Blogi

Jo aiemmin kerroin Turun maakunta-arkistossa tutkijoiden avuksi laadituista kortistoista, joista osa on nykyisin digitoitu ja kaikkien käytettävissä verkossa. Yksi tällainen kortisto on perukirjakortisto. Mouhijärven kortisto on digitoitu, Hämeenkyrön vastaava ei sitä toistaiseksi ole. Muutama sana kortistosta sen käytön helpottamiseksi. Kortisto käsittää vuodet 1706 - 1933. Siitä ilmenee yleensä vainajan kuolinaika ja perukirjan laatimisaika sekä perukirjassa mainitut leski ja perilliset. Kortisto on järjestetty etunimen mukaan aakkosjärjestykseen, ilmeisesti koska kaikilla ei ole ollut sukunimiä. Nimistä on hyvin erilaisia kirjoitusasuja (David/Taavetti). Yleensä ne on laitettu samaan kohtaan kortistoa kirjoitustavasta riippumatta. Joitakin poikkeuksia tästä on, äkkiä katsoen ainakin Jöran/Yrjö. Seuraavat linkit vievät apuvälineenä helppokäyttöisempää Digihakemistoon, josta on edelleen linkki Kansallisarkiston Astia-palveluun. Joitakin esimerkkejä mouhijärveläisten perukirjatiedoista.

Anshelm Koskinen kuoli 1918. Leski ja tyttäret asuivat myöhemmin Kivelässä Haukijärvellä.

Taavetti Peltomäen kuoltua perukirja laadittiin lokakuussa 1930. Siinä mainitaan leski ja tuolloin elossa olleet lapset. Avioituneiden tyttärien aviomiehet on myös kerrottu, sillä puoliso toimi tilaisuudessa vaimonsa edustajana.

Taannoin kirjoitin Kustaa, Tilda ja Viljo Mäkelästä. Kustaan kuoleman jälkeen laaditussa perukirjassa on mainittu myös tämän isä Frans Mäkelä. Syytä en tiedä. Ehkä hän valvoi alaikäisen Viljon etua.

Taavetti Tuomisen vaimon Hilman perukirjassa on kerrottu heidän lastensa nimet.

Kallioniemen vanhaemäntä Matilda kuoli 1927. Hänen perukirjastaan käy ilmi, että toinen tyttäristä oli kuollut, mutta tämän leski oli elossa. Hänestä käytetään nimeä Nukari Ylöjärvellä sijainneen talon perusteella, vaikka perhe hautakiven mukaan käytti sukunimeä Koivuniemi.

Rajalassa asuneen Vihtori Heikkilän isän perukirjassa mainitaan Vihtorin 1925 elossa olleet sisarukset.

Kun Svantte Ojaniemi 1929 kuoli, hänellä ei ollut elossa lähisukulaisia. Perukirjassa onkin lueteltu pitkä lista serkkuja, näiden puolisoita, serkkujen lapsia sekä täti, setä ja eno. Luettelo jatkuu kortin kääntöpuolelle ja seuraavalle kortille.

Eniten hyötyä kortistosta on sukututkijoille ja paikallishistoriaa harrastaville. Kortin tietojen perusteella voi etsiä tai tilata perukirjan arkistosta (vanhimmat verkostakin)  ja saada tietoa kotitilan tai perheen olosuhteista kirjan laatimisen aikaan.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Kun Haukijärven kansakoulu 1898 aloitti toimintansa, oli se aika laajan alueen ainoa koulu. Niinpä kouluun tultiin muistakin kylistä ja jopa pitäjänrajan yli. Erityisesti Herttualasta tulijoita oli useita. Tulo loppui ja muutama oppilas vaihtoi koulua, kun Heinijärven koulu 1902 perustettiin. Kaipion koulu puolestaan aloitti 1905, ja sillä saattoi olla merkitystä eräiden Herttualaan kuuluneiden torppien lasten kouluvalintaan. Mouhijärven kansakoulujen historiaa tunnen valitettavan huonosti eikä edes verkosta näytä löytyvän siitä tietoa. Rippikirja (SSHY) 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä kertoo, että kansakouluja oli ainakin Uotsolassa, Saikkalassa, Häijäässä, Ryömälässä, Tervamäessä ja Murron kylässä. Kuten aiemmin on todettu, Pukaran koulu aloitti 1920. Ei siis ihme, että tulijoita Haukijärvelle oli myös Mouhijärven puolelta. Tarkastellaan seuraavaksi, mitä koulun oppilasluettelo kertoo muualta kouluun tulleista.

