Blogi
Henkikirjojen kertomaa, osa 2 (blogi)
Aluksi kuitenkin hiukan muuta asiaa. Olen pitkään halunnut päästä käsiksi ruotsalaiseen Sveriges dödbok-tietokantaan, johon on kirjattu Ruotsissa asuneiden kuolintiedot. Nyt Ruotsin Sukututkimusseura on julkaissut tietokannasta uuden version, joka on käytettävissä myös verkossa. Ilmaiseksi tosin vain tämän kuun 16. päivään saakka, ja kirjautua pitää. Jos siis jollakin on Ruotsiin hävinnyt sukulainen, nyt kannattaa pitää kiirettä. Pari kyläläisiä koskevaa tietoa löysin sieltä, ja päivitän ne sivustolle. Joskus kirjoitin blogissa Pakkasella työskennelleestä kuskista nimeltä Axel Larsson, joka oli Ruotsin kansalainen. Axel ja Fanny Larsson elivät elämänsä viimeiset hetket Svalövissä, missä Axel kuoli 1961 ja Fanny 1953.
Mutta nyt takaisin vuosien 1922 ja 1923 henkikirjoihin, tällä kertaa Heinijärveen ja Herttualaan muodollisesti kuuluneisiin kyläläisiin. Tässä luetteloa havainnoista.
Tyyne Ristilä oli piikana Ruusilla. Lauri Marjamäki oli renkinä Hämylässä.
Viitaniemessä asuivat vielä äitinsä kanssa Aina, Tilda, Eino ja Fanny.
Peltomaa oli vuokralla Mikko Arvid Heikkisellä, ei vielä omistuksessa, mikä saattoi johtua tilojen lohkomisten ruuhkasta. Myös Kaarle Högerman asui edelleen siellä.
Hilma Rajala ilmeisesti muutti 1922 pois äitinsä luota Rajalasta.
Kalle ja Jenny Ketola merkittiin Tättälän maalle, mutta tarkempaa tietoa tästä ei ole.
Erik ja Lydia Myllymäki ovat tulleet Santamäkeen 1922. Santamäki mainitaan vasta vuoden 1923 henkikirjassa.
Frans ja Iida Mäkinen ovat saaneet kiinnekirjan Yliviidanojaan 1913, samoin Kalle ja Matilda Laine Alaviidanojaan. Samuli ja Emma Metsäraukola omistivat Metsäraukolan maaherran päätöksellä vuodelta 1921. Kaarle ja Karoliina Mäkelä olivat saaneet maaherran päätöksen Mäkelästä 1922, samoin Kalle ja Alina Valkama Valkamasta. Kalle ja Aina Hakalalla oli kuvernöörin päätös vuodelta 1913. Juho ja Karoliina Mäenpäällä oli omistusoikeudesta tilaansa maaherran päätös vuodelta 1922. Jos oikein olen ymmärtänyt, tilan itsenäistyminen meni suurin piirtein järjestyksessä kauppakirja, lohkominen, maaherran/kuvernöörin päätös maarekisteriin merkitsemisestä, lainhuudot, kiinnekirja tilaan.
Niilo ja Iida Jaakkola olivat tulleet Linnusmäkeen 1922.
Iida Marjamäki lienee asunut vielä Marjamäessä.
Blogiteksteissä esillä olleet Lyydia Norrgård ja Miina Välimäki asuivat vielä Heinijärvellä, mahdollisesti Jokelassa ja Ristilässä.
Fiina ja Tyyne Jokela merkittiin irtolaisiksi, he todennäköisesti asuivat Pispalassa. Kylästä pois olivat muuttaneet myös Lyydia Kinkki ja Martta Koivisto.
Sitten Herttualan talojen vanhoille maille. Mustajärvenkulman Palomäen ja Koivulan kiinnekirjat olivat vuodelta 1920. Kalle Lindegren merkittiin Uusimäen osaviljelijäksi. Taavetti Suominen ja Kalle Mustajärvi on 1923 kirjattu talollisiksi, kuitenkin ilman viittausta virallisiin asiakirjoihin.
