Blogi
Uusi vuosi, uudet kujeet (blogi)
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Voinemme hetkeksi vielä palata vanhaan vuoteen ja tarkastella, millainen se oli tämän kylähistorian kannalta. Lyhyesti kuvattuna pirstaleinen. Mitään isompaa uutta aineistoa ei tullut esille, pieniä puroja sen sijaan kyllä. Digitointi etenee monella lohkolla, ja aina sieltä jotain uutta tietoa tulee. Ratkaisevaa olisi, jos Hämeenkyrön rippikirja vuosille 1912 - 1921 digitoitaisiin. Niin ei kuitenkaan ole toistaiseksi tapahtunut, ja siihen on tyytyminen. Toinen isompi aineisto, jota turhaan odottelin, on Pirkkalan/Pohjois-Pirkkalan/Nokian haudattujen luettelot.
Kansallisarkisto muutti toimintatapaansa Hämeenlinnan toimipisteen ja ilmeisesti tänä vuonna Turun toimipisteen osalta. Niiden aukioloaika on hyvin vähäinen, mutta niistä on mahdollista pyytää aineistoa digitoitavaksi. Hämeenlinnasta pyysinkin jo Hämeenkyrön vuoden 1910 maatalouslaskennan. Turussa olisi paljonkin kiinnostavaa materiaalia. Valitettavasti asiaan liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin palvelu on aika hidasta. On jo aika monta viikkoa siitä, kun pyysin Hämeenkyrön 1930 maatalouslaskennan aineistoa. Vielä ei ole kuulunut mitään. Kahden viikon palveluaikaan kuulemma pyritään. Toinen ongelma on, että digitoitu aineisto saattaa olla käyttörajoitettua. Luvan kyllä yleensä saa sujuvasti, mutta sitten pitää vielä löytyä avoin toimipiste, jossa aineistoa voi sisäisessä verkossa tutkia. Turussa kiinnostaisi ainakin Hämeenkyrön asukkaanottolautakunnan materiaali, jota joskus ehdin paikan päällä selata. Toivottavasti lähin Kansallisarkiston toimipiste sentään pysyy avoimena.
Viime vuoden projektini Hämeenkyrön merkitsemisestä näkyviin syntymä- ja kuolinpaikaksi sivustolla on edennyt aika pitkälle. Tosin vielä sen parissa aikaa vierähtää. Jos huomaatte virheitä noissa mainituissa paikoissa, laittakaa palautetta. Uusiakin projekteja on suunnitteilla. Ensinnäkin aion käydä läpi sivuston ja katsoa, mitä tietoa sieltä puuttuu. Lisäksi minulla on tallennettuna isoja, esimerkiksi henkikirjoista ja lehdistä kerättyjä aineistoja, jotka aion nyt huolella tutkia. Kaikki tuo vie aikaa, eikä karttuva ikä tee ketään nopeammaksi. Siksi aion nyt hidastaa päivitystahtia. Suunnitelmissa on tehdä jatkossa kaksi päivitystä kuukaudessa. Poikkeuksia toki voi tulla. Matkat voivat pidentää päivitysväliä, Hämeenkyrön kirkonkirjojen digitointi taas varmasti lyhentäisi sitä.
Loppuun vielä pieni jouluun liittyvä juttu. Kaikkihan tuntevat sanonnan, jonka mukaan loppiaisesta alkavat "härkäviikot ja läpileivät". Oletan härkäviikkojen viittaavan siihen, että piti taas aloittaa työt vetohärillä. Rukiinen reikäleipä taisi olla aika tyypillinen elintarvike Haukijärvelläkin. Kysyin liki 100-vuotiaalta sukulaiselta, tehtiinkö hänen lapsuudessaan joululimppua. Hän kertoi, että sellaista tehtiin hyvissä ajoin ennen joulua ja säilytettiin jyvälaarissa, josta sitten haettiin pöytään tarpeen mukaan. Säilytyspaikka oli itselleni ihan uutta. Onko joku muu kuullut tällaisesta?
