Blogi

Viidanojankulman Santamäen omisti vuosina 1920 - 1923 Erik Myllymäki. Hän on jäänyt aika tuntemattomaksi kyläläisille johtuen lyhyestä omistusajasta. Myös aikaa on ehtinyt kulua jo kokonainen vuosisata. Katsotaanpa nyt, mitä hänestä on mahdollista löytää. 

Erik syntyi 1887 Lempäälän Tiuralan Tiuran Myllymäen torpassa. Lapsia Matti ja Vilhelmiina Myllymäellä oli ainakin 10. Erik oli heistä nuorin. Erik asui kotitorpassaan kunnes 1907 päätti lähteä uudelle mantereelle. Matkustajaluettelon (vaatii kirjautumisen) mukaan hän matkusti Spartaan Minnesotaan, jossa hänellä oli ystävä. Sen enempää hänen Yhdysvalloissa olostaan ei olekaan tietoa. Koska häntä ei näyttäisi löytyvän vuoden 1910 väestönlaskentaluetteloista, on mahdollista, että hän palasi muutaman vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Kenties hän oli se Erkki Myllymäki, joka matkusti 1910 Quebeciin Kanadaan. Nimi ei kuitenkaan ole mitenkään harvinainen. 

Sen jälkeen hän onkin tietymättömissä. Mikäli hän ei sitten ole se Erkki Myllymäki, josta tämä lehtijuttu kertoo. Henkikirjoihin hänet merkittiin 1910-luvulla jatkuvasti kotiinsa, mutta lisämerkinnällä joutilas. Hän ei siis asunut siellä. Vuonna 1920 hän kuitenkin teki kaupat Santamäestä. Ehkä Amerikan reissuilta oli jäänyt rahaa säästöön. 20-luvun alussa hän myös muutti kirjansa Hämeenkyröön ja avioitui jämijärveläisen Lyydia Maria Mikkolan kanssa. Poika Kalle Viljam syntyi 1922. Hämeenkyröstä saatu virkatodistus on kopioitu laihuutoasiakirjoihin. 

1923 toukokuussa Erik ilmoitti Santamäessä pidettävästä huutokaupasta. Hän ja Lyydia olivat päättäneet muuttaa Kanadaan. Oliko syynä kaukokaipuu vai oliko alunperin tarkoituskin vain kunnostaa tilaa ja saada siitä parempi hinta? Maatiloilla oli tuolloin kysyntää eikä keinottelukaan ollut ihan tavatonta. He lienevät kuitenkin asuneet hetken aikaa tilalla, sillä huutokaupassa myytiin myös hevosia, lehmiä ja muuta irtaimistoa. Pienen Kallen kohtalo oli surullinen. Hän jäi sukulaisten hoiviin Jämijärvelle ja kuoli vain muutamia kuukausia vanhempiensa lähdön jälkeen. 

Linkkien lisäksi lähteenä käytetty Hämeenkyrön, Jämijärven ja Lempäälän kirkonkirjoja SSHY:n jäsensivuilla

Vuonna 1906 Viidanojankulman Koiviston torpassa vaihtuivat asukkaat. Silja Koivisto perheineen muutti pois ja Taavetti Taavetinpojasta tuli uusi torppari. Taavetti oli syntynyt 1878 Vesajärvellä Hirvon talon Riihiojan torpassa Taavetti ja Maria Vilhelmiina Riihiojan lapsena. Hänen vanhemmillaan oli lisäksi tytär Hulda, joka avioitui 1904 Vesajärven Rintalan torppaan. Taavetti pääsi ripille 1894. Torpassa riitti työtä niin, ettei Taavetin tarvinnut lähteä muualle töihin. Asevelvollisuusarvonnassa hän sai ison numeron 47, mikä takasi sen, että sotaharjoituksia oli vain muutamana kesänä.

