Blogi
Kolme veljestä Amerikan mailla (blogi)
Tämän tekstin lähes kaikki linkit vaativat kirjautumisen FamilySearch-sivustolle. Se on kuitenkin ilmaista eikä oman kokemukseni mukaan aiheuta mainostulvaa sähköpostiin.
Mustajärvenkulman Mustajärven torpassa asui 1900-luvun ensimmäisinä vuosina Ville ja Elina Koskelon perhe. Perheen lapsista ainakin Elias ja Martti kävivät koulua Haukijärvellä. Pian perhe kuitenkin muutti Orivedelle, jonka rippikirja (SSHY:n jäsensivuilla) tietää kertoa, että Eero otti 1907 esteettömyystodistuksen Amerikkaan lähtöä varten. Toden totta, Eero Järvinen Orivedeltä löytyykin s/s Carmanian matkustajaluettelosta huhtikuussa 1907. Laiva lähti Liverpoolista ja matkasi New Yorkiin. Eero oli menossa ystävänsä luo. Sitten ei tällä nimellä löydykään oikein mitään. Mutta äidin nimi ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortissa vahvistaa, että Eero oli muuttanut etunimensä amerikkalaisille tutummaksi Ericiksi ja sukunimensä muun perheen tapaan Eskolaksi. Sen jälkeen löytyvät helposti avioliitto, väestölaskentatiedot ja lopulta kuolema syksyllä 1959. Ammatiltaan hän oli puuseppä.
Tiedot toisen veljen Eliaksen Amerikkaan siirtymisestä perustuvat hänen isäpuolensa perukirjaan. Siinä on merkintä, että Elias on muuttanut Amerikkaan 1908 ja kuollut siellä 1916. Todennäköisesti hän on vielä tuolloin käyttänyt Järvistä sukunimenä. Muutama Elias Järvinen matkustajaluetteloissa on, mutta ei mitään tarkentavaa, mikä liittäisi nimen oikeaan Eliakseen. On siis tyytyminen perukirjan tietoihin.
Kolmas veli Martti muutti perukirjan mukaan 1916 Turkuun. Ilmeisesti hän asui siellä aina vuoteen 1922, jolloin hänkin päätti lähteä Yhdysvaltoihin. Hän matkusti s/s Drottningholmilla Göteborgista New Yorkiin tammikuun alussa 1923. Lähimmäksi omaiseksi mainitaan äiti Elina Orivedellä. Hän oli menossa veljensä luokse. 1930 väestönlaskennan mukaan hän oli avioitunut ja asui samassa paikassa veljensä Ericin kanssa. 1950 väestönlaskennassa he eivät asuneet ainakaan samassa taloudessa. Ammatiltaan hän oli tuolloin palomies. Hän kuoli 1974.
Niin kulkivat nämä kolme veljestä Haukijärveltä Oriveden kautta - Martti vielä Turunkin - Amerikan matereelle. Niin, ja tuo heidän asuinpaikkansa Buffalo, Erie, New York näyttäisi olevan Erie-järven rannalla, ei New Yorkin suurkaupungissa.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Juho Noormarkusta (blogi)
Juho (Johannes) syntyi kesäkuussa 1862 Noormarkun Söörmarkun (Södermarkin) kylässä. Perheeseen kuuluivat äiti Maria Stiina Fransintytär Seuderling ja vanhempi sisko Kreetta. Pian edessä olivat nälkävuodet, jotka veivät niin äidin kuin siskon hengen. Äiti kuoli kesäkuussa 1868. Hänen kuolinsyykseen merkittiin rödsot, punatauti, joka merkitsi verisenä ripulina ilmenevää vatsatautia. Juho jäi maailmaan yksin. Hän ei rippikirjamerkintöjen perusteella näytä asuneen sukulaisten hoivissa, vaan todennäköisesti huutolaisena Söörmarkun kylässä.
