Blogi

Kylässä on asunut ihmisiä, jotka eivät millään tavalla näy sivustolla. Tai jos näkyvätkin, osa heidän kylässä viettämistään vuosista on näkymättömissä. En nyt tarkoita muutaman vuoden Pakkasella tai lastenkodissa työskennelleitä, sellaisiakin varmasti on. Tarkoitan heitä, jotka ovat lapsena olleet lastenkodissa tai kasvattina jossain perheessä. Ei ole oikein mitään tapaa tuoda heitä esiin. Jälkipolvien tavoittaminen ei yleensä ole mahdollista, joten heidän lupaansa ei saa. Kahdesta perheettömästä sodassa kaatuneesta olen kirjoittanut aiemmin. Tänään aion kertoa kahdesta tällaisesta näkymättömästä. En käytä heidän oikeita nimiään, jotta heidän lapsensa eivät pahastu asian tuomisesta julkisuuteen. 

Sanokaamme häntä Aliisaksi. Hän syntyi 1920-luvun puolivälissä hämeenkyröläiseen perheeseen. 1930-luvun alussa perheen äiti sairastui eikä isä kyennyt yksin huolehtimaan lapsista. Aliisa ja hänen nuorempi veljensä joutuivat lastenkotiin 1931. Koulunsa he kävivät Haukijärvellä. Aliisa on tallentunut ainakin yhteen gallerian koulukuvaan. Rippikoulun jälkeen alkoi työura. Sen hän aloitti kotiapulaisena Hämeenkyrössä. Yhteydet lastenkotiin eivät kuitenkaan katkenneet. Hän näyttää toimineen 40-luvun puolivälissä siivoojana, johtajattaren apulaisena ja lastenhoitajana siellä. Pian kuitenkin kylästä löytyi mieluinen puoliso. Kasvava perhe asui omassa talossaan. Aliisa oli haukijärveläinen elämänsä loppuun asti. 

Kyllikki syntyi 1937 Hämeenkyrössä. Hänen vanhempansa eivät avioituneet. Kyllikki oli äitinsä hoivissa korkeintaan kaksivuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa äiti avioitui, ja Kyllikki siirtyi kasvatiksi haukijärveläiseen perheeseen. Häntä ei adoptoitu, järjestely vastasi pikemmin nykyistä sijaisvanhemmuutta, mutta ei välttämättä edellyttänyt sosiaaliviranomaisten mukanaoloa. Kyllikki kävi koulunsa Haukijärvellä aikana, jolloin lapsia oli paljon. Hänetkin löytää muutamasta koulukuvasta. Vartuttuaan hän lähti töihin, mutta sijaisperheessä hän vieraili edelleen säännöllisesti. Kun elämässä tuli vaikeampia hetkiä, hän oli tervetullut sijaiskotiin. Työuransa Kyllikki teki pääosin Hämeenkyrössä. Vanhuuden päivät kuluivat lähempänä jälkipolvia.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Hämeenkyröä  syntymäpaikaksi merkitessäni tulin selvittäneeksi Estlanderin lasten syntymäpaikkoja. Samalla heräsi ajatus tutkia, missä he kävivät koulunsa. Haukijärven kansakoulun oppilasluettelosta heitä ei löydy. Se onkin aika luonnollista, sillä heidän äidinkielensä oli ruotsi. Julia Estlander muutti 1913 yhden lapsen kanssa Helsingistä Hämeenkyröön. Niinpä siis Karl Estlander, joka tuolloin oli muutaman kuukauden ikäinen, oli syntynyt Helsingissä. Kari Gunvor löytyy Hämeenkyrön kastettujen luettelosta. Luettelo kertoo, että hänet kastettiin Jyväskylässä. Siispä virallinen syntymäpaikka Hämeenkyrö. Sama tilanne oli myös Heidillä, vaikka digitoitu Hämeenkyrön kastettujen luettelo ei yllä vuoteen 1919. Vanhempien kotipaikka oli kuitenkin tuolloin Hämeenkyrö.

Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja numero 12 vuodelta 1928 kertoo, että Karl, Kari ja Heidi Estlander kävivät koulua Tampereella Svenska Samskolanissa. Myös lehtijuttu tuntuisi tukevan tietoa. Ilmeisesti Karl ehti kirjoittaa sieltä myös ylioppilaaksi. Ainakin hän oli reservin vänrikki vuonna 1938. Tyttäret muuttivat äitinsä kanssa Iittiin 1930-luvun alussa. Kari suoritti ylioppilastutkinnon Kotkan ruotsinkielisessä yhteiskoulussa 1935. Hän avioitui pian tämän jälkeen, joten opinnot eivät liene jatkuneet yliopistossa. Heidin opiskeluista ei ole löytynyt lisätietoa lehdistä.