Ensimmäinen mouhijärveläinen oppilas löytyy numerolla 15. Hän oli Elias Mustajärvi 1898. Myös hänen veljensä Martti ehti käydä koulua  Haukijärvellä, samoin hiukan myöhemmin torpassa asuneen Lindegrenin perheen lapset. Peltomäen perheen lapset kävivät niin ikään koulua Haukijärvellä. 1898 aloitti koulunkäyntinsä Vilho Kökkö, joka taisi tulla Murron kylältä asti. Ehkä kylässä ei vielä siinä vaiheessa ollut omaa koulua. Emma Isotalo puolestaan oli Ikaalisista. Hän todennäköisesti asui sukulaistalossaan Ojaniemessä. Kourin ja Alanapan lapset tulivat Pukarasta, Aina Koivuniemi, Roiton ja Karhiniemen (Haaviston) lapset Hahmajärveltä. Anian torpan lapset asuivat Venetmäessä. Myös Häijään suunnasta oli tulijoita. Rajalan torpan lapset asuivat aika lähellä pitäjänrajaa ja kävivät koulunsa Haukijärvellä. Pukaran koulun perustaminen ja Uusi-Pukaran talojen liittyminen Mouhijärveen 1922 muutti tilannetta, mutta ei täysin. Ainakin Onni Karhiniemi, Erkki Jaakkola ja Enni Pussi siirtyivät toiseen kouluun noihin aikoihin. Kallioniemen lapset sen sijaan kävivät koulunsa Haukijärvellä nuorinta Eeroa lukuunottamatta.

Opettaja Amanda Unto toi mukanaan kouluun kaksi sisartaan. Heitä ei ole merkitty rippikirjaan, joten he todennäköisesti pysyivät kirjoilla Huittisissa. Myös Pakkasella oli työväkeä, joka ei siirtänyt kirjojaan Hämeenkyröön. Heidän lapsiaan oli koulussa Haukijärvellä. Jossain vaiheessa johtokunta uhkasi heitä maksuilla. Tiedossa ei valitettavsti ole, perittiinkö toisen kunnan asukkailta maksua koulunkäynnistä. Ainakin johtokunta hyväksyi vaihdon niin, että hämeenkyröläinen Simo Linnusmäki meni Perämaan kouluun Mouhijärvellä ja mouhijärveläinen Leila Perttu tuli kouluun Haukijärvelle. Sotien aikana ja jälkeen koulussa oli runsaasti karjalaisia oppilaita, jotka siinä vaiheessa säilyivät kirjoilla omissa seurakunnissaan.

Sivusto päivittyy seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.

Tällä kertaa tarkastelemme sitä, miten karjalaiset siirtyivät kirjoille Hämeenkyrön seurakuntaan 40-luvun lopussa. Teksti perustuu Hämeenkyrön Sanomissa tuolloin julkaistuihin kirkollisiin tietoihin. Ulkopuolelle jäävät mahdolliset muihin uskonnollisiin yhteisöihin ja  siviilirekisteriin kuuluneet. Valtaosa Haukijärvelle tulleista oli lähtöisin Vpl Pyhäjärveltä ja uskonnoltaan luterilaisia. Luovutetun alueen seurakunnat olivat olemassa vuoteen 1950. Sen jälkeenkin niiden kirkonkirjoihin tehtiin merkintöjä esimerkiksi Amerikan mantereella kuolleista. Kesti aikansa ennen kuin Karjalasta lähtemään joutunut löysi paikan, johon asettua. Vaikka uusi kotipaikka löytyikin, eivät kaikki pitäneet kiirettä kirjojen siirtämisellä. Nopeimmin näyttivät toimivan ne, jotka tarvitsivat virkatodistusta esimerkiksi avioitumista varten. Pisimpään pyhäjärveläisyytensä halusivat säilyttää vanhat ihmiset.

Ensimmäinen seurakunnan vaihtaja, jonka lehdestä löysin, oli Hellin Valkama, joka siirtyi Ihantalasta Hämeenkyröön huhtikuussa 1946. Hän oli Valkaman nimellä, joten hän oli jo avioitunut. Avioitumisaikeissa taas olivat Annikki Ryysyläinen (Viipurin maaseurakunnasta huhtikuussa 1946) ja Helka Putkonen (Ihantalasta helmikuussa 1947). 1947 oli  myös muutamia perheellisiä muuttajia. Juho Virkki, Jaakko Toiviainen ja Reino Toiviainen siirtyivät Pyhäjärveltä Hämeenkyrön seurakuntaan. Kaksi seuraavaa vuotta olivat sitten varsinaisia "muuttovuosia". 1948 kirjansa siirsivät aikajärjestyksessä Aulis Punkka, Anni Toiviainen, Väinö Toiviainen perheineen, Matti Akkanen perheineen, samoin Johannes Akkanen perheineen, Martti Luukkanen, Henrik Rautiainen perheineen, Albert Kopperoinen perheineen ja Topias Naskali perheineen. Vuoteen 1949 kirjojensa muuttamisen jättivät loput Haukijärvelle asettuneista karjalaisista. Pentti Jääskeläinen oli muuttanut ensin Mouhijärvelle ja tuli nyt vaimonsa kanssa Haukijärvelle. Leo Paakeli perheineen siirsi kirjansa 1950 Haukijärvelle, samoin Hellin Matikka Räisälästä.