Taavetti ja Lempi Heikkilä asuivat itsellisinä Herttualassa. Tilda Mäenpää ja Väinö Rintala on merkitty irtolaisiksi Herttualaan. Ilmeisesti he asuivat ja työskentelivät muualla.
Henkikirjojen kertomaa (blogi)
Ilokseni Kansallisarkisto on hiljattain digitoinut vuosien 1922 ja 1923 henkikirjat. Toivottavasti seuraavan vuoden kirja seuraa pian perässä. Tuohon aikaan henkikirja oli veroluettelo. Tietyn ikäiset (n. 15 - 65) maksoivat henkirahaa. Sairauden tai köyhyyden vuoksi siitä saattoi vapautuksen. Vapautuksen saaneet ja yli-ikäiset merkittiin kuitenkin henkikirjaan. Lapset sen sijaan kirjattiin vain lukumäärinä, järjestyksessä pojat - tytöt. Katsotaan tällä kertaa, mitä henkikirjat kertovat Haukijärven vanhan verokylän alueella asuneista.
Heti kiinnitttää huomion se, miten vähän kartanossa oli renkejä ja piikoja tuohon aikaan. Yksi piika, Emma Niemi, joka oli pitkäaikainen työntekijä. Karjakko Jooseppi Liukkonen huolehti varmaan karjasta, mutta lypsäjiä kyllä täytyi olla enemmän. Keksin kaksi selitystä. Osa työväestä ei ollut kirjoilla Hämeenkyrössä ja kirjattiin henkikirjoihinkin siksi muualla. Toinen on sitten muonarenkien määrä. He varmasti huolehtivat maataloustöistä. Hiukan yllättäen Samuel Pettersson oli edelleen muonarenki, vaikka oli jo 1919 tehnyt kaupat mökkinsä alueesta. Nähtävästi hänet oli kuitenkin palkattu muonarengiksi. Toivo ja Katri Taipale muuttivat 1923 Pohjois-Pirkkalaan.
Mäkitupalaisten joukko koostuu sivustolta tutuista nimistä. Useimmat olivat toki jo tehneet kaupat mäkitupansa alueesta, mutta ilmeisesti lainhuudatuksia puuttui vielä, koska heitä ei kutsuttu tilallisiksi. Itselliset asuivat luultavasti Pakkasen rakennuksissa, ja tekivät töitä pääasiassa Pakkasella. Seppä ja kansakoulunopettaja on merkitty ammatttinsa mukaan. Seppä Jokinen oli ostanut oman tilan, joka oli merkitty maaherran päätöksellä 1920 rekisteriin. Niinpä hän oli palstatilallinen.
Irtolaisten joukko oli henkikirjoissa yleensä aika kirjava. Katsotaanpa heitä tarkemmin. Helmi Hyvönen oli ollut Pakkasella palveluksessa, mutta varmaan muuttanut tuossa vaiheessa jo muualle. Kirjoilla hän oli vielä Hämeenkyrössä. Toivo Mäkinen asui Haukijärvellä, mutta oletettavasti teki töitä rakennuksilla. Manda Tuomistolla oli asumisoikeus Tuomistolla, mutta talo ei ollut hänen eikä hän myöskään enää kuulunut työväkeen. Yrjö Laaksonen perheineen lienee asunut kylässä vain vähän aikaa. Heitä ei ole vielä 1920 henkikirjassa, ja 1923 luettelossa heidät on merkitty Yrjön kotiin Vanajaan.
Tiloista (blogi)
Muutama viikko sitten kirjoittelin tilojen muodostumisesta maatalouslaskentatietojen perusteella. Silloin käytin vuosien 1910 ja 1930 laskentatietoja. Otetaan nyt vertailuun vuosien 1930 ja 1950 tiedot. Mitä tapahtui kylässä noiden kahden vuosikymmenen aikana? Paljon.