Vuonna 1878 Juho muutti Laviaan. Hänestä tuli Kallialan Huhtalan renki. Laviassa hän viihtyi viisi vuotta. Sitten oli aika palata Noormarkkuun. Samalla hänestä tuli itsellinen. Ei ole tiedossa, mitä hän työkseen teki. Luultavasti hän työskenteli hiukan laajemmalla alueella, sillä 1890 hän päätti muuttaa Kauvatsalle. Syynä taisi olla muuan Amanda Karoliina Hesekielintytär Suoniemi, jonka kanssa Juho avioitui jo samana vuonna. Vanhin lapsi Juho Emil syntyi Kauvatsalla. 1892 perhe muutti Hämeenkyröön.
Juho perheineen tuli Hämeenkyrössä ensin Parilan Erkkilään. Kasvava perhe asui itsellisenä vähän aikaa myös Pakkasella, kunnes palasi Parilaan, tällä kertaa Parrin (Pakkasen) Vuorenmaahan. Siellä kuluivat vuodet 1896 - 1898. Sen jälkeen he palasivat Erkkilän maalle. Oliko jo silloin kyseessä Antila, josta Antilan perhe oli muuttanut pari vuotta aiemmin Hiirikalliolle? Emme tiedä, sillä Antilaa ei enää pidetty torppana eikä sitä siis merkitty rippi- eikä henkikirjoihin. Viimeistään 1910-luvulla heidän on täytynyt Antilaan asettua, sillä 1919 Juho Söderling halusi lunastaa sen omakseen. Loppu onkin sitten sivustolla.
Lähteenä on käytetty tekstissä mainittujen seurakuntien kirkonkirjoja SSHY:n jäsensivuilla.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.
Sukunimiä (blogi)
Suomessa ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan 1921. Siihen saakka lisänimien käyttöä ei ollut millään tavalla säädelty. Toki niitä käytännön syistä käytettiin, sillä Taavetti Juhonpoikia oli Hämeenkyrön seurakunnassakin sen verran, että heidät piti jotenkin erottaa toisistaan. Seuraavassa muutama esimerkki Haukijärveltä.
Vihtori Anselmi Kallenpoika oli renkinä Jumesniemen Kärjellä, kun hän avioitui Matilda Josefiinansa kanssa. 1878 hän siirtyi torppariksi Kärjen Salmensivun torppaan. Tilda-tyttären syntyessä 1881 isäksi merkittiin torppari Viktor Anselm Salmensivu. Kasvanut perhe muutti 1893 Kalkunmäen Tiipiän Ihantolan torppaan. Niinpä lapsia kastettaessa ja vanhempien lasten avioituessa kirjattiin nyt sukunimen tapaan Ihantola. Vuoden 1914 aikaan Vihtori ja Josefiina ostivat pienen tilan, jota kutsuttiin Salomäeksi. Asiakirjoissa heistä käytettiin tämän jälkeen toisinaan Ihantolan nimeä, toisinaan taas Salomäkeä. Jossain yhteydessä olen nähnyt molemmatkin. Ihantolaan perhe sitten kuitenkin päätyi lukuunottamatta nuorimmaista Väinöä, josta tuli Salomäki. Tämä tarina on hyvin tavallinen. Samanlainen voitaisiin kertoa vaikka kuinka monesta kyläläisestä.
"Sukunimi" siis vaihtui asuinpaikan mukaan. Sen saattoi ennen tuon lain voimaantuloa kuitenkin vaihtaa halutessaan muutenkin. Veljesten jäljillä-tekstissä kerroin Metsäsen veljeksistä, jotka käyttivät nimiä Suominen, Virtanen ja Metsänen. Pappi kirjasi uuden nimen kinkereillä, ehtoollisella käytäessä tai muussa virallisessa yhteydessä. Näidenkin nimeä vaihtaneiden yhteydessä merkittiin usein kaksi nimeä. Virtanen eli Metsänen. Se auttoi pysymään selvillä siitä, kenestä oli kyse.
