Blogi

Olen varmaan "aina" tiennyt, että aviomiehellä oli ennen vanhaan määräysvaltaa vaimonsa asioissa esimerkiksi talouden suhteen.  Tämä on näkynyt vaikka haukijärveläisten perinnönjaoissa, jossa aviomiehet ovat edustaneet vaimojaan. Myös perukirjoihin kirjattiin tyttärien puolisot, mutta ei poikien. Nyt heräsin miettimään, miten pitkään tällainen käytäntö oli voimassa. Siispä kysyin asiaa Googlen AI:lta ja ChatGPT:n suomenkieliseltä versiolta. Google kertoi lainsäädännön edusmiehisyydestä muuttuneen 1930. ChatGPT ei termiä tuntenut, vaan alkoi kertoa kansanedustajista. 1930 lienee oikea vuosiluku, siihen viittaavat muutkin lähteet. Aika hurjaa, vielä isoisäni saattoi siis määrätä isoäitini asioista.

Eräässä Herttualaan liittyneessä perinnönjaossa jäin ihmettelemään lasten erilaisia perintöosuuksia. Tarkemmin tutkiessa osoittautui, että tytöt perivät vain puolet siitä, mitä pojat. Asiakirja oli 1800-luvun puolivälistä. Miten pitkään tällainen jatkui? Vuoteen 1878. Vastaus löytyi itse asiassa nopeammin muista verkkolähteistä kuin kahdelta tekoälysovellukselta. Pitkään lypsämällä ja vihjeitä antamalla sain molemmilta aika ympäripyöreät vastaukset, Googlelta ehkä  hieman nopeammin.

Eräs tilakauppa Haukijärvellä rupesi ihmetyttämään, kun selasin vanhoja muistiinpanojani lainhuudatusasiakirjoista. Kauppa tapahtui 1930-luvun loppupuolella. Tilaan oli aikanaan annettu lainhuuto miehen ja hänen vaimonsa nimiin. Nyt kun tila myytiin, näytti kauppakirjaan merkityn myyjäksi vain mies. Vaimo oli kuitenkin elossa. Oliko tällainen mahdollista? Siihen ei tekoäly osannut antaa vastausta. En myöskään löytänyt muista lähteistä tietoa. Ehkä vika on vain omissa puutteellisissa muistiinpanoissani.

Lainsäädännön muutoksista ei ole aina helppo löytää tietoa. Ei ainakaan silloin, kun sitä tarvitsisi nopeasti. Siinäpä olisi tekoälylle paikka. Paljon tosin tarvitaan vielä kehitystä.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Päätän lastenkodin henkilökunnasta kertovan sarjan tilanhoitajiin. Heistä käytettiin myös nimitystä työnjohtaja. Tällä kertaa en linkitä vanhoihin lehtiin, vaan jätän lukijan itse etsimään niistä tietoa, joka kiinnostaa.

Ensimmäinen tilanhoitaja/työnjohtaja lastenkodissa oli Mauri Erik Alenius. Hän syntyi Messukylässä 1901. Hänen isänsä oli itsellinen Takahuhdissa. Sisaruksia hänellä oli kolme, lisäksi oli puolisisaruksia äidin aiemmasta avioliitosta. Äiti kuoli jo 1906. Mauri kasvoi isänsä ja sisarustensa kanssa. Isä kuoli 1919. Siinä vaiheessa Mauri siirtyi työelämään, rengiksi Leinolan Ylä-Nikkilään. Messukylän rippikirjoja on digitoitu vuoteen 1920, joten sen jälkeen ollaan aika hajanaisten tietojen varassa. Lehtien perusteella ei näytä siltä, että Mauri Alenius olisi käynyt maatalousalan koulua. Toisaalta kaikkia kursseille päässeitä ei välttämättä lehdissä lueteltu. On hyvin mahdollista, että hän sai oppinsa työskentelemällä Messukylän isoissa taloissa. 