Vielä vuodesta 1935 (blogi)
Palaan vielä vuoden 1935 Hämeenkyrön Sanomien pariin. Niistä syntyi vaikutelma, että edellisten vuosien lama oli alkanut hieman hellittää. Ennen muuta se näkyi mainosmäärän kasvuna. Tuntui, että Kyröskoskelle oli syntynyt erikoisliikkeitä, jotka nyt mainostivat lehdessä. Myös Tampereen liikkeiden mainoksia oli paljon. Hämeenkyröläistä kuluttajaa yritettiin houkutella ostoksille. Ehkä siinä vähitellen onnistuttiinkin. Laman jäljet olivat kuitenkin pitkät. Maatilojen konkursseja tapahtui Suomessa 1935 edelleen paljon.
Ei Haukijärveltä puuttunut dramatiikkaakaan. Heinäkuussa ukonilma riehui seudulla. Salama sytytti tuleen Kallioniemen riihirakennuksen. Riihi paloi perustuksiaan myöten, vaikka paikalle kerääntynyt sammutusväki yritti torjua paloa. Lisävahinkoa syntyi siitä, että rakennuksessa säilytettiin maanviljelyskalustoa. Riihi oli vakuutettu vain 7000 markasta. Vahingot nousivat 60 000 markkaan.
Mielenkiintoinen oli myös uutinen, joka kertoi Hämeenkyrön Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen saamasta lahjoituksesta. Metsänhoitaja Helmer Timgren nimittäin lahjoitti yhdistykselle taffelipianon. Uutisen jatko on kylähistorian kannalta harmittavan epätarkka. "Piano on kuulunut lahjoittajan suvulle, jotka aikoinaan ovat hallinneet Pakkasen kartanoa Hämeenkyrösssä". Onko piano joskus ollut Pakkasella? Onko sitä soitettu siellä? Emme saa tietää. Kiinnostavaa olisi myös kuulla pianon myöhemmistä vaiheista. Päätyikö se Hämeenkyrön museoon? Jos tiedät pianosta, ota yhteyttä.
Jos luettava loppuu joulunpyhinä, voit vaikka tutustua lehden joulunumeroon. Juhla oli siinä esillä monella tavalla. Sivusto päivittyy seuraavan kerran loppiaisen jälkeen. Toivotan kaikille rauhallista jouluaikaa.
90 vuotta sitten (blogi)
Vuorossa on taas perinteinen katsaus 90 vuoden takaisiin tapahtumiin. Lähteenä Hämeenkyrön Sanomien vuoden 1935 numerot.
Ajasta ikuisuuteen siirtyivät Kalle Mustajärvi, Kalle Valkila, Elina Antila, Maria Heinonen ja Aapeli Keskinen.
Aviokuulutuksen ottivat Heikki Perttu ja Helvi Väre, Aarne Laaksonen ja Vieno Mäkelä, Viljo Kukkola ja Katri Lähteenmäki, Kalle Anttila ja Siiri Virtanen, Arvo Koskinen ja Elsa Mäkelä sekä Vihtori Honkanen ja Jenny Kukkola. Lisäksi kihlautumisestaan ilmoittivat Sakari Metsäraukola ja Aino Lähteenmäki. Todennäköisesti kylässä on vietettty useammat hääjuhlat vuoden aikana.
Seurakunnasta muuttivat Anton Hautala Hongonjoelle, Sune Viidanoja Tampereelle, Johan Nieminen (Pakkasen tilanhoitaja) perheineen Kangasalle, Onni Mustasilta Hattulaan, Heimo Keskinen Viljakkalaan, Martti Hautala Hongonjoelle, Armas Viidanoja Kirkkonummelle, Birger Haapanoro perheineen Kangasalle sekä Tyyne Anttila Pohjois-Pirkkalaan.
Seurakuntaan muuttivat Taimi Noukka Suodenniemeltä, Martti Katajisto Jämijärveltä, Asta Niittymäki Punkalaitumelta, Hemming Jokinen perheineen Ikaalisista ja Kalle Sulin perheineen Huittisista.
Juho Tuominen täytti 70 vuotta, Edvard Mäkelällä ja Matilda Laineella puolestaan tuli 60 ikävuotta täyteen. 50-vuotisjuhliaan viettivät Lydia Kallio, Alfred Viidanoja, Kalle Valkama, Alina Valkama, Suoma Mäkelä, Jenny Ketola, Väinö Mustajärvi ja Tyyne Ihantola.
