Blogi
Pakkasen mailla (blogi)
Pakkasen kartanon vaiheista on kerrottu sivustolla. Katsotaan nyt kartanon alueiden kehitystä hiukan tarkemmin. Tilan nimenä käytetään seuraavassa Pakkasta, vaikka se virallisesti osan ajasta oli Haukijärvi. Valitettavasti tekstissä olevat linkit lakkaavat toimimasta muutaman viikon kuluttua johtuen Kansallisarkiston käyttöliittymän uudistumisesta. Kun uuteen Astia-käyttöliittymään saadaan jonkinlaiset hakemistot, voin päivittää linkit. Lähteenä on käytetty Ylä-Satakunnan ylisen tuomiokunnan renovoituja tuomiokirjoja, Hämeenkyrön käräjäkunnan lainhuudatuspöytäkirjoja 1859 - 1962 (verkossa vuoteen 1918), Turun maakunta-arkistossa laadittua lainhuudatuskortistoa, Hämeenkyrön lainhuudatusrekisterikortteja (Kansallisarkiston sisäisessä verkossa), Hämeenkyrön historia-teoksen III osaa ja Helmer V. Timgrenin kirjasta "Utdrag ur Haukijärvi gårds historia".
Kartanon historia (tila toki oli paljon vanhempi) alkoi 1857, kun J.E. Richter osti Pakkasen tilan. 1859 oli vuorossa Parri ja 10 vuotta myöhemmin Märrin Poikkimetsämaa, joka erotettiin Märristä ja liitettiin Pakkaseen. Vuosisadan vaihteessa kartanon pinta-ala oli Helmer V. Timgrenin mukaan noin 800 tynnyrinalaa, josta noin 150 tynnyrinalaa peltoa. Noin 90 tynnyrinalaa oli torppien käytössä. Tynnyrinala on suunnilleen puoli hehtaaria. Isoja lisäyksiä alueeseen merkitsivät myös Suojan osto 1903, ja Maatialan siirtyminen Estlanderin omistukseen 1906. Kartanon pinta-ala oli sen jälkeen noin 550 hehtaaria. Myös Hillulta 1912 ostettu Kelhäjärvenmaa ja Parkkiselta 1918 hankittu Viitaniemi sekä Poutalan alue 1923, Haukiniittu 1922, Kirmon Haukipää, Äärilän Haukipää ja Kyröspohjan Mäkelän Mustasuo kasvattivat Pakkasta edelleen.
Kartanosta myös myytiin maata. Suurimmat alueet lohkaistiin itsenäistyville torpille Kukkolalle ja Selkeelle, joka sai maansa Parilan Koiviston ja Vuorenmaan alueilta. Jo sitä ennen Estlander oli kuitenkin myynyt pieniä maa-alueita, kuten Parrin Rajalan, Heinoonkylän Rintalan, Tuomiston, Antilan ja Kullan, Maatialasta erotetut Maatialan (myöh. Kanerva) ja Niemen tilat, Hiirikallion Mäen (Antila) ja Ylisen (Pettersson) sekä Maatialasta erotetun Mustasillan. Syynä näihin kauppoihin lienee ollut aavistus tulevasta oikeudesta vuokra-alueiden lunastamiseen sekä se, ettei osa noista alueista ollut kovin käyttökelpoista kartanon omaan viljelykseen. Kun torpat ja mäkituvat oli erotettu itsenäisiksi tiloiksi, oli kartanon pinta-ala Timgrenin mukaan 652 hehtaaria, josta peltoa 293 hehtaaria.
Huhtikuussa 1933 Estlanderin omistamat tilat myytiin pakkohuutokaupalla. Lehti-ilmoituksessa lueteltiin 11 tilaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli noin 650 hehtaaria, mistä peltoa ja niittyä oli noin 330 hehtaaria. Tilat näkyvät tällä kartalla (kiitokset kartan laatijalle). Kartalta näkee, miten merkittävän osan kylästä kartano muodosti. Peltopinta-alaltaan se oli Hämeenkyrön suurimpien tilojen joukossa.
Myös uusi omistaja Eino Haapanen osti lisää maata, mutta joutui toisaalta luopumaan isosta osasta kartanoa. Hän hankki omistukseensa Tuomiston, seppä Jokisen, Mäen ja Antilan tilat 30-luvulla. Kyse oli pikkutiloista, jotka Haapanen halusi työtekijöiden asunnoiksi. Sodan jälkeen kylään tuli karjalaisasukkaita, joille erotettiin paljon tiloja kartanon alueesta. Pakkasen peltoala väheni merkittävästi. Uusia tiloja muodostui Märrin aukealle, Hiirikalliolle ja Kelhäjärven rantaan. Historian tapahtumat ovat siis heijastuneet kartanon vaiheissa ja jopa sen pinta-alassa.