Haukijärvelle Karjalan seurakunnista muuttaneiden joukossa oli muutamia minulle outoja nimiä. Työmies Pietari Patjas muutti Viipurin maaseurakunnasta Haukijärvelle kesällä 1947. Hän asui ainakin Rintalassa. Työmies Juho Soikkeli tuli seuraavana kesänä, talollisen vaimo Katri Pietikäinen muutti Raudusta helmikuussa 1949, Varpu Juvonen siirtyi Haukijärvelle Pyhäjärven seurakunnasta syksyllä 1949 ja Arvo Jortikka Räisälästä Parilaan syksyllä 1950. Luultavasti he asuivat kylässä vain lyhyen aikaa.

Pyhäjärven seurakunnan haudattujen luettelo kertoo muutamista, jotka haudattiin Hämeenkyröön, mutta jotka pysyivät Pyhäjärven kirjoissa loppuun saakka. Haukijärvellä asuneet Matti Matikainen ja Adam Silvasti haudattiin Hämeenkyröön, Heikki Kuronen taas Mouhijärvelle.

Tiedän neljä Haukijärvellä jossain vaiheessa asunutta henkilöä, jotka ehtivät saavuttaa sadan vuoden iän. Asta Niittymäestä olen kirjoittanut jo aiemmin. Tällä kertaa lyhyesti Toini Tuomisesta (os. Kallioniemi), Taimi Koskelasta (os. Noukka) ja Tuovi Suomisesta (os. Ojanen).

Toini Annikki Kallioniemi syntyi heinäkuun alussa 1920. Perheessä oli hänen syntyessään jo useita lapsia. Haukijärven kansakoulun oppilaaksi Toini kirjattiin 1929. Opinnot jatkuivat siellä vuoteen 1933. Kansakoulua oli varmasti edeltänyt kiertokoulussa saatu alkuopetus. Nuoruusvuosilta on valokuva, jossa Toini on kansallispuvussa Kallioniemessä. Tampereella hän kävi kuvassa sisarensa kanssa. Nähtävästi hän pysyi kirjoilla Mouhijärvellä ainakin vuoteen 1943. Paikallissanomat kertoo, että juhannuksena 1943 vihittiin avioliittoon alikersantti Helge Edvard Tuominen Tampereelta ja tilallisen tytär Toini Annikki Kallioniemi. Gallerian kuva lienee juuri näistä häistä. Toinen kuvan morsian oli Toinin sisar Aina. Pian tämän jälkeen Toini muutti Tampereelle. Helge ja Toini saivat kolme poikaa 40-luvulla.  Helge Tuominen työskenteli ainakin sorvaajana ja työnjärjestelijänä. Toini jäi leskeksi 1980. Hänen oma matkansa päättyi kesäkuussa tänä vuonna.

Taimi Maria Noukka syntyi toukokuun lopussa 1915 Suodenniemen Koivuniemen Noukalla. Hänen isänsä Juho Vihtori oli Noukan isännän veli. Äiti Emma Pauliina oli kotoisin Suodenniemen Sävin kylästä. Taimi oli vanhin perheen lapsista. Vuoteen 1920 mennessä (digitoidut rippikirjat loppuvat)  hän sai kaksi sisarta ja yhden veljen. Jossain vaiheessa perhe siirtyi Suodenniemen kylään. Sen jälkeen tiedetään, että hän muutti 1935 Hämeenkyröön ja hänet kuulutettiin 1936 avioliittoon Paavo Uusikulkun kanssa. Pari on ikuistettu kihlajaiskuvassaan.  Sivusto kertoo hänen vaiheistaan tästä eteenpäin.

Tuovi Sofia Ojanen syntyi toukokuussa 1907 Kalkunmäen Soron Ojanperän torpassa, jossa hänen isänsä Kaarle Anselm ja äitinsä Matilda Kustaava asuivat itsellisinä. He alkoivat käyttää sukunimeä Ojanen. Tuovi oli perheen vanhin lapsi. Henkikirjoissa Kalle Ojanen merkittiin vuodesta 1915 lähtien sepäksi. Hän asui perheineen edelleen Ojanperässä, joka näyttäisi olleen nykyisen Saksankulman aluetta, ei kovinkaan kaukana Mustajärvenkulman Herttualaan kuuluneista taloista. Kalle ja Matilda saivat lainhuudon omaan tilaan 1926. Perheeseen kuului myös kaksi nuorempaa tytärtä. Marraskuussa 1928 tilallinen Taavetti Sv. Suominen Herttualasta ja tilallisen tytär Tuovi S. Ojanen kuulutettiin aviolittoon. Loppu onkin sivustolla.

Sitkeitä naisia Mustajärvenkulmalta.