Blogi
Mouhijärvellä, osa 2 (blogi)
Jatketaan vielä Mouhijärven rippikirjan 1912 - 1921 parissa. Viimekertaisesta tekstistä unohtui pois pari kylästä Mouhijärvelle muuttanutta perhettä. Katsotaan heitä sekä piioiksi ja rengeiksi seurakuntaan pestautuneita nyt. Mouhijärveen kuuluneiden kylän talojen kohdalla en huomannut merkittäviä muutoksia, yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin sivustolle.
Ojaniemestä muuttivat Kalle ja Ida Ojaniemi 1913 Salmin Noukalle kanssa-asukkaiksi Hongistolle, johon Kalle Ojaniemi oli saanut ensimmäisen lainhuudon 1913. Ehkä kirjaus kanssa-asukkaasta syntyi siinä vaiheessa, kun omistusjärjestelyt olivat kesken. Perhe ei kuitenkaan jäänyt Hongistolle, vaan siirtyi 1917 Salmin Jutilan Järvenpään lohkotilalle. Sen lainhuudatus suoritettiin vuosina 1922 - 1923. Rippikirjan päättyessä 1921 oli Kallella ja Idalla kaksi lasta, joista Kaarlo Paavali kaatui 1940 Taipaleessa.
Juho Ivar ja Hilma Aleksandra Rajala muuttivat aivan 1900-luvun alussa Tupurlan Tiaisen Aholan torppaan, josta Juho pian muutti Amerikkaan. Hilma ja kaksi poikaa jäivät Tupurlaan. 1912 heidät merkittiin entisiksi torppareiksi. Tiaisen maalla he kuitenkin edelleen asuivat. 1921 heidät kirjattiin mäkitupalaisina eri sivulle Tupurlaan. Juho Ivar vaikuttaa ehtoollisellakäyntimerkintöjen perusteella olleen koko ajan valtameren toisella puolella.
Sitten luettoloa Mouhijärven taloissa renkeinä ja piikoina työkennelleistä. Lauri Kaunisto oli Vähä-Tiisalassa renkinä 1913 - 1914. Ida Niemi työskenteli samassa talossa koko rippikirjajakson ajan. Kalle Salmi aloitti Häijään Rouhulla 1920. Saara Söderling tuli samaan taloon 1921. Aina Mustajärvi oli tullut Hämeenkyröstä 1904, ollut ainakin Häijään Ylisarkilla piikana, asui sitten itsellisenä Häijäässä ja muutti 1914 Pirkkalaan. Anna Söderling piikoi ensin Rienilän Perttulilla 1914 - 1915, sitten Tupurlan Perttalassa, josta palasi 1916 Hämeenkyröön. Kalle Rajala (Engbäck) oli renkinä Tiaisella vuoteen 1914, jolloin muutti Hämeenkyröön. Kalle Varin oli muuttanut Mouhijärvelle 1905 ja palasi Tupurlan Perttalasta kotipiäjäänsä 1913. Ida Marjamäki muutti Ryömälästä Suoniemelle 1913. Artturi Pettersson tuli 1914 Salmin Uotilaan, missä ehti saada irtolaismerkinnän ilmeisesti Tuusulaan muuton vuoksi ennen kuin rippikirjaan kirjattiin: " Salmin lukusioilla vakuutettiin kuolleen Hämeenlinnan vankilassa". Kuolinaika oli heinäkuussa 1918. Matilda Marjamäki oli palveluksessa Salmin Simulassa 1913 - 1915. Emma Ahola siirtyi 1912 Rienilän Hallalta Vesunnin Uusi-Suikille ja sieltä vuoden 1916 aikoihin Halikkoon, koska sai Vesunnissa irtolaismerkinnän. Hyynilän Toijasella oli renkinä Vilho Ketola, joka näyttäisi 1922 menneen suorittamaan asevelvollisuuttaan. Amanda Ahola työskenteli Hahmajärven Irrillä ja Murron Kököllä ennen kuin 1916 avioitui Toivo Jokelan kanssa. Ida Linnusmäen kanssa 1922 avioitunut Niilo Jaakkola oli renkinä Salmin Nuutilassa 1912 - 1916. Irtolaismerkintä kertöö, että hän todennäköisesti asui Hämeenkyrössä jo ennen kuin muutti kirjansa virallisesti.
