Blogi
Takaisin kotimaahan (blogi)
Ihan muuta etsiessäni löysin Hämeenkyrön Sanomissa 6.8.1937 julkaistun Frans Fredrik Koiviston kuolinilmoituksen. Ilmoituksessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Siinä vain mainittiin, että Frans Koivisto haudattaisiin Hämeenkyröön. Mitä ihmettä, hän ei siis ollut kuollut Pohjois-Amerikassa, jonne oli 1909 lähtenyt. Kirkollisissa Fransin sanotaan asuneen Heinijärvellä, ei siis siinäkään mitään Kanadasta tai Yhdysvalloista. Lehti julkaisi vielä erikseen maininnan Fransin kuolemasta. Siinä hänen kerrottiin olleen Haukijärveltä. Kuolleiden luetteloon (SSHY:n jäsensivut) on kotikyläksi kirjattu Heinijärvi.
Kuka oikein oli Frans Fredrik Koivisto? Hän oli syntynyt 1873 Viidanojankulman Koiviston torpassa, jonne perhe oli tullut samana vuonna Laviasta. Juho Erkinpojan ja Vilhelmiina Kallentyttären perheeseen kuului Fransin lisäksi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Perhe asui Koivistolla, kunnes äiti Vilhelmiina kuoli 1896. Pari vuotta tämän jälkeen Fransin uudestaan avioitunut isä muutti Pukaraan. Fransin sisaret ja toinen veli avioituivat ja muuttivat muualle. Niin tuli Fransista ja veli Mauritsista irtolaisia Heinijärvelle. Maurits toimi räätälinä kiertäen taloissa. Frans todennäköisesti ansaitsi elantonsa tekemällä maataloustöitä taloissa. Irtolaismerkintä kertoo useammasta työnantajasta, kenties myös asuinpaikasta. Kirjoilla hän kuitenkin pysyi Heinijärvellä, kunnes 1909 muutti Amerikkaan.
Frans lienee matkustanut kesällä 1909 Kanadan Quebeciin (linkki vaatii kirjautumisen). Hän ilmoitti aikovansa Ontarion Fort Williamiin. Siihen hänen jälkensä katoavat. Kanadasta ei tuolta ajalta ole juurikaan digitoituja lähteitä. Suomessa hänet merkittiin henkikirjoissa Amerikassa olevaksi vielä 1918. Sen jälkeen hän häviää niistä, mikä voi johtua ulkomailla asuneen väestön merkitsemistä vielä digitoimattomaan erilliseen luetteloon. Toki mahdollista on myös paluu ja muualla Suomessa asuminen. Outoa on myös se, että veli Mauritsin muistivat useammat 1920-luvulla syntyneet haastatellut, mutta Fransia ei maininnut kukaan. Siirtolaisten paluusta takaisin on niukasti lähteitä ja nekin vähät ovat maksumuurin takana. Näillä tiedoilla voisi ajatella, että Frans vietti rauhallista elämää Suomessa tai Kanadassa, kunnes palasi kotikuntaansa. Mahdollisesti hän asui loppuaikana Kanervalla, sillä siellä pidettiin hänen jälkeensä huutokauppa ja perunkirjoitus.
Tätä kirjoittaessani tulin ajatelleeksi, että perhe, johon Frans Koivisto kuului, pitää lisätä sivustolla Koiviston sivulle. Sen verran pitkään he siellä 1890-luvulla asuivat. En enää muista, miksi heidät aikoinaan jätin pois.
Toiseen paikkaan (blogi)
Tästä olen kirjoittanut aiemminkin: miten Haukijärvellä pystytettiin taloja uuteen paikkaan. Tai jos ei kokonaista taloa siirretty, niin ainakin osa hirsistä käytettiin uudelleen. Eivät tainneet entisaikojen kyläläiset tuntea sanaa kierrätys, mutta sitähän se oli, ihan parhaimmillaan. Taas tuli eteen pari juttua aiheeseen liittyen. Niistä seuraavassa.
