Blogi

Olen varmasti kirjoittanut joulumuistojani tänne aiemminkin, mutta näin juhlan alla pieni kertaus tuskin haittaa. Ensimmäisiä merkkejä joulun lähestymisestä taisi olla se, kun kaupasta ostettiin kuivankoppuraiset turskan kappaleet. Muistini mukaan ne kyllä näyttivät fileiltä, mutta lopputulos oli niin ruotoinen, että filerointia sopii epäillä. Kuivattua kalaa joka tapauksessa. Niitä sitten liotettiin pitkään tuhkalipeässä, koivutuhkaa taidettiin käyttää. Seuraava vaihe oli lipeäliuoksen huuhtominen pois. Aattoiltana taloon levisi omanlaisensa haju, kun kalaa keitettiin. Se tarjoiltiin suolalla ja pippurilla maustettuna valkokastikkeen kera. Omalta kohdaltani lipeäkalan, tai livekalan, kuten sitä kylässä kutsuttiin, syönti jäi lapsuuden jouluihin.

Syksyn pimeinä iltoina saattoi ikkunan takaa tai seinältä kuulua koputtava ääni. Ehkä siellä vilahti myös jotain punaista. Jostain syystä ilmiö esiintyi usein silloin, kun oli tullut erimielisyyttä vanhempien kanssa. Oltiin siis oltu tuhmia, oli aikuisten tulkinta. Tontuthan tarkkailivat lapsia.

Joulukuusi haettiin joka joulu. Tarvittaessa se sai sulaa jossakin ulkorakennuksessa. Kuusi koristeltiin kynttilöillä, tähdellä, jonkinlaisella hopeanauhalla, kovilla karamelleilla ja lasipalloilla. Olen muistavinani, että kuusenjalka oli puinen ja ristin muotoinen. Tiedättekös mikä tuo kuvan esine on? Kuva ei ihan tee sille oikeutta, sillä jouduin kuvausta varten laittamaan sen kiinni jääkaapin ovenkahvaan. No se on kynttilänjalka, sellainen, jota käytettiin joulukuusessa. 50-luvulla ei vielä tunnettu sähkökynttilöitä. Oli siinä vahtimista, kun tuli laitettiin kynttilöihin. Talossa oli kaksi lasta ja kissa. 

Joulukirkko kuunneltiin yleensä radiosta. Yhden kerran muistan lapsena olleeni oikeassa joulukirkossa. Silloin mentiin taksilla, ja mukaan tuli myös naapureita, joiden kanssa taksikulut jaettiin. Muistan kirkon juhlavan tunnelman. Tosin jumalanpalvelus taisi aikaisin heränneestä lapsesta tuntua hiukan pitkältä. Haudoilla ei talvisaikaan käyty, ehkä niille oli syksyllä viety havuja. Kynttilöiden vienti jouluaattona on myöhempi perinne. Kaupoissa ei tainnut 50-luvulla olla hautakynttilöitäkään?

Näillä pienillä joulumuistoilla haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulun aikaa. Sivusto päivittyy seuraavan kerran loppiaisen jälkeen. Muistathan, että voit sivuston kautta lähettää joulukortteja. 

Tapana on ollut kirjoitella siitä, mitä kylässä tapahtui 90 vuotta sitten, yleensä Hämeenkyrön Sanomien tietoihin perustuen. Nyt kuitenkin huomasin kirjoittaneeni aiheesta jo aiemmin. Siispä tällä kertaa vain kirkollisten tietojen yhteenveto. Yli ajan rajan siirtyivät Matti Aro, Hilda Hujo, Elina Palomäki, Karoliina Vuorenmaa Mäkinen, Ilma Lamminsivu, Tauno Kanerva, Olga Mäkinen ja Juho Peltoniemi. Hilda Hujo oli muuttanut Heinijärvelle ja Karoliina Vuorenmaa Järvenkylään, muut asuivat kuollessaan kylässä. Aviokuulutuksen ottivat Kalle Lehtinen ja Laura Saarinen, Eero Järvelä ja Aina Karhiniemi, Taavetti Kivelä (Kalliopohja) ja Aina Leppäkoski, Reino Pajunen ja Tuovi Yliraukola sekä Birger Baumgartner (Haapanoro) ja Ester Mäkelä. Näistä pareista ainakin toinen osapuoli asui kylässä tai oli muuttamassa sinne. Pitäjään muuttivat Heikki Perttu Seinäjoelta, Niilo Jaakkola perheineen Mouhijärveltä, Aino Järvelä Mouhijärveltä, Oskari Virtanen perheineen Lohjalta ja Birger Baumgartner Loviisasta. Fanni Söderling muutti Mouhijärvelle, Anna Stiina Aro Raumalle ja Jenny Lehtinen Nurmijärvelle. Siinä lyhykäisesti vuoden 1933 kirkolliset tiedot kylästä. 

