Blogi
Lato ja romantiikkaa (blogi)
Muistan kyllä, että aioin jatkaa asukkaanottolautakunnasta tällä viikolla. Tapasin kuitenkin viime viikolla iäkkään sukulaiseni, jolta kuulemani tarinan päätin kertoa heti, ettei se unohtuisi. Tarinaan liittyy Salomäen vanha lato. Niin vanha, etten itse sitä muista. Lato oli maantien varrella Salomäen pellolla vastapäätä Kirmon metsää. Se oli pieni, matala ja hirsistä rakennettu. Siellä säilytettiin heinää.
Tarinaan liittyy myös nuori nainen, joka oli löytänyt rakastetun. Valitettavasti naisen vanhemmat eivät hyväksyneet sulhasta tyttärensä puolisoksi, vaan halusivat tämän avioituvan naapuritilan isännän kanssa. Ajankohta oli luultavasti juuri talvisodan alla. Eivät vanhemmat tietysti voineet päättää täysi-ikäisen tyttärensä puolisosta, mutta painostus taisi olla kovaa. Tai ehkä tytär ei vain halunnut riidellä. Miten siis päästä lähtemään kotoa pois ja saada mukaansa vähäinen omaisuutensa?
Nainen päätti siirtää kapionsa ja muut tavaransa Salomäen nuorten avustuksella vähän kerrassaan piiloon Salomäen latoon. Ketkä Salomäessä tiesivät suunnitelmasta, jäi vähän epäselväksi. Joka tapauksessa naisen tavarat varastoitiin latoon. Lopulta nainen jätti kotona kirjeen pöydälle ja lähti. Luultavasti hän solmi avioliiton sulhasensa kanssa vasta vuoden 1940 puolella, sillä aviokuulutuksista ei löydy tietoa 1930-luvun digitoiduista lehdistä. Pariskunta asui vähän aikaa Haukijärvellä, mutta muutti sitten muualle.
Elivätkö he onnellisina elämänsä loppuun asti? En tiedä, suunnilleen kai niin kuin ihmiset yleensäkin. Tarinassa kuitenkin olisi melkeinpä ollut ainekset vanhaan Suomi-filmiin.
Asukkaanottolautakunnan papereita selaamassa (blogi)
Otsikko on vähän harhaanjohtava, sillä en ole päässyt papereita selaamaan. Kyse on Kansallisarkiston Turun toimipisteen aineistosta, joka on toimitettu digitaalisena Kansallisarkiston sisäverkkoon. Selaaminen on tapahtunut ihan toisella puolella maata ja jatkuu edelleen. Hämeenkyrön asukkaanottolautakunta näyttäisi kokoontuneen ensimmäisen kerran 1945, ja sen jäseninä olivat ainakin K.L. Virtanen (pj), Matti Hilden, Vilho Toiviainen, Viljo Heinonen, Heikki Norokorpi (varajäsen) ja Mikko Ruuska (varajäsen). Mitä lautakunta sitten käsitteli? Ennen kaikkea karjalaistilojen muodostamista. Se myös päätti vanhojen asukkaiden maansaantihakemusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Löysin mielestäni kaikkien Haukijärven karjalaisasukkaiden maansaantihakemuksiinsa saamat hyväksytyt päätökset. Niissä kaikissa oli teksti: "Kun maanlunastuslautakunta saa tiloja muodostetuksi, päättää asukkaanottolautakunta kenelle kussakin tapauksessa kyseellinen tila annetaan ja ilmoittaa päätöksestään MHL:n 94 §:n mukaan maanviljelysseuralle, joka sitten ilmoittaa Teille, mistä tilan saatte". Kaikki päätökset koskivat viljelystiloja erotukseksi asuntotonteista, asuntotiloista ja asuntoviljelystiloista. Hylkääviä päätöksiä löysin vain veljeksille, jotka isänsä lisäksi olivat tehneet hakemuksen. Ilmeisesti tila Karjalassa oli ollut isän nimissä, sillä tämän hakemus hyväksyttiin.
Myönteisen päätöksen saaneille merkittiin myös tulevan tilan luokitus, S1 - S7. Pinta-alan, joka ilmeisesti riippui Karjalaan jääneen tilan pinta-alasta, lisäksi otettiin huomioon myös ainakin maan laatu. Ne Haukijärven karjalaistilat, jotka olen tähän mennessä käynyt läpi, sijoittuivat asteikolla välille S5 - S7. Ymmärtääkseni suurin tila on ollut S7, joten Haukijärvelle tulleen siirtoväen tilat olivat asteikon yläpäästä. Asiaa pitää vielä yrittää selvittää. Tiedot lautakunnan päätöksistä lähtivät muualle Suomeen, karjalaisasukkaat eivät olleet vielä tulleet Haukijärvelle. Ainakin Koskenpäässä, Eräjärvellä, Petäjävedellä, Lauttakylässä, Jämsänkoskella, Vilppulassa, Laukaassa ja Orivedellä oli tulevia kyläläisiä.