Mauri Alenius osallistui suojeluskuntien urheilutoimintaan. 1925 hänet mainitaan Messukylässä, mutta 1929 jo Hämeenkyrössä. Mahdollisesti kunta halusi Erkkilän ostettuaan lastenkodin maatilalle työjohtajan jo heti alkuvaiheessa. Kirjansa hän muutti Messukylästä Hämeenkyröön 1931. Lastenkodissa hän kohtasi tulevan puolisonsa apulaisjohtajatar Hilja Sirenin. Tämä oli syntynyt Vesilahdella 1908. Salospohjassa asuneessa työmiesperheessä oli viimeisen digitoidun rippikirjan päättyessä 1920 kuusi  lasta. Hiljan mahdollisista opinnoista ei ole tietoa. Hämeenkyröön hän tuli Kiikasta, jossa tuohon aikaan toimi Siunaukselan lastenkoti. Samanlainen oli myös Pirkkalassa, joten on mahdollista, että Hiljan tie kulki niiden kautta. Mauri ja Hilja avioituivat 1936, saivat Pirkko-tyttären ja muuttivat sukunimensä Aaslaksi. 1937 he siirtyivät Tyrvään Kaltsilaan. Pirkosta tuli 1960-luvulla Hämeenkyrön lastenkodin viimeinen johtaja. 

Aaslat lähtivät 1937. Seuraavan vuoden kesäkuussa Hämeenkyrön Sanomat kertoi, että työnjohtaja Reino Emil Vanhatalo oli vaimonsa kanssa muuttanut Kuhmoisista Hämeenkyröön. Lastenkoti oli saanut uuden työnjohtajan, järjestyksessä toisen ja samalla viimeisen. Kesäkuun alkupuolella lehdet kertoivat, että työnjohtaja Reino Emil Vanhatalo Harmoisten Hukilta ja nahkurintytär Irma Ilta Kivisaari Harmoisten Parkkilasta oli vihitty. Kihloihin he olivat menneet joulun aikaan 1937. Silloin Reino oli kirjoilla Parkanossa. Irma oli syntynyt 1913 eikä Kuhmoisten kirkonkirjoja ole digitoitu niin pitkälle. Nähtävästi hän asui vihkimisen aikaan vielä kotonaan. Reinon reitti Kuhmoisten Harmoisten kylään ei ole tiedossa. Hän oli syntynyt joulukuussa 1906 Parkanon Vuorijärven Vanhatalossa. Hänen äitinsä oli talon tytär. 

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viiikon kuluttua.

Jatkan aiemmin aloittamaani lastenkodin henkilökunnan tarkastelua. Tällä kertaa hiukan lastenhoitajista, keittäjistä ja siivoojista. Lastenhoitajia on tällä nimikkeellä työskennellyt lastenkodissa vasta vuodesta 1950 lähtien. Samaa työtä lienevät aikaisemmin tehneet ainakin palvelijattaret ja johtajattaren apulaiset. Kun ollaan sotien jälkeisessä ajassa, ei tietoja enää voi löytää Kansalliskirjaston digitoimien lehtien verkkohaulla. Niinpä tiedotkin jäävät selvästi vähäisemmiksi. Palaan asiaan, jos pääsen syksyllä tekemään hakuja yliopistokirjastojen sisäisessä verkossa.

1950 lastenhoitajiksi valittiin Eeva Nieminen Tyrväältä ja Anita Nieminen Mouhijärveltä. Kodinhoitaja Toini Nurmisto aloitti työnsä lastenhoitajana 1952. Hän oli hämeenkyröläinen. Seuraavana vuonna toimeen astui Aune Kulmala Tampereelta. Raili Saarinen tuli valituksi 1954. 1955 vuorossa oli Ritva Karikko Petäjävedeltä. Useimmat heistä viipyivät Haukijärvellä vain lyhyen aikaa. Pitempiaikaiset lastenhoitajat lastenkoti sai, kun Aila Jokilehto Ähtäristä  ja Helinä Protkin Mätäsvaarasta valittiin 1956. Aila Jokilehto oli lastenhoitajana toiminnan loppumiseen asti, avioitui ja jäi seudulle. Helinä Protkin oli työssä 60-luvulle, avioitui Mouhijärvelle ja teki myöhemminkin sijaisuuksia. Liisa Kulmala Tampereelta toimi lastenhoitajana 1960-luvulla. Vielä on mainittava Jämsässä syntynyt Hertta Laakkonen, joka lienee tullut taloon 1950-luvun alkupuolella ja viihtyi siellä vuoteen 1967.

