Blogi
Tapahtui 1934, jatkoa (blogi)
Lehtiä selatessa näytti ensin siltä, ettei iltamia järjestetty 1934 lainkaan. Huhtikuussa kuitenkin niiden tarpeeseen herättiin. Niinpä työväenyhdistys järjesti sellaiset huhtikuussa, toukokuussa, syyskuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Ryhdin iltamia vietettiin elokuussa (päivällä urheilujuhla), syyskuussa, marraskuussa ja joulukuussa. Lisäksi Mustajärven pienviljelijäosasto pani elokuussa toimeen iltamat Kyröspohjan palokunnantalossa.
Aina ei iltamissa mennyt niin kuin Strömsössä. Muutamia kyläläisiä tuomittiin syyskäräjillä juopumuksesta ja iltamarauhan häiritsemisestä.
Muitakin juhlia oli. Kalle Aleksius Mustajärvi täytti 60 vuotta, Maria Vilhelmiina Mäkelä samoin. Matilda Josefiina Ihantolalle vuosia oli kertynyt jo 80. Ei ole tiedossa, kuinka isosti heitä juhlittiin. Voisi kuitenkin arvella, että sukua ja naapureita oli koolla, ehkäpä sahtiakin tarjolla.
Myös huutokaupat keräsivät väkeä. Sellainen oli Peltoniemessä, jossa myynnissä oli myös T-Ford. Viitaniemessä myynnissä olivat myös rakennukset poissiirrettävinä sekä myöhemmin kasvavaa ruista. Ojaniemessä myytiin huutokaupalla kuusi lehmää ja sonni. Heinosella oli sekä heinähuutokaupppa että irtaimiston huutokauppa. Lisäksi lehti-ilmoituksella myytiin Pakkasella heiniä ja syöttökauraa, Valkamassa pian poikiva lehmä ja Kallioniemessä porsaita.
Uskonnollisista tilaisuuksista mainittakoon jumalanpalvelus koululla marraskuussa sekä kinkerit Peltolassa ja Metsäkirmolla kevättalvella.
Alakoulu alkoi toimia ja muuttui 1.8.1934 alkaen 36-viikkoiseksi. Syksyllä se aloitti 27.8, yläkoulu puolestaan 20.8. Lastenkodin johtajattareksi valittiin 21 hakijan joukosta Hilja Ester Siren Kiikasta. Lastenkodin saunarakennus annettiin urakalla tehtäväksi. Nuori virheetön ajohevonen haluttiin ostaa taloon, varsa puolestaan oli myytävänä.
Apteekkari Haapasen isokokoinen musta koira Pierre katosi, ja siitä pyydettiin ilmoituksia. Lehti ei kertonut löytyikö koira.
Joulunviettoon päästiin myös 1934, ehkä hiukan helpommissa tunnelmissa kuin edeltäneinä lamavuosina. Lainaan loppuun ensimmäisen säkeistön U. W. Walakorven joulurunosta:
Syttyy yöhön soihdut kirkkahat,
talvenvalkoisina tienoot hohtaa,
saapuu vierahiksi unelmat,
katse katseen, sydän toisen kohtaa.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran loppiaisen jälkeen.
Hyvää ja rauhallista joulua!
Tapahtui 1934 (blogi)
Tällä ja seuraavalla kerralla hiukan siitä, mitä kylässä ja kyläläisille tapahtui 90 vuotta sitten. Lähteenä on käytetty Hämeenkyrön Sanomien ja Paikallissanomien tuon vuoden numeroita.
Yli ajan rajan siirtyivät Ida Kukkola tammikuussa, Eeva Mäkelä helmikuussa, Elina Viitaniemi maaliskuussa, Matti (Vihtori Matias) Mäkinen maaliskuussa Lahden sotilassairaalassa, Kaarina Mustasilta maaliskuussa, Matilda Leivo maaliskuussa, Fanni Viitaniemi huhtikuussa ja Juho Heinonen lokakuussa. Heistä Eeva Mäkelä, Matti Mäkinen, Kaarina Mustasilta ja Fanni Viitaniemi olivat nuoria ihmisiä, muut olivat jo hiukan iäkkäämpiä.