Eivät nimet silti kaikilla vaihtuneet. Pitkään samassa talossa tai torpassa asuneet käyttivät asumuksensa nimeä, kuten vaikka Pertut tai Koskelassa asuneet Mäkelät. Ja sitten olivat vielä Söderlingit. Juho Söderling oli syntynyt Noormarkussa 1862. Hänen äitinsä isoisä oli ottanut 1820-luvulla nimen käyttöön ryhtyessään lukkariksi. Nimi seurasi sukupolvelta toiselle, vaikka välillä asiakirjoissa heistäkin käytettiin vain etu- ja isännimeä. Toisinaan nimen kirjoitusmuoto oli Seuderling. Heistä ei siis tullut Antiloita, vaikka Söderling-nimi vääntyi haukijärveläisten suussa moneen muotoon. Lapsista tosin Otto muutti sukunimensä 30-luvulla Sarjoksi. Hiukan vastaava tapaus on Kinkki, joka on peräisin Mouhijärven Vestolan Kinkiltä. Taavetti Kinkin isä Isak tuli sieltä Viidanojankulmalle 1830-luvulla. Ilmeisesti perhe rakensi muutaman vuoden jälkeen mäkitupansa, joka sai nimen Isakin kotitalon mukaan.
Lähteinä on käytetty Hämeenkyrön, Mouhijärven, Noormarkun, Porin kaupunkiseurakunnan ja Ahlaisten kirkonkirjoja
Muuttokirjoja, osa 2 (blogi)
Jatketaan vielä Tampereelle muuttaneiden muuttokirjoista. Katsotaan tällä kertaa vuoden 1921 tilannetta. Kylään liittyviä muuttajia oli tuolloin vähemmän, vain neljä kappaletta. Vuosien 1921 ja 1922 muuttokirjat ovat tärkeitä sen takia, että rippikirjoja on digitoitu vain vuoteen 1920 saakka. Lisäksi niissä saattaa olla tietoja, joita rippikirjoissa ei ole, kuten osoitteita.
Apteekkari Oskar Severin Haapanen perheineen muutti kaupunkiin Valkealan Kouvolasta. Hän oli Eino Haapasen veli. Perhe asettui asumaan osoitteeseen Palomäentie 13. Luultavasti talo on edelleen olemassa. Ehkäpä Eino Haapanen tuli seuraavana vuonna heidän luokseen. Tosin hän muutti pian Huittisiin.
Iida Lydia Yliviidanoja (Mäkinen) tuli Tampereelle helmikuussa 1921. Muuttokirjassa hänet merkittiin torpparintyttäreksi. Kirkonkirjat eivät aina olleet ihan ajantasalla mitä tilojen omistussuhteisiin tuli. Muuttokirjaan ei ole merkitty, mitä hän tuli kaupunkiin tekemään. Osoite oli Tammelankatu 11, Aamulehden talo. Taloa ei enää ole olemassa.
Torpanpoika Haukijärveltä Väinö Selkee muutti kirjansa Tampereelle maaliskuussa samana vuonna. Hänelle on merkitty ammatiksi kirvesmies, ja hän muutti asumaan osoitteesseen Läntinenkatu 42. Katu taitaa nykyään olla Näsilinnankatu. Talo on purettu. Muuttokirjasta käy lisäksi ilmi, että hän oli päässyt ehdolliseen vapauteen maaliskuussa 1920 ja hän oli menettänyt kansalaisluottamuksensa. Kyse oli vuoden 1918 tapahtumista ja valtiorikosylioikeuden tuomiosta.
Seuraava tulija liittyy edelliseen. Tilallisentytär Kylmäkoskelta Aliida (Alina) Johanna Oskarintytär Välkki otti muuttokirjan marraskuussa 1921 siirtyäkseen Hämeenkyröön. Hän kuitenkin toi muuttokirjan Tampereelle. Siinä kerrotaan, että hänet oli 21.10.1921 vihitty kirvesmies Väinö Vihtori Selkeen kanssa. Tiedämme siis nyt, että Väinö ja Alina Selkee asuivat ainakin jonkin aikaa Tampereella ennen kuin muuttivat Yhdysvaltoihin.