Selasin kirjastossa kirjaa Kotiseutumme Hämeenkyrö - Mouhijärvi - Viljakkala. Pysähdyin Heinijärvellä sijaitsevan Tuiskun tilan kohdalle, koska nimi oli entuudestaan tuttu. Muistin, että se oli vähän aikaa 1920-luvulla Alfred ja Matilda Viidanojan omistuksessa. Tilan heiltä ostaneiden jälkipolvet kertoivat kirjassa, että Viidanojat toivat Tuiskulle hirret Haukijärveltä. Taas siis siirrettyjä hirsiä. Mutta mistä? Viidanojat asuivat tuolloin jo todennäköisesti Mäensivussa. Oliko siellä jokin ylimääräinen rakennus, jonka he saivat purkaa? Tai oliko sellainen esimerkiksi Hakalassa, jolla oli kytköksiä sekä Mäensivuun että Viidanojan perheeseen. Myös Saksa oli tuolloin tyhjentynyt. Muissakin torpissa ja taloissa oli vanhoja rakennuksia, jotka jossain vaiheessa haluttiin purkaa. Jostain tällaisesta voisi olla kyse. Metsää Viidanojat eivät omistaneet, joten hirret tuskin olivat uusia.
Viidanojat eivät koskaan rakentaneet Tuiskulle, vaan myivät sen muutaman vuoden kuluttua eteenpäin. Ehkä vajaan kuuden hehtaarin tila oli liian pieni antaakseen elannon isolle perheelle. Tilaan ei kuulunut juuri lainkaan metsää. Kenties tarvittavan lainan maksaminen takaisin tuntui siksi vaikealta. Asutuslautakunnan pöytäkirjat kertovat, että lainaa heille myönnettiin. Laina siirtyi sitten uudelle omistajalle.
Sain tänä syksynä yhteydenoton henkilöltä, joka kyseli lisätietoja Aleksanteri Rajalan perheestä. Valitettavasti minulla ei ollut kertoa hänelle mitään lisää siihen, mitä sivustolla on. Olen haastatellut monia 1920-luvulla syntyneitä. He muistivat vain Aleksanterin toisen vaimon Marian ja heidän poikansa, sodassa kaatuneen Taavetti Jalmarin. Muut lähtivät torpasta jo 1910-luvulla. Aleksanteri kuoli 1921. Rajalan miettiminen johti ajatukseni taas kahteen Rajalaan, jotka sijaitsivat Hahmajärventien molemmin puolin. Olen melko varma, että oikealla puolella Hahmajärven suuntaan sijainnut mökki oli tehty Rajalan torpan rakennuksista. Perusteluja on kaksi. Ensinnäkin Estlanderin myydessä Rajalan torpan maat tien vasemmalla puolella eivät rakennukset kuuluneet kauppaan. Toiseksi Aleksanteri Rajala on kirjattu henkikirjoihin ja haudattujen luetteloon eläkeläiseksi. Kun torppari luopui torpastaan eläkettä vastaan, kuului eläke-etuihin yleensä asumisoikeus elämän loppuun saakka. Tässä tapauksessa rakennus vain piti siirtää toiselle puolelle tietä, koska sen tontti oli myyty pois. Eikä sillä hyvä että siirto tapahtui kerran. Kun Maria Rajala kuoli, osti suutari Salo hirret ja pystytti niistä oman mökkinsä.
Vielä lastenkodin asukkaista (blogi)
Jatkan tänään vielä hiukan lastenkodissa asuneista lapsista. Huomasin nimittäin, että hyllyssäni on Viljo Rasilan kirja Kolme tarinaa. Yksi tarinoista on hänen vaimonsa Lahja Marjatan os. Hujo perheen tarina. Koska kirja näyttää olevan verkkokaupoissa myynnissä, voinee sen sisältämiä tietoja käsitellä myös blogitekstissä. Hujon perheen lapsista lienee vielä yksi elossa. Oletan Viljo Rasilalla olleen hänen lupansa tietojen julkaisemiseen. Tekstin lopussa myös hiukan lisätietoja Kauko Ylijoen taustasta.
Kun Hujon perheen äiti Hilda kuoli 1933, sijoitettiin perheen pojat heti lastenkotiin. Tytöistä vanhin, Impi Maria (Maija) muutti Hujon puolen sukulaisten hoiviin. Lahja Marjatta (Marjatta) ja Rauha Julia sijoitettiin Heinijärvelle, suhteellisen lähelle Marjamäkeä, joka oli ollut heidän kotinsa. Lapseton pariskunta piti heistä huolta, vaikka olot olivat vaatimattomat. Kun perheeseen syntyi omia lapsia, päätti huoltolautakunta siirtää heidätkin lastenkotiin. Lastenkotiaikaa on ainakin Marjatta muistellut hyvällä. Suuri ansio tästä kuului johtajatar Elsa Ojaselle.