Suurimmat muutokset kohtasivat Pakkasen kartanoa. Pakkasen pinta-alaksi 1930 ilmoitettiin 652 hehtaaria, josta peltoa oli 220 hehtaaria. 1950 vastaavat luvut olivat 172 hehtaaria ja 51 hehtaaria. Ehdottomasti suurin syy pinta-alan pienenemiseen olivat Pakkasesta erotetut siirtolaistilat. Toki Estlander oli myös myynyt maata velkojensa vuoksi esimerkiksi Osuuskunta Laborille, mutta vaikutus kartanon kokonaisalaan jäi kuitenkin vähäiseksi. Lisäksi Eino Haapanen osti ainakin osan näistä maista takaisin. Maata oli menettänyt myös lastenkoti. Valitettavasti sille ei ole tiedossa vuoden 1930 lukuja.
Karjalaistilojen muodostumista on käsitelty sivustolla, joten tässä ei siitä sen enempää. Siellä annetut pinta-alan arviot näyttävät aika hyvin pitävän paikkansa, joskin laskennasta löytyi myös 48 hehtaarin karjalaistila. On kuitenkin muistettava, että osa tilojen metsistä sijaitsi muualla kuin Haukijärvellä. Siirtolaistilojen koko vaihteli jonkin verran. Nähtävästi asiaan vaikuttivat ainakin perhekoko, viljelytarve ja maapinta-alan saatavuus. Muutamat karjalaistilat olivat vapailla kaupoilla hankittuja, samalla tavalla voitiin ostaa myös lisämaata.
Oli muutoksia tapahtunut myös vanhojen tilojen pinta-alassa. Muutamista tiloista oli erotettu lapsille omat tilat tai metsäkappaleet. Tällaisia olivat esimerkiksi Peltola, Perttu ja Kallioniemi. Peltolasta erotettuja tiloja olivat Koivula, Lehtola ja Kumpula. Pertusta erotettiin 1930-luvulla lähinnä metsätiloja. Osa viljelijöistä oli kasvattanut tilaansa ostamalla lisää maata. Sillanpää viljeli 1950 myös Pikkuniityn, Heinoon ja Löytämäisen tiloja, mikä kasvatti pinta-alaa noin seitsemällä hehtaarilla. Löytyipä kylästä vielä yksi vuoden 1930 jälkeen itsenäistynyt tilakin, nimittäin noin kahdeksan hehtaarin Huhtala.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.
Pääsiäistä (blogi)
Ennen kuin rupeamme katsomaan, millaiset pääsiäistunnelmat vallitsivat 90 vuotta sitten, pieni vinkki sivuston galleriaan. Poikkesin Vapriikin kuva-arkistossa etsimässä nimet Vivi Richterin Pakkasella ottamiin kuviin. Osoittautui, että kuvissa oli Richterin sukua, mutta myös sukulaisia ja tuttavia. J.E.Richter on useammassa kuvassa, ja hänen lapsistaan mukana ovat Jenny Olivia (Vivi), Bertta, Hedvig ja Paavo (Paul). Myös heidän puolisoitaan ja lapsiaan näkyy kuvissa. Ainakin yhdessä kuvassa on myös Gustav Estlander nuorena. Jäin miettimään, miksi Sigrid Richter ei ole mukana. Pitää vielä joskus poiketa kuva-arkistoon ja tarkistaa, olisiko hän sellaisessa kuvassa, jota en ole poiminut galleriaan.
Vuoden 1935 pääsiäinen sattui lähes samaan aikaan kuin 90 vuotta myöhemminkin. Nimimerkki Kasperi kertoi Hämeenkyrön Sanomissa, että lunta näkyi enää vain nimeksi ja jäätkin olivat lähdössä vesistöistä. Kevät oli saanut myös muuttolinnut liikkeelle. Kottaraiset, leivoset ja peipposet olivat saapuneet, pääskysiä vielä odoteltiin. Kuitenkin Kasperi varoitteli vilustumisen vaarasta, jos keväthurmiossa innostuu keventämään asusteitaan liiaksi. Mämmiä syötiin silloinkin, pakinoitsijan mukaan sokerin ja kerman keralla.
