Blogi
Lukuseteli (blogi)
Peltosalossa on säilynyt Aatto Roiton lukuseteli. Monellekaan lukuseteli ei taida olla tuttu, enkä itsekään ole sellaista aiemmin nähnyt. Toki niistä löytyy kuvia verkosta. Lukuseteliin kirjattiin osalistuminen ja menestys kiertokoulussa ja rippikoulussa. Aatto Roiton setelissä näyttää olleen myös joitakin tehtäviä. Seteli oli painettu isohkolle paperille, joka voitiin taittaa. Alla seteli on käytännön syistä jaettu kolmeen eri kuvaan.
Alkusiivulla näemme Aatton syntymäajan ja sen, että perhe oli merkitty 1906 rippikirjan sivulle 810, jolla oli Hahmajärven kylää. Muistiinpanomerkinnät kertovat katekismuksen ja raamatunhistorian opiskelusta vuosina 1906 - 1908. Myös rippikoulun aloitusajankohta selviää.
Lastenkoulu oli kiertokoulu. Menestymistä siellä arvioitiin neliportaisella asteikolla. Ensimmäinen opettaja oli Helena Iivari, joka toimi pitkään kiertokoulunopettajana Mouhijärvellä. Seurakunnasta on digitoitu SSHY:n jäsensivuille kiertokoulujen oppilasluettelot arvosanoineen. Sieltä Aatto löyyy I osastolta, jossa hän aloitti 9.1.1906. Kiertokouluun kuului toinen osa syksyllä, mutta siinä nimiluettelossa häntä ei ole. Opettajakin on eri, Lindstedt. Todennäköisesti hän jatkoi kouluaan Hämeenkyrön puolella, mahdollisesti Parilassa tai Mustajärvenkulmalla. Ehkä koulu siellä oli lähempänä kotia tai isä Anshelmin silloista työpaikkaa. Opettaja Selma Kanervo piti kiertokoulua Haukijärvellä, tuolloin vielä sukunimenä oli Lindstedt. Vuodelta 1907 ei näy todistusta kiertokoulun käymisestä. Syksyllä 1908 Aatto aloitti Haukijärven kansakoulussa, jota kävi neljä vuotta.
Lukusetelin on skannannut Kaija Valkama
Syyskuussa 1913 oli aika aloittaa rippikoulu. Sitä käytiin syksyllä ja keväällä. Lukukinkereillä piti rippikoululaisen myös käydä, ja kuulustelu oli tarkempaa kuin kiertokoululaisilla. Aatton menestys näyttää olleen tyydyttävää. Samaan aikaan rippikoulussa opiskelivat ainakin Taavetti Peltomäki (nuorempi) ja Tuure Mustajärvi (Lindegren, Lohikivi). "60 poikaa ja 48 tyttöä uudistivat kasteensa liiton ja kävivät ensimmäisen kerran Herran pyhällä Ehtoollisella Mouhijärven kirkossa ensimmäisenä Helluntaipäivänä eli toukok. 31 pv. 1914, ripille laski E. Hakala". Näin kerrotaan rippikoululaisten luettelon lopussa.
Isältä pojalle ja vävylle (blogi)
Tällä kertaa katsomme, miten Haukijärven talot ja torpat siirtyivät suvussa suoraan seuraavalle polvelle sivuston käsittelemänä aikana 1890 - 1960. Tutkimme siis, millä tiloilla sukupolvien ketju säilyi koko tuon tarkasteltavan ajan. Liiian tiukkoja ehtoja ei kuitenkaan kannata asettaa. Varmasti kaikkia kylän tiloja on jaettu ja/tai niihin on hankittu lisää maata. Ja vaikka tuo aikakausi ei ollut mitään tasa-arvon kulta-aikaa. oli erityisesti leskiemännän asema yleensä suhteellisen vahva. Hyväksymme siis myös siirtymän, jossa tilaa hallitsi välillä emäntä.
Taloista, jotka olivat itsenäisiä 1890, vain Perttu siirtyi aina suoraan seuraavalle polvelle, tässä tapauksessa pojalle. Kopio Pertun kauppakirjasta vuodelta 1893 on säilynyt lainhuudatusasiakirjojen joukossa. Siinä talo siirtyi Taavetti ja Vilhelmiina Pertulta Juho Pertulle. Muissa taloissa suku vaihtui tarkasteltavana aikana. Aika lähelle rajaa tulee kuitenkin myös Vanha-Peltomäki, joka tuli Taavetti ja Roosa Peltomäen omistukseen 1893.
Isältä pojan tai tyttären perheelle siirtyneitä torppia on enemmän. Mäenpää, Kukkola, Linnusmäki, Kallioniemi, Kahila ja Metsäkirmo täyttävät ehdon. Ne kyllä itsenäistyivät ja hankkivat lisää maata tarkasteltavana aikana, mutta selkeä jatkumo voidaan silti nähdä. Tavallaan myös Selkee kuuluu joukkoon, vaikka se siirtyi aivan toiseen paikkaan. Lamminkulman Mäkelä ja Mustajärvenkulman Palomäki säilyivät nekin samalla suvulla koko tuon ajan, vaikka siirtyminen ei tapahtunutkaan suoraan jälkipolvelle.