Maija kävi kansakoulua ja siirtyi sitten Tyrväälle oppikouluun. Hän suoritti ylioppilastutkinnon ja opiskeli yliopistossa. Marjatta kävi kansakoulua ensin Heinijärvellä ja myöhemmin Haukijärvellä. Koulun jälkeen hän työskenteli ensin kotiapulaisena ja siirtyi myöhemmin setlementtiliikkeen palvelukseen Helsinkiin. Hän suoritti keskikoulun iltaoppikoulussa ja opiskeli Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa. Pojat kävivät kansakoulun Haukijärvellä. Heidän myöhemmistä opinnoistaan ei kirjassa ole tietoa. Myös Rauha muutti Helsinkiin. Hän suoritti ylioppilastutkinnon iltaoppikoulussa.
Lopuksi täydennän hiukan sitä, mitä olen aiemmin kertonut Kauko Ylijoesta. Kun Kauko heinäkuussa 1924 syntyi, oli hänen äitinsä Elli Ylijoki mäkitupalaisen leski Palon kylästä. Kaukolla oli kaksi sisarpuolta. Äiti kuitenkin kuoli jo 1928. Sydänhalvaus iski hänen ollessaan Tampereella. Tiedossa ei ole, oliko hän siellä käymässä vai pitempään. Hänet haudattiin Tampereelle, vaikka hänellä oli asunto Hämeenkyrössä. Kauko tuli lastenkotiin vuoden 1932 alussa. Aiemmin hän oli ollut hoidossa Jokisella, josta ei ole tarkempaa tietoa. Koulunsa Kauko kävi Haukijärvellä. Lastenkodista matka vei Jumesniemen Kärkimaan taloon 1941. Hän lienee työskennellyt myös Herttualan Alakeskisellä. Jotain yhteyksiä oli myös Palon kylään, jonka hän ilmoitti osoitteekseen kutsunnoissa alkuvuodesta 1943.
Näkymättömiä (blogi)
Kylässä on asunut ihmisiä, jotka eivät millään tavalla näy sivustolla. Tai jos näkyvätkin, osa heidän kylässä viettämistään vuosista on näkymättömissä. En nyt tarkoita muutaman vuoden Pakkasella tai lastenkodissa työskennelleitä, sellaisiakin varmasti on. Tarkoitan heitä, jotka ovat lapsena olleet lastenkodissa tai kasvattina jossain perheessä. Ei ole oikein mitään tapaa tuoda heitä esiin. Jälkipolvien tavoittaminen ei yleensä ole mahdollista, joten heidän lupaansa ei saa. Kahdesta perheettömästä sodassa kaatuneesta olen kirjoittanut aiemmin. Tänään aion kertoa kahdesta tällaisesta näkymättömästä. En käytä heidän oikeita nimiään, jotta heidän lapsensa eivät pahastu asian tuomisesta julkisuuteen.
Sanokaamme häntä Aliisaksi. Hän syntyi 1920-luvun puolivälissä hämeenkyröläiseen perheeseen. 1930-luvun alussa perheen äiti sairastui eikä isä kyennyt yksin huolehtimaan lapsista. Aliisa ja hänen nuorempi veljensä joutuivat lastenkotiin 1931. Koulunsa he kävivät Haukijärvellä. Aliisa on tallentunut ainakin yhteen gallerian koulukuvaan. Rippikoulun jälkeen alkoi työura. Sen hän aloitti kotiapulaisena Hämeenkyrössä. Yhteydet lastenkotiin eivät kuitenkaan katkenneet. Hän näyttää toimineen 40-luvun puolivälissä siivoojana, johtajattaren apulaisena ja lastenhoitajana siellä. Pian kuitenkin kylästä löytyi mieluinen puoliso. Kasvava perhe asui omassa talossaan. Aliisa oli haukijärveläinen elämänsä loppuun asti.