Sitten palaan vielä kerran Tampereen 1939 osoitekalenteriin. Ehdin selata myös aakkosten loppuosan, ja tässä lyhyesti entisten kyläläisten asuinpaikkoja. Keskustan alueella asuivat myös Kalle ja Johanna Salo (Linnusmäki), Jenny Timgren (os. Richter), Oiva ja Ester Viidanoja, Sune Viidanoja, Aina ja Matilda Viitaniemi sekä Kalle ja Ellen Virta (os. Mäkelä). Alfhild Vegelius (os. Kivelä) asui Tammelassa, samoin Eino ja Elsa Viitaniemi. Oskari ja Esteri Virtanen olivat löytäneet asunnon Lamminpäästä. Kalle Salo oli sähkömonttööri, Oiva Viidanoja paperityömies, Aino Viitaniemi ompelija, hänen sisarensa lakkityöntekijä, Eino Viitaniemi kivenhakkaaja ja Kalle Virta yövartija. Muut olivat teollisuuden työntekijöitä tai heidän ammattinsa puuttuivat kalenterista.

Talonomistajiakin löytyi lisää. Aiemmin taisin jo mainita Toivo Mäkisen ja Kalle Kallioniemen. Väinö Sunin talo Salotie 2:ssa oli Kallioniemen talon vieressä Lapin kaupunginosassa. Juho Jokisen (Ristilä) talo oli Järvensivulla. Pispalasta olivat talon hankkineet Vilhelmiina Andersson (os. Kinkki), Silja Eng (Koivisto), Vihtori Ihantola, Lauri Kaunisto, Matilda Santamäki ja Kaino Mäntylä (Olga Palomäen puoliso). Viljam Jalaskosken (Lempi Leivon puoliso) talo oli Lamminpäässä ja Kalle Jokelan Epilässä. Hyvä oli nähdä, että leskeksi jääneet Andersson, Eng ja Santamäki olivat pystyneet pitämään talonsa omistuksessaan. Luultavasti he asuivat lastensa kanssa tai pitivät vuokralaisia.

Viimeksi kirjoitin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siirtyneistä, jotka matkustivat yhdessä uusille kotiseuduilleen. Tällä kertaa ajattelin kertoa hiukan reiteistä, joita he käyttivät. Linkit vievät tälläkin kertaa FamilySearch-palveluun, joka on ilmainen, mutta vaatii kirjautumisen.

Ylivoimaisesti suosituin reitti oli Englannin kautta Amerikkaan. Sitä käyttivät kaikki edellisessä tekstissä mainitut ja monet muutkin. Yhdysvalloissa määräsatamia olivat lähinnä New York ja Boston, joista jatkettiin tarvittaessa muualle maahan. Kanadassa noustiin maihin ainakin Quebecissä, Montrealissa ja Halifaxissa. Osa Minnesotaan Yhdysvaltoihin menneistä käytti Kanadaan matkanneita laivoja. 

Muitakin reittejä matkustettiin. Anna Maria Koivisto matkusti 1925 Kööpenhaminasta s/s Frederik VIII-laivalla New Yorkin kautta Baltimoreen. Samaa reittiä käytti Juho Varin jo 1909 mennessään s/s United States-aluksella Gardneriin Massachusettsiin. Myös Göteborgin kautta kuljettiin. Väinö Selkee nousi siellä perheineen 1923 s/s Stocholmiin matkalla New Yorkiin. Edellisenä vuonna Göteborgista lähti Martti Eskola (Mustajärvi) s/s Drottningholmilla kohti Yhdysvaltoja. Miksi he valitsivat eri reitin? Matkan hinta saattoi vaikuttaa asiaan. Lisäksi Yhdysvalloissa suhtauduttiin vuoden 1918 jälkeen hiukan epäluuloisesti suomalaisiin ja varsinkin punaisten puolella olleisiin. Ehkäpä ajateltiin, että seula ei ole yhtä tiukka, kun matkustaa muiden pohjoismaalaisten joukossa. Ihan kaikkien matkareitti ei ole selvillä. En esimerkiksi tiedä, mitä kautta Taavetti Koivisto matkusti 1919.