Sitten pari lisäystä Haukijärvellä aiemmin käytössä olleisiin sanoihin. Kirjoitettuani silkkihuiveista muistin, että tavallinen päässä pidetty huivi oli liinanen. Silakoiden pyynnin kieltäminen toi mieleeni, että osa kyläläisitä taisi minun lapsuudessani puhua silahkasta.
Muuttokirjoja (blogi)
Tampereen rippikirjoja ja muutakin materiaalia on digitoitu lisää SSHY:n jäsensivuille. Toivottavasti niistä löytyy lisää tietoa myös haukijärveläisistä. Tänään keskitymme vuoden 1922 muuttokirjoihin. Muuttokirja oli todistus, joka piti viedä mukanaan, kun muutti seurakunnasta toiseen pysyvästi asumaan. Tosin juuri tuohon aikaan kaikki eivät sitä tehneet, vaan saattoivat roikkua vanhan seurakuntansa kirjoissa pitkäänkin, kunnes vuonna 1931 voimaan tullut laki pakotti hoitamaan asian kuntoon. Muuttokirja muistutti virkatodistusta, mutta siinä oli tietoja myös luku- ja kirjoitustaidosta, kristinopin omaksumisesta, rokotuksesta ja mahdollisista rangaistuksista sekä siitä, nauttiko asianomainen kansalaisluottamusta. Eri seurakuntien lomakkeet olivat hiukan erilaisia. Seuraavassa tietoja entisten kyläläisten muuttokirjoista.
Torpparin tytär Aina Maria Kallentytär Viitaniemi muutti kirjansa Hämeenkyröstä Tampereelle alkuvuodesta 1922. Hän oli ottanut muuttokirjan Hämeenkyröstä jo 1920, mutta perille se tuli vasta helmikuussa 1921 postin välityksellä.
Peltiseppä Kustaa Järvensivu ja vaimonsa Ida Maria Mikontytär Jokela tulivat Akaasta. Heillä oli kaksi poikaa. He asettuivat asumaan Lasaretinkadulle.
Puutarhuri Konstantin Nurminen vaimonsa Sigrid Vilhelmiina Niemisen kanssa muuttivat Jyväskylän maaseurakunnasta Rantaperkiöön. Jyväskylään he olivat menneet 1916 Pirkkalasta. Heilläkin oli mukana kaksi poikaa.
Itsellisen tytär Hilma Martta Rajala asettui asumaan Puuvillatehtaankadulle. Ehkäpä hän meni tehdastyöhön. Hänellä on merkintä kansakoulun käymisestä.
Ylimetsänhoitaja Gustaf Oskar Timgren tuli Jyväskylän kaupunkiseurakunnasta vaimonsa Jenny Olivia os. Richterin ja kahden poikansa kanssa. Heidän äidinkielensä oli ruotsi. He asettuivat asumaan osoitteeseen Laukontori 6. Talo taitaa olla vieläkin olemassa.
Syyskuussa 1922 muuttokirjansa jätti proviisori Eino Emanuel Haapanen. Hän tuli Porvoon kaupungista. Hänenkin äidinkielekseen mainittiin ruotsi.
Pesijätär (korjattu lyijykynällä silittäjäksi) Lyyli Johanna Matintyär Mäensivu siirtyi Pitkäniemen keskuslaitoksesta töihin Tampereelle. Pirkkalaan hän oli muuttanut 1920 Hämeenkyröstä. Uudeksi osoitteeksi merkittiin V kaupunginosan tontti 17.
Viimeisenä kyläläisenä 1922 kaupunkiin tuli pesijätär neiti Aina Sofia Kallentytär Mustajärvi, hänkin Pitkäniemestä. Pirkkalaan hän oli siirtynyt 1914 Mouhijärveltä. Hän asettui osoitteeseen Kuninkaankatu 10.