Kesäkuussa 1907 Taavetti avioitui Eufrosiina Taavetintytär Forsellin kanssa. Tämä oli syntynyt Suodenniemellä 1874. Isä Taavetti Forsell oli töissä Märkätaipaleen (Taipaleen) sahalla. Taavetti ja Maria Karoliina Forsellilla oli ainakin kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Ripille Eufrosiina pääsi 1890, ja siitä lähti työura liikkeelle. Hän oli ensin piikana Suodenniemellä, siirtyi 1892 Kankaanpään Vihteljärvelle, josta matka jatkui 1896 Hämeenkyröön. Hän työskenteli Vanajan Kaupilla, mutta siirtyi pian Heinijärven Tättälään. Siellä hän viihtyi avioitumiseen saakka. 

Mikä mahtoi saada Taavetin vanhempineen siirtymään Riihiojan torpasta Koivistolle? Sitä emme voi enää tietää. Kenties sukupolvenvaihdos ei Vesajärvellä sujunut toivotulla tavalla. Helppoa ei elämä ollut Koivistollakaan. Ehkä ajatus torpan ostamisesta omaksi sai Taavetin matkustamaan 1912 Kanadaan. Miten torpan työt ja päivätyöt taloon hoidettiin hänen poissaollessaan? Selviytyivätkö isä-Taavetti ja kasvatti Alvar niistä? Vai maksettiinko torpan vuokra rahalla? Torpan ostaminen omaksi vaati vielä toisenkin matkan Amerikan mantereelle. Tästä käynnistä ei ole löytynyt muuta tietoa kuin merkintä henkikirjassa ja Taavetin oma todistajanlausunto eräässä oikeudenkäynnissä.

Kanadan vuoden 1931 väestönlaskentalomakkeet on digitoitu ja niiden tiedot on siirretty ainakin Library and Archives of Canadan, FamilySearchin ja Ancestryn tietokantoihin. Tekstin linkit vievät ensin mainittuun, sillä se on ilmainen eikä vaadi kirjautumista. Katsotaan, mitä tietoja löydämme Haukijärvellä aiemmin asuneista. Tietojen löytäminen ei aina ole kovin helppoa, sillä suomalaisten nimien tulkinta englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuville tuottaa selvästi vaikeuksia. Esimerkiksi Ihantolasta näyttää tietokannassa tulleen Thantola, mitä kyllä osasin hiukan odottaakin.

Frans Anselm Ihantola asui perheineen Port Arthurin McIntyressa. He omistivat 1000 dollarin arvoisen talonsa, jossa oli kolme huonetta. Frans ja Hilda olivat saaneet Kanadan kansalaisuuden edellisenä vuonna. Tila oli tyyppiä general farm, eli ilmeisesti se tuotti sekä viljaa että maitoa.

Kalle Emil Ihantola oli avioitunut Kanadassa. Hänen kolmen huoneen talonsa Port Arthurin McIntyressa arvioitiin 800 dollarin arvoiseksi. Hilja ja Kalle olivat edelleen Suomen kansalaisia. Hekin viljelivät maata. 

Matti ja Hanna Aalto (Rintala) Port Arthurin Bay Streetillä omistivat seitsemän huonetta 4000 dollarin talossa. Hekään eivät olleet Kanadan kansalaisia. Matti työskenteli esimiehenä metsätöissä. 

Alex ja Anna Koivu (Koivisto) viljelivät maata McIntyressä Port Arthurissa. Neljän huoneen talossa asui iso perhe, jossa oli kuusi lasta. Alex oli saanut Kanadan kansalaisuuden jo 1912. 

Erik ja Lydia Mäki (Myllymäki) olivat hankkineet tilan Ontarion Parry Soundin Ryersonista. Heidän 1000 dollarin talossaan oli viisi huonetta. He olivat edelleen Suomen kansalaisia. 

Viimeinen tapaus, Kalle Silta lienee sama kuin Haukijärveltä lähtenyt Kalle Mustasilta. Ihan sataprosenttisen varmaa se ei kuitenkaan ole. Hän viljeli perheineen maata British Columbian Cariboon alueella. Kolme huonetta käsittäneen talon arvoksi arvioitiin 400 dollaria. Kalle oli saanut Kanadan kansalaisuuden 1913. 

