Blogi
Kaksi Lainaa ja kolme Hilmaa (blogi)
Niin kauan kuin lähteenä käytetään kirkonkirjoja, voi henkilöt aika varmasti tunnistaa syntymäajan ja -paikan perusteella. Nämä tiedot tulivat henkikirjoihinkin joskus 1940-luvun aikana. Kun henkilön matkaa pyrkii tällaisessa paikallishistoriallisessa jutussa jäljittämään, joutuu turvautumaan myös sanomalehtiin, joissa näitä tarkentavia tietoja ei useinkaan ole. Seuraavassa kerron pari esimerkkiä siitä, mihin tämä voi johtaa, jos ei ole tarkkana. Olen paljonkin tehnyt hakuja digitoiduista lehdistä, myös vuoden 1939 jälkeen ilmestyneistä, jotka eivät ole vapaasti verkossa luettavissa. Siksi tekstissä ei ole linkkejä lehtiin.
Sukulaiselta saadun tiedon mukaan Laina Maria Mustasilta avioitui Eetu Laukaksen kanssa. Laina oli muuttanut 1928 Kuusankoskelle, jossa nuoret ilmeisesti tapasivat ja avioituivat 1930. Mitä lehdet näyttäisivät kertovan heistä? No lupaavalta näyttäisi tieto, että palvelija Laina Laukas ja tytär muuttivat 30-luvulla Valkealasta Teiskoon. Teisko-Aitolahti lehti puolestaan kertoi, että karjanhoitaja Laina Maria Laukas kuulutettiin avioliittoon Matti Niemisen kanssa 1945. Lehdistä löytyy myös tieto, että Eetu Laukas kuoli 40-luvun alussa. Sitten tulee iso mutta. Kouvolan Sanomissa marraskuussa 1954 Laina Laukas kiitteli niitä, jotka olivat muistaneet häntä merkkipäivänä. Laina Maria Laukas (os. Mustasilta) täytti marraskuussa 1954 50 vuotta. Tuo Teiskon suunnalla asunut Laina Laukas oli siis joku muu. Eikä Eetu Laukaskaan ollut oikea, 1942 kuolleella oli Eetulla oli jo perhe Tammisaaressa, kun Laina Mustasilta ja Eetu Laukas avioituivat Kuusankoskella. Laina Laukaksen viimeiset vaiheet ovat siis edelleen etsinnässä.
Hilma Maria Mäensivusta olen kirjoittanut jo aiemmin. Päättelyni hänen tiestään ja avioliitostaan osoittautui oikeaksi. Ne pystyy nykyisin tarkistamaan Kuusankosken digitoiduista kirkonkirjoista. Mutta entä myöhemmin, löytyykö hänestä tietoa sanomalehdistä? No, Joutsassa olisi yksi samanniminen, mutta onneksi hänen 90-vuotispäivänsä löytyy lehdistä. Hän oli parikymmentä vuotta meidän Hilmaamme nuorempi. Hilma Maria Liukkonen olisi tarjolla myös Jämsänkoskella ja myöhemmin Asikkalassa. Hän oli leski avioituessaan Kallensa kanssa 1948. Tällöin Hilma os. Mäensivu olisi ollut 60-vuotias. Länsi-Savo-lehti julkaisi 1979 lasten kiitokset Hilma Maria Liukkosen muiston kunnioittamisesta. Silloin Hilma os. Mäensivu olisi ollut 100-vuotias. Yhteenvetona voinee todeta, että Hilma Maria Liukkonen on ollut yleinen nimi. Ei ole syytä tehdä johtopäätöksiä ellei ainakin syntymäaika ole selvillä.
Ei siis lisätietoa Lainasta tai Hilmasta. Ehkä sitä kuitenkin vielä joskus löytyy...
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.