Kyllikki syntyi 1937 Hämeenkyrössä. Hänen vanhempansa eivät avioituneet. Kyllikki oli äitinsä hoivissa korkeintaan kaksivuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa äiti avioitui, ja Kyllikki siirtyi kasvatiksi haukijärveläiseen perheeseen. Häntä ei adoptoitu, järjestely vastasi pikemmin nykyistä sijaisvanhemmuutta, mutta ei välttämättä edellyttänyt sosiaaliviranomaisten mukanaoloa. Kyllikki kävi koulunsa Haukijärvellä aikana, jolloin lapsia oli paljon. Hänetkin löytää muutamasta koulukuvasta. Vartuttuaan hän lähti töihin, mutta sijaisperheessä hän vieraili edelleen säännöllisesti. Kun elämässä tuli vaikeampia hetkiä, hän oli tervetullut sijaiskotiin. Työuransa Kyllikki teki pääosin Hämeenkyrössä. Vanhuuden päivät kuluivat lähempänä jälkipolvia.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Polyteknikko ja ylioppilaita (blogi)
Hämeenkyröä syntymäpaikaksi merkitessäni tulin selvittäneeksi Estlanderin lasten syntymäpaikkoja. Samalla heräsi ajatus tutkia, missä he kävivät koulunsa. Haukijärven kansakoulun oppilasluettelosta heitä ei löydy. Se onkin aika luonnollista, sillä heidän äidinkielensä oli ruotsi. Julia Estlander muutti 1913 yhden lapsen kanssa Helsingistä Hämeenkyröön. Niinpä siis Karl Estlander, joka tuolloin oli muutaman kuukauden ikäinen, oli syntynyt Helsingissä. Kari Gunvor löytyy Hämeenkyrön kastettujen luettelosta. Luettelo kertoo, että hänet kastettiin Jyväskylässä. Siispä virallinen syntymäpaikka Hämeenkyrö. Sama tilanne oli myös Heidillä, vaikka digitoitu Hämeenkyrön kastettujen luettelo ei yllä vuoteen 1919. Vanhempien kotipaikka oli kuitenkin tuolloin Hämeenkyrö.
Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja numero 12 vuodelta 1928 kertoo, että Karl, Kari ja Heidi Estlander kävivät koulua Tampereella Svenska Samskolanissa. Myös lehtijuttu tuntuisi tukevan tietoa. Ilmeisesti Karl ehti kirjoittaa sieltä myös ylioppilaaksi. Ainakin hän oli reservin vänrikki vuonna 1938. Tyttäret muuttivat äitinsä kanssa Iittiin 1930-luvun alussa. Kari suoritti ylioppilastutkinnon Kotkan ruotsinkielisessä yhteiskoulussa 1935. Hän avioitui pian tämän jälkeen, joten opinnot eivät liene jatkuneet yliopistossa. Heidin opiskeluista ei ole löytynyt lisätietoa lehdistä.
Entä sitten Richterin sisarukset 1800-luvun loppupuolella? Paul Richterin tiedetään valmistuneen insinööriksi Suomen polyteknillisestä opistosta 1882. Sitä ennenkin hän on tietysti käynyt koulua, mutta tästä ei ole tarkempaa tietoa. Ainakaan kirkonkirjat eivät kerro asiasta mitään eikä häntä myöskään löydy ylioppilasmatrikkelista. Mahdollisia opiskelupaikkoja olisivat olleet Helsinki tai Turku. Hänen sisaristaan Berthalla on vuosien 1872 -1881 rippikirjassa merkintä "Kk 82". Luultavasti kyse ei kuitenkaan kansakoulusta, sillä Bertha oli 1882 jo 18-vuotias. Kirjassa Program för Handarbetsskolan i Helsingfors mainitaan Jenny Richterin opiskelleen siellä kevätlukukaudella 1885. Emme tiedä, oliko tämä Jenny Richter Haukijärveltä. Jos Richterin lapsilla oli kotiopettaja, ei häntä ole merkitty rippikirjaan.
Haukijärveläiset kävivät ahkerasti oman kylän kansakoulua. En ole huomannut, että kukaan kouluikäinen olisi jäänyt pois kansakoulusta sen jälkeen kun sellainen kylään perustettiin. Tosin osalla koulu jäi alkuvuosina kesken. Rippikirjat eivät kerro kansakoulun käyneistä ennen oman koulun perustamista. Opiskelua pitemmälle jatkaneita ei myöskään F.E. Sillanpäätä lukuunottamatta lähteistä löydy ennen 1930-lukua. Silloin yhteiskoulua ainakin jonkun luokan suorittivat Hugo Sillanpään ja Pakkasen tilanhoitaja Saarisen lapset. Ihan oma tarinansa sitten ovat aikuisiällä ammattiopintoja suorittaneet. Heistä olen kuitenkin jo kertonut.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.