Avioliittoon kuulutettiin työmies Aukusti Kankaansivu ja entisen talollisen leski Saima Palomäki, työmies Eero Katajisto ja palvelija Aino Ahola, tilallisen poika Lauri Laine ja talollisen tytär Elli Alavenetmäki Mouhijärveltä sekä tilallisen poika Aleksi Koivisto ja tilallisen tytär Anna Mäkinen. Anna Mäkinen, Aleksi Koivisto ja Lauri Laine olivat Viidanojankulmalta, Eero Katajisto merkittiin Kalkunmäkeen ja Aino Ahola Herttualaan. Aino Ahola oli lähtöisin Mustajärvenkulmalta. Aukusti Kankaansivu ja Saima Palomäki olivat vasta muuttaneet Hämeenkyröön ja Haukijärvelle.
Seurakunnasta muuttivat Toini Aho Kemiin, Arvo Mustajärvi perheineen Mouhijärven Uotsolaan, Maire Laakso Pohjois-Pirkkalaan, Irma Viitaniemi Tampereelle, Karl Estlander Iittiin, Rauha Kaunisto Tampereelle, Aarne Aaltonen (Viitaniemestä) Tampereelle, Lauri Laine Mouhijärven Venetmäkeen, Elli Lystilä (myöh. Mäenpää) Parkanoon, Onni Lammi (Peltoniemestä) perheineen Pohjois-Pirkkalaan ja Erkki Anttila Viljakkalaan.Toini Aho oli lastenkodin johtajatar. Maire Laakso oli Jaakko ja Hillma Varinin tyttärentytär.
Seurakuntaan muuttivat Johannes Nieminen perheineen Pälkäneeltä, Aukusti Kankaansivu sekä Saima Palomäki tyttärineen Kiikasta, August Rantanen perheineen Huittisista, Paavo Uusikulku Suodenniemeltä, Väinö Rajala perheineen Kalvolasta sekä Uuno Saarinen perheineen Lohjalta. Johannes Nieminen ja Uuno Saarinen toimivat Pakkasella tilanhoitajina, August Rantanen taas työnjohtajana.
Ensi viikolla lisää kylän tapahtumia.
Onnettomuuksia (blogi)
Muutama viikko sitten kerroin auto-onnettomuudesta, jossa Otto Sarjon vaimo Tyyne kuoli. Satakunnan Kansa kertoi elokuussa 1951 muistotilaisuudesta, joka pidettiin sillalla vajaa vuosi tapahtuman jälkeen. Uutisesta kävi ilmi, ettei Tyyne Sarjon ruumista ollut ainakaan siihen mennessä löydetty. Tilaisuuden aluksi laulettiin virsi "Oi jos mä matkamies maan". Rovasti Matti A. Mustonen puhui ja suoritti ruumiinsiunauksen. Sen jälkeen omaiset jättivat viimeiset tervehdyksensä vainajalle. Otto Sarjo heitti virtaan ruusukimpun ja hänen pieni poikansa orvokki- ja lemmikkikimpun. Lehti kuvaa tilaisuutta koskettavaksi.
Todennäköisesti Tyyne Sarjo ei koskaan asunut Hämeenkyrössä. Sen sijaan perhe kyllä asui Mouhijärvellä ja ainakin vähän aikaa myös Pukarassa. Tarkempi asuinpaikka siellä ei ole tiedossa. On siis pieni mahdollisuus, että Tyyne olisi ollut vähän aikaa mustajärvenkulmalainen. Perhe muutti aika tiuhaan 30- ja 40-luvulla. Ennen onnettomuutta he olivat asettuneet Turkuun. Yritän selvitellä asuinpaikkoja tarkemmin. Palaan Otto Sarjon vaiheisiin joskus myöhemmin.
