelta Aliida (Alina) Johanna Oskarintytär Välkki otti muuttokirjan marraskuussa 1921 siirtyäkseen Hämeenkyröön. Hän kuitenkin toi muuttokirjan Tampereelle. Siinä kerrotaan, että hänet oli 21.10.1921 vihitty kirvesmies Väinö Vihtori Selkeen kanssa. Tiedämme siis nyt, että Väinö ja Alina Selkee asuivat ainakin jonkin aikaa Tampereella ennen kuin muuttivat Yhdysvaltoihin.

Sitten pari lisäystä Haukijärvellä aiemmin käytössä olleisiin sanoihin. Kirjoitettuani silkkihuiveista muistin, että tavallinen päässä pidetty huivi oli liinanen. Silakoiden pyynnin kieltäminen toi mieleeni, että osa kyläläisitä taisi minun lapsuudessani puhua silahkasta.

Tampereen rippikirjoja ja muutakin materiaalia on digitoitu lisää SSHY:n jäsensivuille. Toivottavasti niistä löytyy lisää tietoa myös haukijärveläisistä. Tänään keskitymme vuoden 1922 muuttokirjoihin. Muuttokirja oli todistus, joka piti viedä  mukanaan, kun muutti seurakunnasta toiseen pysyvästi asumaan. Tosin juuri tuohon aikaan kaikki eivät sitä tehneet, vaan saattoivat roikkua vanhan seurakuntansa kirjoissa pitkäänkin, kunnes vuonna 1931 voimaan tullut laki pakotti hoitamaan asian kuntoon. Muuttokirja muistutti virkatodistusta, mutta siinä oli tietoja myös luku- ja kirjoitustaidosta, kristinopin omaksumisesta, rokotuksesta ja mahdollisista rangaistuksista sekä siitä, nauttiko asianomainen kansalaisluottamusta. Eri seurakuntien lomakkeet olivat hiukan erilaisia. Seuraavassa tietoja entisten kyläläisten muuttokirjoista.

Torpparin tytär Aina Maria Kallentytär Viitaniemi muutti kirjansa Hämeenkyröstä Tampereelle alkuvuodesta 1922. Hän oli ottanut muuttokirjan Hämeenkyröstä jo 1920, mutta perille se tuli vasta helmikuussa 1921 postin välityksellä.

Peltiseppä Kustaa Järvensivu ja vaimonsa Ida Maria Mikontytär Jokela tulivat Akaasta. Heillä oli kaksi poikaa. He asettuivat asumaan Lasaretinkadulle.

Puutarhuri Konstantin Nurminen vaimonsa Sigrid Vilhelmiina Niemisen kanssa muuttivat Jyväskylän maaseurakunnasta Rantaperkiöön. Jyväskylään he olivat menneet 1916 Pirkkalasta. Heilläkin oli mukana kaksi poikaa.

Itsellisen tytär Hilma Martta Rajala asettui asumaan Puuvillatehtaankadulle. Ehkäpä hän meni tehdastyöhön. Hänellä on merkintä kansakoulun käymisestä.

Ylimetsänhoitaja Gustaf Oskar Timgren tuli Jyväskylän kaupunkiseurakunnasta vaimonsa Jenny Olivia os. Richterin ja kahden poikansa kanssa. Heidän äidinkielensä oli ruotsi. He asettuivat asumaan osoitteeseen Laukontori 6. Talo taitaa olla vieläkin olemassa.

Syyskuussa 1922 muuttokirjansa jätti proviisori Eino Emanuel Haapanen. Hän tuli Porvoon kaupungista. Hänenkin äidinkielekseen mainittiin ruotsi.

Pesijätär (korjattu lyijykynällä silittäjäksi) Lyyli Johanna Matintyär Mäensivu siirtyi Pitkäniemen keskuslaitoksesta töihin Tampereelle. Pirkkalaan hän oli muuttanut 1920 Hämeenkyröstä. Uudeksi osoitteeksi merkittiin V kaupunginosan tontti 17.

Viimeisenä kyläläisenä 1922 kaupunkiin tuli pesijätär neiti Aina Sofia Kallentytär Mustajärvi, hänkin Pitkäniemestä. Pirkkalaan hän oli siirtynyt 1914 Mouhijärveltä. Hän asettui osoitteeseen Kuninkaankatu 10.

Tällä kertaa kerron teille kahdesta silkkihuivista. Muistitieto kertoo, että aiemmin aikuiset naiset laittoivat tumman silkkihuivin  päähänsä mennessään kirkkoon tai hautajaisiin. Mahdollisesti joku käytti sitä myös hartiahuivina juhlapuvun kanssa. Kylmällä säällä silkkihuivin alle laitettiin toinen huivi, jotta pää pysyi lämpimänä. Kerrottakoon nuoremmille, ettei Haukijärvellä eikä muuallakaan Suomessa ollut mitään tapaa peittää päätään. Esimerkiksi valokuvissa oltiin ilman huivia. Huivi oli päähine, jota käytettiin työssä ja tarvittaessa ulkona. Ja kirkkoon mentäessä laittauduttiin kirkkosilkkiin.

