Blogi
Poutala ja Peltonen (blogi)
Palataan vielä hiukan viimekertaiseen aiheeseen ja Poutalan historiaan. En tiedä, kuinka moni teistä luki lainhuudatusasiakirjoihin sisältyvän kopion Poutalan kauppakirjasta. Palstatilan rajat on siinä hiukan vaikeasti määritelty, mutta jotain kiinnekohtia kauppakirjasta löytyy. Puhutaan Selkeen hallussa olleesta niitystä, nk. torpparikulman tiestä ja Peltosen tonttimaasta. Vuoden 1929 kartassa (suurenna kunnolla) näkyy todennäköisesti vielä Selkeen rakennuksia Viitaniemen vieressä Suojan maalla (1:3). Niittyä ei oikein voi löytää eikä kauppakirjan mainitsema tiekään enää erotu, sillä 20-luvulla Viidanojantien alkupää siirtyi suunnilleen nykyiselle paikalleen. Aiemmin ilmeisesti kuljettiin Selkeen kautta. Poutalan (1:6) rajat lienevät kuitenkin alusta alkaen olleet samat, jotka näkyvät kartalla. Vielä paremmin Poutalan alue erottuu täällä.
Viimeksi mietin myös sitä, miksi ostaja oli juuri Taavetti Vihtori Jokinen eikä hänen isänsä Mikko Poutala (Haukipää). Ehkä ostoon tarvittiin lainarahaa. Eteenpäin pyrkivän, tosin vasta 18-vuotiaan nuoren miehen oli varmaan helpompi saada sitä kuin jo iäkkään entisen torpparin. Mikko kuitenkin lienee luopunut torpastaan jonkinlaisen eläkesopimuksen kera. Sen turvin perhe sai elintarvikkeita. Mikon ja hänen vaimonsa kuoleman jälkeen Poutala tuli myyntiin niin, että Taavetti Jokinen myi tilan ja Mikon vävy Taavetti Teliniemi rakennukset. Ehkä Teliniemi oli hankkinut Poutalan rakennustarpeet. Taavetti Jokinen ja Elina Teliniemi olivat Mikko Poutalan ainoat elossa olevat perilliset, muut lapset olivat kuolleet jo aiemmin eikä heillä ollut perillisiä. Kyse voi olla myös Elinan perintöosuudesta.
Sitten tuo Peltosen tonttimaa. Kyseessä lienee Kaarle Viktor ja Eufrosiina Peltosen asuinpaikka. He olivat Suojan itsellisiä vuosina 1900 - 1907, tosin lopuksi korjattu Pakkaselle. Tuota tekstiä kirjoittaessani en ajatellut, että heillä oli mökki jossakin Suojan maalla, pikemminkin kuvittelin heidän asuneen Suojan rakennuksissa. Ilmeisesti mökki joko oli olemassa 1903 tai ainakin heille oli annettu lupa sellaisen rakentamiseen, ja paikkakin merkitty maastoon niin tarkasti, että siihen voitiin kauppakirjassa viitata. Kukaan ei ole mökkiä muualla maininnut. Ehkä Peltoset purkivat sen ja veivät mukanaan Laitilaan. Lisätiedot aiheesta ovat tervetulleita.
Työnjohtaja ja poliisi (blogi)
Haukijärvellä lapsena asuneista ainakin kolme toimi myöhemmin poliisina, yksi tosin vain lyhyen aikaa. Tällä kertaa kerron Hämeenkyrössä vähemmän tunnetun poliisin Taavetti Vihtori Jokisen tarinan. Taavetti syntyi 14. joulukuuta 1885. Hänen vanhempansa Mikko ja Matilda olivat silloin Haukipään torppareita. Taavetin lapsuus lienee kulunut samoin kuin muillakin torppien lapsilla, tosin yhdellä poikkeuksella. Hän pääsi kansakouluun 1898, kun koulu aloitti Haukijärvellä. Tiedossa ei ole, montako luokkaa hän koulua kävi. Kolmen vuoden kuluttua hän pääsi ripille. Sen jälkeen hän otti käyttöön sukunimen Jokinen. Rippikirjan mukaan hän kävi vuoden 1903 jälkeen Joskisaaren maanviljelyskoulun Nivalassa. Ilmeisesti koulun kautta järjestyi työpaikka Sievissä. Siellä hän toimi maataloustyönjohtajana vuosina 1906 - 1908.