Mäkitupalaisten kohdalla asuinpaikan varmistaminen on hankalaa siinäkin tapauksessa, että käytetty sukunimi säilyisi koko ajan samana. On mahdollista, että Koskela ja Mustajärvenkulman Keskinen täyttävät ehdon, mutta varmuutta asiasta on vaikea saada. Keskistä ehti 70 vuoden aikana hallita neljä sukupolvea, muilla lukumäärä jäi kahteen tai kolmeen.
Edellä oleva pieni tarkastelu osoittaa, ettei maaseutu pysynyt muuttumattomana. Suvut tiloilla vaihtuivat, ja lopulta tilojen asema ja arvokin muuttui paljon. Isältä pojalle tai vävylle siirtyminen ehkä toteutui, mutta kolmas sukupolvi tuli enää harvoin ketjuun mukaan.
Toivotan kaikille isille hyvää isänpäivää.
Kuolinilmoituksia (blogi)
Näin pyhäinpäivän alla sopinee muistella aiemmin eläneitä kyläläisiä katselemalla heidän kuolinilmoituksiaan. Tapa julkaista kuolinilmoitus lehdessä yleistyi vähitellen 1900-luvun alkupuolella. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet sellaista tarpeellisena tai pystyneet siitä maksamaan vielä 1939, joka on viimeinen vuosi Kansalliskirjaston digitoimissa lehdissä. Kokosin niistä alla olevan luettelon. Olen pahoillani, että kuolleen henkilön nimi näkyy niissä punaisella korostettuna. Ajanpuutteen vuoksi otin linkit suoraan hakutuloksista. Luettelo ei todennäköisesti ole täydellinen. Lisäykset ovat tervetulleita. Pyrin päivittämään luetteloa. Jatkossa pyrin myös saamaan sodissa kaatuneiden kuolinilmoitukset gallerian albumiin.
Kuolinilmoitukset ovat muuttuneet sadassa vuodessa paljon. Niin ovat myös kuolemaan liittyvät olosuhteet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kuoltiin yleensä kotona. Vain harvat päätyivät sairaalahoitoon. Lähes jokainen aikuinen - ja moni lapsikin - oli nähnyt jonkun kuolevan. Kivunlievitys oli aiemmin olematonta. "Kovat tuskat kärsittyään..." Kun me nykyisin haluamme muistovärssyissä kertoa elämän hyvistä hetkistä edesmenneen kanssa, keskityttiin aiemmin siihen onneen ja rauhaan, mikä vainajaa odotti kuoleman jälkeen.
Kuolinilmoitukset noudattavat sivuston etenemisjärjestystä.
Sigrid Nurminen (os. Nieminen)
Kalle Linnusmäestä ja Karl Estlanderista löysin vain muistokirjoitukset.
Edesmenneiden kyläläisten muistoksi katkelma pienenä kuolleen Irja Eliina Pertun muistovärssystä: "Nyt kyynel kuivu ja murhe vaivu tään haudan luona, ei surra saa, on taisto laannut ja rauhan saanut hän, joka tässä nukahtaa."
Päivitetty 18.11.2021
Vihtori - torppari ja työmies (blogi)
Laitoin muutama päivä sitten pari kuvaa Vihtori Vuoriosta galleriaan. Samalla päätin kertoa hiukan tästä Mustajärvenkulmalla vaikuttaneesta työmiehestä.
Vihtori Evert syntyi kesäkuussa 1889 Suodenniemellä. Hän oli vanhin Vihtori ja Amanda Huhtalan lapsista. Suodenniemellä hän sai yhden veljen ja kolme sisarta. Loppuvuodesta 1899 perhe muutti Mouhijärvelle. Uusi koti löytyi Hahmajärven Irrin Vuorion torpasta. Vuoriosta tuli myös sukunimi Vihtorille ja ainakin kahdelle hänen sisaristaan. Mouhijärvellä perhe kasvoi vielä yhdellä sisarella ja kahdella veljellä. Vihtori kävi kansakoulua. Hän oli vähän aikaa renkinä Hyynilän Paavolassa, mutta palasi pian takaisin kotiin. Ilmeisesti torpassa riitti töitä vanhimmalle pojalle. Luultavasti hän myös teki lyhytaikaisempia töitä muualla.
Loppuvuodesta 1914 Vihtori avioitui Selma Sofia Laurilan (s. 1890 Mouhijärvellä) kanssa. Selma oli vihittäessä töissä Suodenniemellä, mutta oli asunut lapsuudessaan Yliskallossa ja Selkeellä. Vihtori ja Selma saivat neljä poikaa. Uuno syntyi 1915, Eino 1916, Väinö 1917 ja Arvo 1920. Eino kuoli pienenä, ja Uuno hukkui uintimatkalla 20-vuotiaana. Vihtorin ja Selman perustettua perheen Vuorion torpassa tehtiin järjestely, jolla isä Vihtorista tuli Lähdeniemen torppari ja Vihtorista Vuorion torppari. Vihtori osallistui vuoden 1918 sotaan, mutta selvisi ehdonalaisella tuomiolla. On mahdollista, että hän pääsi melko nopeasti pois Lahdesta ja oli Mouhijärvellä jonkun talon töissä.