Kinkerit pidettiin Pakkasella, lastenkodilla annettiin toukokuussa rokotuksia. Tuomela myytiin huutokaupalla. Heinosella ja Vihtori Mäkisellä oli irtaimiston huutokauppa.
Aili Valkila sai maatalouskerhosta ensimmäisen palkinnon, joka oli omenapuu. Risto Haukipää ja Pentti Kanerva saivat kumpikin kaksi marjapensasta. Kyseessä oli kolmas palkinto. Hämeenkyrön Osuusmeijerin maidonhoitokilpailussa palkittiin K. Ketola, P. Laine, H. Selkee, Toimi Peltomäki, Erkki Kanerva, V. Salomäki ja J. Mäenpää.
Iltamia pidettiin työväentalolla. Ryhti järjesti sellaiset helmikuussa, maaliskuussa, huhtikuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Työväenyhdistyksen vuoro oli maaliskuussa ja kesäkuussa. Lisäksi Nokian sos. dem. nuoriso-osasto järjesti Haukijärven työväentalolla iltamat joulukuussa.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Takaisin kotimaahan (blogi)
Ihan muuta etsiessäni löysin Hämeenkyrön Sanomissa 6.8.1937 julkaistun Frans Fredrik Koiviston kuolinilmoituksen. Ilmoituksessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Siinä vain mainittiin, että Frans Koivisto haudattaisiin Hämeenkyröön. Mitä ihmettä, hän ei siis ollut kuollut Pohjois-Amerikassa, jonne oli 1909 lähtenyt. Kirkollisissa Fransin sanotaan asuneen Heinijärvellä, ei siis siinäkään mitään Kanadasta tai Yhdysvalloista. Lehti julkaisi vielä erikseen maininnan Fransin kuolemasta. Siinä hänen kerrottiin olleen Haukijärveltä. Kuolleiden luetteloon (SSHY:n jäsensivut) on kotikyläksi kirjattu Heinijärvi.
Kuka oikein oli Frans Fredrik Koivisto? Hän oli syntynyt 1873 Viidanojankulman Koiviston torpassa, jonne perhe oli tullut samana vuonna Laviasta. Juho Erkinpojan ja Vilhelmiina Kallentyttären perheeseen kuului Fransin lisäksi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Perhe asui Koivistolla, kunnes äiti Vilhelmiina kuoli 1896. Pari vuotta tämän jälkeen Fransin uudestaan avioitunut isä muutti Pukaraan. Fransin sisaret ja toinen veli avioituivat ja muuttivat muualle. Niin tuli Fransista ja veli Mauritsista irtolaisia Heinijärvelle. Maurits toimi räätälinä kiertäen taloissa. Frans todennäköisesti ansaitsi elantonsa tekemällä maataloustöitä taloissa. Irtolaismerkintä kertoo useammasta työnantajasta, kenties myös asuinpaikasta. Kirjoilla hän kuitenkin pysyi Heinijärvellä, kunnes 1909 muutti Amerikkaan.
Frans lienee matkustanut kesällä 1909 Kanadan Quebeciin (linkki vaatii kirjautumisen). Hän ilmoitti aikovansa Ontarion Fort Williamiin. Siihen hänen jälkensä katoavat. Kanadasta ei tuolta ajalta ole juurikaan digitoituja lähteitä. Suomessa hänet merkittiin henkikirjoissa Amerikassa olevaksi vielä 1918. Sen jälkeen hän häviää niistä, mikä voi johtua ulkomailla asuneen väestön merkitsemistä vielä digitoimattomaan erilliseen luetteloon. Toki mahdollista on myös paluu ja muualla Suomessa asuminen. Outoa on myös se, että veli Mauritsin muistivat useammat 1920-luvulla syntyneet haastatellut, mutta Fransia ei maininnut kukaan. Siirtolaisten paluusta takaisin on niukasti lähteitä ja nekin vähät ovat maksumuurin takana. Näillä tiedoilla voisi ajatella, että Frans vietti rauhallista elämää Suomessa tai Kanadassa, kunnes palasi kotikuntaansa. Mahdollisesti hän asui loppuaikana Kanervalla, sillä siellä pidettiin hänen jälkeensä huutokauppa ja perunkirjoitus.