Taavetin vanhemmat luopuivat torpasta viimeistään 1903, ja samaan aikaan Taavetti osti Poutalan palstatilan. Emme tiedä, millainen järjestely oli kyseessä, sillä hän oli tuolloin vasta 18-vuotias. Tila oli vain parin hehtaarin suuruinen, joten se oli todennäköisemmin tarkoitettu asunnoksi Taavetin vanhemmille ja sisaruksille kuin antamaan hänelle itselleen elantoa. Eikä Taavetti liene kovin paljon Poutalassa asunutkaan. Hänellä ei ole lainkaan merkintöjä ehtoollisella käynnistä Hämeenkyrössä vuosien 1902 - 1911 rippikirjassa. Lisäksi myöhemmässä 80-vuotishaastattelussa (Etelä-Suomen Sanomat 14.12.1965) hän on kertonut toimineensa työnjohtajan tehtävien lisäksi myös mielisairaanhoitajana ennen ryhtymistään poliisiksi 1911. Kirjoilla hän kuitenkin oli Hämeenkyrössä 1908 -1915.
Ensimmäinen lehtitieto Taavetti Jokisen poliisinurasta on vuodelta 1913, jolloin hänet valittiin poliisikonstaapeliksi Jämsään. Siellä hän lienee ollut vain lyhyen aikaa, sillä 1914 hän työskenteli Hämeenlinnassa etsivänä konstaapelina. 20-luvulla hänestä oli tullut etsivä ylikonstaapeli. Hämeenlinnassa hän viihtyi aina vuoteen 1934, jolloin tuli valituksi komisarion virkaan Lahdessa. Lahdessa hän myös vietti 50-vuotispäiviään. Eläkkeelle hän jäi 1949. Vuonna 1942 hän sai Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin.
Taavetti Vihtori Jokinen solmi 1915 avioliiton Helmi Salolahden kanssa. Heidät vihittiin Virroilla. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja poika. 80-vuotishaastattelussa kerrotaan, että Jokinen osallistui poliisien järjestötoimintaan. Hänen vapaa-ajanharrastuksenaan mainitaan urheilukalastus. Hän kuoli Lahdessa joulukuussa 1968 83-vuotiaana. Siunaustilaisuudessa esiintyi Lahden poliisikuoro. Seppeleen haudalle laskivat omaisten lisäksi myös poliisijärjestöt (Etelä-Suomen Sanomat 24.12.1968).
Parilan Rajalasta (blogi)
Olen jo pitempään pohtinut, ketkä omistivat Parilan Rajalan 1900-luvun alkuvuosina. Ja tietysti myös sitä, ketkä siellä asuivat. Niinpä päätin pyytää Kansallisarkistosta Kaarle Heikkilän Rajalaan saamasta lainhuudosta kopiot liitteineen. Kaarlesta eteenpäin omistajat ovat melko tarkasti tiedossa, mutta häntä edeltävistä ei ollut varmuutta. Sen kuitenkin tiesin entuudestaan, että Estlander myi Rajalan palstatilan Mouhijärven puolella asuneille Alfred ja Matilda Karhiniemelle (Haavistolle) 1907. Tilan rajat olivat samat, mitkä näkyvät vanhassa kartassa merkinnällä 1:5. Karttaa pitää suurentaa kovasti, jotta tilojen numerot näkyvät. Viime viikolla kopiot lainhuudosta tupsahtivat sähköpostiini, ja Rajalan omistajaketju selvisi.
