Blogi

Olen kirjoittanut paljon Amerikan mantereelle muuttaneista kyläläisistä. Kansallisarkisto on digitoinut hiljattain Turun ja Porin läänin lääninkanslian luetteloita ulkomaanpasseista vuosilta 1814 - 1923. Olen nyt selannut niitä vuosilta 1903 - 1912 toivoen löytäväni uutta tietoa. Se on toistaiseksi jäänyt vähiin. Nämä lääninkanslian luettelot eivät ole ensimmäisiä, joita olen tutkinut. Kun joku aikoi ulkomaille, pyysi hän ensimmäiseksi seurakunnasta todistuksen. En tiedä sanottiinko sitä jo tuolloin virkatodistukseksi. Se johti yleensä papin rippikirjaan tekemään merkintään "Am", Amerikassa. Virkatodistuksen saatuaan henkilö meni nimismiehen puheille saadakseen esteettömyystodistuksen. Ne olen käynyt aikoinaan läpi. Pitää joskus selvittää, mitkä syyt aiheuttivat esteellisyyden. Tämän jälkeen anottiin passia lääninkansliasta.

Mitä toivoin löytäväni luetteloista? Ensinnäkin tietoa siitä, oliko tarkoitus mennä Yhdysvaltoihin vai Kanadaan.  Useimmiten se onkin luetteloon merkitty. Moni siirtolainen kuitenkin vaihtoi maata pian perille saavuttuaan tai joskus myöhemmin. Lisäksi yritin löytää tietoa muutamien epävarmojen tapausten liikkeistä. Tällaisia olivat esimerkiksi Hugo Perttu ja Martti Erkkilä, jotka ottivat esteettömyystodistuksen, mutta asuivat myöhemmin kylässä. No, ainakin Hugo Perttu näyttää saaneen passin. Halusin myös tietää, oliko tällaisia Amerikan mantereella mahdollisesti käyneitä muitakin. Yksi ehdokas on Taavetti Heikkilä, joka asui myöhemmin Mustajärvenkulmalla. Joku 1888 syntynyt Taavetti Vilhelm Heikkilä Hämeenkyröstä sai passin 1912.

Seuraavassa linkkiluettelo löytyneisiin passitietoihin: August Koskinen, Taavetti Heino, Kaarle Mustasilta, Väinö Aalto ja Karl Ivar Laakso, Kaarle Valkama, Matti Aalto, Maria ja Väinö Heino, Hugo Perttu, Karl Ivar Laakso vaimonsa kanssa, Vihtori Matias Mäkelä, Frans Fredrik Koivisto, Taavetti Heikkilä sekä Hilda ja Frans Ihantola. Myös Kerttu Lehtosalo hankki passin, mutta hän lienee matkustellut Euroopassa. Passin voi saada myös muualta kuin omasta läänistään. Noissakin luetteloissa on paljon esimerkiksi Tampereella kirjoilla olleita. Palataan aiheeseen vielä, kun ehdin käydä luettelot loppuun.

Olen loppusuoralla hankkeessani merkitä Hämeenkyrö näkyviin syntymä- ja kuolinpaikkana. Jos huomaatte virheitä, laittakaa viesti asiasta. Erityisesti kuolinpaikka tuottaa välillä ongelmia. Hautauspaikka kun ei välttämättä ole sama kuin kunta, jossa henkilö on kirjoilla kuoleman kohdatessa. Etsin nimenomaan jälkimmäistä. 

Kokouksessaan vuoden 1946 alkupuolella asukkaanottolautakunta oli saanut suunnitelmansa niin valmiiksi, että se nimesi ne karjalaisperheet, joiden tila tulisi Pakkasen kartanon (myös Parri ja Maatiala ym.) maalle. Luettelo on täynnä tuttuja nimiä. Heitä jotka asettuivat Haukijärvelle asumaan. Pöytäkirjassa kerrottiin myös tiedot vanhoista Karjalaan jääneistä tiloista sekä uusista nyt muodostettavista. Jokaisen kohdalla näyttää siltä, että uusi tila jäi pienemmäksi kuin vanha. Niistä, jotka saivat maansa muualta, kuten lastenkodin, Heinijärven tai Herttualan talojen maista, oli pöytäkirjassa aiemmin mainittu Akkaset. Ilmeisesti heidän tilansa muodostettiin melko nopeasti.

Yksi erikoisuuskin Pakkasen maille muodostettujen tilojen luettelossa on, nimittäin Jalmari Ovaska Kaukolasta. Hän ei Haukijärvelle lopulta tullut, mutta en myöskään keksinyt, kuka kyseiselle tilalle asettui. Lisäksi sieltä puuttuu Juho Virkki, jonka hakemus päätettiin aiemmassa kokouksessa palauttaa, koska Virkillä oli vakituinen työpaikka ja sahalaitos Jämsässä. Samoin lautakunta päätti palauttaa Petteri Halosen hakemuksen, koska tämä oli oikeutettu saamaan asuntotilan Myllykoskelta, jossa hänellä oli vakinainen työpaikka. Tiedossa ei ole, missä vaiheessa Juho Virkki perheineen päätti kuitenkin tulla Haukijärvelle tai Petteri Halonen Ylöjärvelle.