Muistitietoa ja asiakirjoja (blogi)
Näiden sivujen tekemisessä suurena apuna on ollut muistitieto. Haluankin kiittää kaikkia, jotka ovat kertoneet muistojaan kylästä ja kyläläisistä. Ajattelen kiitollisuudella myös niitä muistelijoita, joita nämä sanat eivät enää tavoita. Muistot, pienet tarinat ja kaskut tuovat ikään kuin lihaa luiden ympärille. Kylähistoriikin on hyvä olla muutakin kuin nimiluettelo. Muistitietoa on tietysti hyvä mahdollisuuksien mukaan tarkistaa asiakirjoista ja dokumenteista. Niin olen pyrkinyt tekemään, ja samalla huomannut, että kerrottu pitää aika hyvin paikkansa. Toki joskus erehdytään vuodesta tai jopa henkilöstä, mutta täysin keksittyyn en ole törmännyt. Tälläkään kertaa ei ole kyse keksitystä. Aion kuitenkin kertoa tilanteesta, missä muistitiedolle ei tunnu löytyvän vahvistusta asiakirjoista.
Sanokaamme häntä Idaksi. Tarkempia henkilötietoja en kerro, sillä lapsia voi ainakin periaatteessa vielä olla elossa. Ida tuli perheensä mukana Haukijärvelle niin, että hän kävi kansakoulun viimeisen luokan kylän koulussa. Hän oli 19-vuotias, kun molemmat vanhemmat kuolivat. 22-vuotiaana hän sai pojan. Hän ei avioitunut pojan isän kanssa, mutta pojalla oli kuitenkin isänsä sukunimi, joten isä oli tunnustanut tämän. Edellä sanotusta ovat niin muistitieto kuin asiakirjat yhtä mieltä. Muistitiedon mukaan Ida jätti muutamien vuosien kuluttua pojan tämän isän hoitoon ja muutti Nokialle. Siellä hän sai kaksostyttäret. Hän kuoli siellä 29-vuotiaana.
Asiakirjojen mukaan Ida ei muuttanut Haukijärveltä mihinkään. Henkikirjoissa hänet merkittiin koko ajan kylään, eikä seurakuntakaan ilmoittanut hänen muutostaan kirkollisissa ilmoituksissa Hämeenkyrön Sanomissa. Se on hiukan outoa, sillä elettiin aikaa, jolloin lakimuutos vaati olemaan kirjoilla siellä, missä asui. On mahdollista, että hän viittasi kintaalla lain vaatimuksille. Häntä ei kuitenkaan henkikirjassa merkitty irtolaiseksi, kuten vastaavissa tapauksissa ennen lakimuutosta yleensä tehtiin. Myöskään haudattujen luettelo ei kerro, että hänet olisi haudattu Nokialle tai ylipäätään muualle kuin Hämeenkyröön. Luettelon mukaan hän oli Haukijärveltä. Tyttäret näkyvät henkikirjoissa, ja he syntyivät pari vuotta pojan syntymän jälkeen.
Aikuisen Idan vaiheiden selvittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Lähivuosina ei ole tulossa julkiseksi asiakirjoja, joista tietoa voisi etsiä. Pitää vain toivoa onnekasta sattumaa.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Suutarin vaiheita, osa 2 (blogi)
Tänään palaan viisi vuotta vanhaan tekstiin. Tulin nimittäin katsoneeksi, onko Huittisten kirkonkirjoja digitoitu lisää. Onhan niitä, ja viimeisin rippikirja kertoo, että suutari Johannes Keskinen muutti perheineen Helsinkiin 1914. Helsinki on siitä hankala paikka, että 1900-luvun kirkonkirjoja ei ole digitoitu. Mutta niitä korvaa osittain poliisilaitoksen osoiterekisteri, josta kaupunginarkisto lähetttää kopiot sähköpostiin nopeasti ja vieläpä ilmaiseksi. Niinpä saamme tietää, että jalkinetyöntekijä Johannes Keskinen tuli Helsinkiin vuoden 1913 lopussa. Hän asui useassa osoitteessa, mikä oli tuon ajan työläisperheillä yleistä.