Muutettuuaan Lavian Riuttalan Karhiniemeen Alfred ja Matilda myivät Rajalan Alfredin isälle Nikodemus Karhiniemelle 1912. Ilmeisesti tästä on olemassa vain kauppakirja, ei lainhuudatusta. Nikodemus Karhiniemi ei muuttanut Rajalaan, vaan asui edelleen Laviassa. Järjestely merkitsi luultavasti sitä, että Hahmajärven Haavistolle muuttaneet Kalle ja Aina Karhiniemi viljelivät myös Rajalaa. Vuonna 1917 Nikodemus Karhiniemi luopui Rajalasta, ja myi sen lähistöllä Mouhijärven puolella asuneelle torppari Juho Albinus Heikkilälle. Tästäkin on olemassa vain kauppakirja, sillä Juho Heikkilä kuoli seuraavana vuonna vankileirillä. Hänen jälkeensä pidettiin 1919 pakkohuutokauppa, jossa Juhon veli Kaarle Heikkilä sitten osti Rajalan. Hän myös haki tilalle lainhuudon. Ei ole tiedossa, miksi Juho Heikkilän jälkeen pidettiin pakkohuutokauppa (kauppakirjassa väkiottohuutokauppa).
Hiukan epävarman henkikirjamerkinnän mukaan Aleksanteri ja Maria Rajala muuttivat pois Rajalasta 20-luvun alussa. Aleksanteri kuoli 1921, joten on mahdollista, että perhe asui Rajalassa siihen saakka. Siinä tapauksessa mökkiin tien toiselle puolelle muuttivat Maria ja poika Taavetti. Haudatttujen luettelossa Aleksanteri merkittiin torpan eläkeläiseksi. Luopuessaan torpasta hän oli saanut eläkkeen, joka koostui elintarvikkeista, mutta mahdollisesti myös asumisoikeudesta. Rajalan ensimmäisen myynnin kauppakirjaan on merkitty, etteivät tilalla olevat huoneet seuraa kauppaa. Ne siis olivat joko Aleksanteri Rajalan tai Estlanderin omistuksessa. Myöhemmissä kauppakirjoissa ei ole mainintoja rakennuksista. Kaarle Heikkilän jälkeen pidetyn huutokaupan myyntiluettelossa ei myöskään ole mainintaa rakennuksista, hirsiä ja lautoja oli kylläkin kaupan, ja ne osti Vihtori Heikkilä. Mahdollisesti tien toiselle puolelle nousseen mökin rakentamiseen käytettiin torpan rakennuksia. Aiemmin mainitussa 1929 julkaistussa kartassa näkyy Rajala molemmin puolin tietä. Oliko Vihtori Heikkilä rakentanut itselleen uuden talon vai oliko paikalla edelleen torpan rakennus? Ehkä joskus saamme siihenkin vastauksen.
Taas lehtiä lukemassa (blogi)
Newspapers.com-palvelu oli edellisenä viikonloppuna vapaasti käytettävissä. Palvelu ilmoittaa, että siihen sisältyy yli 750 miljoonaa sanomalehden sivua. Lehtiä tuntuisi olevan eniten Yhdysvalloista, mutta löysin hakuja tehdessäni myös kanadalaisia, australialaisia ja brittiläisiä julkaisuja. Ajalllisesti niitä näyttää olevan 1900-luvun alkuvuosista nykypäivään. Tottakai tilaisuus piti käyttää hyväksi, sekä sukututkijana että paikallishistorian harrastajana. Eniten toivoin löytäväni muistokirjoistuksia sellaisista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muuttaneista, joiden vaiheet eivät ole tiedossa. Valitettavasti toive ei tällä kerralla toteutunut. Jotakin pientä tietoa entisten kyläläisten vaiheista ja elämästä kuitenkin löysin. Linkkejä lehtiin en laita, sillä tekstin ilmestyessä ne eivät enää ole vapaasti luettavissa.
Kerronpa ensin virheestä, jonka olin vähällä tehdä. Luulin löytäneeni tietoa Hulda Koiviston elämästä. Nimellä hakemalla ei löytynyt mitään, mutta kun muistin, että hänen toinen puolisonsa oli Uuno Kivi, alkoi osumia tulla. Mrs. Uno Kivi oli monessa paikallislehden uutisessa. Kuitenkin nämä herra ja rouva Uuno Kivi asuivat Michiganissa. Onneksi tämä seikka sai tarkistamaan Uunon kuolinvuoden. Kaksi samannimistä henkilöä asui melko lähellä toisiaan noin Yhdysvaltain mittakaavassa.