Lopuksi aivan muuta asiaa. Häijääntien rakentamisesta on hyvin vähän valokuvia, lieneekö sivustolla aiemmin ollut ainoatakaan. Nyt on saatu yksi, Urho Viidanojan ottama kuva ajalta, jolloin tietyömaa oli ehtinyt Viidanojan kohdalle. Myös muut kuvat tienteosta tai juuri valmistuneesta tiestä ovat tervetulleita.
Vähän täydennyksiä (blogi)
Viimekertaiseen vuoden 1969 maatalouslaskentaan liittyen hiukan lisätietoa haastattelijoista, jotka kiersivät tiloilla ja keräsivät tietoa. Kaikista Haukijärven lomakkeista en ole kerääjän nimeä katsonut, mutta ainakin Mauno Jokinen ja Sulo Salomäki tallensivat kylän tilojen tietoja. Mustajärvenkulman Palomäen lomakkeesta löytyy Vilho Anttilan (Alakeskiseltä) nimikirjoitus. Isännät suorittivat ilmeisesti Hämeenkyrössä tietojen keruun. Suoniemellä käytettiin kesätyöläisiä. Kaija Valkama keräsi tuona kesänä Kauniaisten kylän tilojen tietoja. Joillakin tiloilla haastattelijoihin suhtauduttiin hiukan epäluuloisesti, koska tietojen epäiltiin päätyvän verottajan käyttöön. Kyseessä oli kuitenkin Maataloushallituksen toimesta järjestetty maatalouden peruslaskenta.
Aiemmin kirjoitin hahmajärvelaisistä Heikkilän veljeksistä, joilla oli kytkentä Haukijärvelle. Lisättäköön nyt vielä, että heidän sisrensa Fanny avioitui Otto Karimäen kanssa ja asui Hahmajärvellä. Kun tarkistin Mouhijärven perukirjakortistoa Heikkilöiden osalta, huomasin, että Vihtori oli Amerikassa myös isänsä kuoleman aikaan 20-luvun puolivälissä. Lisäksi muistitieto kertoo, että hän olisi viettänyt siellä myös vuodet 1932 - 1952. Lähtövuosi lienee ollut kuitenkin hiukan myöhempi, sillä hänet on merkitty henkikirjaan 30--luvun puolivälissä samalla tavalla kuin muut läsnäolevat henkilöt. Lisäksi kauppakirja, jolla Mäkelät ostivat Rajalan, tehtiin 1938 eikä ainakaan muistiinpanoissani ole merkintää, että joku muu olisi allekirjoittanut sen Vihtorin valtuuttamana. Asia pitäisi tietysti tarkistaa. Kahdesta jälkimmäisestä matkasta ei oikein löydy dokumentteja verkosta. On mahdollista, että Vihtori asui ainakin jälkimmäisellä kerralla Kanadassa, josta niitä on vähemmän.
Kun Amerikkaan matkanneisiin päästiin, kerrön vielä yhdestä. Kankaanpään rippikirjoista (SSHY) selviää, että Nestori Kahila muutti vaimonsa Venlan (Vendlan) ja tyttärensä Fannyn kanssa 1904 Venlan kotitorppaan Vihteljärven Rajakallion Anttilaan. Vuoden 1905 lopussa hän kuitenkin siirtyi Amerikkaan. Hän saapui Bostoniin aivan vuoden 1905 lopussa. Siihen hänen jälkensä sitten päättyvätkin. On mahdollista, että hän on jatkanut matkaansa Minnesotan tai Michiganin suomalaisalueille. Myös Kanada on mahdollinen kohde. Hänellä ei ole ehtoollisella käymisestä merkintöjä vuoteen 1912 mennessä, vaikka hänen vaimollaan niitä on. Henkikirjoissa merkintä Amerikassa olosta löytyy 1916 - 1920. Todennäköiseti hän kuitenki oli siellä koko ajan vuodesta 1905 lähtien.
Lisäys 1. Muistitieto kertoo, että myös Viljo Kukkola keräsi maatalouslaskennan tietoja.
Lisäys 2. Sivusto päivittyy seuraavan kerran torstaina 17.2.
Hullun hommaa (blogi)
Kuten aiemmin kerroin, otti Kansallisarkisto tässä kuussa käytttöön uuden käyttöliittymän aineistojensa katselua, hakua ja tilaamista varten. Sitä kohtaan voisi esittää kritiikkiä, mutta olkoon nyt. Liittymä ei liene vielä valmis, eikä tämä blogi taida olla oikea paikka kritiikin esittämiseen. Kuten uumoilinkin, ei siellä kauheasti uutta Haukijärveen liittyvää digitoitua aineistoa näyttäisi olevan. Mutta jotakin sentään. Vuodelta 1969 yleisen maatalouslaskennan lomakkeet. Maatalouslaskennoista olen kirjoittanut aiemminkin. Aiempia ei ole kuitenkaan digitoitu. Vaikka 1969 ei kuulu sivuston tarkastelemaan aikaan, kerron kuitenkin hiukan lomakkeista, koska monia uskoakseni kiinnostavat kotitilan tiedot 53 vuoden takaa.