Pääsiäiseen ja kevääseen liittyi myös kaupallisia ilmoituksia. Työväeyhdistys järjesti pääsiäismaanantaina iltaman työväentalolla. Tanssimaan pääsi myös Kyrölässä ja Toukolassa. Hämeenkyrön Osuuskauppa mainosti mämmimaltaita ja tuokkosia sekä valmista mämmiä. Myös appelsiineja ja omenoita oli myynnissä. Osuusliike Oma puolestaan kertoi kevätvarastojen saapuneen ja markkinoi erityisesti kenkiä, leninkejä sekä puuvillakankaita. Olga Olinin liike ja Kyröskosken Kangas- ja Lyhyttavarakin tarjosivat kevätasusteita. Useampi liike mainosti siemeniä ja väkilannoitteita. Kevätkylvöt olivat edessä.
Hyvää pääsiäisaikaa kaikille.
Lähteistä (blogi)
Pyysin taannoin teiltä tietoja Haukijärven alueen lähteistä. Muutamista sainkin tietoa, mutta toivoisin useammankin kertovan vedenhakumatkoistaan. Nimellä tai ilman. Lähteitä on laajan kylän alueella varmasti ollut useampia.
Ensimmäinen muistikuvani lähteestä liittyy paikkaan pellon reunalla lähellä Salomäen vanhaa savusaunaa, metsikön ja pellon kulmassa. Lähde oli aika pieni, mutta kyllä siitä vettä haettiin. Muistelen, että lähellä poltettiin myös joskus juhannuskokkoa. Ilmeisesti pikkulähteen vesi ei riittänyt, sillä sitä noudettiin myös lähteestä, joka tuli vastaan, kun metsänreunaa käveli kohti Herttualan Aallon maata. Lähde oli melkein rajalla. Vieressä oli hieno tasainen kivi, jolta saattoi kurottaa ottamaan vettä. Lähteellä näin ensimmäisen kerran rupikonnan. Jossain vaiheessa siirryttiin käyttämään lähdettä, joka oli lähellä maantietä notkelmassa Salomäen peltosarkojen välissä. Tultiin jo miltei silloisen Jokisen kohdalle. Vedenhaku tapahtui käsirattailla tai potkukelkalla ja jatkui pitkään.
Aiemmin jo mainitsin, että Kanervalle ja Salolle noudettiin vettä lähteestä, joka oli mahdollisesti Kyröspohjan Sipilän maalla, kuitenkin aika lähellä kyseisiä taloja. Työväentalon alapuolella Rintalan maalla ison ojan vieressä oli lähde, josta molemmat Virtaset hakivat vettä. Mäenpään lähde oli Hillun maalla, yhteislaitumelle vievän tien vieressä. Käenkorven lähteestä puolestaan haettiin vettä Viidanojankulmalle silloin, kun kaivovesi kävi vähiin. Vielä mainittakoon Hilman lähde Mäntysalon alapuolella toisella puolen tietä. Kiitokset kaikille, jotka ovat kertoneet lähteistä.
Nuoremmat eivät ehkä tiedäkään, mikä on prunni. Haukijärvellä kyseessä oli saviprunni, ei mikään kaivo. Märkä, upottava kohta esimerkiksi pellon raunalla. Sellainen oli ainakin Simpussa, Heikkisen ja Salomäen maiden välissä. Lapsia varoteltiin menemästä liian pitkälle. Tiettävästi joku lapsi oli sellaiseen menehtynytkin. Selvästi vetisempi prunni kuuluu olleen Heinoonojan varressa jossakin Kumpulan alapuolella. Sitä käytettiin pyykkipaikkana. Itse muistan pyykkipadan porisseen Kirvesjärven rannassa. Näistä olisi mukava kuulla lisää. Tiedot tulevat perille sähköpostilla tai Facebookin (Messengerin) kautta.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.