En varmasti ole löytänyt kaikkia kylään liittyviä tuosta rippikirjasta. Tutkiminen jatkuu, ja merkittävät löydöt kirjaan sivuston tietoihin.
Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua. Iloista vappua!
Mouhijärvellä (blogi)
Pari viikkoa sitten SSHY:n jäsensivuille tuli Mouhijärven rippikirja 1912 - 1921. Kiinnostus heräsi tietysti heti. Mitä uutta saisin tietää pitäjässä asuneista sukulaisista sekä haukijärveläisistä, joista osa asui Mouhijärven puolella ja osa taas oli muuttanut kylästä sinne? Heistä kohta, mutta ensin hiukan Pukaran kansakoulusta, jonka toiminnan alkamista olen pariin otteeseen pohtinut. Edellisessä kirjassa koulua ei vielä ole. Tästä uusimmasta selviää, että koulu toimi Kourin maalla, joka tuohon aikaan taisi olla kunnan omistuksessa. Ensimmäiseksi opettajaksi tuli 1920 Antti Emil Savonen (s. 1883 Karstulassa). Hänen perheeseensä kuuluivat vamo ja kaksi poikaa. Pukaraan perhe tuli Pyhärannalta. Koulu siis aloitti Pukarassa hiukan ennen kuin Uuden-Pukaran talot liitettiin Mouhijärveen. Koulun vaikutuksesta Haukijärven kouluun joskus myöhemmin.
Sitten Haukijärveltä Mouhijärvelle muuttaneista perheistä luettelonomaisesti:
Suojan perhe tuli Häijään Kuutin Koiviston toppaan 1913. Kaikki lapset muuttivat vanhempiensa mukana, tosin Lauri palasi parin vuoden päästä Hämeenkyröön ja Hulda avioitui 1919 Vesilahdelle. Perheen nuorimmainen Rauha Kaarina syntyi torpassa 1916. Torpan itsenäistyminen ei vielä tässä rippikirjassa näy.
Alaviidanojalta lähtenyt Sirenin perhe puolestaan asui Mouhijärven pappilan Viitasen torpassa. He muuttivat kirjansa Mouhijärvelle 1912. Perheeseen syntyi Laura Kaarina 1913 ja Lauri Nikolai 1915. Tiedot vanhempien lasten avioliitoista ehdinkin jo täydentää sivustolle. Myös Viitanen (Viitaa) itsenäistyi vasta myöhemmin.
Pappilan maalle tulivat 1917 myös Kalle ja Ida Huhtala heti avioitumisensa jälkeen. Mahdollisesti he asuivat Kivistö-nimisessä mökissä. Lapset Viljo ja Hilja syntyivät Mouhijärvellä. Kalle Huhtala merkittiin itselliseksi. Todennäköisesti hän teki työtä siellä, missä sitä oli tarjolla, vaikka lieneekin maksanut vuokraa asuinpaikastaan pappilalle.
Häijään Rouhulla oli muonamiehenä Väinö Mustasilta. Perhe tuli sinne 1922 Tuusulasta. Lisämerkintä kertoo, että Väinön vasen jalka oli poikki. Väinö, Hilja ja vanhin poika Erkki olivat asuneet Hahmajärvellä vuosina 1914 - 1916. He olivat mäkitupalaisina Haaviston maalla. Ilmeisesti myöhemmin paikka sai nimen Jokimaa. Perheen kaksi pientä poikaa kuoli heidän asuessaan Hahmajärvellä.
Ihan jokaista rippikirjan noin 850 sivusta en aio käydä läpi. On selvää, että palkolliset, piiat ja rengit, liikkuivat paljon pitäjien välillä. Yritän selvitellä heidän vaiheitaan myöhemmin. Palataan näihin liikkeisiin tulevissa teksteissä.
Keväällä 1932 (blogi)
Alun perin ajattelin vain kurkistaa Hämeenkyrön Sanomista, miten pitäjässä ja erityisesti Haukijärvellä vietettiin pääsiäistä 90 vuotta sitten. No, jotenkin ajatus sitten laajeni koskemaan koko kevättä.