Jotkut matkasivat Atlannin yli useamman kerran. Viimeksi mainitsin jo Vihtori Heikkilän ja Erland Maatialan. Myös ainakin Kaarle Selkee, Taavetti Koivisto  ja Yrjö Järvelä tekivät matkan toistamiseen, Järvelä ehkä useamminkin Suomessa vieraillessaan. Kaarle Ihantola löysi vaimonsa Hiljan Kanadasta ja kävi tämän kanssa Suomessa 1936. Frans ja Hilda Ihantola puolestaan vierailivat Suomessa 1962. Silloin oli kuitenkin jo siirrytty lentomatkustamiseen.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Olen useasti kirjoittanut näissä teksteissä Amerikan mantereelle siirtolaisiksi lähteneistä. Edelleen heistäkin löytyy uutta tietoa. Runsaan vuoden on ollut käytettävissä Suomen Sukututkimusseuran jäsensivuilleen digitoimat Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluettelot. Yhtiö kuljetti matkustajia Suomesta Englantiin, josta nämä jatkoivat valtamerialuksilla Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tuli nyt mieleen vertailla näiden laivojen matkustajaluetteloita keskenään. Aiemmin olen olettanut, että kyläläiset matkustivat uudelle mantereelle lähinnä yksin tai avioparit kahdestaan. Vertailu näyttäisi, että suurempiakin porukoita oli liikkeellä. Linkit vievät valtamerialusten matkustajaluetteloihin FamilySearch-palvelussa, joka on ilmainen, mutta vaatii kirjautumista. 

Paul Richterin matkoja en palveluista löytänyt. Sen sijaan Erland Maatiala meni ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin 1903. Ihan yksin hän ei ollut liikkeellä. Samassa laivassa olivat myös Taavetti ja Vihtori Heikkilä Hahmajärveltä. Yhdessä he jatkoivat s/s Auranialla Liverpoolista New Yorkiin suunnatakseen kohti Evelethiä Minnesotassa. Vihtori matkasi Amerikkaan useamman kerran, asui matkojensa välissä Parilan Rajalassa ja palasi lopulta Suomeen Viljakkalaan. Erland Maatiala haki vaimonsa Hulda Koiviston Suomesta, ja he asettuivat Minnesotaan.

Kolme vuotta myöhemmin olivat liikkeellä Kaarle Selkee (Laakso), Väinö Maatiala (Aalto), Kaarle Mustasilta (Silta) ja Kaarle Valkama. He lähtivät Suomesta kohti Kanadan Fort Williamia Arcturuksella marraskuussa, ja jatkoivat joulukuussa Ionian-aluksella Halifaxiin. Kaarle Selkee päätyi New Yorkiin, Maatiala kuoli pian Kanadassa, Mustasilta asui Kanadan Brittish Columbiassa ja Valkama palasi parin vuoden päästä Suomeen.

1908 oli myös liikkeellä useampia. Kaarle Tonttila ja Kaarle Ihantola nousivat Polarikseen Hangosta ja jatkoivat s/s Empress of Britainilla Saint Johniin Kanadassa. Kaarle ja Vihtori Keskinen sekä Taavetti ja Kaarle Koivisto lähtivät Suomesta Astraealla, mutta nousivat  Englannissa samaan laivaan edellisten kanssa. Mukana olivat myös Martti ja Taavetti Hakala Herttualasta. Tonttila palasi Suomeen, Ihantola asui Kanadan Port Arthurissa, Keskisen veljekset kuolivat jo matkaa seuranneena vuonna, Taavetti Koivisto eli elämänsä Kanadassa ja hänen veljensä Kalle USA:n puolella Minnesotassa. 

Seuraavalla kerralla hiukan lisää kyläläisten matkustamisesta reilut sata vuotta sitten.