Tiilitalon omistanutta Matti Aaltoa lukuunottamatta entiset kyläläiset asuivat puutaloissa. Kaikki osasivat  lukea ja kirjoittaa. Useimmat ilmoittivat osaavansa englantia, ranskantaitoisia sen sijaan ei joukossa ollut. Yksityiskohtana mainittakoon, ettei kukaan omistanut radiota.

Yrjö Järvelä oli muuttanut Kanadaan edellisenä vuonna eikä häntä näyttäisi vielä listoilta löytyvän. Myöskään Juho Ketolaa en lukuisista hauista huolimatta tavoittanut. Aika oli taloudellisesti vaikeaa, ja on mahdollista, että työn perässä tiheästi muuttanut jäi väestölaskennan ulkopuolelle. Muitakin syitä nimen puuttumiseen voi olla.

Luettelo siirtolaisiksi lähteneistä on sivustolla.

Pari vuotta sitten pohdin blogitekstissä, kuka piti huolta Aatto ja Eino Roitosta heidän äitinsä kuoleman jälkeen. Isä Anselmin kun täytyi ansaita perheen elanto. Sain muutama päivä sitten sähköpostilla vastauksen kysymykseeni, kiitos siitä. Anselmin sisar Rosa Karoliina Peltomäki haki lapset Peltomäkeen. Myös Anselm alkoi työskennellä siellä. Näin perhe pysyi yhdessä. Anselm, Aatto ja Eino olivat siis aika pitkäaikaisia Mustajärvenkulman asukkaita, vaikka heidät rippikirjoissa ja henkikirjoissa merkittiin Hahmajärvelle.

Pysytään edelleen Mustajärvenkulmalla ja veljeksissä, mutta vaihdetaan taloa. Jostakin verkon syövereistä (Geni?) huomasin, että torpparit Josef Mustajärvi ja Juho Kustaa Näppi (Ahola) olivat veljeksiä. He syntyivät Kullaan Paluksen Kulmalan torppaan/uudistilalle. Perheeseen kuului ainakin kuusi poikaa. Perheenisä kuoli 1860-luvun alussa, ja 1865 muu perhe muutti Tyrväälle. Juho Kustaa merkittiin Näpin talon isännäksi, sieltä siis sukunimi. Elettiin vaikeita aikoja, nälkävuosia, eikä Näpillä oltu pitkään. Parin torpan kautta veljekset ottivat suunnan Mouhijärvelle. Josef siirtyi sinne 1876, Juho Kustaa 1881. Josef tuli suoraan Mustajärvelle, avioliiton hän solmi pari vuotta myöhemmin. Juho Kustaa tuli ensin töihin Mustajärvelle. Hän ehti vielä 1881 naimisiinkin. Aholaan hän siirtyi seuraavana vuonna. Loppu onkin sivustolla.

Lopuksi hiukan muuta asiaa, vähän vanhan kertauksena kuolinsyistä. Sivustolla ei ole henkilöiden kuolinsyitä juuri käsitelty. Vain siinä tapauksessa, että kuolinsyy jotenkin kuvaa aikaa tai tapahtumaa, on se saatettu mainita. Kuoleman äkillisyys tai tuberkuloosin tapauksessa ongelman laajuus ovat tällaisia syitä, samoin espanjantauti pandemiana. Jos kuolinsyy mainitaan, se on otettu haudattujen luettelosta. Mitä pitemmälle ajassa mennään taaksepäin, sitä epätarkempia kuolinsyyt ovat. Ne perustuivat yleensä omaisten ilmoitukseen. Tarkempi tutkimus tehtiin vain, jos epäiltiin rikosta. 1900-luvun puolella tilanne muuttui, lääkärinhoito yleistyi, parantoloissa hoidettiin tuberkuloosia sairastaneita, ja vähitellen kuolinsyytkin tarkentuivat.