Myös Ida Keskisellä oli oma kortti, mikä on hiukan outoa, sillä perhe merkittiin yleensä miehen korttiin. Osoitteetkaan eivät ole samoja, Ida näyttäisi asuneen kahden ensimmäisen lapsen kanssa lähellä Johannesta, mutta ei ainakaan koko aikaa samassa osoitteessa. Perhe on kuitenkin kokonaisuudessaan myös Johanneksen kortilla. Ehkä kyse on vain rekisterinpitäjän epätarkkuudesta. Idan kortin mukaan perhe on muuttanut Helsingistä kesällä 1918. Todennäköisesti Hämeenkyröön.
Kun ollaan vuodessa 1918, kannattaa aina tarkistaa valtiorikosoikeuksien aktit. Johannekselle ei sellaista näytä olevan. Mutta hänet kyllä mainitaan vankikortissa. Ellei sitten ole ollut olemassa toinen 36-vuotias jalkinetyöntekijä Johannes Keskinen Helsingistä. Ei täysin poissuljettua sekään. Kortin mukaan hänet oli vangittu Lahdessa ja tuotu Santahaminaan. Kortissa mainitaan keuhkotauti. Ehkä hänet on vapautettu ennen valtiorikosoikeuden eteen joutumista, tai sitten akti on vain joutunut hukkaan. Osoitekortin merkinnät päättyvät hänelläkin vuoteen 1918, joten Santahaminasta päästyään hän lienee suunnannut Hämeenkyröön.
Edelleen jää epäselväksi se, asuivatko he Huittisten ja Helsingin lisäksi myös muualla. Todennäköisesti, sillä 1911 syntynyttä Helmiä ei Huittisten rippikirjassa ole. Hämeenkyrön vuodet on sivustolla ja aiemmassa blogitekstissä aika tarkkaan selvitetty, aivan loppua lukuun ottamatta. Näyttää nimittäin siltä, että perhe hajosi vuoden 1925 aikoihin. Ida ilmoitti tuolloin, ettei Johannes huolehtinut lapsista. Syytä emme tiedä. Johannes kuoli Tampereella verensyöksyyn, joka lienee aiheutunut keuhkotaudista. Keukotauti merkittiinkin hänelle Hämeenkyrössä kuolinsyyksi. Tampereella vierasseurakuntalaisten haudattujen luettelossa on Johanneksen kohdalla merkintä köyhäinhoidosta. Ilmeisesti sairaus oli saanut yliotteen.
Ei ollut elämä helppoa 100 vuotta sitten, jos se ei aina ole sitä nykyäänkään.
Aukkoinen tarina (blogi)
Tyyne Matilda syntyi helmikuussa 1899 Hämeenkyrössä, muodollisesti Heinijärvellä, mutta nykyisen Haukijärven alueella. Isä ja äiti olivat torppareita. Hänellä oli 11 vuotta vanhempi isosisko Ida ja seitsemän vuotta vanhempi isoveli Kalle. Tyynen isä kuoli jo 1902. Perhe lienee kuitenkin asunut kotitorpassa edelleen. Ida tosin muutti ensin Vesilahdelle ja 1909 Pirkkalaan. Ehtoollismerkinnöistä päätellen myös Kalle todennäköisesti asui ja työskenteli muualla, vaikka pysyikin kirjoilla kotitorpassaan. Tyyne kävi kansakoulua Haukijärvellä 1907 - 1911. Hänen äitinsä piti kauppaa vuosina 1908 -1910 elinkeinoilmoituksen mukaan Pertun talossa.