Entä sitten Richterin sisarukset 1800-luvun loppupuolella? Paul Richterin tiedetään valmistuneen insinööriksi Suomen polyteknillisestä opistosta 1882. Sitä ennenkin hän on tietysti käynyt koulua, mutta tästä ei ole tarkempaa tietoa. Ainakaan kirkonkirjat eivät kerro asiasta mitään eikä häntä myöskään löydy ylioppilasmatrikkelista. Mahdollisia opiskelupaikkoja olisivat olleet Helsinki tai Turku. Hänen sisaristaan Berthalla on vuosien 1872 -1881 rippikirjassa merkintä "Kk 82". Luultavasti kyse ei kuitenkaan kansakoulusta, sillä Bertha oli 1882 jo 18-vuotias. Kirjassa Program för Handarbetsskolan i Helsingfors mainitaan Jenny Richterin opiskelleen siellä kevätlukukaudella 1885. Emme tiedä, oliko tämä Jenny Richter Haukijärveltä. Jos Richterin lapsilla oli kotiopettaja, ei häntä ole merkitty rippikirjaan. 

Haukijärveläiset kävivät ahkerasti oman kylän kansakoulua. En ole huomannut, että kukaan kouluikäinen olisi jäänyt pois kansakoulusta sen jälkeen kun sellainen kylään perustettiin. Tosin osalla koulu jäi alkuvuosina kesken. Rippikirjat eivät kerro kansakoulun käyneistä ennen oman koulun perustamista.  Opiskelua pitemmälle jatkaneita ei myöskään F.E. Sillanpäätä  lukuunottamatta lähteistä löydy ennen 1930-lukua. Silloin yhteiskoulua ainakin jonkun luokan suorittivat Hugo Sillanpään ja Pakkasen tilanhoitaja Saarisen lapset. Ihan oma tarinansa sitten ovat aikuisiällä ammattiopintoja suorittaneet. Heistä olen kuitenkin jo kertonut. 

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. 

Muistan, kuinka tyytyväinen olin, kun sain Turun maakunta-arkistossa selattavakseni pahvikortit Hämeenkyrön tilojen lainhuudoista vuoteen 1931 asti. Kortit taisivat olla parissa laatikossa, tilat aakkosjärjestyksessä, ei kylittäin. Tuntikausia niitä silloin selasin ja tein muistiinpanoja. No, sittemmin kortit on digitoitu Kansallisarkiston sivuille, ja olen näissä teksteissäkin niihin joskus viitannut. Digitoinnista jäivät vahingossa pois tilat, joiden nimi alkaa kirjaimilla S - Ä. Nyt tämäkin on korjattu. Valitettavasti korttien uudelleenkuvauksessa hakemisto Digihakemiston puolella meni aika tavalla sekaisin. Olen parhaillaan korjaamassa sitä Haukijärven ja Herttualan kohdalta, mutta korjaus on vielä hiukan kesken. Jos siis päätät etsiä tilaa hakemiston kautta, katso lokakuussa 2025 korjattuja nimiä. Aakkosten alkupää on kunnossa, edellä sanottu koskee kirjaimilla M - Ä alkavia tilannimiä. 

Katsotaan esimerkkinä Parilan Peltoniemen lainhuutoja. Ensimmäinen kortti kertoo, että Taavetti Peltoniemi sai tilaan ensimmäisen lainhuudon 1909. Pykäläkin näkyy,  34, ja sivunumero 2572. Muut lainhuudot tulivat 1910. Kortteja on pari muutakin, talvikäräjiltä 1926 Taavetti ja Aleksiina Savelalle ja saman vuoden syyskäräjiltä Iivari ja Lydia Kalliolle. Kun pykälät ja sivut on tiedossa, voi etsiä varsinaisen asiakirjan esille. Useimmat ovat vain paperisina arkistoissa, joista toki saa pyytämällä kopiot sähköpostiin. Vähän vanhempia on digitoitu verkkoon. Esimerkiksi tuo Taavetti Peltoniemen 1909 saama lainhuuto löytyy tästä. Ensimmäisen lainhuudon asiakirjaan on yleensä kopioitu kauppakirja, joskus muutakin. Kauppakirja löytyy tästäkin.