Aloitetaan pääsiäisestä, joka tuolloin sattui maaliskuun loppupuolelle. Lehti julkaisi Aleksi Lehtosen kirjoituksen pitkäperjantaista ja sitä valoisamman tekstin pääsiäisen ilosanomasta. Jälkimmäisen kirjoittaja käytti nimimerkkiä A. W. K. Hänen henkilöllisyytensä ei selvinnyt edes seurakunnan historiasta lunttaamalla. Hänen ajatuksensa siitä, että pahan valta on sittenkin vain jotain ohimenevää, lohduttaa tänäänkin. Maallisempaa puolta lehdessä edustivat nimimerkki Kasperin pakina pääsiäisestä ja Kallen kirjoitus mämmistä.
Lehden seuraavassa numerossa Kasperi totesi pääsiäisen sujuneen rauhallisesti. Ilmeisesti sama päti myös haukijärveläisiin. Eikö kylässä sitten tehty tuona keväänä mitään lehdessä mainittavaa? Toki, järjestettiin iltamia. Ryhti järjesti tanssi-iltaman pääsiäispäivänä. Ohjelmallinen iltama oli vuorossa vappuna työväenyhdistyksen järjestämänä. Ryhti tanssitti väkeä taas toukokuun puolivälissä. Kevättä rinnassa siis. Äitienpäiväjuhlista Haukijärvellä ei ole lehdessä mainintaa, toki sellaiset on silti voitu järjestää.
Kyläläiset lienevät saaneet osansa Kaperin pakinan toisesta aiheesta, kelirikosta. Vaikka kylän läpi kulki tuonaikainen päätie, ja linja-autoliikenne oli säännöllistä, on liikkumisessa varmaan ollut kevätaikaan haasteita. Jokakeväinen ilmiö taisivat myös olla ilmoitukset rokotuksista. Pistäminen tapahtui kesäkuun alussa lastenkodissa. Kyse oli isorokkorokotuksesta, muita tauteja ei tuolloin vielä rokotteilla torjuttu.
Tänä vuonna vietämme pääsiäistä huhtikuussa. Niinpä lopuksi toivotan lukijoille aurinkoista pääsiäisaikaa.
Kartanonrouvasta täysihoitolanpitäjäksi (blogi)
Pakkasesta on näillä sivuilla kirjoitettu vaikka kuinka monta kertaa. Tällä kertaa kuitenkin siellä asuneesta henkilöstä, joka on jäänyt kyläläisille hiukan vieraammaksi. Julia Marit Denise Säthren syntyi lokakuussa 1890 Jyväskylässä. Isä Otto Reinhard Säthren oli asioitsija. Hän toimi Suomen Halla-nimisessä yhtiössä, joka omisti useita sahalaitoksia. Sen pääpaikka oli Kymin kunnassa. Yhtiö oli norjalainen, ja myös Säthren oli Norjan kansalainen, alamainen, kuten tuolloin sanottiin. Julian äiti oli Sigrid Hildegard Johnson, jonka isä Julius Johnson omisti Jyväskylässä Kuokkalan sahan ja maatilan. Julialle syntyi myöhemmin kaksi sisarta. Perhe asui välillä myös Kymissä ja Helsingissä. Sigrid ja Otto Säthren erosivat 1903, ja Julia asui tämän jälkeen äitinsä kanssa.
Jorma Tuomi-Nikula on kirjoittanut kirjan nimeltä Kuokkalan patruuna - Julius Johnsonin elämä. Sen mukaan Julia asui perheensä kanssa Helsingissä ja vietti kesät Kuokkalassa. Vuosina 1907 ja 1908 hän opiskeli yksityiskoulussa Sveitsissä. Lisäksi hän matkusti 1907 Ranskaan yhdessä isoisänsä kanssa. Kihlautuminen Gustav Estlanderin kanssa mainittiin myös sanomalehdissä.
Kovin paljon ei tiedetä Julia Estlanderin elämästä Haukijärvellä. Hevoset taisivat olla lähellä hänen sydäntään, mutta hän ajoi myös henkilöautoa. Hän kuului koulun johtokuntaan ja järjesti joskus lastenjuhlia kartanossa. Hän osallistui Lotta Svärd-järjestön toimintaan. Ilmeisesti hän oli myös musikaalinen. Hänellä oli ulkomaanpassi, ja ilmeisesti hän myös matkusteli. Loppuvuodesta 1931 hän muutti kirjansa Iittiin.