Vanhoista kyläläisistäkin löytyi pöytäkirjoista joitakin mainintoja. Maataloustyöläisinä tilan saivat seuraavat: Väinö Lehtinen sai asuntotontin, Jalmari Rantanen viljelystilan, Paavo Vuori asuntotilan, Alfred Viidanoja asuntotilan, samoin Oskari Jalonen. Kalle Sulinin 1,3 hehtaarin tila mainittiin Pakkasesta muodostettujen tilojen yhteydessä. Perheellisenä rintamamiehenä hakemuksensa saivat hyväksytyksi Urho Leppihalme, jolle myönnettiin viljelystila sekä Erkki Jalo, joka oli oikeutettu asuntotilaan. Hakemuksia oli varmasti enemmänkin. Palaan niihin jatkossa, kun ehdin lukea pöytäkirjoja pitemmälle. Valitettavasti se ei yhteensattumien vuoksi onnistu toukokuussa.

Muistan kyllä, että aioin jatkaa asukkaanottolautakunnasta tällä viikolla. Tapasin kuitenkin viime viikolla  iäkkään sukulaiseni, jolta kuulemani tarinan päätin kertoa heti, ettei se unohtuisi. Tarinaan liittyy Salomäen vanha lato. Niin vanha, etten itse sitä muista. Lato oli maantien varrella Salomäen pellolla vastapäätä Kirmon metsää. Se oli pieni, matala ja hirsistä rakennettu. Siellä säilytettiin heinää.

Tarinaan liittyy myös nuori nainen, joka oli löytänyt rakastetun. Valitettavasti naisen vanhemmat eivät hyväksyneet sulhasta tyttärensä puolisoksi, vaan halusivat tämän avioituvan naapuritilan isännän kanssa. Ajankohta oli luultavasti juuri talvisodan alla. Eivät vanhemmat tietysti voineet päättää täysi-ikäisen tyttärensä puolisosta, mutta painostus taisi olla kovaa. Tai ehkä tytär ei vain halunnut riidellä. Miten siis päästä lähtemään kotoa pois ja saada mukaansa vähäinen omaisuutensa?

Nainen päätti siirtää kapionsa ja muut tavaransa Salomäen nuorten avustuksella vähän kerrassaan piiloon Salomäen latoon. Ketkä Salomäessä tiesivät suunnitelmasta, jäi vähän epäselväksi. Joka tapauksessa naisen tavarat varastoitiin latoon. Lopulta nainen jätti kotona kirjeen pöydälle ja lähti. Luultavasti hän solmi avioliiton sulhasensa kanssa vasta vuoden 1940 puolella, sillä aviokuulutuksista ei löydy tietoa 1930-luvun digitoiduista lehdistä. Pariskunta asui vähän aikaa Haukijärvellä, mutta muutti sitten muualle.

Elivätkö he onnellisina elämänsä loppuun asti? En tiedä, suunnilleen kai niin kuin  ihmiset yleensäkin. Tarinassa kuitenkin olisi melkeinpä ollut ainekset vanhaan Suomi-filmiin.

Otsikko on vähän harhaanjohtava, sillä en ole päässyt papereita selaamaan. Kyse on Kansallisarkiston Turun toimipisteen aineistosta, joka on toimitettu digitaalisena Kansallisarkiston sisäverkkoon. Selaaminen on tapahtunut ihan toisella puolella maata ja jatkuu edelleen. Hämeenkyrön asukkaanottolautakunta näyttäisi kokoontuneen ensimmäisen kerran 1945, ja sen jäseninä olivat ainakin K.L. Virtanen (pj), Matti Hilden, Vilho Toiviainen, Viljo Heinonen, Heikki Norokorpi (varajäsen) ja Mikko Ruuska (varajäsen). Mitä lautakunta sitten käsitteli? Ennen kaikkea karjalaistilojen muodostamista. Se myös päätti vanhojen asukkaiden maansaantihakemusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Löysin mielestäni kaikkien Haukijärven karjalaisasukkaiden maansaantihakemuksiinsa saamat hyväksytyt päätökset. Niissä kaikissa oli teksti: "Kun maanlunastuslautakunta saa tiloja muodostetuksi, päättää asukkaanottolautakunta kenelle kussakin tapauksessa kyseellinen tila annetaan ja ilmoittaa päätöksestään MHL:n 94 §:n mukaan maanviljelysseuralle, joka sitten ilmoittaa Teille, mistä tilan saatte". Kaikki päätökset koskivat viljelystiloja erotukseksi asuntotonteista, asuntotiloista ja asuntoviljelystiloista. Hylkääviä päätöksiä löysin vain veljeksille, jotka isänsä lisäksi olivat tehneet hakemuksen. Ilmeisesti tila Karjalassa oli  ollut isän nimissä, sillä tämän hakemus hyväksyttiin.

Myönteisen päätöksen saaneille merkittiin myös tulevan tilan luokitus, S1 - S7. Pinta-alan, joka ilmeisesti riippui Karjalaan jääneen tilan pinta-alasta, lisäksi otettiin huomioon myös ainakin maan laatu. Ne Haukijärven karjalaistilat, jotka olen tähän mennessä käynyt läpi, sijoittuivat asteikolla välille S5 - S7. Ymmärtääkseni suurin tila on ollut S7, joten Haukijärvelle tulleen siirtoväen tilat olivat asteikon yläpäästä. Asiaa pitää vielä yrittää selvittää. Tiedot lautakunnan päätöksistä lähtivät muualle Suomeen, karjalaisasukkaat eivät olleet vielä tulleet Haukijärvelle. Ainakin Koskenpäässä, Eräjärvellä, Petäjävedellä, Lauttakylässä, Jämsänkoskella, Vilppulassa, Laukaassa ja Orivedellä oli tulevia kyläläisiä.

Jatkan aiheesta todennäköisesti kolmen viikon kuluttua. Silloin enemmän myös vanhoja kyläläisiä koskeneista päätöksistä. Nyt oikein hyvää pääsiäisaikaa.