Tuon vuoden maatalauslaskennassa käytettiin nelisivuista lomaketta. Tietoa kerättiin aika perusteellisesti. Esimerkkinä Antinaron lomake. Nuolipainikkeilla pääsee seuraavalle sivulle. Tilan pinta-ala, omistaja, viljelijä, tilalla työskentelevien aikuisten lukumäärä, mitä viljeltiin, puutarhakasvit, kotieläimet, koneet, asuinrakennusten ja navetan varustelu, sähkö, vedenotto ja lämmitys. Siinä ehkä tärkeimmät tiedot. Lomakkeessa on paitsi viljelijän, myös tiedot keränneen tilastoasiamiehen allekirjoitus. Asiamiehinä näyttäisi olleen eri kylillä asuneita henkilöitä.
Arvatkaapa kuinka monta yli hehtaarin tilaa Hämeenkyrössä oli 1969? 1169! Kävin läpi noiden lomakkeiden ensimmäiset sivut. Siitä tuo tekstin otsikko. Mouhijärven lomakkeetkin on digitoitu, mutta taidan odotella niiden kanssa jonkinlaisen hakemiston ilmaantumista. Tilat eivät ole aakkosjärjestyksessä eivätkä oikein muutenkaan helposti löydettävissä. Yleensä saman kylän tiloja on kyllä useampia peräkkäin, mutta niitä voi olla muissakin kohdissa. Mitäkö urakasta hyödyin? Sivustoa ajatellen en kovin paljon. Tilan siirtyminen omistajalle näkyy lomakkeella, ja osa siirtymisistä on tapahtunut ennen vuotta 1960. Toivoin myös löytäväni tietoa muualle Hämeenkyröön muuttaneista kyläläisistä, mutta sitä oli kyllä hyvin vähän. Ehkä joskus voisi tarkastella koneiden ja muutenkin olosuhteiden muuttumista tiloilla 20 vuoden aikana. Aiemman maatalouslaskennan tiedot olen tallentanut vuodelta 1950. Tiedot eivät tosin olleet yhtä perusteelliselle lomakkeelle kerättyjä. Alla kolme linkkiä. Kahdesta ensimmäisestä eteenpäin on kylän taloja. Kolmas vie Herttualaan, mutta sielläkin taitaa tulla vastaan joku sivustolta tuttu tila.
1. https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5527337848&aineistoId=1823690391
2. https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5527445352&aineistoId=1823690530
3. https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5421876575&aineistoId=1823690678
Hahmajärveläisiä (blogi)
Muutamasta Hahmajärveltä tulleesta olen kertonut aiemminkin, mutta en näistä kahdesta veljeksestä. Hahmajärvi on naapurikylä entisen Mouhijärven kunnan alueella. Ei siisi ihme, jos kylien välillä oli muuttoliikettä. Veljekset vielä asuivat aivan pitäjänrajan tuntumassa, niin sanotulla Kuolemaistenkulmalla. Kyse on Kaarle ja Vihtori Heikkilästä. Heidän lisäkseen Matti ja Kaisa Heikkilällä oli aikuiseksi eläneet lapset Juho, Matilda, Fanni ja Taavetti. Juho kuoli Lappeenrannan vankileirillä 1918, Matilda avioitui Viljakkalan Sonnun Mäkelään, Taavetti muutti Minnesotaan 1903 ja Fanni asui vielä 1920 naimattomana Hahmajärvellä. Fannin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, Taavetti luultavasti jäi loppuelämäkseen Minnesotaan.
Aloitetaan Kaarlesta. Hän asui kotonaan Irrin Heikkilän torpassa, kunnes 1910 matkusti Amerikkaan. Hänen päämääränsä oli Cloquet Minnesotassa, ja hän matkusti ensin Corsican-laivalla Quebeciin ja sieltä rajan yli Yhdysvaltain puolelle. (Molemmat linkit vaativat kirjautumisen.) Hän kuitenkin palasi takaisin 1914 tai 1915. Henkikirjoissa hänet merkittiin sairaaksi tai raihnaiseksi 1915 - 1917. Hänen kuntonsa lienee kohentunut, ja 1920 hän sai lainhuudon Parrin Rajalaan. Keuhkotauti kuitenkin päätti hänen elämänsä jo seuraavana vuonna. Hän ei ehtinyt muuttaa Rajalaan.