En ole löytänyt tietoa siitä, miksi Julia Estlander avioliittonsa päätyttyä muutti juuri Iitin Vuolenkoskelle. Kenties hänen vanhemmillaan oli siellä omistusta. Kenties hän vain löysi sieltä täysihoitolaksi sopivan talon. Hän mainosti lehdessä mahdollisuutta lohenkalastukseen ja virkistäytymiseen jo kesällä 1931. Mainoksia julkaistiin 30-luvun ja 40-öuvun lehdissä. Hän kuului Vuolenkosken maalaisseuraan ja harrasti edelleen autoilua. Hänen äitinsä kuoli 1933 ollessaan vierailulla Vuolenkoskella. Ilmeisesti myös Otto Säthren oli muuttanut Vuolenkoskelle ja kuoli siellä 1937. Pahinta Julialle oli kuitenkin oman pojan kuolema lento-onnettomuudessa seuraavana vuonna. Julia Estlanderin matka päättyi Vuolenkoskella 1953.
Varkaus Viidanojankulmalla (blogi)
Seuraava tarina vie meidät 1860-luvulle, siis sivuston aikaa varhaisempiin vuosiin. Kerron siitä kuitenkin, koska varkauden kohteeksi joutunut Nikodemus Yliviidanoja on mainittu sivustolla. Tapauksen kulku selviää Ylä-Satakunnan ylisen tuomiokunnan varsinaisten asioiden pöytäkirjasta vuodelta 1863 sivuilta 410 - 416.
Kun Nikodemus Yliviidanoja aamulla 5. tammikuuta meni ulos, huomasi hän, että lukitun aiitan seinän viereen oli nostetttu tikkaat ja aitan pärekattoon oli tehty reikä. Maassa oli lunta, ja siinä erottuivat kahdet jalanjäjet. Niitä Nikodemus lähti seuraamaan naapurinsa Vilhelm Alaviidanojan kanssa. Jäljet - yhdet isojen saappaiden ja toiset pienten kenkien - veivät Mouhijärven puolella olleeseen torppaan. Torppari ja hänen vaimonsa kielsivät käyneensä varkaissa ja suhtautuivat Nikodemukseen ja Vilhelmiin ynseästi.
Avuksi saatiin parin päivän kuluttua jahtivouti Fransen. Jäljet olivat edelleen näkyvissä, ja Fransen suoritti etsinnän torpassa. Hän löysi torpparin isot saappaat ja hänen vaimonsa pienet kengät, jotka näyttivät sopivan jälkiin. Jäljistä tehtiin piirrokset oikeudenkäyntiä varten. Todistajina olivat Vilhelm Alaviidanoja ja Taavetti Santamäki. Varastettua sianlihan kimpaletta Fransen ei torpasta löytänyt. Jos vanhoja mittoja oikein tulkitsen, oli lihaa viety suunnilleen seitsemän kilon verran.
Seurasi oikeudenkäynti, jossa kantajana oli Nikodemus Yliviidanoja ja vastaajina torppari ja hänen puolisonsa. Jahtivouti, Alaviidanoja ja Santamäki olivat jutun todistajia, ja kertoivat tapahtumista edellä esitetyn mukaisesti. Oikeus kuuli myös vastaajia, jotka edelleen kiistivät syyllisyytensä. He eivät pystyneet selittämään, miksi heidän jalkineensa sopivat jälkiin. Jalkineita ja jäljistä tehtyjä piirroksia tutkittiin myös oikeudessa. Lopulta oikeus päätti, että vastaajat olivat syyllisiä. Torpparille määrättiin raipparangaistus ja hänen vaimolleen vitsaa. Lisäksi heidät määrättiin korvaamaan lihan arvo Nikodemukselle.
Torppari ja hänen vaimonsa ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioon. Niinpä heidät siirrettiin Turkuun odottamaan hovioikeuden käsittelyä. Hovioikeuden tuomio selviää Mouhijärven rippikirjoista (SSHY:n jäsensivuilla). Se vapautti syytetyt syytteestä puutteellisen näytön vuoksi. Torppari ja hänen vaimonsa palasivat kotiinsa, mutta kuolivat pian nälkävuosien aikaan.