Aloitetaan Alina Valkaman silkistä. Se on musta, hapsuton ja tunnetun ruotsalaisen Almgrenin silkkitehtaan mallinumerolla 356 valmistama. Tehtaan museon mukaan mallin nimi on "Grus sl. bn".  Museokin ihmetteli nimeä, sillä sana grus tarkoittaa soraa tai hiekkaa. Oma arveluni on, että se viittaa jonkin kasvin kansanomaiseen nimeen. Esimerkiksi ahdekaunokista on SAOB:n mukaan joskus käytetty nimeä "grusflock". Museo ei osannut sanoa, milloin malli on ollut tuotannossa. Tiedämme kuitenkin, että malli 278 on ollut saatavana vuodesta 1908 lähtien. Alinan silkinkin voinee ajoittaa 1900-luvun alkupuolelle.

Toinenkin kirkkosilkki Haukijärveltä on säilynyt. Se kuului Tyyne Ihantolalle. Se on kuitenkin huonommassa kunnossa, taitekohdista kulunut rikki. Silkki syö itse itseään, kuten sanonta kuuluu. Siinä ei ole mitään leimaa. Ei ole tietoa, mistä ja milloin se on hankittu. Huivissa on hiukan yli kymmensenttiset mustat hapsut. Kuten Alinan huivissa myös Tyynen silkissä on kukkakuvio, josta on vaikea sanoa, mitä kukkaa se tarkalleen esittää. Mahdollisesti ruusua.

Muistitieto kertoo, että Tyyne käytti kirkkosilkkiään viimeisen kerran 1950 miehensä sisaren hautajaisissa. Tilaisuudesta on valokuva, jossa myös Alina Valkama ja Fanny Haukipää ovat huivit päässä. Mahdollisesti Alinalla oli silkki vielä miehensä haudalla 1957 otetussa kuvassa. Kirkkosilkkien käyttö oli kuitenkin alkanut vähentyä sodan jälkeen. Käyttö riippui myös iästä ja asuinpaikasta. Huivien käyttö ylipäätään jatkui maaseudulla pitempään kuin kaupungissa. Muutos näkyy jo 1936 Matilda Peltoniemen haudalla otetussa valokuvassa.

Olisi kiehtovaa ajatella, että nuo Alinan ja Tyynen huivit ovat kihlasilkkejä, kihlajaislahjaksi sulhaselta saatuja. Tästä ei kuitenkaan ole kummankaan osalta tietoa. Onko sinulla tallessa kirkkosilkki tai jokin muu vanha esine Haukijärveltä? Kerro sen tarina sähköpostilla.

Tiedot Alina Valkaman silkkihuivista Kaija Valkamalta

Löysin vanhat käsinkirjoitetut muistiinpanoni, joilla oli tuo otsikko. Samassa nipussa oli Hämeenkyrön kunnanarkistossa tehtyjä muistiinpanoja, joten luultavasti tämänkin lähde löytyy sieltä. Aikaa tietojen kirjaamisesta on kulunut ainakin 10 vuotta, luultavasti enemmän. Tilapäinen varallisuusvero ei sitten ollutkaan kovin tilapäinen, vaan muuttui seuraavana vuonna pysyväksi. Se oli omaisuusvero. Siksi lomakkeille oli kirjattu tiedot ainakin tilojen pinta-alasta ja karjasta. Tuohon aikaan sivustolla ei juurikaan ollut mukana Mustajärvenkulman tiloja, joten niiden tiedot puuttuvat myös alla olevasta listasta.

Tila                       Pinta-ala (ha) Hevosia Lehmiä Muuta

Peltola                   80                  2              5        1 härkä

Salomäki               9,5                 1              2         1 hieho

Sillanpää               40                  1              3         1 varsa

Pakkanen             720                25           77         20 varsaa, 3 härkää, 20 hiehoa

Yliviidanoja           40,5                1             3          1 hieho

Alaviidanoja           40                  1             4

Metsäraukola         35                  2             5          1 hieho

Mäkelä                   30                  1             4

Valkama                 15                  2             4

Perttu                     65                  3            10          1 härkä

Peltoniemi              35                  1              2          1 hieho

Erkkilä                  150                  2             14         1 härkä, 4 hiehoa

Listasta on jätetty pois tiedot lampaista, sioista ja muista pienista kotieläimistä. Myöskään tietoja pankkitalletuksista tai veloista ei ole kirjattu. Varallisuusveroa näyttäisivät maksaneen talolliset, lohkotilalliset  ja osa torppareista. Ilmeisesti veroa määrättäessä otettiin huomioon myös muu varallisuus ja velat.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.