Kuka näistä on kiinnostunut, höperön paikallishistoriaharrastelijan lisäksi? Ainakin sukututkijat. Jo pelkkä kortisto saattaa kertoa sukutilan sukupolvenvaihdoksista. Kauppakirjassa voi olla mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ehkä antoisinta kuitenkin on päästä alkuperäisen asiakirjan äärelle. Siellä voi usein olla kiinnostavia virkatodistuksia mukana. Nykyisin näyttää liikkeellä olevan myös tilahistoriaa etsiviä. Eipä Haukijärvelläkään enää monessa talossa ole samaa sukua kuin 1931. Ehkä on kiinnostavaa tietää, ketkä ovat kotitilalla asuneet. Mutta miten sitten vuoden 1931 jälkeen? Kyllä sieltäkin on digitoidut lainhuutorekisterikortit, mutta niitä ei vielä ole verkossa. Kansallisarkiston toimipisteissä niitä on mahdollista tutkia. Ne puolestaan yltävät vuoteen 1993.

Sain kesän aikana muutaman pyynnön jälkeen auki SSHY:n sivuilta Mouhijärven seurakunnan luetteloita vihityistä, kuulutetuista, rippilapsista ym vuodelta 1924. Lisäksi sivuille on hiljattain ilmestynyt Oriveden ja Ikaalisten kirkonkirjoja suunnilleen vuoteen 1920 asti. Olin niistä tietysti innoissani, mutta tällä kertaa anti jäi vähäiseksi.

Aloitetaan Mouhijärveltä. Ainoat Haukijärveen liittyvät nimet, jotka löysin, olivat Emilia Varin ja Kalle Salmi. Edellinen muutti elokuussa 1924 Hämeenkyröstä Mouhijärvelle ja jälkimmäinen samassa kuussa Mouhijärveltä Hämeenkyröön. Ikään kuin kertauksen vuoksi tulin vilkaisseeksi myös rippikirjaa, joka päättyy vuoteen 1921. Siinä Mustajärven omistajaksi on ilmeisesti myöhemmin merkitty Väinö Suni. Henkikirjasta merkintä löytyy vuodelta 1922. Voisi ajatella, että kauppa on solmittu 1921 tai aivan vuoden 1922 alussa. Lainhuutoon tai muuuhun viralliseen toimitukseen ei ole henkikirjassa mitään viittausta. 

Oriveden kirjat kiinnostivat lähinnä oman suvun vuoksi, mutta olihan sinne muuttanut muutamia haukijärveläisiäkin. Mustajärvellä aiemmin asunut perhe löytyi nyt Eskola-nimisenä. Lasten muutot pois, jopa Amerikkaan asti, Eliaksen kuolema valtameren takana ja Aliinan puolison kuolema 1918 vahvistuivat myös rippikirjasta. Lempi Koskipään (os. Peltoniemi) ja hänen poikansa Toivon vaiheisiin Tampereella, Helsingissä ja Orivedellä löytyi myös tarkennusta. Saara (os. Peltomäki) ja Sulo Ärrälän avioliitto näkyi niin ikään Oriveden kirjoissa. Heidät vihittiin Orivedellä.

Vihtori Lehtisen perhe löytyy Ikaalisten rippikirjasta 1911 -1920 edelleen Osaralta. Vihtori on merkitty ensin muonarengiksi, mutta korjattu myöhemmin irtolaiseksi. Ehtoollismerkinnät päättyvät vuoteen 1916. Samana vuonna on vanhin tytär Emma päässyt ripille. Taisipa olla oikeassa muistitieto, joka kertoi perheen tulleen Pakkaselle jo ennen vuotta 1918. Kirjansa perhe lienee muuttanut Hämeenkyröön vasta 1920-luvulla. Juho Ivar ja Aina (os. Valkama) Mäkinen asuivat Luhalahdessa. Juho Ivar oli ammatiltaan nahkuri. Hemming Jokisen perheen muutto Isoröyhiöstä Leutolaan tapahtui 1917.

Eilisen Miina Sillanpään päivän kunniaksi pieni muistelma 1930-luvulta. Miina Sillanpää oli pitämässä puhetta Haukijärven työväentalolla, kun hiukan humalassa ollut Jussi-niminen mies häiritsi häntä välihuudoilla. Silloin Miina keskeytti puheensa, katsoi Jussia hyvin arvonsa tuntevasti ja sanoi "Olkaa hyvä, antakaa minun puhua ensin, saatte kyllä sen jälkeen puheenvuoron". Tämä sai Jussin vaikenemaan. Toisen paikalla olleen mieleen jäi Miinan laukku, jossa oli kirjaimet M  ja S näkyvästi. Sellaisia ei tainnut kyläläisillä olla.