Ensimmäinen nimeltä mainittu keittäjä oli Hilma Palomaa. Hän tuli työhön 1932. Hän oli jo aiemmin asunut Haukijärvellä, kuten sukunimikin kertoo. Hän pysyi talossa vuoteen 1944, jolloin toimeen valittiin neiti Eloniemi. 1952 keittäjäksi valittiin Saara Majanen. Todennäköisesti hän oli Suodenniemeltä. Hän eli lähes 100-vuotiaaksi. Hänet on haudattu Suodenniemelle. 1954 johtokunnan pöytäkirjassa mainitaan keittäjä Jalonen. Maila Jalonen (os. Vehkaoja) oli lähtöisin Ruovedeltä. Ritva Holmalalla ja Bertta Matikaisella oli kummallakin aiempi kytkentä kylään. 1959 toimeen valittiin mouhijärveläinen Eeva-Liisa Siren. 60-luvun alussa keittäjiä oli kaksi, toiseksi valittiin  Marjatta Ahoniemi. Hän oli töissä vielä avioiduttuaankin, todennäköisesti vuoteen 1967.

Siivoojia on johtokunnan pöytäkirjoissa nimetty melko vähän. Heillä kaikilla on aiempi kytkös kylään.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Taannoin kirjoitin Vihtori Markus Ihantolasta. Nyt Kansallisarkisto on digitoinut Tampereen poliisilaitoksen nimikirjan vuosilta 1918 - 1924. Siitä löytyy muutama tiedonmurunen Vihtorista. Kuten kerroin, Vihtori sai sotilaskoulutuksen ratsuväessä. Hän astui palvelukseen Suomen rakuunarykmenttiin 1.11.1898. Hänet ylennettiin jefreitteriksi 30.12.1899. Heinäkuussa 1900 hän sai merkin oivallisesta ampumisesta. Tampereen poliisilaitoksen palvelukseen konstaapelina hän astui 1914 "velvollisuudella palvella kuskina". Lisäys on myöhemmin yliviivattu. Palkkaluokka nousi 1916, ja ikälisiä tuli 1924 ja 1926. Muitakin entisiä kyläläisiä on toiminut poliisina Tampereella, mutta pikaisella etsimiselllä en löytänyt heistä tietoja.

Noin vuosi sitten kirjoittelin Mouhijärven kirkonkirjoista. Mainitsin, että 1924 kiertokoulua käynyt Elsa Matilda Kaunisto oli Juho tai Lauri Kauniston tytär. Ei ollut. Olipahan vain opettajalle tullut virhe etunimen kohdalla. Syntymäaika paljastaa, että kiertokoulua Hahmajärven Laadulla kävi Aina Kauniston vanhin tytär Ester Matilda. Tämä aloitti Haukijärven kansakoulussa seuraavana syksynä. Lienee kiertokoulun aika tai paikka sopinut paremmin kuin vastaava Hämeenkyrössä pidetty. 

90 vuotta sitten vietettiin ns. vanhaa juhannusta. Aatto oli aina 23.6. viikonpäivästä riippumatta. 1935 aatto sattui sunnuntaille, joten kyseessä oli pitkähkö pyhäaika. Miten mahtoivat haukijärveläiset sitä viettää? Jotain tiedämme Hämeenkyrön Sanomien kertomana. Juhlat aloitti työväenyhdistys järjestämällä tanssi-iltaman lauantaina 22. päivä. Aaton tilaisuuksia sopi hakea esimerkiksi Hiukkasista, jossa Hämeenkyrön V.P.K. vietti päiväjuhlaa klo 14 alkaen. Illalla tietysti oli iltamat, niissä soitti Cenno-niminen orkesteri. Juhannuspäivänä oli Tuomelassa huutokauppa, joka sekin luultavasti keräsi paljon väkeä, muitakin kuin tosimielellä liikkeellä olleita ostajaehdokkaita. 

Aurinkoista juhannusta!