Vihtori lähti yhdessä Taavetin kanssa Amerikan maille jo 1903. He matkasivat Aurania-laivalla New Yorkiin (linkki vaatii kirjautumisen), ja jatkoivat sieltä Evelettiin Minnesotaan. Rippikirjan mukaan hän kuitenkin palasi takaisin kotiinsa 1909. Tiedämme, että hän joutui valtiorikostuomioistuimen eteen, mutta sai vapauttavan tuomion, koska ei ollut osallistunut sotatapahtumiin. Hän asui Hahmajärvellä edelleen 1920. Veljensä kuoleman jälkeen hän osti Rajalan tilan huutokaupassa ja haki sille laihuudon 1921. Aleksanteri ja Maria Rajala olivat tuolloin vielä elossa. Usein entiselle torpparille kuului oikeus asua torpassa elämänsä loppuun saakka. Voisi ajatella, että Aleksanteri ja Maria asuivat torpan entisessä rakennuksessa, nyt mäkitupalaisina. Vihtori rakensi uuden talon tien toiselle puolelle.
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin Vihtori muutti Rajalaan. Luultavasti se tapahtui 20-luvun puoliväliin mennessä. Hänen äitinsä kuoli 1920 ja isänsä 1924. Irtain omaisuus myytiin huutokaupalla. Heikkilän osti Taavetti Isomäki. Miksi Vihtori ei lunastanut kotitorppaa omakseen? Emme tiedä. Viimeinen torppari oli ollut hänen veljensä Juho. Ehkä sisaruksilla ei ollut oikeutta lunastamiseen.
Vuoden vaihtuessa (blogi)
Hyvää uutta vuotta Haukijärvi-sivuston ystäville. Takana on jo toinen koronavuosi. Paikallishistoriaa harrastavalle se oli ehkä hiukan ensimmäistä helpompi. Arkistot ja kirjastot olivat enemmän auki, ja niissä uskalsi paremmin käydä, kun pandemiaan on tavallaan tottunut. Matka Turkuun jäi pois, mutta se ei ainakaan kokonaan johtunut epidemiasta. Pääpaino oli edelleen digitoiduissa aineistoissa, niin kotona kuin arkistoissa ja kirjastossa tutkituissa. Hautausmaakävelyä tuli harrastettua, ja yllättävästi sieltä aina joku uusi tiedonmuru irtosi, vaikka kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen.
Ehkä suurin ilonaihe oli se, että sivuston galleriaan saatiin viime vuonna runsaasti uusia valokuvia. Kiitos kaikille, jotka myötävaikuttivat asiaan! Kuvia tuli useamman henkilön kokoelmista. Toiveissa on, että kuvien tulo jatkuu myös 2022. Jos siis tiedät jonkun, jolla on kuvia Haukijärveltä, rohkaise häntä ottamaan yhteyttä. Vaikka kuvien henkilöistä ei olisi tietoa, kannattaa niitä lähettää. Voi olla viimeinen hetki saada henkilöitä tunnistetuiksi. Toinen mukavalta tuntuva asia oli, kun sivustolla esiintyvien henkilöiden sukulaisilta tuli yhteydenottoja. Esimerkiksi Kalle Koiviston vaiheet Yhdysvalloissa selvisivät tällaisen yhteydenoton kautta.
Entäpä sitten alkaneen vuoden näkymät? Kansallisarkisto avasi uuden käyttöliittymän (uusi Astia-palvelu) 11.1. Katsotaan, mitä sieltä löytyy. Mitään ihan järisyttävää ei alussa liene luvassa. Vuosina 2020 - 2021 digitoidussa aineistossa on aika vähän Haukijärveen liittyvää. Valtiorikosoikeuksien aktiien digitointi näyttää nyt olevan valmis. Ehkä niistä löytyy jotain mielenkiintoista. Mouhijärveläisten 1900-luvun alun perukirjoja saamme ilmeisesti vielä odotella. Sivustoa myöhempää kylän tilojen historiaa löytyy ilmeisesti hiljattain digitoiduilta vuoden 1969 maatalouslaskennan lomakkeilta. Niihinkin voidaan joskus palata. SSHY:n puolella suurin toiveeni olisi päästä katsomaan Hämeenkyrön rippikirjaa vuosilta 1912 - 1921. En tiedä, onko sitä kuvattu, enkä ole ihan varma rajavuosistakaan. Myös naapuriseurakuntien haudattujen luetteloita toivon jonkun ihanan vapaaehtoisen käyneen kuvaamassa. Jos rajoitukset sallivat, aion parin viikon päästä mennä yliopiston kirjastoon tutkimaan Kansalliskirjaston digitoimia 1940-luvun sanomalehtiä, joita ei vielä ole verkossa. Mukava puoli tässä harrastuksessa on se, että aina tulee vastaan jotain yllättävää. Sitä odotellessa.