Vaikka Vihtori Vuorio merkittiin vielä 1920 henkikirjassa torppariksi, lienee hän ostanut alueensa palstatilaksi noihin aikoihin. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti hakenut tilaan lainhuutoa, vaan tarjosi palstatilaa myyntiin 1928. Myynti-ilmoituksesta näkyy, että tilalla oli peltoa vähän, joten elanto lienee tullut töistä tilan ulkopuolelta. Kaupat syntyivät noihin aikoihin. Henkikirjojen mukaan perhe asui 30-luvun alussa edelleen Hahmajärvellä asuntotilalla. Tarkempaa tietoa asuinpaikasta ei ole. On mahdollista, että Vihtori jätti perheelleen asumisoikeuden Vuorioon. Lainhuutoja ei hänen nimissään Hahmajärvellä ole. Perhe on voinut myös muuttaa joko Mouhijärven sisällä tai kokonaan pois pitäjästä.
Jossain vaiheessa Vihtori alkoi työskennellä Mustajärvenkulmalla, jossa hänen työnsä jälkeä arvostettiin. Virallisesti hänet on merkitty henkikirjassa Peltosaloon 1957. Silloin Selma ei ollut enää mukana. Vihtori muistetaan erityisesti ojankaivuusta, mutta hän lienee tehnyt myös muita maataloustöitä.
Uusia kuvia (blogi)
Loppukesän ja syksyn mittaan on sivuston galleriaan saatu melko paljon uusia valokuvia. Ihan ensimmäiseksi iso kiitos kaikille, jotka ovat myötävaikuttaneet kuvien julkaisemiseen niitä luovuttamalla, skannaamalla tai henkilöitä tunnistamalla. Toisinaan on tarvittu välikäsiä, jotta on tavoitettu joku, joka vielä voi tunnistaa kuvien henkilöitä. Tämä on yleisempi ja yhä kasvava ongelma. Kun vuosikymmenet kuluvat, ei kuvissa esiintyneitä enää tunnista kukaan. Verkossa lienee eri alustoilla tuhansia valokuvia, joista halutaan lisätietoa. Laittakaa siis ihmeessä tiedot näkyviin paitsi paperikuviin, myös digitaalisiin.
Viimeksi lisätyt kuvat ovat peräisin Pentti Järvelän, Peltosalon ja Siiri Anttilan kokoelmista. Aiemmin tänä vuonna galleriaan tuli myös muutamia kuvia Irja Keskisen ja Aarno Virtasen albumeista. Järvelän ja Peltosalon kuvat esittävät enimmäkseen mustajärvenkulmalaisia, ja niitä kannattaakin etsiä Mustajärvenkulman albumeista. Siiri Anttilan kuvat liittyvät Suojan asukkaisiin, joista onkin nyt tehty oma albumi, joka löytyy niin ikään uuden Suoja-albumin alta. Samalla Suojan sivulta on poistettu muutamia kuvia, koska ne ovat nyt albumissa. Hänen albumissaan oli myös kuvia Parilan Anttilasta.
Erityisesti Peltosalosta löytyi paljon mielenkiintoisia dokumentteja, kuten hää- ja hautajaiskutsuja sekä kuitteja. Kutsut on nyt kerätty ihan omaksi albumikseen. Sinne voi sijoittaa niitä lisääkin, mikäli jollakin on kutsuja tallella. Kuolinilmoituksia ei ainakaan toistaiseksi julkaista, koska niitä on verkossa olevissa lehdissä vuoteen 1939 saakka. Toivottavasti Kansalliskirjasto saa jossain vaiheessa oikeuden julkaista myös 1940-luvun lehdet. Kuvia muista asiakirjoista voidaan julkaista eri talojen albumeissa, kunhan ne eivät vaadi kohtuuttomasti tilaa eikä niitä ole jo julkaistu muualla verkossa. Torpankontrahdit, pari tärkeää sivua kauppakirjasta, laskut ja kuitit, jotka sisältävät tietoa kylän elämästä, siinä muutamia esimerkkejä.
Lopuksi pieni vinkki gallerian käyttöön. Olettehan huomanneet, että kuvakokoa voi useimmissa tapauksissa muuttaa ylhäällä vasemmalla olevasta Kuvien koot-painikkeesta. Isompi kuvakoko helpottaa kuvan katsomista. Uudet kuvat ovat edelleen tervetulleita. Vaikka et itse tunnista kuvasta ketään tai edes tiedä, onko se Haukijärveltä, voi joku muu tunnistaa ja tietää. Osoitehan oli