Taavetti Kinkistä oli pari mainintaa. Hänen vaimonsa Minnie (Miina) kuoli 1931. Hän oli sairastellut vuoden verran aivohalvauksen saatuaan. Pari vuotta myöhemmin Taavetti joutui maksamaan sakot ajettuaan autoa humalassa. Sakoista selvitäkseen hän joutui myymään osan kasvattamastaan siipikarjasta. Tämä Taavetti Kinkki oli lähtöisin Haukijärveltä, asuinpaikka oli oikea.
Anna Maria Koivisto avioitui toisen kerran 1956. Puoliso oli Philip John Zellinger. Tämä kuoli 1969. Ensimmäisestä avioliitosta Pete Venäläisen kanssa Annalla oli tytär. Kun nämä tiedot yhdistää muualta verkosta löytyviin, vaikuttaa siltä, että Anna kuoli 1980. Kuolinaika pitäisi kuitenkin vielä varmistaa muusta lähteestä. Myös Väinö Selkeen jälkipolvista löytyi tietoa. Poika Olavi syntyi Suomessa 1922 ja kuoli 2016 Kaliforniassa. Hänen lisäkseen Väinöllä ja Alinalla oli tytär Helvi (Edmondson), joka syntyi 1924 New Yorkissa ja kuoli 2014 Kaliforniassa. Helvi opiskeli yliopistossa, työskenteli sairaanhoitajakoulun johtajana ja harrasti nuorena tanssia. Muutakin pientä tietoa lehdissä oli, mutta niistä joskus toisen kerran.
Talvisodassa kaatuneista (blogi)
Päivän järkyttävät uutiset - sota Euroopassa - saivat minut taas muistamaan sodissa kaatuneita kyläläisiä. Julkaisin joskus sarjaa sodissa kaatuneiden kyläläisten kantakorteista. Sarjasta jäi puuttumaan kolme henkilöä, koska heidän kantakorttejaan ei ilmeisesti koskaan digitoitu. Katsotaan nyt, mitä muista lähteistä on mahdollista saada selville Toivo Mäkisen, Taavetti Rajalan ja Uuno Malkamaan vaiheista talvisodassa.
Toivo Mäkisen kantakortti ei ehkä ole säilynyt. Ainakaan sitä ei saa esille normaalilla aineistohaulla Kansallisarkiston kokoelmista. Toisen samannimisen, mutta myöhemmin syntyneen kortti on kylläkin olemassa ja digitoitu. Toivo Mäkisen sodanaikaiset tiedot ovat tosin Kansallisarkiston kokoelmissa jossain muodossa, mutta aiemmat, asevelvollisuudesta alkavat näyttävät puuttuvan. Hän kaatui Korpiselässä 10.12.1939.Joukko-osaston sotapäiväkirja kertoo taistelusta, mutta ei mainitse Toivo Mäkisen nimeä. Ehkä hänen kohtalonsa selvisi myöhemmin.
Uuno Malkamaan kantakortti näyttäisi olevan olemassa, mutta jääneen digitoimatta. Ennen sotaa hän oli perheineen muuttanut Mouhijärvelle. Hän kaatui talvisodan lopussa Säkkijärvellä. Sotapäiväkirjassa on vain lyhyt kuvaus taisteluista. Menetyksistä siinä ei ole tietoa.
Myös Taavetti Jalmari Rajalan kantakortti näyttää olevan olemassa, mutta digitoimatta. Hän asui Nokialla, mutta oli sodan alkaessa edelleen kirjoilla Hämeenkyrössä. Sodanaikaiset tiedot kertovat, että hän katosi Kuolemajärvellä 23.12.1939. Hänet on myöhemmin julistettu kuolleeksi. Hänet on siunattu Hämeenkyrön sankarihautausmaalla. Hän palveli samassa jalkaväkirykmentissä kuin Tauno Erkkilä.
Joitakin Haukijärvellä lapsuudessaan asuneita, mutta muualle muuttaneita kaatui sodassa. Ehkä joskus vielä kirjoitan heistä, mikäli tarvittavat tiedot löytyvät.