Jatkan aiheesta todennäköisesti kolmen viikon kuluttua. Silloin enemmän myös vanhoja kyläläisiä koskeneista päätöksistä. Nyt oikein hyvää pääsiäisaikaa.
Vielä Färmistä ja muista sotilaista (blogi)
Muutama viikko sitten kirjoittelin Nestor Färmistä. Sain häneen liittyen yhteydenoton Oulaisista, ja niinpä tulin tarkistaneeksi Färm-nimen alkuperän. Sain myös tiedon, että Oulaisissa maa oli tuolloin edullista, ja sinne muutti väkeä etelämpää. Ehkä Färmin perheenkin muutto selittyy näin. Viljelysmaata Nestor joka tapauksessa raivasi sekä itselleen että muille.
Färm nimen otti/sai käyttöön Nestorin isä Taavetti (David). Se tapahtui Krimin sodan tai suomalaisittain Oolannin sodan aikana. Taavetti oli hämeenkyröläinen, mutta oli tuossa vaiheessa siirtynyt Ikaalisiin Leutolan kylään. Siellä hänestä tuli ruodun 59 sotilas. Ruotujakoinen järjestelmä otettiin tuolloin uudestaan käyttöön lyhyeksi aikaa 1850-luvulla. Digitoidut asiakirjat eivät kerro, osallistuiko Taavetti Porin puolustamiseen sodan aikana. Pian hän kuitenkin avioitui ja palasi Hämeenkyröön. Nimi Färm jäi käyttöön hänelle ja osalle hänen lapsistaan.
Esiin nousi myös kysymys, joutuiko Nestor Färm itse asevelvollisena sotaväkeen. Sikäli se on mahdollista, että hänellä oli pieni arpanumero, kakkonen. Se olisi kyllä hänet johonkin tarkk'ampujapataljoonaan lähettänyt. Hänellä on kuitenkin ehtoollisella käynneistä hyvin säännölliset merkinnät. Ainoa jakso, jolta ne puuttuvat, ovat vuodet 1901 - 1902. Silloin suomalaisia joukko-osastoja oltiin jo lakkauttamassa. Mahdollisesti hän kuitenkin ehti suorittaa asevelvollisuuttaan jonkin aikaa. Muita kylässä asuneita asevelvollisia sotilaita löytyy tästä vanhasta jutusta.
Asevelvollisuusajan sotilailla oli yleensä jo palvelukseen astuessaan sukunimet. Ne - usein suomenkieliset - säilyivät myös asevelvollisuusajan yli. Noiden alussa mainittujen ruotusotilaiden lisäksi oli myös muita, jotka saivat ruotsinkielisen sotilasnimen. He olivat värvättyjä sotilaita. Yhdestä tällaisesta, Herman Roosista, olen kirjoittanutkin. Muita selkeitä sotilasnimiä kylässä ovat olleet ainakin Ferm, Larm, Riik, Knall ja Lod. Joskus toisella kerralla voidaan katsoa, olivatko he kaikki näitä värvättyjä vai periytyikö jokin nimistä Ruotsin vallan aikaisilta ruotusotilailta.
Juho Ivar ja Lydia (blogi)
Juho Ivar syntyi 1883 Kalkunmäen Hellun Kallion torppaan. Sisaruksia hänellä oli ainakin kolme. Iivarin äiti kuoli 1899, isä avioitui pian uudestaan ja lapsia syntyi lisää. Iivari pääsi ripille 1899 ja parin vuoden päästä hän siirtyi palvelukseen Pyöräniemen Yrjölän Pärmäkosken torppaan. Rengin työt jatkuivat Kalkunmäessä. Sorolla palveluksessa ollessaan hän avioitui Soron Lamminmäen torpan piian Lydia Aholan kanssa 1907. Tämän jälkeen he siirtyivät kylän itsellisiksi 1908. Lydia oli syntynyt 1885 Pyöraniemen itsellisperheeseen, joka myöhemmin muutti Kuotilaan. Sisaruksia hänellä oli ainakin viisi.
Juho Ivar ja Lydia viihtyivät itsellisinä Kalkunmäessä vuoteen 1915. Lapsia heille ehti syntyä siellä kolme. Jossain vaiheessa Iivari ilmeisesti oli tehtaalla töissä, sillä rippikirjan merkintä "Teht" viitannee Kyröskosken tehtaaseen. Kalkunmäestä perheen matka jatkui Tuokkolan Fredlandin (Raipalan omistuksessa) maalle. Henkikirja kertoo, että kyse oli edelleen itsellisperheestä. Mitään varsinaista ammattinimikettä ei viimeinen digitoitu henkikirja vuodelta 1923 Iivarille kerro, joten ilmeisesti hän työskenteli siellä, missä töitä oli. Lapsia heillä oli tuossa vaiheessa kuusi. Seuraavan kerran kohtaamme perheen Parilan Peltoniemessä.