Kesäkuussa 1952 sattui Hämeenkyrössä onnettomuus, jossa osallisina oli ainakin kaksi kyläläistä. Kuusi nuorta miestä oli tulossa iltamista Jumesniemestä kuorma-autolla, jonka omisti ja jota ohjasi eräs heinijärveläinen. Kaksi miestä oli ohjaamossa ja neljä lavalla. Kuljettaja ajoi aika kovaa. Lähellä Kierikkalan tienhaaraa auto alkoi heittelehtiä tien laidasta toiseen syöksyen sitten vasemmalle ojan yli kauas pellolle. Kuljettaja, ohjaamossa ollut Kalevi Raisvuo sekä lavalla matkustanut Valto Raisvuo saivat aivotärähdyksen ja vaikeita ruhjevammoja. He kaikki tarvitsivat sairaalahoitoa. Muut matkustajat selvisivät lievemmin vammoin. (Helsingin Sanomat 9.6.1952)
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Kesävieras Tarkka (blogi)
Joskus aiemmin kirjoitin Kelhäjärven rannassa olleeesta Ryhdin saunasta. Saunasta tuli sittemmin kesämökki. Nykyisin paikalla on jälleen sauna. Tällä kertaa kerron kesämökin omistaneesta Paavo Tarkasta.
Paavo Edvard Tarkka syntyi toukokuussa 1897 Tampereella. Hänen isänsä oli ajuri ja talonomistaja. Perhe asui ensin Kuninkaankadulla ja myöhemmin Kortelahdenkadulla (Tampereen osoite- ja ilmoituskalenterit). Paavo kävi keskikoulun Tampereen Reaalilyseossa/Lyseossa (Suomen Sukututkimusseuran Sukuhaku-palvelu) ja jatkoi sieltä Tampereen teknilliseen opistoon. Ilmeisesti hän opiskeli siellä 1918, kun opiston oppilaita lähti pyrkimään valkoisten puolelle. Hän haavoitttui Suinulan verilöylyssä. Hän kuitenkin kykeni osallistumaan Viipurin taisteluihin tykkimiehenä ja haavoittui siellä uudestaan. Vuonna 1919 hänet ylennettiin vänrikiksi. Hän jäi muutamaksi vuodeksi armeijan palvelukseen. 1920 hänet ylennettiin luutnantiksi. Seuraavana vuonna hän kuitenkin erosi vakinaisesta sotapalveluksesta omasta pyynnöstään. 1922 hän haki Pohjois-Hämeen suojeluskunnan piiripäällikön virkaa, jota ei ilmeisesti kuitenkaan saanut.
Seuraava merkintä Paavo Tarkasta löytyy Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluettelosta loppuvuodesta 1925 (Sukuhaku-palvelu). Matkakohde oli Australian Sydney. Ajasta Australiassa ei tiedetä kovin paljon. Hän avioitui Britaniasta lähtöisin olleen Dorothy (Dora) Emilie Kempin (s. 1896 Englannissa, k. 1950 Australiassa) kanssa. 1937 heille syntyi poika Paul (k. 2018 Australiassa). Helsingin Sanomat julkaisi Paavo Tarkan 60-vuotispäivän yhteydessä lyhyen jutun, jonka mukaan hän toimi Australiassa kone-, kauppa- ja maatalousalalla sekä itsenäisenä yrittäjänä. 1937 perhe matkusti Suomeen.
Tarkan seuraavat vuodet kuluivat taas sotilastehtävissä. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan. Hän toimi ainakin Kenttätykistörykmentti 1:ssä (Helsingin Sanomat 28.5.1939). Kapteeniksi hänet ylennettiin 1941 (HS 8.8.1941). Sodan jälkeen hänestä tuli poliisiasevarikon päällikkö (HS 8.5.1957). Vaimo Dora ja poika Paul palasivat 1940-luvun lopussa Australiaan, jossa Dora pian kuoli. Paavo Tarkka solmi 1951 avioliiton Inka Maria Makkosen kanssa (IS 19.6.1951). Heille syntyi kaksi poikaa. Inka Makkonen oli syntynyt Antreassa lokakuussa 1907 ja asunut ainakin Viipurissa, Kerimäellä (Itä-Savo 26.11.1942), Valkjärvellä ja Helsingissä (Karjala 13.3.1947). Hän oli tominut myös lottana.