Tätä kirjoittaessani tulin ajatelleeksi, että perhe, johon Frans Koivisto kuului, pitää lisätä sivustolla Koiviston sivulle. Sen verran pitkään he siellä 1890-luvulla asuivat. En enää muista, miksi heidät aikoinaan jätin pois.
Toiseen paikkaan (blogi)
Tästä olen kirjoittanut aiemminkin: miten Haukijärvellä pystytettiin taloja uuteen paikkaan. Tai jos ei kokonaista taloa siirretty, niin ainakin osa hirsistä käytettiin uudelleen. Eivät tainneet entisaikojen kyläläiset tuntea sanaa kierrätys, mutta sitähän se oli, ihan parhaimmillaan. Taas tuli eteen pari juttua aiheeseen liittyen. Niistä seuraavassa.
Selasin kirjastossa kirjaa Kotiseutumme Hämeenkyrö - Mouhijärvi - Viljakkala. Pysähdyin Heinijärvellä sijaitsevan Tuiskun tilan kohdalle, koska nimi oli entuudestaan tuttu. Muistin, että se oli vähän aikaa 1920-luvulla Alfred ja Matilda Viidanojan omistuksessa. Tilan heiltä ostaneiden jälkipolvet kertoivat kirjassa, että Viidanojat toivat Tuiskulle hirret Haukijärveltä. Taas siis siirrettyjä hirsiä. Mutta mistä? Viidanojat asuivat tuolloin jo todennäköisesti Mäensivussa. Oliko siellä jokin ylimääräinen rakennus, jonka he saivat purkaa? Tai oliko sellainen esimerkiksi Hakalassa, jolla oli kytköksiä sekä Mäensivuun että Viidanojan perheeseen. Myös Saksa oli tuolloin tyhjentynyt. Muissakin torpissa ja taloissa oli vanhoja rakennuksia, jotka jossain vaiheessa haluttiin purkaa. Jostain tällaisesta voisi olla kyse. Metsää Viidanojat eivät omistaneet, joten hirret tuskin olivat uusia.
Viidanojat eivät koskaan rakentaneet Tuiskulle, vaan myivät sen muutaman vuoden kuluttua eteenpäin. Ehkä vajaan kuuden hehtaarin tila oli liian pieni antaakseen elannon isolle perheelle. Tilaan ei kuulunut juuri lainkaan metsää. Kenties tarvittavan lainan maksaminen takaisin tuntui siksi vaikealta. Asutuslautakunnan pöytäkirjat kertovat, että lainaa heille myönnettiin. Laina siirtyi sitten uudelle omistajalle.
Sain tänä syksynä yhteydenoton henkilöltä, joka kyseli lisätietoja Aleksanteri Rajalan perheestä. Valitettavasti minulla ei ollut kertoa hänelle mitään lisää siihen, mitä sivustolla on. Olen haastatellut monia 1920-luvulla syntyneitä. He muistivat vain Aleksanterin toisen vaimon Marian ja heidän poikansa, sodassa kaatuneen Taavetti Jalmarin. Muut lähtivät torpasta jo 1910-luvulla. Aleksanteri kuoli 1921. Rajalan miettiminen johti ajatukseni taas kahteen Rajalaan, jotka sijaitsivat Hahmajärventien molemmin puolin. Olen melko varma, että oikealla puolella Hahmajärven suuntaan sijainnut mökki oli tehty Rajalan torpan rakennuksista. Perusteluja on kaksi. Ensinnäkin Estlanderin myydessä Rajalan torpan maat tien vasemmalla puolella eivät rakennukset kuuluneet kauppaan. Toiseksi Aleksanteri Rajala on kirjattu henkikirjoihin ja haudattujen luetteloon eläkeläiseksi. Kun torppari luopui torpastaan eläkettä vastaan, kuului eläke-etuihin yleensä asumisoikeus elämän loppuun saakka. Tässä tapauksessa rakennus vain piti siirtää toiselle puolelle tietä, koska sen tontti oli myyty pois. Eikä sillä hyvä että siirto tapahtui kerran. Kun Maria Rajala kuoli, osti suutari Salo hirret ja pystytti niistä oman mökkinsä.