Tyyne siis oli äitinsä kanssa Haukijärvellä vielä 1911. Pian tämän jälkeen he muuttivat Akaan Viialaan, jossa Tyyne pääsi ripille 1914 (SSHY). Akaassa lienee noihin aikoihin asunut myös Kalle, vaikka muuttikin kirjansa sinne virallisesti vasta 1917 (SSHY), silloin jo perheellisenä. He asuivat Akaassa edelleen 1918. Äiti elätti tyttärensä ompelutöitä tekemällä, ja lienee samalla opettanut ompelutaidot hänelle. Kun he 1920 ilmestyivät henkikirjoihin Pirkkalan Pispalan Provastilla, oli kummankin ammatti ompelija. Pispalassa he viihtyivät vuoteen 1926, jolloin kotipaikaksi tuli Tampere. Osoitteita Tampereella oli useampia, mutta pisimpään he asuivat Suokadulla. Äiti Josefiina kuoli 1939. Tyyne asui poliisilaitoksen osoitekortiston mukaan Suokadulla ainakin 1960-luvulle asti. Hänen ammattinsa oli vaatetustyöntekijä.
Tämän jälkeen Tyynestä on hyvin vähän tietoa. Hän ei avioitunut. Todennäköisesti hän teki vaatteita koko työuransa, tuohon aikaan niiden valmistusta oli vielä Suomessa melko paljon. Yksi tieto Tyynestä kuitenkin löytyy, nimittäin kuva hänen hautakivestään Messukylän hautausmaalla. Kuka mahtoi olla samaan hautaan haudattu Alina Hömmö? Hän oli syntyjään Hjelt, Tampereella syntynyt ja kasvanut. Hänen yhteyttään Tyyneen en ole onnistunut selvittämään. Naapuri, työtoveri, ystävä? Tai kenties on olemassa jokin yhteys Tyynen sisarusten lasten kautta? Joka tapauksessa Tyyne eli pitkän elämän.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Tekoälyn pakeilla (blogi)
Olen varmaan "aina" tiennyt, että aviomiehellä oli ennen vanhaan määräysvaltaa vaimonsa asioissa esimerkiksi talouden suhteen. Tämä on näkynyt vaikka haukijärveläisten perinnönjaoissa, jossa aviomiehet ovat edustaneet vaimojaan. Myös perukirjoihin kirjattiin tyttärien puolisot, mutta ei poikien. Nyt heräsin miettimään, miten pitkään tällainen käytäntö oli voimassa. Siispä kysyin asiaa Googlen AI:lta ja ChatGPT:n suomenkieliseltä versiolta. Google kertoi lainsäädännön edusmiehisyydestä muuttuneen 1930. ChatGPT ei termiä tuntenut, vaan alkoi kertoa kansanedustajista. 1930 lienee oikea vuosiluku, siihen viittaavat muutkin lähteet. Aika hurjaa, vielä isoisäni saattoi siis määrätä isoäitini asioista.
Eräässä Herttualaan liittyneessä perinnönjaossa jäin ihmettelemään lasten erilaisia perintöosuuksia. Tarkemmin tutkiessa osoittautui, että tytöt perivät vain puolet siitä, mitä pojat. Asiakirja oli 1800-luvun puolivälistä. Miten pitkään tällainen jatkui? Vuoteen 1878. Vastaus löytyi itse asiassa nopeammin muista verkkolähteistä kuin kahdelta tekoälysovellukselta. Pitkään lypsämällä ja vihjeitä antamalla sain molemmilta aika ympäripyöreät vastaukset, Googlelta ehkä hieman nopeammin.
Eräs tilakauppa Haukijärvellä rupesi ihmetyttämään, kun selasin vanhoja muistiinpanojani lainhuudatusasiakirjoista. Kauppa tapahtui 1930-luvun loppupuolella. Tilaan oli aikanaan annettu lainhuuto miehen ja hänen vaimonsa nimiin. Nyt kun tila myytiin, näytti kauppakirjaan merkityn myyjäksi vain mies. Vaimo oli kuitenkin elossa. Oliko tällainen mahdollista? Siihen ei tekoäly osannut antaa vastausta. En myöskään löytänyt muista lähteistä tietoa. Ehkä vika on vain omissa puutteellisissa muistiinpanoissani.
Lainsäädännön muutoksista ei ole aina helppo löytää tietoa. Ei ainakaan silloin, kun sitä tarvitsisi nopeasti. Siinäpä olisi tekoälylle paikka. Paljon tosin tarvitaan vielä kehitystä.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.