Miten Tarkka sitten löysi Haukijärvelle? Kerrotaan, että perhe vietti kesiään ensin Herttualassa, josta retkeillessään hän löysi Ryhdin saunan, joka oli ollut vähäisellä käytöllä. Sauna oli Kaasalaiselta vuokratulla maalla. Kaasalaiset lunastivat saunan Ryhdiltä ja Tarkat ostivat saunan ja tontin Kaasalaisilta 1956. Sauna muutettiin kesämökiksi. Tiedossa ei ole, kuinka pitkään Tarkat mökkiä käyttivät. Paavo Tarkka kuoli Helsingissä heinäkuussa 1973 (Uusi Suomi 19.8.1973). Inka Tarkalle on verkossa kuolinaika, mutta se ei ole oikea, sillä hänet mainitaan miehensä kuolinilmoituksessa.
Tekstissä mainittujen lisäksi lähteinä on käytetty Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan ja Antrean seurakunan rippikirjoja (SSHY:n ja Kansallisarkiston sivuilla), BillionGraves-tietokantaa sekä FamilySearch-palvelua. Tiedot saunasta ja kesämökistä ovat Tapani Ekstamilta.
Lisää kuvia Pakkaselta (blogi)
Tampereella käydessäni poikkesin myös Vapriikin kuva-arkistossa. Vaikka en löytänyt sitä, mitä etsin, oli käynti silti hyödyllinen. Kävi nimittäin ilmi, että he eivät enää peri maksua kuvien julkaisemisesta eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Arkiston kuvilla on nyt CC BY 4.0-lisenssi eli niitä saa vapaasti julkaista. Heti tuli mieleen Vivi Richterin valokuvat Pakkaselta. Latasin kuvat koneelleni ja vein osan niistä sivuston galleriaan. Samasta tilanteesta oli toisinaan monta kuvaa, jolloin laitoin galleriaan vain yhden.
Kuvat on otettu 1890-luvulla ja ne antavat mielestäni hyvän kuvan kartanoelämästä, jota Pakkasella tuolloin vietettiin. Syntymäpäiviä, aamukahvit ulkosalla, pöytätennistä salissa ja herrasväkeä Pakkasella. En tiedä, onko aihetiedot kirjoitettu kuva-arkistossa vai tulevatko tiedot kuvaajalta. Ei kartanossa tietenkään joka päivä juhlittu. Muistelmat kertovat, että isäntäväki teki kovasti töitä. Kuitenkin kuvat vastaavat hyvin mielikuvaa elämästä kartanoissa.
Jotakin oleellista kuvista puuttuu. Tieto niiden esittämistä henkilöistä. Onko kuvissa näkyvä vanhempi mies J. E. Richter? Ovatko muut hänen tyttäriään ja heidän perheenjäseniään? Vastauksen saaminen edellyttäisi, että heistä olisi kuvia olemassa. Suvulla todennäköisesti onkin. Olin yhteydessä henkilöön, joka arveli voivansa tunnistaa osan kuvissa näkyvistä. Odottelen tietoja häneltä.
Pakkasen kuvissa näkyy nyt Richterin aika ja Haapasen aika 1950-luvulle saakka. Kuvat Estlanderin ajalta puuttuvat lähes kokonaan. Gustav ja Julia Estlanderista on pienet kuvat olemassa. Mahdollisesti myös tämä kuva ajoittuu heidän aikakauteensa Pakkasella. Toivottavasti kuvia löytyy joskus myös 1900-luvun kolmelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.