He saivat lainhuudon Peltoniemeen syksyllä 1926, joten voisi olettaa heidän tulleen sinne viimeistään 1926. Vanhimmista pojista oli tuolloin jo apua talon töissä. Iivari kuoli jo 1931, ja Lydia joutui myymään talon. Tiedossa ei ole, mihin perhe Peltoniemestä muutti. Vanhin poika Esko jäi joksikin aikaa Parilaan, mahdollisesti töihin tilan uudelle omistajalle. Nuoremmat lapset muuttivat äitinsä kanssa muualle, mikä näkyy myös koulun matrikkelista. Kun nuoremmat tyttäret avioituivat, merkittiin heidän kotikyläkseen Kyröspohja. Eskoa ja Tuovia lukuun ottamatta lapset perheineen asuivat Hämeenkyrössä. Sen sijaan Lydiaa ei henkikirjaan ole merkitty enää 1955. Hämeenkyrön vanhalla hautausmaalla olevan hautakiven mukaan hän on kuollut 1968.
Nimiä veteraanimatrikkeleissa (blogi)
Olen joskus aiemminkin linkittänyt näihin teksteihin Sotapolku-sivuston, lähinnä koska siellä on tietoja sodan ajan joukko-osastoista. Nähtävästi sivustoa ylläpitävät vapaaehtoiset avustuksen turvin. Nyt sivustolle on ilmestynyt sodasta elävänä selviytyneiden tietoja. Oletan niiden olevan peräisin veteraanimatrikkeleista, joita lienee iso määrä. Ainakin osa matrikkeleista on tehty joukko-osastoittain, joten en ole koskaan lähtenyt niitä selaamaan, vaikka niitä kirjaston lukusalin hyllyssä aiemmin iso määrä olikin. Nyt Sotapolku-sivustolla on haku, joka helpottaa etsimistä.
Sivuston tietojen mukaan tietokannassa on tällä hetkellä noin 160 000 nimeä. Tarkempia tietoja saisi sivuston Facebook-ryhmästä. En ole kuitenkaan sinne kirjautunut, sillä en ehdi seurata nykyisiäkään ryhmiäni kunnolla. Oletan, ettei lukumäärä kata kaikkia matrikkeleissa esiintyviä henkilöitä. Lisäksi kaikki eivät nimeään tai kuvaansa liene niihin antaneet. Katsotaan nyt kuitenkin, löytyykö tietokannasta haukijärveläisiä.
Kyläläisten nimet ovat suhteellisen tavallisia, joten samannimisiä on ollut sodassa useampia. Olen pyrkinyt tarkistamaan syntymäaikoja kirkonkirjoista, henkikirjoista, koulun matrikkelista, Katiha-tietokannasta ja hautakivistä. Virheitä voi kuitenkin seuraavassa olla. Myös tietojen laajuus vaihtelee kovasti. Joku on antanut pelkän nimen ja syntymäajan, toinen niiden lisäksi valokuvan ja kolmas lisäksi tiedot sotapolustaan ja myöhemmistä harrastuksistaan. Seuraavat Sotapolun tietokannan henkilöt ovat mielestäni olleet kyläläisiä jossain elämänsä vaiheessa: Lasse Sillanpää, Pentti Kanerva, Antti Heikkinen, Arvo Laine, Johannes Pärssinen, Pentti Jääskeläinen, Aarne Aaltonen, Tauno Halonen, Reino Talonpoika, Aarne Matikainen, Heikki Patronen, Toivo Lehtinen, Paavo Lehtinen, Lauri Niemi, Hannes Akkanen, Into Viidanoja, Urho Viidanoja, Paavo Virtanen, Albert Kopperoinen, Eino Jalonen, Jaakko Valkama, Oiva Kivenvuori, Antti Kuronen, Toivo Perttu, Toivo Mäkelä ja Paavo Nieminen. Siispä hakuja tekemään!
Pari epävarmempaakin tapausta joukosta löytyi. Ensimmäisen, Kaarlo Serttiön, kohdalla tietokannassa lienee vain yksinkertaisesti väärä syntymäpaikka. Tarkistin kirkonkirjoista, ettei Tyrväällä ole syntynyt ketään Kaarloa annettuna päivänä, mutta Huittisissa kylläkin, kuten sivustollakin todetaan. Vaikeampi tapaus on sitten Kalle (Kaarlo) Leppänen. Syntyikö Merikarvialla 1909 tosiaan kaksi Kaarlo Johannes Leppästä? Ei se tietenkään mahdotonta ole. Valitettavasti kastettujen luetteloa ei ole digitoitu riittävän pitkälle.
Tietokannassa on kyläläisistä muutamia kuvia, joita sivustolla ei ole. Pitää yrittää selvittää, voisiko tietokannan kuvia käyttää galleriassa.